Helsingin Sanomissa 3.10. kerrotaan mielisairaaloiden väärinkäytöstä ja väärintäytöstä. Sinne pannaan jopa pakolla potilaita, joiden paikka on muualla.
Näitä kokemuksisia on nyt loistava tilaisuus saada esille ja yleiseen tietoon, sillä Helsigin Sanomat kartoittaa kirjoitussarjaa varten kaupunkilaisten kokemuksia Helsingin seudun mielenterveyspalveluista.
Kirjoita osoitteeseen [email protected].
Näitä kokemuksisia on nyt loistava tilaisuus saada esille ja yleiseen tietoon, sillä Helsigin Sanomat kartoittaa kirjoitussarjaa varten kaupunkilaisten kokemuksia Helsingin seudun mielenterveyspalveluista.
Kirjoita osoitteeseen [email protected].
Vastaukset 52
Vanhimmat
Pitää täysin paikkaansa. Ikävä kyllä psykiatrisia osastoja käytetään väärin hyvin usein. Sairaala sinänsä ei asialle paljoa mahda, sillä lähetetyt potilaat ovat yleensä hoidon tarpeessa. Heitä ei siis voida uloskirjoittaakaan. He eivät vain välttämättä tarvitse psykiatrista hoitoa.
Tällaisia laittomia tilanteita sattuu varsinkin jos kyseessä on:
A) Alaikäinen mielenterveyspotilas. Laki kieltää lapsen hoitamisen aikuispsykiatriassa, mutta silloin tällöin alle 18-vuotiaitakin aikuisten osastoilla on kun nuoriso-osasto on täynnä tai potilaan hoito ei siellä esim. väkivaltaisuuden vuoksi onnistu.
B) Kehitysvammainen. Saattaa olla, että kunnalla ei ole kehitysvammaisten palveluja eikä niitä haluta ostopalvelunakaan yksityisiltä ostaa. Tällöin sellainen kehitysvammainen, joka ei pärjää yksin/omaisten kanssa on helppo lähettää psykiatriseen hoitoon.
C) Vanhus. Varsinkin jos kyseessä on ns. vaikeahoitoinen huutava, dementian vuoksi harhainen, aggressiivinen henkilö (ja varsinkin jos hänellä on psykiatrinen diagnoosi nuoruudesta) häntä ei haluta palvelutaloihin tai vuodeosastoille. Siispä hänet tyrkätään mielisairaalaan.
D) Neurologinen potilas. Joskus neurologiset oireet muistuttavat psykiatrisia oireita. Sen vuoksi yleensä ensi kertaa psykiatriseen hoitoon tulevat lähetetään myös pään tt-kuvauksiin neurologisen vaivan poissulkemiseksi.
Lähinnä kohtiin C ja D:
C) Geropsykiatrinen laitoshoito on indisoitua silloin, kun seniiliin dementiaan liittyy vaikeita käytöshäiriöitä tai psykoottisia oireita. Lääkityksen titraaminen monisairaalle dementikolle on tarkkaa ja erityisasiantuntemusta vaativaa puuhaa, eikä tätä mielellään pitkäaikaissairaanhoidossa tehdä.
D) Tämä ei ole mikään laiton tai poikkeava tilanne. Psykiatriseen diagnostiikkaan kuuluu ihan oletuksena orgaanisten syiden poissulkeminen. Usein on niin, ettei perusterveydenhuollossa ole mahdollisuuksia selvitellä potilaan ongelmaa niin pitkälle, että tällainen syy löytyisi. Siksi neurologisia potilaita joskus tulee "vahingossa" psykiatriselle puolelle, eikä tässä ole kysymys mistään poikkeuksellisesta tai TK-lääkärin taitovirheestä. Psykiatrin tulee hallita myös alaansa liittyvä erotusdiagnostiikka.
Ajattelutavassa on juuri se ongelma, johon törmää liian usein myös 2000 luvulla. Eli koetaan, että psykiatrinen hoito on hoito, johon sysätään tai viimeiseksi laitetaan, kun ei muualle oteta. Juttuhan ei ollenkaan ole niin. Kaikki muu hoito kyllä koetaan yhteistyöksi ja mahdollisimman monitahoiseksi ja moniammatilliseksi. Miten siitä ketjusta eroaa psykiatrinen hoito? EI mitenkään! Eli neurologiset potilaatkaan eivät mihinkään vahingossa joudu. Jos ihmisellä on neuropsykiatrisia ongelmia, ne on hoidettava siinä missä muutkin ongelmat. Sama tilanne on kaikilla, joilla on psykiatrinen hoidettava sairaus tai ongelma. Missäs ja mites muuten ne hoidettaisiin?
