Muistan vuosien takaa tapauksen, kun olin pyrkimässä uskovien kasteelle ja eräs helluntaiseurakuntaan kuuluva vanhimmiston jäsen haastatteli minua. Hän kyseli asiaan kuuluvat kysymyksensä, ja sitten tuli puheeksi, että olen käynyt läpi avioeron. Tämä mieshenkilö siirtyi minusta kauemmas istumaan! (enkä muuten edes ollut pieraissut)! Minulla oli aivan siistit vaatteet enkä muutenkaan ollut häneen käsiksi käymässä!
Kuuluin muutamia vuosia kyseiseen seurakuntaan, ja lähdettyäni sieltä pois sain kuulla että siellä kohdeltiin eronneita eri tavalla kuin muita ihmisiä.
Olen havainnut että joillakin uskovilla suhtautuminen minuun muuttuu, kun kerron erostani, josta tosin on jo aika kauan. Miten ihmeessä avioeroni tekee minusta erilaisen ihmisen kuin jostakin joka ei ole samaa kokenut? Ellen olisi eronnut, en varmaan olisi enää elossakaan, luultavasti olisin lähtenyt oman käden kautta. En ole koskaan miestäni enkä ketään muutakaan pettänyt, enkä ole kiinnostunut kenenkään toisen ukoista enkä akoista!
En ollutkaan vuosiin ajatellut näitä asioita, mutta jostakin syystä nyt muistui vanhat asiat mieleen. Joskus tulee mieleen, että onko avioero sellainen synti jota ei saa anteeksi?
Olisiko avoliittojen suosio osaltaan seurausta siitä, että avioero on sellainen mörkö jota täytyy välttää hinnalla millä hyvänsä?
Ilmeisesti synnit on luokiteltu enemmän ja vähemmän haitallisiin tms. Pitäisiköhän eronneen huutaa kuin pitaalisen aikoinaan, että "saastainen, saastainen!" Joskus minusta tuntuu kun kuuntelen jotakin toisenlaiseen syntiin syyllistynyttä, että jostakin synnistä eroon päässyt ikään kuin saa pisteitä tästä entisestä elämästään?
Vai onko se sukupuolesta kiinni? Naisen odotetaan olevan lähes synnitön enkelimäinen olento. Miehelle suodaan värikkäämpi menneisyys, suorastaan ihannoidaan rosvoromantiikkaa ja vanhoja ex-juoppoja ylistetään, kun ovat päässeet ylös turmion liejusta. Anteeksi ilmaisutapani, olen kohta nukkumaan menossa joten aivot voivat olla jo puoliunessa...
Kuuluin muutamia vuosia kyseiseen seurakuntaan, ja lähdettyäni sieltä pois sain kuulla että siellä kohdeltiin eronneita eri tavalla kuin muita ihmisiä.
Olen havainnut että joillakin uskovilla suhtautuminen minuun muuttuu, kun kerron erostani, josta tosin on jo aika kauan. Miten ihmeessä avioeroni tekee minusta erilaisen ihmisen kuin jostakin joka ei ole samaa kokenut? Ellen olisi eronnut, en varmaan olisi enää elossakaan, luultavasti olisin lähtenyt oman käden kautta. En ole koskaan miestäni enkä ketään muutakaan pettänyt, enkä ole kiinnostunut kenenkään toisen ukoista enkä akoista!
En ollutkaan vuosiin ajatellut näitä asioita, mutta jostakin syystä nyt muistui vanhat asiat mieleen. Joskus tulee mieleen, että onko avioero sellainen synti jota ei saa anteeksi?
Olisiko avoliittojen suosio osaltaan seurausta siitä, että avioero on sellainen mörkö jota täytyy välttää hinnalla millä hyvänsä?
Ilmeisesti synnit on luokiteltu enemmän ja vähemmän haitallisiin tms. Pitäisiköhän eronneen huutaa kuin pitaalisen aikoinaan, että "saastainen, saastainen!" Joskus minusta tuntuu kun kuuntelen jotakin toisenlaiseen syntiin syyllistynyttä, että jostakin synnistä eroon päässyt ikään kuin saa pisteitä tästä entisestä elämästään?
Vai onko se sukupuolesta kiinni? Naisen odotetaan olevan lähes synnitön enkelimäinen olento. Miehelle suodaan värikkäämpi menneisyys, suorastaan ihannoidaan rosvoromantiikkaa ja vanhoja ex-juoppoja ylistetään, kun ovat päässeet ylös turmion liejusta. Anteeksi ilmaisutapani, olen kohta nukkumaan menossa joten aivot voivat olla jo puoliunessa...
Vastaukset 23
Vanhimmat
vanhemmiston jäsen oli hukannut silmälasinsa ja ei nähnyt kunnolla kauas?
