täällä parikymmpinen nainen kirjoittelee..
olen miettinyt tarkkaan tämän asian, jo useamman vuoden ajan se on ollut mun mielessä, ja olen päättänyt erota kirkosta. en ole ateisti,uskon että tuolla jossain on jotain "suurempaa", en sitten tiedä millä nimellä sitä kutsuisin. en halveksi kenenkään uskontoa eikä mulla ole mitään uskovaisia vastaan jos he eivät mielipiteitään tyrkytä (mitä tapahtuu harvoin), mutta on niin monia asioita raamatussa ja muutenkin uskontoon littyen, joita en pysty enkä halua allekirjoittaa!
ensimmäinen on homojen ja lesbojen suhteet (olen itse, ainakin tähän saakka, löytänyt itsestä vain heteropiirteitä)...tulen niin vihaiseksi tästä hurjasta vastustuksesta jota he kohtaavat!! mikä oikeus kenelläkään on mennä tuomitsemaan kahden ihmisen välistä rakkautta? pienikin pala lisää rakkautta tässä maailmassa on aina eteenpäin, välittämättä siitä keiden välillä se tapahtuu.
jos joku uskovainen sattuisi sanomaan, että "hyväksyy" nämä liitot, on sekin minun ajatuksiani vastaan...sekin tavallaan tarkoittaa että asettaa itsensä heidän yläpuolelle. eivät nämä ihmiset välttämättä edes kaipaa kenenkään hyväksyntää, antaa vaan heidän elää tavallaan:).
toinen juttu on avioliitto: taas täytyy tässä välissä todeta, että en väheksy naimisissa olevia ihmisiä;) mutta ehkä tämä instituutio taitaa olla vähän vanhanaikainen ja on niin paljon pareja jotka menevät naimisiin aivan muista syistä kuin rakkaudesta. ja avoliitto on hyvä tapa elää yhdessä, kai riittää kun itse tietää rakastavansa, ja että se toinenkin osapuoli tuntee samoin, miksi siis mennä naimisiin. ja lapset voivat toki elää yhtä onnellisena perheessä jossa vanhemmat eivät ole naimisissa, ja jos asiat eivät enää kertakaikkiaan suju, on helpompi erota kuin jäädä pitämään kiinni avioliiton kulisseista, tässä tilanteessa kärsivät kaikki, varsinkin vanhempien riidellessä.
myös abortti askarruttaa mieltäni-jokaisella lapsella on mielestäni oikeus syntyä toivottuna. millainen on lapsen elämä, jos hän joutuu elämään koko ikänsä äidin ( ja ehkä isänkin) katkeruuden ympäröimänä, kun he olisivat halunneet elää täysillä, vain itselleen, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta! älkääkä sanoko, että heidän oma virheensä ja seuraukset täytyy kantaa-virheitä tekee jokainen, mutta on väärin, jos viaton lapsi joutuu kärsimään.
ja vielä mainitakseni esiaviolliset suhteet: jokaisen olisi parasta mennä sänkyyn juuri sillä hetkellä kun tunteen olevansa siihen valmis, ei ennemmin eikä myöhemmin. jos joku halua tehdä sen vasta aviovuoteessa, ok. mutta jos joku tuntee aiemmin että hetki ja ihminen ovat oikeita, siinä ei kai ole mitään pahaa.
ja yksi juttu vielä: kirkollisvero! se tosin on syistäni pienin, mutta silti kummastelen miksi niinkin maallinen asia kuin raha sotketaan uskontoon!
halusin vain kertoa oman tarinani, ja tässä tuli tarinaa enemmän kuin aioinkaan! kannaottojakin saa kirjoittaa.
kesäterveisin, aurinko
olen miettinyt tarkkaan tämän asian, jo useamman vuoden ajan se on ollut mun mielessä, ja olen päättänyt erota kirkosta. en ole ateisti,uskon että tuolla jossain on jotain "suurempaa", en sitten tiedä millä nimellä sitä kutsuisin. en halveksi kenenkään uskontoa eikä mulla ole mitään uskovaisia vastaan jos he eivät mielipiteitään tyrkytä (mitä tapahtuu harvoin), mutta on niin monia asioita raamatussa ja muutenkin uskontoon littyen, joita en pysty enkä halua allekirjoittaa!