..on kyllä oma alansa. Mutta psykogeriatrisia osastoja ei ole kaikkialla. On sairaaloita, joissa hoidetaan jopa vuodepotilaita psykiatrisilla vastaanotto-osastoilla, joilla ei yleensä ole resursseja heidän hoitamiseensa.
C ja D eivät ole ehkä suoranaisesti laittomia tilanteita... Mutta eivät välttämättä psykiatrista hoitoa vaativia tilanteita.
Eihän se psykiatrinen hoito eroa mitenkään hoitoketjusta ainakaan teoriassa. Käytännössä ikävä kyllä eroaa.
Esimerkiksi kirurgista hoitoa tarvitseva psykiatrinen potilas, joka ei ole päivystystapaus jää usein jonojen hännille tai joskus jopa ilman hoitoa vaikka psyykkisesti terve ihminen hoidettaisi ilman muuta. Tällainen vaiva on esimerkiksi palleatyrä.
Alempaa, otsikon "skitsofrenia" kirjoittajana "n21" alta:
**********************************
Valtiolla on varsin kaksijakoinen kanta tappamiseen: kansalaiset,
varsinkaan vähävaraiset eivät niin rangaistusten uhalla saa tehdä -
valtio kuitenkin saa tehdä niin ilman huolta rangaistuksista kunhan
tapettava ensin julistetaan hulluksi.
Tällöin voidaan ilman oikeudenkäyntiä syöttää tappava määrä
erilaisia lääkkeitä, kuolema on hidas, kivulias - ja varma. Aina
joku jää kitumaan lääkepöpperöön jossa ei omaa
nimeäänsäkään muista pelotteeksi muille.
Hulluksi ilman julkista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
julistetuille tulisi antaa korvauksia kuten syyttä selleihin
lukituille - myös lääkkeillä tapahtuneesta kidutuksesta.
Samoin menehtyneiden omaisille.
Kidutushan ei lopu ulos päästyäkään vaan vieroitusoireet usein
estävät lääkkeiden käytön lopettamisen. Osa niistä muuttaa
aivojen kemiaa, erilaisia välittäjäaineita vastaanottavat reseptorit
tukitaan, tms., siten ettei enää ilman niitä voi olla esim.
ahdistumatta todella vakavasti tai muutoin tervejärkisenä.
http://www.antipsychiatry.com
http://groups.google.com/group/sfnet.tiede.historia/msg /019b0e11c26abd29
Yltä linkistä, kirjoitettu vuonna 2004:
Esimerkiksi tämänpäiväinen iltasanomat levittää vihaa varattomia
vastaan luettelemalla henkilöitä jotka ovat _ensin_ joutuneet
lääkityiksi ja sitten murhanneet. Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu
vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta
lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä
vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan
löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/107615 3684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja
sitten he eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä
syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta
edes pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio
vaihtelee välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen
jälkeen.
Myös perättämien ilmoitusten tekijät tulisi laittaa vastuuseen
teoistaan.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan
näyttää tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai
puheiden- ei tarvitse olla rikollisia. Riittää että keksitty tai
esimerkiksi asiayhteydestä irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle.
Vaikka se laitettaisiin suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia
puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään
eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset
jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka
päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin,
oman harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään
päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke
on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka
vievät ihmisyyden uhriltaan.¨
Näin tekevät, psykiatrit, mielisairaanhoitajat ja psykologit sekä
tavalliset lääkärit jotka määräävät pakkohoitoon potilaita -
tai tavalliseen hoitoon suljettuun laitokseen, josta kieltäytyminen
aiheuttaa välittömästi pakkohoidon määräyksen - tulisi laittaa
vastuuseen siten kuin rikoslaki määrää vapaudenriistosta ja
kidutuksesta muillekin rangaistuksia.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä
syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse,
eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän
puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin
(parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä
syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko
loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Uhreille tulisi korvata nämä menetykset siinä missä ruumiilliset ja
henkiset vammat jotka valtio on tahallaan lääkkeillä aiheuttanut.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi
oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa
ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin
tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole
missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on
kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin
vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke
sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää,
unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten
häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää
sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle
lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä
käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta,
ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä
myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti
puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman
vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on
hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen
lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta.
Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.
http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8& oe=UTF-8&l=fi&lr=
www.oikos.org/antipsicen.htm
www.hollandandbarrett.com/Concern/Tardive_Dyskinesia.htm
Tardiivi dyskinesia - yleisimmän diagnoosin yleisimpien lääkkeiden
tulos.
www.psychnet-uk.com/psychiatry/antipsychiatry.htm
Netistä löytynyttä:
"Mikään ei ole oikein
Työsketelin psykiatrisesa hoitolaitoksessa vähän aikaa huomasin
ettei mikään ole oikein mitä potilas tekee.
Jos hän katsoi televisiota. Hänet vietiin pois television äärestä
koska liika television katsominen on oire ---- _en muista mistä_. Jos
hän luki lehtiä tämäkin oli väärin niin kiellettiin lehtien luku.
Laitoksissa ei ole paljoa tekemistä ei voi syyttää jotain jos katsoo
televisiota kun muutakaan tekemistä ei ole. Jos istui apaattisena
paikoillaan oli masentunut ja tarvitsi lääkettä masennukseen."
-En viitsinyt vastata tuohon mutta kyseessähän on se leima, jonka
ensimmäinen hulluksi sanoja on antanut. Ihan sama mitä hullu tekee,
se tulkitaan hulluudeksi, koska tämä kerran on hullu.
Psykiatristen sairaaloiden psykiatrit eivät ole alansa asiantuntijoita
vaan pseudotieteen harjoittajia, valtion palkkaamia pyöveleitä.
Koko syyllistävä ketju tulisi laittaa oikeuden eteen teoistaan ja
sanoistaan jotta syyttä lukkojen takana olevat ja lääkkeillä
kidutettavat uhrit saisivat vapauden.
"Ikävä kyllä psykiatrisia osastoja käytetään väärin hyvin usein. Sairaala sinänsä ei asialle paljoa mahda, sillä lähetetyt potilaat ovat yleensä hoidon tarpeessa. Heitä ei siis voida uloskirjoittaakaan. He eivät vain välttämättä tarvitse psykiatrista hoitoa."
Lähete sairaalaan ei ole kuin lähete, joka voidaan ja kuuluu kyseenalaistaa.
Mielenterveyslaki 10§
- Mikäli tarkkailuaikana ilmenee, ettei ole edellytyksiä hoitoon määräämiselle, niin tarkkailusta pitää kuopua heti ja potilas positettava sairaalasta hänen tätä vaadittua.
14§
Mikäli hoidon aikana ilmenee, ettei ole enä äedellytyksiä hoitoon, niin hoito on lopetettava ja potilas poistettava sairaalasta hänen tätä halutessaan.
Tänäänkin hesarissa oli juttua siihen malliin että lisää rahaa hoitoon, akuutissa kehuttiin sähköhoitoa (joka tuhoaa aivosoluja pahemmin kuin päähän kohdistuneet iskut eli on pahoinpitelynä varsin vakava, samoin kuin lääkkeet ovat, aiheuttaessaan jopa äkkikuolemia kaikenlaisten muiden oireiden kuten tardiivin dyskinesia lisäksi) ja mtv 45-minuuttia ohjelmassa voivottelee että lasten vienti hoitoon kestää kauan (lapset eivät kestä lääkkeitä edes siihen malliin kuin aikuiset ja lapsen itsetunnollekin jo pelkkä hullun leima on tuhoavaa.)
Osastoilla ollaan yleensä yhtä mieltä siitä että hoito on kidutusta, paitsi lääkkeiden ja järjestelmän jo sekoittaneiden parissa, jotka mielellään saattavat keksiä samaan malliin juttuja toisista kuin lääkärit ja hoitajat tekevät. Malli toimii, lisää potilaitakin saadaan täten hoitoon. Mediassa sitten kuunnellaan ainoastaan auktoriteetteja joiden tarkoitus on mahdollisimman monta saada lääkkeillä sekaisin ja ansaita siinä ohessa rahaa, lääkäreitä, sekä niitä pahiten seonneita jotka ovat alkaneet uskoa että jos vaarallista huumetta syö päivittäin, siitä on 'apua'.
Oletkos dfg kertaakaan kuullut että joku olisi päässyt pois kun on huomattu ettei se hullu olekaan ? Hulluksihan tehdään, keinoja kaihtamatta. Riittävä määrä lääkettä pitää huolen siitä että ajattelutoiminta häiriintyy ja kas, hulluhan se siinä.
