Suomen turvallisuuspoltiikalla on neljä eri vaihtoehtoa, joista pitää joku valita.
1. Liitytään Natoon ja ollaan mukana USA:n johtamassa turvallisuusorganisaatiossa.
Hyvät puolet: Naton on tällä hetkellä suurin ja vahvin, eikä lähitulevaisuudessa ole tahoa joka tämän voisi muuttaa.
Huonot puolet: Naton kallis systeemi ja hyödyttää eniten USA:N aseteollisuutta.
2. Pysytään kaiken ulkopuolella, silloin lähennytään Ruotsia turvallisuuspolitiikassa.
Hyvät puolet: helppo ratkaisu koska ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä eikä ottaa vastuuta niistä.
Huonot puolet: todellisuudessa meidän päätäntävalta tässä vaihtoehdossa valuu Ruotsiin, koska kaikessa mitä äätetään aina odotetaan ensin Ruotsin ratkaisua eikä päätökset voi olla rustiriidassa Ruotsin kanssa, eli Ruotsi päättää. Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Ruotsi ole puolustvoimiltaan uskottava toimija pelkästään Suomen rinnalla eikä siis takaa mitään.
3. EU:n johtama puolustusyhteistyö yhteisen puolustuslausekkeen persuteella.
Hyvät puolet: EU maat on melkein kaikki Naton jäseniä ja käytännössä se tarkoittaa myös Naton turvatakuita, Saksan rooli korostuu päätöksiä tehdessä koska Saksa on EU:n keskeinen maa.
Huonot puolet: Suomi vesitti EU:n yhteisen puolustuslausekkeen vaatimalla siihen muutoksia jotka tekivät siitä tulkinnanvaraisia.
Myöskään perustuslain läpimenon tyssääminen kansanäänestyksissä ei ratkaissut tätä ogelmaa.
4. YYA sopimus Venäjän kanssa.
Hyvät puolet: Venäjä on suurvalta ja integroitumalla Venäjän etupiiriin turvallisuusongelmat on ratkaistu joksikin aikaa.
Huonot puolet: Venäjä on huono liittolainen koska sillä on taipumus vallata liittolaisiaan, Venäjä myös haluaa vaikuttaa poliittisesti liittolaismaidensa sisällä, todennäköisesti itsenäisyys loppuu tai ainakin merkittävästi kaventuu tässä vaihtoehdossa jossakin vaiheessa.
1. Liitytään Natoon ja ollaan mukana USA:n johtamassa turvallisuusorganisaatiossa.
Hyvät puolet: Naton on tällä hetkellä suurin ja vahvin, eikä lähitulevaisuudessa ole tahoa joka tämän voisi muuttaa.
Huonot puolet: Naton kallis systeemi ja hyödyttää eniten USA:N aseteollisuutta.
2. Pysytään kaiken ulkopuolella, silloin lähennytään Ruotsia turvallisuuspolitiikassa.
Hyvät puolet: helppo ratkaisu koska ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä eikä ottaa vastuuta niistä.
Huonot puolet: todellisuudessa meidän päätäntävalta tässä vaihtoehdossa valuu Ruotsiin, koska kaikessa mitä äätetään aina odotetaan ensin Ruotsin ratkaisua eikä päätökset voi olla rustiriidassa Ruotsin kanssa, eli Ruotsi päättää. Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Ruotsi ole puolustvoimiltaan uskottava toimija pelkästään Suomen rinnalla eikä siis takaa mitään.
3. EU:n johtama puolustusyhteistyö yhteisen puolustuslausekkeen persuteella.
Hyvät puolet: EU maat on melkein kaikki Naton jäseniä ja käytännössä se tarkoittaa myös Naton turvatakuita, Saksan rooli korostuu päätöksiä tehdessä koska Saksa on EU:n keskeinen maa.
Huonot puolet: Suomi vesitti EU:n yhteisen puolustuslausekkeen vaatimalla siihen muutoksia jotka tekivät siitä tulkinnanvaraisia.