ensimmäinen on homojen ja lesbojen suhteet (olen itse, ainakin tähän saakka, löytänyt itsestä vain heteropiirteitä)...tulen niin vihaiseksi tästä hurjasta vastustuksesta jota he kohtaavat!! mikä oikeus kenelläkään on mennä tuomitsemaan kahden ihmisen välistä rakkautta? pienikin pala lisää rakkautta tässä maailmassa on aina eteenpäin, välittämättä siitä keiden välillä se tapahtuu.
jos joku uskovainen sattuisi sanomaan, että "hyväksyy" nämä liitot, on sekin minun ajatuksiani vastaan...sekin tavallaan tarkoittaa että asettaa itsensä heidän yläpuolelle. eivät nämä ihmiset välttämättä edes kaipaa kenenkään hyväksyntää, antaa vaan heidän elää tavallaan:).
toinen juttu on avioliitto: taas täytyy tässä välissä todeta, että en väheksy naimisissa olevia ihmisiä;) mutta ehkä tämä instituutio taitaa olla vähän vanhanaikainen ja on niin paljon pareja jotka menevät naimisiin aivan muista syistä kuin rakkaudesta. ja avoliitto on hyvä tapa elää yhdessä, kai riittää kun itse tietää rakastavansa, ja että se toinenkin osapuoli tuntee samoin, miksi siis mennä naimisiin. ja lapset voivat toki elää yhtä onnellisena perheessä jossa vanhemmat eivät ole naimisissa, ja jos asiat eivät enää kertakaikkiaan suju, on helpompi erota kuin jäädä pitämään kiinni avioliiton kulisseista, tässä tilanteessa kärsivät kaikki, varsinkin vanhempien riidellessä.
myös abortti askarruttaa mieltäni-jokaisella lapsella on mielestäni oikeus syntyä toivottuna. millainen on lapsen elämä, jos hän joutuu elämään koko ikänsä äidin ( ja ehkä isänkin) katkeruuden ympäröimänä, kun he olisivat halunneet elää täysillä, vain itselleen, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta! älkääkä sanoko, että heidän oma virheensä ja seuraukset täytyy kantaa-virheitä tekee jokainen, mutta on väärin, jos viaton lapsi joutuu kärsimään.
ja vielä mainitakseni esiaviolliset suhteet: jokaisen olisi parasta mennä sänkyyn juuri sillä hetkellä kun tunteen olevansa siihen valmis, ei ennemmin eikä myöhemmin. jos joku halua tehdä sen vasta aviovuoteessa, ok. mutta jos joku tuntee aiemmin että hetki ja ihminen ovat oikeita, siinä ei kai ole mitään pahaa.
ja yksi juttu vielä: kirkollisvero! se tosin on syistäni pienin, mutta silti kummastelen miksi niinkin maallinen asia kuin raha sotketaan uskontoon!
halusin vain kertoa oman tarinani, ja tässä tuli tarinaa enemmän kuin aioinkaan! kannaottojakin saa kirjoittaa.
kesäterveisin, aurinko
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hei!
Erottuani kirkosta olen huomannut, etteivät uskonto ja kirkkoon kuuluminen liity toisiinsa. Lue Raamattua: ei siellä edellytetä kirkkoon kuulumista. Kirkon ulkopuolella elää ateisteja, todellisia uskovia, muiden kirkkokuntien jäseniä - kirkkoon taas näyttää kuuluvan sellaisia, jotka eivät itsekään tiedä, miksi siihen kuuluvat.
Arskaa vaan kaikille!
Matteuksen evankeliumissa on kertomus joka paljastaa Jeesuksen suhtaumisen kirkollisveroon (Matt.17:24-27):
Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat:
"Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"
Hän [Pietari] sanoi:
"Maksaa."
Ja kun hän [Pietari] tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi:
"Mitä arvelet, Simon [Pietari]? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?"
