Minkälaista on olla uskossa ? Miltä se tuntuu ihmisen sisällä ? Onko kenelläkään konkreetisia kokemuksia Jumalasta, Jeesuksesta, Enkeleistä ? Kun on vaikeaa, niin auttaako rukoileminen ? Voiko pahakin ihminen olla uskossa ?
Saako uskovainen ihminen ryypätä rankasti ?
Viikonloppuisin, kun on morkkikset ryyppyreissun jälkeen, niin voiko kirkossa käydä pyytämässä syntejä anteeksi ? Tekeekö uskon asia ihmisen onnelliseksi ? Kääntyykö kaikki parhain päin ?
Miten olet tullut uskoon ?
Saako uskovainen ihminen ryypätä rankasti ?
Viikonloppuisin, kun on morkkikset ryyppyreissun jälkeen, niin voiko kirkossa käydä pyytämässä syntejä anteeksi ? Tekeekö uskon asia ihmisen onnelliseksi ? Kääntyykö kaikki parhain päin ?
Miten olet tullut uskoon ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Usko on lahja Jumalalta, ja Hän lahjoittaa sen sitä anovalle.
Uskossa oleminen on uskossa kasvamista, niin että jos monta kertaa lankeaa ja yhtä monta kertaa joutuu pyytämään anteeksi, oppii lopulta että ei mene enää sinne koska omatunto ja tahto tehdä oikein on alkanut tulla mukaan kuvioihin.
Minusta on helpottavaa kun voi kertoa kaikki asiansa rukouksessa Jeesukselle, koska hän on luvannut kantaa uskovien kuormaa.
Ihminen aivoittelee askeleensa mutta Jumala johdattaa hänen polkunsa.
Uskovainen voi turvata Jeesukseen.
mutta oletko uskossa, eli otat todesta. Etkä turhaan epäile.
http://www.vapauteen.com/usko.html
http://jove.prohosting.com/lampola/pilgrim/
lue varsinkin nuo molemmat tiedät uskosta jotain.
TS. Otan Jeesuksen opit vakavasti. Otan vaari mitä on sanottu raamatussa. Ja halua etsiä totuutta --> Jeesusta. Ja oikea Jumalanpalvelus ei niinkuin kirkko pakanaoppien mukaan.
on muuten tavallinen elämä mutta pahan ja hyvän erottamista ja kohti hyvää. Ja myöskin vääryyden tuomitsemista. Ja Jumalan rakastamista niinkuin Jumala on rakastaa ihmisiä Jeesuksen sovituksen kautta.
Sinulla oli liuta kysymyksiä ja haluan vastata niihin omien kokemusteni perusteella.
Omani eivät välttämättä ole ainoa oikea vaihtoaehto, mutta itselleni ne ovat se oikea suunta.
Minkälaista on olla uskossa ?
*Ihanaa. Sen päivän jälkeen kun sain kokea armon, ei yksikään päivä ole ollut ylitsepääsemätön.Aina on joku joka välittää.
Miltä se tuntuu ihmisen sisällä ?
*Alkuhuuma saattaa olla kovinkin tunnepitoinen ja ihminen tuntee itsensä jotenkin"paremmaksi" verrattuna "maailman ihmisiin.
Onneksi Jumala laittaa ihmisen oikeaan paikkaan ja "pakottaa" nöyrtymään siinä määrin, että tämä tajuaa millaista on olla ihmisenä ihmisten joukossa.
Onko kenelläkään konkreetisia kokemuksia Jumalasta, Jeesuksesta, Enkeleistä ?
*Mitkä ovat konkreettisia kokemuksia. Itse koin selvästi kun Pyhä Henki kosketti minua, sillä kaaduin tuon kosketuksen voimasta.Nykyään vaikka yritän tehdä mitä en saa noita "noituuden" ihania aikoja takaisin vaan sisälläni on tasapaino ja rauha.
Kun on vaikeaa, niin auttaako rukoileminen ?
*Auttaa.Jos ei auta korjaamaan tilannetta, auttaa ainakin kestämään sen.
Voiko pahakin ihminen olla uskossa ?
*Kukaan ihminen ei ole toista pahempi tai parempi. Kaikki olemme samalla viivalla Jumalan edessä. Vain ja ainoastaan Jumala tuomitsee ihmisiä, me ihmiset emme voi sanoa kuka on liian paha ettei kelpaisi Jumalalle.
Saako uskovainen ihminen ryypätä rankasti ?