Myöskään perustuslain läpimenon tyssääminen kansanäänestyksissä ei ratkaissut tätä ogelmaa.
4. YYA sopimus Venäjän kanssa.
Hyvät puolet: Venäjä on suurvalta ja integroitumalla Venäjän etupiiriin turvallisuusongelmat on ratkaistu joksikin aikaa.
Huonot puolet: Venäjä on huono liittolainen koska sillä on taipumus vallata liittolaisiaan, Venäjä myös haluaa vaikuttaa poliittisesti liittolaismaidensa sisällä, todennäköisesti itsenäisyys loppuu tai ainakin merkittävästi kaventuu tässä vaihtoehdossa jossakin vaiheessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
asti kuulunut salaisesti erittäin läheisesti NATO:oon. Enemmän kuin rauhankumppani. Tämä tietohan paljastui tässä muutama vuosi sitten. Ruotsilla oli puolustus suunnitelmat NATO:n kanssa ja Ruotsin ilmavalvonta oli yhdistetty realiaikaisesti NATO:n ilmavalvontaan. Ruotsia ei voi pitää liittoutumattomana. Muutkin "liittoutumattomat" maat ovat läheisissä väleissä lännen kanssa ja sijaitsevat NATO:n keskellä. Suomea ei voi verrata näihin.
NATO:n kalleus on suhteellista. Vuosimaksut ovat kohtuulliset ja toisaalta jäsenyys myös tuo raha maahan, joten lopullinen "hinta" on pieni, tai saantipuolella. Nykyisen armeijan ylläpito on paljon kalliimpaa.
YYA-sopimus naapurin kanssa ei tule kysymykseen. Olen elänyt nuoruuteni kylmänsodan viimeisellä vuosikymmenellä ja kyllästynyt siihen että venäläiset määräävät kuka on presidentti, kuka pääministeri, kuka ulkoministeri ja ohjailevat kansan mielipidettä. Tuo kansalle silloin syötetty länsivihamielisyys ja "jos ette tee niinkuin haluamme saatte katua"-tyyppinen uhkailu oli niin syvältä että. Lehdistön kirjoittelu oli tiukassa kontrollissa ja sallitut puheenaiheet vain levityksessä. USA ei koskaan menetellyt samoin NATO-maiden kanssa. Näistä iljettävistä piirteistä ei olla vieläkään päästy kokonaan irti. Tuona pimeänä aikakautena Suomi ei ollut itsenäinen. Jopa EU-Suomi on itsenäisempi kuin YYA-Suomi. Suomen pitää tehdä kaikkensa karistaakseen tuo sonta lopullisesti selästään, katsoa länteen, mihin oikeasti kuulumme ja turvata itsenäisyytemme eteenpäin katsoen. Tämän päivän Venäjältä kantautuvat tiedot "Fennougria-suurvallan" tekeillä olosta ja sen muodostamasta uhasta Venäjälle ei ainakaan lisää minun turvallisuuden tunnetta yksinään olevassa, pienessä rajamaassa.
Oli aika valaiseva tuo dokumentti joka tuli sunnuntaina, kertoi 1950-luvulla alasammutusta ruotsalaisesta DC3-vakoilukoneesta. Ruotsi vakoili länsivaltojen laskuun. Ruotsalaisten tiedotusvälineiden www-sivuilta löytyy asiasta lisätietoa, yksityiskohdatkin ovat tulleet julkisuuteen. Ymmärsin, että Ruotsilla oli todellakin järjestely, jossa erityisesti USA ja myös Britannia tukisivat sitä merkittävästi maanpuolustuksessa tarpeen vaatiessa. Tämähän sopi Ruotsille mainiosti, kun liittoutumattoman statuksella sai liittoutuneen maan edut. Ruotsissa varmaan nähtiin, että Neuvostoliiton vakoileminen on niin sanotusti vähintä mitä voidaan tehdä liittokumppanien miellyttämiseksi ja varmaan sen ajateltiin auttavan omaakin maanpuolustusta, ei vain arvattu että venäläiset ampuisivat koneen alas.