Ja kun hän [Pietari] vastasi:
"Vierailta"
,sanoi Jeesus hänelle:
"Lapset ovat siis [verosta] vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." (Matt.17:24-27)
Jeesuksen opetus on seuraava: Seurakunta on temppeli (1Kor.3:16), jonka isäntä on Jumala. Mutta ei Jumalan temppelissä (seurakunnassa) peritä kirkollisveroa niiltä jotka ovat Jumalan lapsia, vaan ainoastaan vierailta, eli niiltä jotka eivät Jumalaa tunnne. Toisin sanoen, ne jotka eivät ole Jumalan lapsia maksavat kirkollisveroa (tai muita pakollisia maksuja) kun taas Jumalan lapset ovat kirkollisverosta vapaat. Yhteys Jumalaan on nimittäin ilmainen. Eikä ole sattumaa että Jeesus käski seuraajiensa levittää Jumalan Sanaa ilmaiseksi.
"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt.10:8)
Seurakunta ottaa vastaan ainoastaan vapaaehtoisesti annettuja lahjoituksia. Seurakunta ei kerää veroa, eikä vaadi tai käytä verovaroja. Seurakunta ei myöskään kerää jäseniltään pakollista jäsenmaksua. Lähimmäisenrakkaus ei ole alistamista eikä perustu rangaistuksen pelkoon (1Joh4:18, Room.13:10). Verot sen sijaan kerätään miekalla (=rangaistuksen uhalla).
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta" (1Joh.4:18)
"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus [Mooseksen] lain täyttämys." (Room.13:10)
http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/5796/
Joitakin hyviä syitä kirkosta löytyy harri veijosen listasta "100 syytä erota kirkosta"
http://wwnet.fi/users/veijone/kirkko.htm
jos seuraavat kristilliset normit eivät miellytä, niin on tosiaankin parempi jättää se uskonnonmuoto ja seurata jotain muuta tahi sitä omaa yksityistä tietään:
Rakkaus on tarkoitettu kohdistuvan kaikkiin, mutta seksuaaliset tunteet vain vastakkaiseen sukupuoleen ja silloinkin mieluummin lapsen teon takia. Homous on siis syntiä, ja väärin jos se sisältää seksuaaliset tunteet ja seksuaalisen aktin, koska se ei sisällä lapsen tekoon liittyvä motiivia, vaan puhtaasti kahden ihmisen itsekkäät motiivit. Kyseessä näkisin olevan pyhän seksuaalivoiman väärinkäytön. Muillehan asiassa ei tehdä niinkään pahaa, vaan itselle, omalle hengelle ja Jumalan hengelle.
Abortti on selkeästi murha. Lisäksi se on vastuuntunnottomuuden merkki. Siksi se on syntiä ja väärin. (Paria poikkeusta lukuunottamtta, esim. raiskaus)
Avioliitto on Jumalan asettama liitto, parin ja lasten turvaksi ja opastukseksi. Ihminen, joka vastustaa tuota liittoa eikä halua elää Jumalan tahton mukaista elämää niin sisäisesti kuin myös ulkoisesti (avioliitto lupaus jne...) tekee Jumalan tahtoa vastaan eli syntiä eli väärin. Jeesus sanoo: "Totisesti, jos ette toteuta lakia paljon paremmin kuin fariseukset ja lainopettajat, niin ette pääse taivasten valtakuntaan.
Kirkollisvero. Seurakunnassa elävä ihminen lupautuu myös elämään ja jakamaan yhteisestä omaisuudestaan kaikille. Jos hän ei tee sitä, elää hän itsekkäästi, eikä Jumalan kunniaksi. Siksi "kymmenysten antamatta jättäminen" on myös syntiä eli väärin. Valtiokirkon sijasta tietysti voi kymmenyksensä antaa sille seurakunnalle, jonka omakseen tuntee.
Näin kaikki esittämäsi kohdat läpikäytyinä kärjistettynä. Itse näen niihin toki sisältyvän muutamia poikkeuksia, jotka vain vahvistavat yleistä "sääntöä". Jos niihin ei ole tyytyväinen, niin sitten on varmaan paras erota. Eläähän silloin kuitenkin oman rehellisen sydämensä tuntemuksen mukaan. Ja mitä todennäköisimmin Jumala arvostaa rehellisyyttä.
Siunausta ja aurinkoa tiellesi.