*Saa toki jos haluaa. Monasti vaan on niin, että niiden rankkojen ryyppäämisien jälkeen olo on niin kauhea, että ei halua tehdä sitä uudelleen ja niin jää tuo alkoholin käyttökin vähemmälle tai pois kokonaan.
Viikonloppuisin, kun on morkkikset ryyppyreissun jälkeen, niin voiko kirkossa käydä pyytämässä syntejä anteeksi ?
*Saa ryypätä vaikka keskellä viikkoa ei sitä tarvitse rajoittaa viikonloppuun, monesti vaan uskoontulon jälkeen ei enää haluta juoda, Jumalan rakkaus humaltaa niin totaalisesti,ettei siitä halua luopua jonkun hassun halvan humalan takia.
Ja toki kirkossa /kokouksissa käynti auttaa palauttamaan itsetunnon, jonka on menettänyt juomisen vuoksi. Mutta anteeksi voi pyytää ihan kotosallakin, jos ei jaksa krapuloissaan lähteä kirkkoon.
Tekeekö uskon asia ihmisen onnelliseksi ?
*Tekee. Ihmisestä tulee tasapainoisempi ja hän katsoo elämää luottavaisemmin silmin.Eikä mikään ole mahdotonta eikä liian pelottavaa.Jos usko ei tekisi ihmisestä onnellisempaa, tuskin ihminen olisi uskossa.
Kääntyykö kaikki parhain päin ?
Omalla kohdallani kaikki kääntyi alussa liiankin hyvin, mutta onneksi Jumala laittoi minut nöyrtymään ja tulemaan alas "huipulta". Vasta tuon mahalaskun jälkeen ja siitä kokemani anteeksiannon ja armon jälkeen olen saanut rauhan ja rakkauden tuntea aidosti sisälläni. En sano, että olisin nyt täydellinen, sitä ei ihminen ole koskaan, mutta olen täydellisempi kuin silloin "keltanokkana".
Miten olet tullut uskoon ?
Se on pitkä tarina, mutta lyhykäisesti koko prosessi kesti noin viitisen vuotta siitä kun puolestani alettiin rukoilemaan ja itse etsin Jumalaa. Muistan sen päivän kirkkaasti kun sain todella tuntea olevani pelastettu.
< TOTTA ON KUITENKIN RAKKAUS ELÄÄ JA JEESUKSESSA>
Nuo sanat avasivat silmäni ja sydämeni itki onnesta.
Etsi niin löydät ja kolkuta niin sinulle avataan. Älä hätäile vaan odottele rauhassa. Jumalalla on täysin oma suunnitelma sinua varten.
Saarn. 3:11
"Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."
siunausta sinulle, rukoilemme puolestasi, jotta Herran Henki koskettaisi sinua
Lyhykäisyydessään: Kiitos todella rikkaista vastauksistasi.
Eikö olekkin hienoa,kun tuntee olevansa vahva ja tietää että pärjää elämässä,vaikka se joskus päähän potkiikin?On hienoa kun pystyy katsomaan peiliin ja myöntämään itselleen heikkoutensa ja pienuutensa.On myöskin hienoa,että voi olla sinut itsensä kanssa ja nauttia elämästä ja sen tuomista "anneista" ilman pelkoja,ettei niistä selviäisi.Myös sekin on hienoa kun on mieli maassa,niin tietää että jo huominen on parempi.Eikö elämä olekkin hienoa...kun sitä oppii elämää..
mut yks kysymys mulla nyt herää..mikä meissä on erona?
Ei meissä kaiketi ole muuta eroa kuin sukupuoli, minä olen nainen ja sinä nimesi perusteella mies.
En minä tunne olevani vahva vaan juuri heikkouteni vuoksi tarvitsen kantajaa, mutta se heikkous on siunaukseksi tässä asiassa, sillä Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, että sitä ei voi ihmismieli ymmärtää.
Elämä ei ole vain ja ainoastaan siunausten saattelemaa auringonpaistetta, vaan se on täyttä elämää tässä maailmassa vaikeuksineen ja ongelmineen, mutta suhtautuminen vastoinkäymisiin on muuttunut, samoin suhtautuminen kanssaihmisiin.
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan ideologiaansa, niin sinulla kuin minullakin, se miten itse käsität elämän ei kuulu minulle tippaakaan saati muille ihmisille.
Kukin tulee autuaaksi sillä minkä tuntee oikeaksi ja hyväksi, vaikka oma ideologiani perustuu raamatuin oppeihin en voi silti ketään tuomita tai arvostella elämän valintansa suhteen.
