Sorruin minäkin ostamaan Alibin 9/2005 "kaikki Bodomista". Paljonhan kolmoismurhasta on muissakin tiedotusvälineissä sekä puhuttu että kirjoitettu, puolesta ja vastaan ja höpöjäkin tietysti.
Itse olen kiinnittänyt huomiota seikkaan, jossa N.G. tutkimuksen alkuvaiheessa ilmoitti päästään löytyneen useita puukonreikiä ja ruhjeita. Kun niitä ei lopulta oikein sitten ollutkaan, NG kertoi, ettei hän ole niitä itse nähnytkään, mutta vanhemmat olivat kertoneet.
Huomioni kiinnittyi Alibissa julkaistuun pieneen kuvaan sivulla 83, joka on otettu Nilsistä ja hänen vanhemmistaan pian tapahtuman jälkeen.
Hämmästyin katsoessani kuvaa. Siinä isän ilme ei olekaan helpottunut vaan tarkkaileva ja ahdistunut, kun hän katsoo poikaansa. Tuli mieleeni, että vanhemmat ovat varmaan tienneetkin pojan tehneen murhat. Nilsin luonnetta on kerrottu mm. äkkipikaiseksi, kyllähän vanhemmat tietysti poikansa tunsivat ja saattoivat häntä pelätäkin. He ovat yrittäneet peittää pojan syyllisyyttä suurentelemalla tämän vammoja.
En tiedä elävätkö vanhemmat enää, heidän ei ole kuitenkaan tarvinnutkaan kertoa epäilystään tai tiedostaan poliiseille. Nils on voinut vaikka tunnustaakkin asian vanhemmilleen. Gustafssonillahan on ollut tarve kertoa syyllisyydestään muutamille ulkopuolisillekin henkilölle. Uskon, että hän on vuosien varrella kertonut teostaan useammallekin kuin näille parille kolmelle, jotka nyt oikeudenkäynnin kynnyksellä ovat tulleet julkisuuteen, koska oli luullut asian loppuunkäsitellyksi.
Itse uskon Gustafssonin syyllisyyteen. Ajatelkaa miten hän on pyörittänyt viranomaisia ja mikä määrä aikaa ja rahaa on tässäkin kulutettu. Toisaalta, miksikäs ei, kun kerran viranomaiset antavat itseään pyörittää. Ollaan niin hienotunteisia, kukaan ei jyrähdä että nyt kerrot totuuden. Hyvässä lykyssä oikeus vielä toteaa syyttömäksi miehen, joka on nauranut partaansa neljäkymmentä vuotta ja jopa tunnustanut kolme murhaa sanoen, että tapahtunut mikä tapahtunut.
Itse olen kiinnittänyt huomiota seikkaan, jossa N.G. tutkimuksen alkuvaiheessa ilmoitti päästään löytyneen useita puukonreikiä ja ruhjeita. Kun niitä ei lopulta oikein sitten ollutkaan, NG kertoi, ettei hän ole niitä itse nähnytkään, mutta vanhemmat olivat kertoneet.
Huomioni kiinnittyi Alibissa julkaistuun pieneen kuvaan sivulla 83, joka on otettu Nilsistä ja hänen vanhemmistaan pian tapahtuman jälkeen.
Hämmästyin katsoessani kuvaa. Siinä isän ilme ei olekaan helpottunut vaan tarkkaileva ja ahdistunut, kun hän katsoo poikaansa. Tuli mieleeni, että vanhemmat ovat varmaan tienneetkin pojan tehneen murhat. Nilsin luonnetta on kerrottu mm. äkkipikaiseksi, kyllähän vanhemmat tietysti poikansa tunsivat ja saattoivat häntä pelätäkin. He ovat yrittäneet peittää pojan syyllisyyttä suurentelemalla tämän vammoja.
En tiedä elävätkö vanhemmat enää, heidän ei ole kuitenkaan tarvinnutkaan kertoa epäilystään tai tiedostaan poliiseille. Nils on voinut vaikka tunnustaakkin asian vanhemmilleen. Gustafssonillahan on ollut tarve kertoa syyllisyydestään muutamille ulkopuolisillekin henkilölle. Uskon, että hän on vuosien varrella kertonut teostaan useammallekin kuin näille parille kolmelle, jotka nyt oikeudenkäynnin kynnyksellä ovat tulleet julkisuuteen, koska oli luullut asian loppuunkäsitellyksi.
Itse uskon Gustafssonin syyllisyyteen. Ajatelkaa miten hän on pyörittänyt viranomaisia ja mikä määrä aikaa ja rahaa on tässäkin kulutettu. Toisaalta, miksikäs ei, kun kerran viranomaiset antavat itseään pyörittää. Ollaan niin hienotunteisia, kukaan ei jyrähdä että nyt kerrot totuuden. Hyvässä lykyssä oikeus vielä toteaa syyttömäksi miehen, joka on nauranut partaansa neljäkymmentä vuotta ja jopa tunnustanut kolme murhaa sanoen, että tapahtunut mikä tapahtunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tietävä. Tästä aiheesta on käyty mm henkirikokset palstalla erittäin paljon keskusteluja koko syksyn. Nils on muuten syytön. Uskomatonta, miten jotkut, niinkuin sinäkin tekevät murhaajaa jonkun vanhan valokuvan perusteella! Perehtyisit asiaan paremmin.