Kaikesta päätellen tämän Ruotsin käytännössä, vaan ei paperilla liittoutuneen puolustussysteemin olemassaolo lienee ainakin nykyään aika ilmeistä ruotsalaisille, Suomessa vaan Ruotsista puhutaan edelleen ikään kuin jonakin oikeasti neutraalina ja "liittoutumattomana" maana. Ruotsi taisi olla liittoutumaton lähinnä vain paperilla. Ruotsin nimellinen liittoutumattomuus tuolloin johtui ilmeisesti pääasiassa siitä, että Ruotsi oli säästynyt toisen maailmansodan tuhoilta liittoutumattoman statuksella, jolloin yleinen mielipide tulkitsi hyvän kohtalon johtuvan liittoutumattomuudesta ja vaati ehdottomasti neutraaliuspolitiikan jatkamista. Todellisuudessahan toinen maailmansota ei tuhoineen pahemmin erotellut neutraaleja ja sotilaallisesti liittoutuneita valtioita (eiköhän jokainen valtio olisi muuten ihan mielellään vain julistautunut olevansa liittoutumaton viimeistään Aatun armeijoiden kolkuttaessa ovelle) vaan Ruotsia suojeli lähinnä sen geopoliittinen asema. Kuten myös Sveitsiä, lisäksi Sveitsiä suojelivat vuoristot jotka olisivat tehneet valloituksen liian kalliiksi. On myös huomattava se lisähinta, että Ruotsi välttyi sodalta toisessa maailmansodassa nimenomaan päästämällä ensimmäisen potentiaalisen hyökkääjän (Saksa) maahan avoimin ovin ja tekemällä kaikessa yhteistyötä (onpas neutraalia), toiselta potentiaaliselta hyökkääjältä eli Neuvostoliitolta taas vältyttiin, koska pieni ja sinnikäs Suomi oli puskurina välissä taistelemassa sitä vastaan. Sitten taas niistä sotimaan joutuneista Euroopan valtioista, joita ei sodan seurauksena missään vaiheessa täysin miehitetty, yksikään ei tehnyt sitä ilman liittolaisia (Britannia ja Neuvostoliitto kuuluivat Liittoutuneisiin, Suomi taas soti jatkosodassa Saksan rinnalla).
Suomikin oli kylmän sodan ajan paperilla "liittoutumaton" mutta Suomessa oli hyvin "erityislaatuiset" suhteet Neuvostoliittoon (suomettuminen) ja Neuvostoliitto kohteli Suomea kuin liittolaisenaan, joten kuinkahan uskottavaa tuollainen "liittoutumattomuus" ulospäin oli.
Sopivassa kriisitilanteessa Neuvostoliitto tuskin olisi ainakaan kunnioittanut Suomen neutraaliutta, tämä lienee melko varmaa. Joten puolueettomuus ei suinkaan suojellut Suomea sodalta 60 vuotta, vaan Euroopan rauhanomainen kehitys.
Kun sen enempää Suomi kuin Ruotsikaan ei siis kylmän sodan aikana todellisuudessa ollut läheskään 100-prosenttisen neutraalisti liittoutumaton (kuten Sveitsin ehkä voidaan ajatella olevan, sijaintinsa mahdollistamana), eikä Suomen nimellistäkään liittoutumattomuutta voida 60 vuoden rauhasta kiittää, niin kummastuttaa että jotkut tarjoavat aitoa, todellista liittoutumattomuutta Suomen tulevaksi turvallisuuspoliittiseksi linjaksi. En usko että liittoutumattomuus voi oikeastaan koskaan lisätä vakautta, vaan pikemminkin jos maan pieni koko ja geopoliittinen asema eivät mahdollista uskottavaa neutraaliutta, niin liittoutumattomuus ennemminkin aiheuttaa epävakautta. Liittoutumaton maa kun on tavallaan irrallinen ja koskaan ei voi tietää mille puolelle aitaa se putoaa.