"Abortti on selkeästi murha. Lisäksi se on vastuuntunnottomuuden
merkki. Siksi se on syntiä ja väärin. (Paria poikkeusta lukuunottamtta,
esim. raiskaus)"
Jos sikiön murhaaminen on syntiä, niin miksi raiskauksen seurauksena alkunsa saanut ihmiselämä olisi vähämpiarvoinen? Miksi raiskauksen seurauksena alkunsa saadun elämän murhaaminen ei olisikaan syntiä?
Onko mielestäsi ihminen itse vastuussa isänsä tekemästä rikoksesta (raiskaus tässä tapauksessa)? Onneksi en ole kristitty. Siispä minä pidän lasta saman arvoisena vaikka hän olisikin saanut alkunsa rikoksen seurauksena. Tosin, luulen, että Raamatun Jeesus olisi enemmän minun kuin sinun kannalla tässä asiassa.
>Abortti on selkeästi murha...(Paria poikkeusta lukuunottamatta,esim.raiskaus).
??????
Toinen kohta:
>Rakkaus on tarkoitettu kohdistuvan kaikkiin,mutta seksuaaliset tunteet vain vastakkaiseen sukupuoleen JA silloinkin mielummin lapsen teon takia.
Aivan.
nyt mennään ehkä sivupolulle, mutta vielä eräs juttu tästä homoseksuaalisuudesta. kuulostaa ristiriitaiselta ja tekopyhältä että rakkaus on sallittua henkilöiden sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta, mutta seksuaaliset tunteet pitäisi tukahduttaa?! en ole varmaan ainoa joka ajttelee että rakastelu on luonnollinen osa suhdetta ja ihana tapa päästä vielä lähemmäs rakasta ihmistä, joten miksipä homoseksuaalien pitäisi tästä tuntea huonoa omaatuntoa?! ja mitä lapsen tekoon tulee, en ole uskovaisten makuuhuoneisiin kurkistellut mutta luulisinpa että siellä kuitenkin tapahtuu paljon useammin tiettyjä asioita kuin vain lasta toivottaessa:).
joskus tuntuu että uskovaiset eivät näe metsää puilta; aina vedotaan raamattuun ja jumalan tahtoon, mutta loppujen lopuksi raamattukin on vain parituhatta (huom!) vanha kirjoitusten kokoelma, joka on aivan varmasti peräisin ihmisten eikä jumalan kynästä. haluaisin itse ajatella, että jumala, mikäli sellaista on, hyväksyy kyllä elämäntapani; enhän vahingoita sillä ketään ja annan muidenkin elää elämäänsä niinkuin he tahtovat.
en vielä ihan saanut kiinni siitä, mikä siinä on ristiriitaista. Tunteiden kieltämisestä ja tukahduttamisesta voisi olla sitä mieltä, että ei ole tervettä antaa kaikille tunteilleen valtaa. Ennemminkin pitäisi pystyä havaitsemaan, miten tunteet voidaan mahdollisesti kääntää toisenlaiksi, eduksi itselle ja muille. Lukemattomien tunteiden vallassa on tehty maailmassa hirmutekoja. ehkä sellaiset pitäisi edes jollain tavalla "kieltää".
Se mitä sanoit uskovaisten kammaritouhuista, niin olet varmasti oikeassa :) En siihen mitään lisää. Edelliset olivat vain omia tätä keskustelua varten tarkoitettuja kärjistyksiä, joita kieltämättä on vähän vaikea puolustaa. Mutta yritetään.
Minä itse en voisi ajatella lainkaan, että Jumala hyväksyisi kaikki elämäntapani. Yrittäisin tehdä Jumalasta silloin itsenilaista ja vaatisin luojaani tekemään juuri minulle mieliksi, kuinka epätäydellinen Jumala silloin olisikaan?
viestiäsi, kun siitä ei ilmennyt minulle mitään, mitä halusit sanoa.. Paisti tietysti se, että et ollut ilmeisesti joihinkin kohtiin tyytyväinen.
Abottikysymykseen. Vastannee kaikkiin kolmeen kysymykseen.
Kahdesta pahasta valitaan pienempi paha, ja toivotaan, että Jumalalla on suuri sydän ymmärtää vaikeita valintojamme. Yhtäarvokkaita kyllä sielut ovat molemmissa tapauksissa.