...mutta mitäs teet kun potilas on ihan oikeasti hoidon (ei psykiatrisen vaan esim. perushoidon) tarpeessa, mutta mistään muualta ei järjesty hoitopaikkaa? Jos laitat hänet kotiin aletaan syyttämään heitteillejätöstä.
Olen hieman eri mieltä mainitsemasi vanhuksen hoidosta. Valitettavasti "somaattisella" puolella on mahdotonta hoitaa aggressiivista ja huutavaa dementoitunutta vanhusta, varsinkin jos hänellä lisäksi on karkailutaipumusta (vaikka hälyttimet ovatkin käytössä). Jos olet kaksin (siis kaksi hoitajaa) 40 potilaan kanssa esim. yövuorossa ja kiinni toimenpiteissä, et voi juosta heti perään. Ja päivävuorossakin tällainen potilas aiheuttaa pelkoa toisissa potilaissa. Potilaan kiinnisitominen on periaatteessa lainvastaista, kyse on vapauden riistosta. Ja mitä ahdistusta se aiheuttaakaan potilaalle!
Kyllä lääkärin kommentti oli oikea: lääkityksen titraus on tarkkaa puuhaa ja kuuluu alan spesialistille, "somaattisilla" vuodeosastoilla kun valitettavasti ei siihen ole lääkäreillä riittävää kokemusta.
Tämä on aihe josta alunperin piti myös mainita ja olen jossakin viestissä taannoin myös maininnut. Hoito pitäisi kyetä jollakin tavalla perustelemaan. Ymmärrän näkökannat siitä, ettei lain määrämät hoidon edellytykset täyty, mutta haluttaisiin siltikin hoitaa. Mikälaista vaikutusta hoidolta odotetaan? Lasten asioista vastaa holhooja ja aikuiset ovat aina itsestään vastuussa. Rikoslaki määrittelee heitteellejätön nimikkeellä heitteellepano. Heitteellepano on sitä, että joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää avuttomaan tilaan henkilön, josta on velvollinen huolehtimaan, niin on tuomittava heitteellepanosta. Käytännössä siis avuton tila pitäisi kyetä osoittamaan ja perustelemaan, jotta jonkinmoinen holhoaaminen olisi sallittavaa. Aikuisen kohdalla avuton tila tarkoittaa useimiten sitä, että sammuu lumihankeen taikka ulos kylmään, josta poliisit korjaavat juoppoputkaan. Puolet poliisin toimista kohdistuu ainoastaan säilöönottoihin.
Ihmettelen, että miksi mielenterveysalalla on poikkeuslupa heittäytyä tyhmäksi. Muissa tapauksissa kun lähetetään terveyskeskuksesta sairaalaan, niin kyseessä on akuutti sairaus taikka hoidontarve siten, ettei hoitoa voida antaa kotona taikka paikan päällä terveyskeskuksessa.
Omassa mt-asiassani minua arvosteli ihminen, joka hädintuskin osaa ajaa polkupyörällä ja väitteet muiden avuttomasta tilasta on hänen omaa psykoosiaan. Asian näin ollessa terveydenhuolto syyllistyy kahteen eri rötökseen. 1) jättää hoitamatta hölmöjä puhuvan ja psykoosissa olevan. 2) riistää mielivalloin toisen vapauden perusteetta.
Syy miksi asiaa ei oteta sairaalassa esille potilaaksi katsotun toimesta on se, ettei tavallinen ihminen ole perhetynyt mielisairaalaelämään mielenterveydenhoitoon juuri millään tavoin. Mielisairaala on tavalliselle ihmiselle hyvin kaukainen asia vaikka j.ellroy olisikin kokopäiväinen sairaalaihminen.
Sairaalasta ei päästetä pois vaikka hoidon perusteet eivät täyttyisikään. Ihmettelen miksi lääkäri sortuu mielummin peittelemään vääriä toimiaan kuin että noudattaisi lakia ja päästäisi ihmiset ulos.
Nimimerkki j.ellroyn kanssa käytiin heittellepano ja avuttomuuskeskustelua toisessa viestissä. Käytännössähän hoidon peruste tänäpäivänä on se, että asiakas todellakin pitää itsestään huolta. Mikäli laiva uppoamaisillaan, niin jokainenhan pitää itsestään siinämäärin huolta, että pukee pelastusliivit ja siirtyy pelastusveneeseen. Mielenterveydenhoito epäsuorasti sanoo omalla ammattitaidottomuudellaan asiakkailleen, että itsensä pelastaminen on väärin ja että ihmisien pitäisi joko kuolla taikka heittäytyä avuttomaksi ja jonkun ulkopuolisen pelastettavaksi. Minä en todellakaan lähtisi j.ellroyn luotsaaman laivaan matkustajaksi.