Jotkut taas tuntuvat ajattelevan, että Suomellakin on nykyään Naton kanssa läheisessä yhteistyössä olevana samanlaiset salaiset takuut kuin Ruotsilla kylmän sodan aikaan, mutta ihmetyttää mistä he sen voivat tietää. Toisaalta jos oletetaan että näin olisi, en tosin sitä usko, niin voidaan miettiä mitä Suomi joutuu kulissien takana tekemään tämän eteen. Jos oltaisiin liittouduttu ihan normaalisti, niin asioita ei tarvitsisi tehdä kansalta salassa. Mutta en siis pidä uskottavana että Suomella tällä hetkellä olisi mitään muuta kuin eräänlaiset poliittiset (ei siis sotilaalliset) turvatakuut EU:n suunnalta.
Vakoilua ei pidä sekoittaa sotilasliittoihin, hyvä esimerkki on tästä ollut Suomen politiikka ja viestikoelaitos Suomen armeijassa.
Vaikka Suomi seitkytluvulla oli selkeästi Neuvostoliiton etupiirissä, niin Suomen viestikoelaitos samalla vakoili USA:n laskuun.
Näillä vakoilutiedoilla Suomi sitten vaihtoi tietoja puna-armeijan liikkeistä.
Suomi itseasiassa tiesi kokoajan esim. kuinka paljon neukuilla oli sukelluveneitä Itämerellä ...
Kysymys on ollu Ruotsilla varmaan samantasoisesta toiminnasta, eli vakoilemalla Neuvostoliittoa sai Ruotsi vastaavasti realiaikaista tietoa USA:lta Neuvostoliiton joukkojen keskityksistä.
Tälläista toimintaa harjoittavat kaikki maat, oli ne sitten liittolaisia tai ei.
ilmavalvontatutkat oli ja on edelleen linkitetty NATO:n ilmavalvontaan realiaikaisesti? Ruotsin puolustussuunnitelmat on laadittu NATO:n kanssa jne. Tällaisia asioita on paljastunut muutaman vuoden sisällä ja ko. maa ei ainakaan minun mielestäni ole liittoutumaton. Hyvä vaan heille ja onneksi me tullaan perästä.
Kysymys on tiedustelutoiminnasta, eli ns. "elektronisesta tiedustelusta" jota harrastaa kaikki maat, vaihtamalla tietoja myös saadaan tietoja ...
on ainoa järkevä ratkaisu ajatellen lähivuosikymmeniä ja Suomen turvallisuutta.
USA on kohta romahtava entinen suurvalta, kuten Neuvostoliitto oli hetki sitten.
USA:n todellinen kriisinhallintakyky tuli juuri mitatuksi New Orleanssissa. Osottautui, että hallituksella ei ollut minkäänlaista roolia maan sisäisessä turvallisuudessa. Uskottiin, että kyllä naapuri auttaa, mutta kun köyhällä naapurilla ei ollutkaan autoa, veden saartamiksi jäätiin.
Irakissakaan ei USA:lla hyvin pyyhi, kyvyttömyyttä, taitamattomuutta.
Kiinassa on sovittu vähän aika sitten sanghain liitto johon kuulu ainakin venäjä intia ja kiina ja jottain muita valtioita.
mitä johtaa...
BBC: Bushin mukaan Jumala kehotti hyökkäämään Irakiin
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet/BBC%3A+Bushin+mukaan+Jumala+kehotti+hy%F6kk%E4%E4m%E4%E4n+Irakiin/1064349
Ei jumalauta kai se oo valhetta. Eikai Bush oo niin hullu
Vaihtoehto viisi.
Liittoudutaan Saksan kanssa samalla lailla kuin jatkosodassa.
Eli ollaan yhteisessä rintamassa ilmaan minkäänlaista sopimusta, jos hommat menee perseelleen niin eiku irti vaan ...