Tässä parikymppinen mies vastailee:
Vaikuttaa siltä, että syysi kirkosta eroamiseen ovat aatteelliset ristiriidat itsesi ja kirkon kanssa. Homoparit, abortti, avioliitto, esiaviolliset suhteet ovat asioita, joista kirkolla on kieltämättä selvä kanta. On kyllä ihan oikeutettua pohtia, miksi kuulua instituutioon, joka on niin eri mieltä kuin minä. Mutta mitä haittaakaan kirkkoon kuulumisesta on? Jos olet idealisti, jolle aatteet merkitsevät kaikkea ja tahdot tuntea olevasi vapaa instituutioista niin ok, eroa vain. Mutta ei kirkko estä millään tavalla sinua ajattelemasta ja elämästä niin kuin haluat. Elät niin kuin elät riippumatta kuulutko kirkkoon vai et.
Kirkosta eroaminen tuo tullessaan hieman ongelmia: Kirkkohäät voi unohtaa ja tämä voi olla monille sukulaisille vaikea pala niellä. Samoin kaste: jos seurakunnan siunaamat ristiäiset jätetään väliin, on sekin hieman epätavallista. Näissä kahdessa yhteisösi saattaa aiheuttaa ongelmia. Niin tiukasti kirkolliset tavat ovat kiinni elämässämme.
Lapsesi eivät myöskään lähde rippileirille luokkatovereidensa kanssa, vaan jos heidät leirille pistät, täytyy selvittää missä järjestetään prometheus-leirejä. Hautajaiset voidaan järjestää, mutta hautapaikka maksaa enemmän. Eli summa summarum: kirkkoon kuulumattomuus tuo tullessaan enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Kirkko on kuitenkin lujasti pesiytynyt osaksi suomalaista kulttuuria - halusit tai et.
En itsekään pidä siitä, että joutuu maksamaan veroja jollekin, jonka aatteita en kannata ja joka ei näytä parantavan elintasoani ollenkaan. Mutta kirkollisvero on niin pieni, että sen säästäminen ei näy juuri missään. Pistä mieluummin euro sivuun joka päivä niin vuoden lopussa sinulla on enemmän rahaa kuin mitä kirkko on sinulta nyhtänyt.
Aurinko hyvä, jos eroat kirkosta, et saavuta mitään mitä et voisi saavuttaa nytkin, kun kuulut kirkkoon. Mieti siis tarkasti kannattaako järjestää mutkia elämänsä varrelle vain sen takia ettei pidä kirkon mielipiteistä.
>Mutta mitä haittaakaan kirkkoon kuulumisesta on?
Miksi valehdella ja teeskennellä?
>Kirkkohäät voi unohtaa ja tämä voi olla monille sukulaisille vaikea pala niellä.
Monet ovat kyylä jo nykyisin tottuneet tähän. Voi pittää siviilihäät ja sitten juhlat ihan kunnon perinteen mukaan.
>jos seurakunnan siunaamat ristiäiset jätetään väliin, on sekin hieman epätavallista.
Tässä taasen voi pitää nimeämisjuhlan, johon kutsuu sukulaiset, jossa kerrotaan lapsen nimin ja esimekiksi, mistä nimi on tullut. Sitten vaan ne pullakakkukahvit.
>Lapsesi eivät myöskään lähde rippileirille
Kirkkoon kuulumatonkin voi mennä riparille ja voihan lapsi päättää (15v. taisi olla) että haluaa liittyä kirkkoo. Leirillä voi olla mutta konfirmaatiota ei saa, jos ei kuulu kirkkoon.
>Hautajaiset voidaan järjestää, mutta hautapaikka maksaa enemmän.
Maksaa. Tämä juttu mielestäni pissii, mutta oh well, mielummin se, kun teeskentely (IMHO).
>kirkkoon kuulumattomuus tuo tullessaan enemmän ongelmia kuin hyötyjä.
