Psykiatrinen osasto?

On ollut jo toista vuotta. Oli ensin arviointipolikliniikalla, jossa koulussa lahjakas, mutta uneksiva lapsemme todettiin testeissä vähä-älyiseksi ja psykoottiseksi. Vaikka lapsemme hyvin tuntevina vanhempina emme diagnoosiin uskoneet ja vaadimme mahdollisen aspergerin tutkimista emme lisätutkimuksia saaneet.

Diagnoosin sanottiin olevan yhtä vahvan kuin minkä tahansa muunkin lääketieteellisen diagnoosin. Ainoana mahdollisuutena meille tarjottiin psykodynaamista laitoshoitoa. Laitoshoito on ollut lapsen laitostamista ja vanhempien syyllistämistä.

Lapsen diagnoosia on pitänyt hakea laitoksen ulkopuolela. Vaikka lapsella on nyt todettu aspergerin oireyhtymä - ei psykodynaamiset käytännöt ole miksikään muuttuneet. Alan kirjallisuudessa todetaan selvästi: Aspergerin syy ei ole vanhemmuudessa, vaan syy on geneettinen. Eikä psykodynaamisesta hoidosta ole tuloksia (Oiva Ikonen Autismi 1999).

Lapsi on siis väärässä hoidossa vastoin perheen toiveita - ja diagnoosista huolimatta oikeaa hoitoa emme saa. Meille vaan sanottaan - muuta hoitoa ei ole saatavissa. Kun halusimme ottaa lapsemme kotihoitoon meitä uhattiin lastensuojeluviranomaisilla, huostaanotolla ja kaiken hoidon ja tuen poistamisella!