Mutta erittäin positiivista, että sinä Nasse yrität löytää helluntaiveljen käyttäytymiselle jonkin myönteisen merkityksen!
Kyllä ihmisillä on "kasti eroja" ei ne poistu niin helpolla,vaikka uskoon tullaan.
Voin murheekseni sanoa,että jos sinulla vaikka poulimiljoonaa Euroa on satsata alkuun ulkoiseen,niin eiköhän se sisäinenkin sit kelpaa monelle,jopa uskovaiselle.
Tämä nyt ei koske uskovia ainoastaan,vaan yleensä ihmisiä.
Yksinäiset eli aviottomat ovat monasti oma luokkansa,lapsettomat omansa ja sitten ikäluokat tekevät oman eroittelun.
Älä turhaan murehdi holistien tai vankien uskoon tulosta tai heidän koroittamisesta,kyllä vankienkin on tehtävä asioiden eteen paljon työtä,että hyväksityksi tulisivat.
Sama koskee varmaan väärinkäyttäjiä,joiden on hankittava uskottavuus,jonka ovat melko varmaan menettäneet,kuka sitä jouppoa uskois,se on hankittava.
Toisaalta synneissä ei ole suuria eroja Jumalan silmissä,vaan onhan selvää,että raamattu ehkä joistakin mainitsee jotenkin jyrkästi.
Ehkä se avio ero on ylennetty,koska siinä nyt on ainakin kaksi osapuolta,vaan anteeksi antamus kuuluu kaikille.
Tuo jäikin mainitsematta, että ei kukaan yhtään meikäläisen rahoja hyljeksinyt, kyllä raha kelpasi, ei kysytty millaisen syntisen rahaa se on!
En minä ole kadehtimassa vankeja tai alkoholisteja. Oma veljenikin kuoli alkoholistina vuosia sitten, olisi halunnut päästä aineista eroon, mutta haaveeksi jäi.
Ei se niin mustavalkoista ole, että täysin voisi eri syntejä ja synnintekijöitä vertailla keskenään. Niihin liittyy monta muutakin asiaa joita ei sivullinen tiedä. Jumala yksin näkee sydämet.
Tämä kaikki lörinä oli "turhuutta auringon alla", mutta sanottu mikä sanottu. Otapa nyt nämäkin sanat pois kun ne on matkaan lähetetty. Itsehän kerran tuomiopäivänä vastaan sanomisistani ja sanomatta jättämisistäni.
TARKOITIN KYLLÄKIN ,ETTÄ KUN MILJOONA TALOSSA ELELET JA AUTOKIN KAUPUNGIN HOUMION KIINNITTÄÄ JA HUVILAKAAN EI IHAN HALVIMMASTA PÄÄSTÄ OLE,NIIN EIKÖHÄN SITÄ HIUKAN SYNTISEMPIKIN SEURAA SAA.
Se oli niiku taka-ajatus, rikkaus on kiehtovaa,ei uskovienkin piirissä ja on päässyt seurakunnankin nurkille,jot nyt siunatut yöt teille kaikille Jeesuksemme nimessä.
En ole seuraa haeskelemassa, eikä ole aikaakaan liiemmin alkaa henk.kohtaisempiin riitoihin kenenkään kanssa. Halusin vain herättää keskustelua aiheesta, että miksi joitakin ihmisiä (tässä tapauksessa eronneita) pidetään toisarvoisina, mutta kuten edellä mainittiin: heidän rahansa taatusti kelpaavat!
Kyllä sinulle nyt täytyy joku kunniamaininta antaa, kun rohkenit näin syntisen ja halveksitun ihmisen kanssa keskustella! Sädekehä pääsi päällä kirkastukoon kirkastumistaan! Toivon puolestasi, ettei tämä synti olisi tarttuvaa lajia! Mutta onhan sinulla varmaan hyvät rokotukset!
aloitettiin jo tupi rokotukset,kun Kinkomaan tupi-sairaala alkoi omaisista notkua,
Eli ei tälläsen epäsiistin matkaan enää paljoa lisää tartu.
Laitoinhan tuohon naispappeuteen jo,että vaimoni kyllä saarnaa meille pojille siistydestä ja se pitäis nais-papeille riittää.
Mihin minä niitä kehiä tarvitsen,riittää kun autossa on tarpeeksi valoja,ettei muita ojanpenkalle puki,tai itselleen liikoja vahinkoja saata.
Sitä joskus voi katsella silläkin mielellä itseään,että tuntuu että syrjitään,vaikka toiset kiitollisin mielin seuraavat yhteyttäsi.
