-millaisissa asioissa se vaivaa?
-missä siitä voi keskustella?
-miten epäilystä voi päästä?
-onko se syntiä?
-missä siitä voi keskustella?
-miten epäilystä voi päästä?
-onko se syntiä?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun luottamus, menee tilalle astuu epäilys.
Kysymys on siitä antaako sen vaivata ja kuinka kauan.
Keskustellahan pitää vaikka sen ihmisen kanssa johon luottamus on mennyt.
Luottmauksen menetäneen henkilönhän tulee korjata tilanne. Jokainenhan tietää, että uudelleenluottamuksen synnyttäminen on kiven takana.
Kun luottamus syntyy miksi olisi enää varuillaan.
Epäily on tervettä järjenkäyttöä, eli ei syntiä.
>>Epäily on tervettä järjenkäyttöä, eli ei syntiä.
Minulle tarkoittaa terveen järjen käyttö sitä, että ei hölmöillä. Hölmöilystä yksilötasolla aiheutuu aina ikäviä seurauksia niin itselle kuin lähimmäisellekin.
Ja näyttää olevan eri motiiveista johtuvaa niin kansallista kuin kansainvälistäkin hölmöilyä.
Ja mitä tieteentekijöihimme tulee sielläkin on hölmöilty niin rankasti, että taitaa itse kunkin vesipallero (ruumis sisältää 70 % vettä) olla täynnä jos jonkinlaista kemikaalia.
Ja mitä tulee tieteellisiin tutkimuksiin, yksi sanoo yhtä, ja heti sen jälkeen tulee toinen, joka kumoaa sen yhden todistelun. Siellähän omissa maailmoissaan riitelevät keskenään itse kunkin kannattamista teorioista.
Tarkoitan terveen järjen käytöllä sitä, että on syytä kyseenalaistaa ihmisten väittämiä tasolla kuin tasollakin mittatikkuna niiden tuottamat seuraukset.
Kun seuraukset tuottavat kärsimystä, järjenkäytössä ei ole ollut hurraamista.
Niin ja syntihän tulee kreikankielen sanasta hamartia (erehdys, harhalaukaus).
Ja mitä suhteeseeni Jumalaan tulee, olet ymmärtänyt oikein.
Minulla ei ole mitään syytä kymmenvuotiskokemukseni perusteella epäillä Häntä, eikä hänen sanojensa luotettavuutta.
Luottamukseni Häntä kohtaan on kasvanut päivä päivältä ja kasvaa yhä. Mikään ei voi sitä enää järkyttää.
Kyllähän tuo päänoppikin on tarpeellista ympäröivän todellisuuden havainnointiin ja aineellisessa elämässä elämiseen.
Itse Suuren Elämän virkistävien lähteiden äärelle päästään vain sydämen opilla.