I) Psykiatrian klinikalle joutuvat ne lapsipotilaat, joista ei tiedetä mikä heitä vaivaa. Kummallista käytöstä kutsutaan helposti psykoosiksi, vaikka aiheuttaja olisi diagnosoimattomat sensomotoriset häiriöt. Käytöshäiriöt autisteilla johtuvat useimmin juuri näistä yliherkkyystekijöistä ja siitä, että heidän ongelmaansa ei ymmärretä. Psykiartian osastohoito on heille usiemmin väärä paikka. Lasten psykoterapia ja monet psyykelääkkeet ovat autiseille tehottomia tai suorastaan vahingollisia.
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/appro/unologo/neuro.htm
Ö) Yllä käydystä keskustelusta voi helposti tehdä sen johtopäätöksen, että psykiatrian klinikat ja sairaalat ovat se ö-mappi, johon kaikki ne potilaat pannaan, joiden vaivoja ei ymmärretä. Valistunut lääkäri voi sanoa potilaalle, että hoida itse vaivasi, lääketiede ei pysty sinua auttamaan. Jos tämä ei tyydytä potilasta, ja lääketiede ei osaa auttaa lääkäri lähettää psykiatriseen tutkimukseen. Sinnikäskään potilas ei sisään aina helposti pääse - sekaviakaan puhumalla.
JOka keskustelussa nää samat hihhulit runnoo väkisin läpi "tietoa", jossa ei ole totuuden hiventäkään. Tutustukaa hoitoon liittyviin sääntöihin ja uusiin hoitosuosituksiin ennen kuin edes vaivaudutte lukemaan ehidän viestinsä. Nää viestit on niin monisäikeisiä ja yhdistää kaiken pahan maailmassa mielenterveyshoitoon, että kyseessä täytyy olla joko mania tai psykoosi. Mitä tulee siihen, että ketä hoidetaan ja missä onkin sitten sen verran monisyinen asia, että siihen ei ole yhtä vastausta. Joka tapauksessa liikkeelle on aina lähdettävä siitä, että psykiatrisessa hoidossa hoidetaan kaikki mielenterveydelliset häiriöt, vaikkakin ne olisivat vain yksi sairauden ilmentymä. Esim. Asperger on neuropsykiatrinen sairaus, jonka psykiatrinen hoito on täysin perusteltua, jos ne ovat elämää rajoittavia. Muistakaa nyt hyät ihmiset että psykiatrinen hoito EI OLE pakkohoitoa!! Kyseessä ei todellakaan ole sama asia. Ja mitä tulee perusteluihin: hoito on perusteltua silloin kun oireista tulee asian omaiselle sen verran hankalia , että ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Jokainen varmasti haluaa tulla hoidetuksi! Kyse ei selvästi olekaan siitä vaan siitä, että nää muutamat antaa ymmärtää, että jos olet kerran hoidettu psykiatrisessa/mielenterveyshoidossa, olet ikäsi tarkkailtu ja kyseessä on ollut pakkohoito. Ei, ei, ei. Tää on just sitä vainoharhaisuutta
Nettivieras Oksanen arvostele viestissään mielenterveyden nykytilaa ja alemmassa viestiketjussa "Olen ymmällä" annetaan jälleen hyvä kuva siitä, että minkälaisilla perusteilla pääsee vaikkapa pakkohoitoon. Kaikki hoidothan ei ole pakkohoitoja, mutta silti toiset joutuvat vähäpätöisemmistä syistä hoitoon jopa niissä tapauksissa kun perhekkin katsoo pakkohoidon tarpeetomaksi. Nähtävästi mielenterveydenhoidossa vallitsee tapa tai tule tapetuksi linja. Itse olisin aikoinani laittanut jopa kaksi läheistä psykiatriseen hoitoon, mutta asia kun ei kuulunut minulle, niin jätin asian siihen. Tämän jälkeen kun en ollut sen enempää häiriköiden kanssa tekemisissä, niin poliisit olivat minun ovella. Häiriköinti loppui siihen kun sanoin ettei saa ottaa yhteyttä jos ei ole mitään asiaa.