Kyllä sitä kunniaa sit omissa hautajaisissa saa,kun harva edes moittii edes asiastakaan.
Eli ei ootella liikoja tunnustuksia vielä,palkkahan maksetaan taivaassa.
En puutu tuohon naispappeusasiaan, kun ei ole itselläni kutsumusta siihen suuntaan. Jos jollakin on oikeaa asiaa, niin puhukoon.
Jos haluat päästä niistä "siisteyssaarnoista" niin opettele siistimmäksi ettei tarvitse saarnata. Ei kai se ole vaimollesikaan mukavaa aina samoista asioista huomautella.
Tuli mieleen noista hautajaisista, että sitähän vois etukäteen tehdä jonkun videon minkä toivoo esitettäväksi siellä omissa hautajaisissa, niin pääsee itsekin vielä saarnaamaan omiin hautajaisiinsa. Tämä sinulle vinkiksi, jos olet kovakin saarnamies.
Helluntaiherätyksessä avioliitto on kaiken pyhyyden ja uskovaisuuden autuuden symboli.
Olkoon mitä syntejä tahansa muita,ne ei juurikan heitä häiritse,avioero on "kuoleman" synti,siitä jää leimatuksi iänkaiken.
Murhamiehet menee pyhyydessä ohi niin että roikuu,tapa mies,istu linnatuomio,niin jo vaan viikonpäästä linnasta päästyäsi oot tervetullut puhujan paikalle.
Muista pienimmistä synneistä sitten puhumattakaan.
Avioliittoon vaan älä kajoa,olkoon sitten minkälainen kotihelvetti sitten onkin!
Katkeroidu.
Oletko sinä jäänyt sivuun,kuten tuhlaajapojan veli?
Ei ne taida luottamukset pelata alamaailman pojillakaan,ennen kuin ne on hankittu,näytteleminen on asia erikseen.
Minäkin seisoin iloisena ovimiehenä muutaman vuoden,enneku "sisäpuolelle" pääsin.
Maailmassa on ollut ihmisiä jotka ovat luulleet,että veilä 10 vuoden jälkeenkin juon.
Isän kodissa voi joskus sisarusten kesken kateutta tulla,vaan älä sinä kadehdi linnan kundeja tai väärin käyttäjiä,kyllä heillä sovittamista riittää uskoon tulonsa jälkeenkin,vaikkei niistä niin usein puhuta.
Mistä tiedät millaisten arpien kanssa kukin kulkee,puhumattakaan uhreista,joiden hyväksi uskoon tullut rikollinenkin tahtois hyvityksen ja armon jakaa.
Itse en kylläkään vankiloita ole joutunut koluamaan.
Ole onnellinen tästä pelastuksen päivästä,Jeesus on sinunkin kanssa rakastaen meitä kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
pitkäkään aika, kun eronneihin suhtauduttiin kaikkialla yhteiskunnassa, kuin pieraisseihin. lehtien mielipideosastoissa näkee vieläkin varoituksia "karanneista naikkosista".
miksipä ei siis nimeomaan seurakunnassa oltaisi reagoitu asiaan samalla viisiin?
Ettet sieni-metsään eksy tai puolukka mättäälle liian kauaksi aikaa jää istuskeleen.
Se on tuo "suomalane" mies nii kummalline kapistus,et ei sitä tiie mitä aatteloo.
Eiköhän tän päivän lesbo papitkin jo hio pois noita eronneitten kovia kohtaloja.
>>Tämä mieshenkilö siirtyi minusta kauemmas istumaan!>> Olipas yliampuvaa tältä mieshenkilöltä ! ÄLÄ välitä, on sen miehenkin elämässä asioita joitten takia sinä voisit siirtyä kauemmaksi istumaan...
Olen varma, että sinulla on ollut "hyvät" syyt erota, eikä se ole kenenkään muun kuin sinun ja Jumalan välinen asia.
Ja luulen, että avoliitto on monelle henkisesti helpompi, kuin avioliitto, kun siinä ei kumminkaan sitouduta virallisesti niin tiukasti yhteen. Avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta paperisodan takia.. ainakin kuvittelen näin...
Minulla on se käsitys synnistä, että Jumalan silmissä kaikki synnit ovat saman suuruisia. Ei ole väliä sillä, että oletko murhannut tai vaikka esim.valehdellut jollekin. Tärkeintä on se, että päästään taivaaseen Jumalan armosta, ei meidän tekojemme tähden. En tarkoita, että pitäisi tehdä syntiä, mutta jälleen kerran: kukaan ei voi olla synnitön.. Ja on se yksi synti joka on kuolemaksi ja se on se, ettei usko Jeesukseen ja Jeesuksen sovitustyöhön..