Mielestäni ei. teeskentely on mielestäni pahempaa kuin nuo mainitsemasi siirtymäriitteihin liittyvät jutut. Viisas ihminen soveltaa siirtymäriitit omaan tarpeeseensa, ei niitä kirkon tarvitse järjestää.
ja kiitos vastauksesta. eivät aatteet mulle kaikkea merkitse, mutta tunnistan itsessäni idealistin piirteet.ei kirkko mun elämääni niin suuresti vaikuta, ettenkö voisi elää nytkin kuten tahdon, mutta aatteelliset ristiriidathan tässä ovat suurin syy eroamiseen.
en ole suuremmin miettinyt näitä syitä mitä mainitsit; en näe niitä ongelmina. luit varmaan aiemmin mitä kirjoitin avioliitosta, en siis aio koskaan mennä naimisiin ja sukulaiseni tietävät tämän, asia on ok. enkä muutenkaan menisi naimisiin tai pitäisi kirkkohäitä siksi etteivät sukulaiset joutuisi pettymään ettei kaikki mene "normien" mukaan! olen kyllä kihloissa tällä hetkellä, olen ollut 2,5 vuotta, mutta se oli mun ja poikaystäväni välillä rakkauden osoitus, (ilman kihlajaisia ym, vain meidän välinen asia) mutta tarkoituksena ei ollut lupaus avioliitosta. tätä olen saanut monesti selitellä ja tiedän kyllä että kirkko on tiivis osa yhteiskuntaamme!
riparista sen verran että lapsia en myöskään halua, ( mutta jos tulen toisiin ajatuksiin, aion adoptoida) joten sekään ei ole ongelma. ja prometheusleiri on varmasti ihan yhtä hyvä vaihtoehto, ehkä parempikin. ja voivathan lapset sitten liittyä kirkkoon jos haluavat. samoin ajattelen ristiäisten osalta; nimenantojuhla kuulostaa ihan hyvältä eikä yhtään sen vähempiarvoisemmalta kuin ristiäiset. en usko että lapsi joutuu kärsimään siitä ettei äiti kuulu kirkkoon ja jos minulla olisi lapsia he saisivat 100 % itse valita mihin ja millä tavalla uskovat, en haluaisi antaa kielteistä kuvaa kristinuskosta mutta myöskään puolustaa sitä.
ja kirkollisvero on syistäni pienin, mutta kuin piste iin päälle niihin asioihin miksi haluan erota.
hyvää kesänjatkoa!
Toivotan sinulle onnea valitsemallasi tiellä.
Aluksi ajattelin, että teet väkisin kirkon ideologiasta itse itsellesi ongelman, ikään kuin se olisi näppylä kitalaessa joka paranisi ellei sitä koko ajan hiplaisi kielellä :) Mutta kaipa sinä sitten koet todellista ristiriitaa kirkon kanssa etkä saa mielenrauhaa ennen kuin tuo häiriötekijä on poistettu elämästäsi. Ehkä sinä saat hetkeksi mielenrauhan toteuttamalla päätöksesi.
Minulla ei ole epäilystäkään ettetkö voisi elää laadukkaasti kirkkoon kuulumattomana. Mutta mielestäni koko loppuelämää koskevia päätöksiä ei pidä tehdä pelkästään tunteella. On myös järjellä pohdittava teon seurauksia. Uskotko esimerkiksi, että 10 vuoden päästä ajattelet avioliitosta tai kasteesta samoin kuin nyt? Jos uskot, niin ei muuta kuin tervemenoa kirkkoherranvirastoon!
Mielestäni ihmisen olisi pystyttävä päätöksiä tehdessään lupaamaan itselleen, että tätä en kadu, kävi miten kävi. Ja tuo lupaus on sitten pidettävä. Jos joskus huomaa rikkoneensa tuon lupauksen, tietää tehneensä väärän päätöksen.
"Mielestäni ihmisen olisi pystyttävä päätöksiä tehdessään lupaamaan itselleen, että tätä en kadu, kävi miten kävi"
ei pysty kukaan ihminen.
...on vallan huono peruste kuulua kirkkoon koska vanhukset niin haluaisivat kirkkohäät tai kastajaiset !?!
Siinä ne HÖLMÖ ja NOITA-AKKA turisee.
Se mitä tällä viimeisellä kommentilla halusin sanoa oli, että riippumatta siitä onko päätös oikea tai väärä, sitä ei kannata katua. Katumalla sitä aiheuttaa itselleen vain tarpeetonta kärsimystä. Itse mieluummin painan hampaat irvessä eteenpäin enkä pysähdy murehtimaan ja katumaan.
