Annoin 5-vuotiaan lapseni mennä seurakunnan päiväkerhoon. Palattuaan hän kertoi, että opettaja kertoi satuja Jeesuksesta.
Itse emme mihinkään uskontokuntaan kuulumattomina ole opettaneet minkään uskontokunnan opetuksien puolesta tai vastaan.
Itse emme mihinkään uskontokuntaan kuulumattomina ole opettaneet minkään uskontokunnan opetuksien puolesta tai vastaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
nyt sitten hyödyllisiä asioita Ja tarinoita Jeesuksesta. SE on hyvä asia se :)
Tärkeintähän oli se, että poika oppi ymmärsi niiden olevan satuja. :)
tulee tuota menoa kristinuskovainen kun tuollaiseen paikkaan viette ja sehän on vain mukava asia :) VAikka ette itse uskoisikaan niin minusta on hienoa että silti viette pojan sellaiseen paikkaan missä pojasta tehdään kristinuskovainen. :)
että niitä uskovaisia tehdään joissakin paikoissa.
Mitenkähän ne siellä meidän kirkonkylän pyhäkoulussa sitten niin perusteellisesti epäonnistuivat:-((
kävi seurakunnan päiväkerhossa. Kerran hän sieltä tultuaan sanoi kiukkuisena, että häntä kyllästyttää, kun siellä puhutaan aina vain isästä ja pojasta eikä ikinä äidistä ja tyttärestä.
Lapsilla on hauskoja juttuja :) !!!
erottaa sadun ja toden?
Moni viisivuotias uskoo vielä Joulupukkiin, yksilöllisiä eroja siis on.
Puhumattakaan että jotkut uskovat sanakirjaan ;D
"Puhumattakaan että jotkut uskovat sanakirjaan ;D"
Eikö sanakirjoihin pitäis uskoa? Häh..?
Wikipediassa ainakin törmää aika "mielenkiintoisiin" juttuihin.
(esim. "kreationismi on JOIDENKIN mielestä pseudotiede". Olisi käyttänyt edes "Yleisesti tiedemaailma pitää" tai "Enemmistö pitää" tms...)
Niin ja kerran kissa:ssa oli semmoinen lause,että Egyptissä kissan tappajaa juhlittiin vuoden. Ja Lord (mikälie) muutti vuohien aseman 1600-luvulla tappamalla ne kaikki.
Näin muutama mainitakseni :)
Sama on 1920 -luvun tietosanakirjojen kanssa.
Esimerkiksi DDT:n (tuon maamme pelastajan ja yleishyödyllisen vaatteisiin suihkutettavan kirppukarkoittimen) lukaiseminen kannattaa aina :)
Raamatun kertomuksia. Jos et halua lapsesi kuulevan sellaisia, älä päästä häntä sinne.
Enhän minä sanonut että en haluaisi lapseni kuulevan sellaista.
Kiva kun veit lapsesi seurakunnan päiväkerhoon, vaikka ette itse kuulu mihinkään uskontokuntaan. Lapsestasi varmaan tulee suvaitsevainen ihminen. Minulla itselläni on vain hyviä muistoja pyhäkoulusta. Siellä oli kivoja tätejä ja jänniä juttuja ja aina sai jonkun kuvan pyhäkouluvihkoon.
Oma lapseni oli noin neljä vuotias, kun hän vähän väliä tuli luokseni ja sanoi: "Rukoillaanko taas, äiti ?". Rukoilimme yhdessä ja hän meni taas leikkimään. Kävin hänen kanssaan kirkossa ja teimme kaikenlaista kivaa yhdessä. Minulla oli jo silloinkin uskovaisia ja ei-uskovaisia ystäviä ja lapseni sai tutustua heihin kaikkiin. Lapseni sai aikaani, rakkauttani ja tietenkin rajoja. Lapseni oli todella suloinen ja hänestä on tullut tasapainoinen ja suvaitsevainen aikuinen.
Nauti ajasta, kun lapsesi on pieni. Vuodet menevät nopeasti ja hän on vain kerran lapsi.
Viestisi oli puhdasta 'timanttia'.blessings.
En ole palstaa paljon seuraillut, mutta kirjottaako tää kyseinen UskovainenNainen ihan tosissaan vai onko nää provoja (sanokaa, että on!!)
Lapsena olin seurakunnan päiväkerhossa ja siellä tapahtui kauheita...minua...minua tukistettiin siellä. Loppuelämä on sitten ollut pelkkää alamäkeä. No ei vaineskaan, ihan hyviä muistoja sieltä jäi. Muistan vain että siellä askarreltiin paljon ja tehtiin retkiä.
kun lapselle pitää saada hoitoa sekä toimintaa yhdessää samanikäisten kanssa on seurakunnan päiväkerhot ym. varteenotettava vaihtoehto. Muita kun ei aina ole saatavilla.
Ei lapsi noista saduista "rikki" mene jos asiasta ei tee sen kummempaa mölyä. Antaa hänen itsensä muodostaa käsityksensä joka meistä riippumatta kuitenkin muodostuu ja muovautuu jossakin vaiheessa. Emme me voi lasta suojella uskonnolta tai muultakaan. Keskustelkaamme hänen kanssaan asioista tekemättä niistä musta valkeita puolesta tai vastaan.
En kuullu itse mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja pidän jonkun asian vastustamista henkeen ja vereen pääasiallisesti samana mielentoimintana kuin sen puolustamista henkeen ja vereen.
Keskustelua uskonasioista en ole vielä pitänyt tarpeellisena, koska lapseni ei ole mitään kysynyt. Jos kysyy, en toki sano mitään jyrkkää minkään asian puolesta tai vastaan.
minä asennoitumisesi vaistosin jo kirjoitustasi lukiessa eikä oma vastineeni ollut oikesataan vastausta sinulle vaan vastine sille keskustelulle jota kirjoituksesi sai aikaan. Mielestäni meidän aikuisten ei pidä istuttaa (helpommin sanottu kuin tehty) valmiita asenteita lapsiin vaikka tietysti voimme kertoa oman kantamme. Kirjoituksesta päätellen luulen että pyrit samaan. Iloista ja antoisaa matkaa elämän tiellä YHDESSÄ lapsesi kanssa.