Minulle ei enää ole herännyt kysymystä mikä eroa on minun tai jonkun muun välillä, sillä itse olen oppinut tuntemaan itseni tuon Jumalan rakkauden avulla, eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa pohtimaan jonkun toisen ihmisen ideologiaa ellei hän pyydä sitä.
Oikein hyvää yön jatkoa sinulle Seppo ja rauhaa elämääsi
Mutta osaatko kertoa,miksi jotkut tarvitsevat tuota mainitsemaasi "kantajaa" ja toiset eivät?
Mua taas kiinnostaa paljonkin toisten ideologiat..saattaa jopa itellekki jäädä niistä jotain käteen.
Mutta turhemmitta löpinöittä..hyvät jatkot sinnekkipäin.
Minulla ei ole tuohon oikeaa vastausta on vain oma näkemys, joka sopii minulle.
Olen ajatellut, että Jumala rakkaudessaan laittaa ihmisen joskus niin ahtaalle (vaikeuksiin), että ei ole muuta keinoa jaksaa elämässä kuin tarttua sanaan (mistä löytyy kantaja).
Eli heikkous kääntyy tässä tapauksessa vahvuudeksi. Ihminen, joka on aina tullut toimeen omillaan ei tarvitse tuota "voimaa". Mutta uskon, että jokaisen elämän jossain vaiheessa tulee tuo hetki kun pysäytetään miettimään;
"Mitä minä teen ja jaksanko minä yksin?
Mikä on elämän tarkoitus?
Mikä minua kannattaa jos putoan?"
Kaikissa ideologioissa on tuo samainen sanoma josta Jeesus puhuu. Itselleni vain on kolahtanut tämä kristinusko ja raamatun sana parhaiten.
Alkuun olin kovinkin lakihenkinen ja tiukkapipoinen, nutta onneksi Jumala johdattaa ihmistä niin, että tämän on jossain vaiheessa tajuttava mikä on ihmisen paikka(toisin sanoen huomasin että en jaksa ansaita teoillani mitään ).
Uskosta on tehty niin kauhean lakihenkinen ja joko tai vaihtoehtoinen asia, että moni pelkää astua tuosta ovesta sisään.
Asia ei kuitenkaan ole niin vaan etsimällä ja itseään tutkimalla löytää parhaiten sen rauhan ja elämän tarkoituksen itselleen.
Nyt moni "tiukkapipo" sanoo, että älä tuollaisia puhu vain ja ainoastaan usko Jeesukseen,ei siihen mitä Hän teki vaan Hänen lihalliseen olemukseensa pelastaa, mutta niin sanoo "tiukkapipo" joka on ihminen, Jeesus ei sano niin.
Hän kehoittaa rakastamaan Jumalaa, itseään ja lähimmäistään. Ja vakuuttaa , että sanoma josta hän puhuu vie perille ei sano, että jokin seurakunta tai määrätty uskonto veisi perille.
Nyt saan kyllä tulisia kiviä niskaani tiedän sen, mutta kuitenkin en näe mitään syytä tuomita ihmisenä kenenkään toisen uskoa tai ideologiaa vaan haluan toteuttaa Jeesuksen suvaitsevaista ja armahtavaa mieltä.
Jeesuksen sanoma?Saatan olla nyt aivan väärässä,mut mun mielestä sen "hepun" sanoma on aikalailla tuota moraalisen elämän opettelua varten.
Eli jos ihmisellä on jo moraaliset arvot kohillaan,niin pitäisikö hänen alkaa uskomaan johonki "olentoon" pelotteiden takia?
Minkä takia tuossa raamatussa käytetään pelotteita niin paljon?
Mä ite oon sellanen,et mä yleensä katon kortit..pluffauksii välttelen viimeiseen asti..Eli jos joku "instanssi" alkaa mua pelottelemaan jollain asialla,vaikka tiedän itse toimivani oikein,niin aivan varmasti katon kortit..
Mun mielestä veikeetä että joku kirjasen sanoma "vaatii" rakastamaan jotain sellaista "henkilöä",joka muka päättää kuolemanjälkeisestä elämästä ihmisen uskon mukaan...mun mielestä se on jopa moraalitonta.
Niinpä Jeesuksen sanoma on hyvin lähellä hyvän moraalin opettelua.
Eikä kenenkään todellakaan pidä alkaa uskomaan pelotteiden takia.
Itse kammoksuin koko uskon asiaa niin kauan kun käsitykseni perustui tuohon joko tai ajatteluun eli olet joko uskovainen ja toimit näiden normien mukaan tai sitten elät kuin elät mutta olet matkalla helvettiin.