Kyllä sitä pystyy lupaamaan itselleen, että tätä en kadu. Kyse on vain sen katumuksen tunteen heräämisestä. Kannattaa kuitenkin tehdä päätökset niin hyvin ettei ole edes aihetta tuntea katumusta. Tämä totta kai vaatii vähän itsetuntemusta.
...savuisen tuvan nurkan pimennoista katsoo isoisän aikoinaan juoppopäissään halolla rikki heitettyä peiliä katsahtaen rujouttaan ja ehkä itseinhon kylmätessä selkäpiitään,huomaa olleensa vain syvässä unessa,heräten havahtuen auringon lämpimään syleilyyn ... jne. !?!
meni HÖLMÖLLÄ jälleen kerran täysin pieleen.
ajattelin kertoa, että kävin kirkkoherranvirastossa tänä aamuna, kuukauden päästä en ole enää kirkon jäsen.
ja uskon kyllä olevani myöhemminkin samaa mieltä avioliitosta ja kasteesta, (ja muista jutuísta mitä mainitsin)..ei tämä ollut mikään päähänpisto!
iso kiitos & lämmin halaus kaikille muillekin kantaa ottaneille!
-aurinko-
...katsahtanut siihen peiliin tuota kirjoittaessasi ?!?
"on niin monia asioita raamatussa ja muutenkin uskontoon littyen,"
1)Raamattu on kyllä kristinuskon pyhä kirja, mutta kuten tiedät, sitä kirkon sisälläkin tulkitaan kovin monin eri tavoin.
2) mainoitset tässä uskontoon liittyvät asiat, mutta viestisi jatkossa kirjoitat nimenomaan seksuaalimoraalin säännöksistä ja rahasta. Tietysti ja on totta, uskontokunta voi ottaa niihin kantaa, mutta itse uskonnon perussisältöön niitä on vaikea laskea kuuluvaksi...
"ensimmäinen on homojen ja lesbojen suhteet ...tulen niin vihaiseksi tästä hurjasta vastustuksesta jota he kohtaavat!! mikä oikeus kenelläkään on
mennä tuomitsemaan kahden ihmisen välistä rakkautta?"
Dear, koeta erottaa kirkko siitä pienestä kiihkoilevasta joukosta, joka on aina valmis tuomitsemaan kaiken vähänkään epäilyttävän. Kirkon piirissähän toimiin kaikenlaista joukkoa, mm. yhteys- liike, joka ei todellakaan sen kummin tuomitse kuin "hyväksykään" homoja, vaan pyrkii edistämäään ajattelua, että näihin pitäsii suhtautua Luojan luomina ihmisinä kuten muihinkin.... siis korostan: tämä liike on nimenomaan kirkon sisäinen. Katsohan vaikka www.yhteys.org.
" toinen juttu on avioliitto... avoliitto on hyvä tapa elää yhdessä, kai riittää kun itse tietää rakastavansa, ja että se toinenkin osapuoli tuntee samoin, miksi siis mennä naimisiin. ja lapset voivat toki elää yhtä onnellisena perheessä jossa vanhemmat eivät ole naimisissa, ja jos asiat eivät enää kertakaikkiaan suju, on helpompi erota kuin jäädä pitämään kiinni avioliiton kulisseista..."
Suomessa kyllä avioliitto on varsin yksinkertainen juttu. Yhteinen suostumus, nimet paperiin ja se on sillä selvä. Niin muuten - kaiki mitä edellä sanot on totta - mutta mitenköhän tämä liittyy kirkkoon? Niin, on totta, että kirkko vahvasti suosittelee avuioliittoa kahdesta syystä:
a)kirkko katsoo, että avioliitto kuitenkin paremmin takaa pysyvyyden ja sitoutumisen perheessä ja
b)kirkon kannalta on kummallista, jos kaksi parisuhdettaan aloittavaa kirkon jäsentä ei halua pyytää liitolleen julkisesti siunausta
Itse olen sitä mmieltä, että avoliitto yhteisesti sovittuna on käytännössä "avioliitto", mikäli sen jäsenet niin sen itse näkevät. Samoin tunnen useita kirkon palveluksessa olevia henkilöitä, jotka ovat elämässään eläneet jonkin aikaa avoliitossa - kirkko ei ole heitä tästä syystä vainonnut...