Mutta kyllähän me ihmiset usein laitetaan syntejä "arvojärjestykseen" tuo on ISO synti ja tuo on pienempi synti jne.
Minusta se on ollut huomattavissa jo näillä keskustelu sivuilla, että jotkut mies puoliset syyllistävät meitä naisia, että olette huonoja ja niitä jotka houkuttelevat syntiin. Ei läheskään kaikki, mutta jotkut.. Voisiko se edelleen johtua siitä, että Eeva lankesi paratiisissa ?
Itse olen ajatellut tämän heikoin astia asian niin, että me naiset olemme sen takia niitä heikkoja astioita, kun meillä tunteet meinaavat tulla joka asiaan mukaan... tiedä sitten..
MUTTA OLET IHAN YHTÄ RAKAS JUMALALLE KUIN ME KAIKKI MUUTKIN !
Varsinkin tuosta viimeisestä lauseesta.
Ei tämä avioeroasia ole minulle erityisen kipeä, kun siitä on jo 15 vuotta aikaakin. Jotenkin se vain tuli mieleen niin että tuli kirjoitettua siitä. Avioeron kokeneita ihmisiä on paljon nykymaailmassa, joku on voinut käydä useammankin kerran läpi tuon asian.
Monilla ihmisillä on paljon suurempia murheita, tämä on aika pieni ongelma niihin verraten. Mutta saipahan tästäkin jotain kirjoitusta aikaan.
Raamatun paikka Apostolien teot 10 luku 15.jae. Vaikka tämä koskeekin ruokaa, niin olen monesti ajatellut, että tämä käy hyvin meihin ihmisiinkiin, varsinkin silloin, kun tuomitsemme muita
Se paikka menee näin:
Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: >>minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi >>
Että tuo kohta koski ruokaa,ettei vain meitä pakana kansoja olis tuohon olis sekotettu mukaan.
Minä en aina "syö" kaikkia vertauksia purematta.
Toisinaan kyllä tulee isompiakin "myrkky paloja" nieltyä, vaan on Herra tuon vastuskyvyn antanut,ettei ole kuollut,sairastunut ehkä.
Siinä varmaan onkin vertauskuva..
Tämän seuraavan tiedätkin, mutta kirjoitampa sen nyt kumminkin omilla sanoillani..
Ruoka siihen tuli sen takia mukaan, kun jakeissa 10-14 Pietarille tuli nälkä ja hän rupesi valmistamaan ruokaa. Ja hän joutui hurmoksiin ja näki taivaasta laskettavan liinavaatteen jossa oli kaikenlaisia ölyköitä siis eläimiä. Jumala sanoi Pietarille; teurasta ja syö. Pietari vastusteli, en syö, en ole ikinä syönyt mitään epäpuhdasta. Ja siihen Jumala sanoi: Minkä Jumala on puhdistanut...
Varmaan tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki uskovaiset ovat saman vertaisia Jumalassa. Ei mitään väliä oletko Roomalainen tai juutalainen jne. Siihen aikaanhan esim.juutalaiset eivät saaneet oleskella epäpuhtaiden kanssa tai istua samassa ruokapöydässä jne jne. En osaa taas kirjoittaa, mitä tarkoitan, mutta jospa se siitä taas aukeaisi..
Ja samalla tavalla se pätee nykyaikana yhä, mutta varmaan voisi sanoa niin päin, että ei ole mitään merkitystä minkä värinen olet, sillä Jeesuksessa ei ihonvärejä...
Mainitsemassasi Raamatun kohdassa on kyse siitä, että Jumala kieltää näyssä Pietaria pitämästä pakanoita saastaisina. Näin Raamatussani lukee.
Kiitos selvennyksestä :-) Olen varmaan tämän ennenkin sanonut, mutta uskon, että Raamatun paikat voivat puhua ihmisille eri elämäntilanteissa eritavalla... Vaikka tietysti "perustarkoitus" on se mikä siinä lukee...
mitä juuri sanoit. Laitoin aika kiireessä tuon edellisen vastauksen, ei ollut tarkoitus olla niin tyrmäävä. Kelloja on paljon, mutta aikaa ei ole yleensä liikaa, minulla ainakaan. Tuntuu että useimmiten on kiire jonnekin.
Aivan oikein kirjoitit,ja siitä saa selvän,mitä tarkoitit. Justiinsa noin se on,olemme Jumalan pyhyyden edessä täysin samalla viivalla,vain Jeesuksessa on pelastus,ja joka ainoalle ihmiselle mitä maa päällään kantaa,
kuuluu armo Jeesuksessa Kristuksessa !
en ajatellut viestistä silleen.. ajattelin vain itse vielä selventää..
siellä sivuttiin juuri sinun kysymystäsi aika paljonkin...