Raamutussa on paljon pelotteita, mutta niihin ei pidä eikä saakkaan jäädä kiinni ja jos alkaa lukemaan raamattua kokonaisena asiana eikä ota jakeita sieltä sun täältä, huomaa, että niitä pelotteita ei niin olekkaan, vaan päinvastoin.
Jos ihminen aina ottaa miettimättä asiaa tarkemmin vastaan sen mitä joku sanooa ainoaksi oikeaksi on hän hakoteillä.
Uskoon tulo on vain ja ainoastaan ihmisen oma ja henkilökohtainen kokemus, eikä se ole verrattavissa toisen ihmisen kokemukseen.
Eli yrittämällä olla uskovainen ollaan hakoteillä, ei uskovaiseksi tulla vaan se saadaan lahjana, toisin sanoen pitkän kelaamisen jälkeen tajuntaan iskee yhtäkkiä koko raamatun sanoman sellaisenaan kun se on ja sitten kun sen ymmärtää , sitä ei voi olla vastaanottamatta, niin laupias ja armollinen tuo sanoma on.
Uskon varjolla saadaan paljon pahaa aikaan, mutta myös hyvää aikaan.
Tämä palsta ei ole sopuisin ja paras mahdollinen esimerkki siitä mitä uskovaisten yhteisö ja elämä todellisuudessa on, sillä täällä enimmiten pyörii fanaattiset yksilöt ,jotka ovat omasta mielestään vain ja ainoastaan oikeassa.
Tulee vaan silloin mieleen, että eikö Jumalan sanaa "kunnioiteta" kun katsotaan , että ihmisellä on oikeus heittää tuomioita sun muita nuhteen sanoja sinne sun tänne. Mutta nämäkin yksilöt vetoavat yksittäiseen kohtaan jossa kehoitetaan nuhteleemaan veljiä.
Voi sanoa, että noin lukee "piru" raamattua.
Ihminen on persoona ja se miten usko vaikuttaa meihin kuhunkin on omasta persoonastamme pitkälti kiinni. Toinen vapisee kuin haavanlehti Jumalan sanan edessä ja toinen menee eikä meinaa ja tekee "syntiä" tämän tästä ja armo on joka päivä uusi.
Yksi asia , jonka olen huomannut, on se, että meitä kaikkia erilaisia persoonia tuo käsittämätön Jumala vain rakastaa niin kauheasti, että......
No sinä teet elänälläsi kuten itse koet parhaaksi, eikä uskoon todellakaan tulla hetkessä se on monien vuosien prosessi (siis jos etsii aitoa totuutta).
Mutta hyvää syksyn jatkoa sinullekin ja pidähän itseäsi ja mielipiteitäsi arvossa:)))
Ryyppäilen silloin tällöin.
Henkinen morkkis on aina jälkeenpäin kova.
Olen lutherilainen mutta lähisukulaisiani ja lähituttaviani on helluntalaisia.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan!
Sympatisioin helluntalaisia!
Eräs lähisukulaiseni on korkeasti kouliutunut lutherilaisuuteen.
Uskon vain yhteen Jumalaan, poiketen tässä sukulaisistani ja ystävistäni.
En voi alkaa ketään käännyttämään "uskooni" koska se olisi väärin!!!!!!!
Tunnen itseni uskossani yksinäiseksi!!!!!!!!
Miltä tuntuu olla uskossa kysyt!
Uskossa se olen minäkin!
Uskossani virtaa vastaan!
Ei se suuri joukko, sen usko ja siihen kuuluminen mitään sano!
Minä olen yksin uskossani mutta varmaan aivan saman arvoinen Jumalan edessä, siinä kuin muutkin!
Mutta se silloin tällöin ryyppäämiseni...........Aijai..........sitä ei Jumalani varmaankaan suopein silmin katso........mutta varmaankin luotuaan siinäkin asiassa ymmärtää sillä........olenhan Hänen luomansa ja muokkaamansa!
Tää nyt oli vaan mun tarinointiani!
Kun kasvaa Jeesuksen opetuksen tuntemisessa vähenee tarve tehdä itseään vaivaavia asiota.ongelmat uskovalla ovat epävarmuudessa eli uskon vastakohdassa.Mitäparemmin usko saa valtaa se syrjäyttää sitä mistä elämässä on haittaa.
Näin ei juominen ole syy vaan seurausta josta vapautuminen ei ole muiden tuomariksi tulemista.Tuomri sisällämme on meidän omamme.