"myös abortti askarruttaa mieltäni-jokaisella lapsella on mielestäni oikeus syntyä toivottuna."
Kuulehan, ennen kuin eroat kirkosta, ehkä sinun olisi paras ottaa selvä, mitä kirkko asioista ajattelee - Kristillisdemokraattien kansanedustajat eivät välttämättä ole sama asia kuin kirkko, saanen huomauttaa...
Itse, uskovaisena, olen sitä mieltä, että jokainen abortti on äärimmäisen surullinen ja turha asia (etkö ole samaa mieltä), ja kaikki olisi tehtävä, jottei abortteja tapahtuisi. Olen kuitenkin ehdottomasti laillisen abortin puolella - koska abortteja kuiitenkin tapahtuu, on parasta, että tuon koettelemuksen läpi käyvät äidit saavat oikeaa hoitoa niin lääketieteellisesti kuin myös henkisesti.
" mainitakseni esiaviolliset suhteet: jokaisen olisi parasta mennä sänkyyn juuri sillä hetkellä kun tunteen olevansa siihen valmis, ei
ennemmin eikä myöhemmin. jos joku halua tehdä sen vasta aviovuoteessa, ok. mutta jos joku tuntee aiemmin että hetki ja ihminen
ovat oikeita, siinä ei kai ole mitään pahaa."
Niin, mikäpä siinä sinällään. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta käytännössä tiedän, että harva 15-vuotias tuntevat aidosti ja itsenäisesti, että on oikea hetki. Yhteisön ja kavereiden paine on melkoinen. Mutta tämähän on pientä - kirkonkin taistelu ei suuntaudu niinklään esiaviollisia sukupuolisuhteita kuin irtosuhteita vastaan - jostain ihme syystä kirkon piirissä elää nimittäin ajatus siitä, että irralliset ja lukuisat sukupuoplisuhteen vahingoittavat ihmistä itseään henkisesti ... itse olen sitä mieltä, että vakiintuneessa suhteessa harrastakoon seksiä kuka tahansa vaikka kuinka aikaisin, kunhan kunnioitus säilyy - yhden yön jutuista kuuleminen tekee minut aina kovin surulliseksi... niinkuin yleensä kertojat itsensäkin.
"kirkollisvero! se tosin on syistäni pienin, mutta silti kummastelen miksi niinkin maallinen asia kuin raha sotketaan uskontoon!"
Jaa-a - ei pappeja ole, ei kirkkoja, ei diakoniatyötä, ellei ole rahaaa - sen verran maallisessa maailmassa elämme: leipää saa vain rahalla.
Eli: eroa vain kirkosta - mutt aota hyvä ihminen ensin selvää asioista ja esim. siitä, mitä kirkko opettaa, ennen kuin ryhdyt hätäilemään. Apuna voisi olla mm. kirkon uusi katekismus, joka periaatteessa sisältää "kaiken" sen mitä kirkko virallisesti opettaa - vähintäänkin kaikesta muusta voi aina keskustella: http://www.evl.fi/katekismus/
Kirkollisvero on suuri kaikille yrittäjille!
Ja miksi suosia evlut kirkkoa tällä pakkoverolla???
sinäkin saat olla paljosta kiitollinen. Harmi, että lapset vain tänäpäivänä nousevat niin ahkeraan vanhempiaan vastaan. Taitaa olla yleinen trendi. Menneisyyden (Isän ja Äidin)kunnioitus taitaa olla elänyt aikansa? Sokeuttaanhan he tietysi temmeltävät.
Ja se "uskonpuhdistus" olikin aikoinaan niin kiva juttu...Tultiin vain nätisti kertomaan,että tässä olisi tällaisia Martin-sedän mukavia Totuuksia,että jospa haluaisitte vaihtaa kerettiläisen katolisen ja ortodoksisen uskontonne niihin...
Martinilla oli niin kivoja ajatuksia "mustalaisista"ja Juutalaisistakin.
Ja osoittihan se suurta sankaruutta naida karannut nunna!
Minkä takia muuten juutalaissyntyperäisen Angelican pitäisi maksaa veroa Luterilaiselle kirkolle?