dfg5 tuo koko ajan oman kielteisen kokemuksensa esille ottamatta huomioon, että tänä päivänä on paljon mielenterveyshäiriöitä, joihin asianomaiset haluaisivat hoitoa, mutta resurssien puutteessa jäävät heitteille. Usein jopa niin, että potilaat salaa toivovat, että joku veisi hoitoon, kun ei itse uskalla edes soittaa mihinkään saadakseen apua tai mennäkseen puhumaan asioista terveyskeskuslääkärille. Minäkin toivoin, että olisin saanut konkreettisempaa apua, että joku olisi vienyt psyk.polille, mutta lopulta arjessa selviytyminen tuli niin mahdottomaksi, että pakottauduin hakemaan apua. Kannatti! On ollut tosi ystävällistä kohtelu joka taholla. Asiani tulevat nyt pakostakin aika julkiseksi paikkakunnallani elämäntilanteestani johtuen, mutta huomaan, että häpeän tunne väistyy, mitä avoimemmin pystyn puhumaan asioistani ihmisten kanssa. Ymmärrystä ja tukea on löytynyt joka puolelta ja sitä paremmin ymmärretään oireiluani, mitä enemmän tiedetään taustojani. Se, miten mielenterveyshäiriöitä ymmärretään, riippuu aika paljon omastakin asiallisesta ja hyvästä käytöksestä.
Mielenterveysasioissa useimiten on kysymys siitä, ettei ulkopuoliset tunne toisten asoioita, joten sen asioita joita ei tunneta, niin aletaan vaikka julkisuudessa mussuttamaan. Toisaalta jokaisella on yksityisyydensuoja ja moni oma suunitelma kariutuu juuri siksi, ettei realistista salassapitovelvollisuutta kellään ole. Mikäli esim. mielenterveydenhoitajalla olisi realistinen käsitys järkiperäisestä taloudenpidosta, niin tuskin tämäkään pohjapalkkainen luuseri tekisi työtään.
Meidän paikkakunnalla puututaan lähes poikkeuksetta mielenterveysasioiden parissa mm. paikallisten pk-yritysten asioihin yritystä loukkaavalla tavalla.
"ja väitteet muiden avuttomasta tilasta on hänen omaa psykoosiaan"
Sellaisia ne pääasiassa ovat.
Kyse on siitä uskonnosta jota ne opiskelee vuosikaudet, uskovat omiin ja muiden päättömiin pölinöihin.
"Muistakaa nyt hyät ihmiset että psykiatrinen hoito EI OLE pakkohoitoa!!"
On se. Jollei suosiolla lähde 'hoitoon', sitten viedään pakolla. Jollei suosiolla ota 'lääkettä', sitten sitä piikitetään pakolla tai katsotaan vieressä että syö.
"Usein jopa niin, että potilaat salaa toivovat, että joku veisi hoitoon"
Toivotko tulevasi pahoinpidellyksi ja raiskatuksi salaa ?
Lääkkeissä on kyse vakavasta pahoinpitelystä, erittäin vaarallisista huumeista joita syötetään suuret määrät päivittäin.
"kirurgista hoitoa tarvitseva psykiatrinen potilas, joka ei ole päivystystapaus jää usein jonojen hännille tai joskus jopa ilman hoitoa vaikka psyykkisesti terve ihminen hoidettaisi ilman muuta"
Aivan turha on edes pyytää tutkimuksiin jos hullun paperit on.
"ja moni oma suunitelma kariutuu juuri siksi, ettei realistista salassapitovelvollisuutta kellään ole"
'koko kylä' kyllä kuulee hoitoonjoutumisesta melkein heti vaikka nimenomaan sanoisi että älkää kertoko: itse pääsin hoidosta pois koska mitään totta ei puheissa ollut jotka minut sinne veivät, no, kun kaikki kuulivat asiasta, siitä tuli vielä enemmän haittaa kuin hoitoon viemisestä.
Melko salaista kun pihalle pöllähtää ambulanssi ja poliisi ja kehtavat vielä syyttää naapuria asiasta. Sori, mutta naapurini on kyllä iutse käynyt humalassa soittelemassa ovikelloani ja kysellyt mahdollisuutta tutustua asunnon "kalustukseen".
Ei, ei se olutkaan naapuri ja sori, en ollutkaan Matti Nykänen.
enkä ole sitä kokenut. Toivoin apua sosiaaliseen pelokkuuteen, joka meni niin pahaksi, että arkipäivä ei enää sujunut. Oli vain silmitöntä kauhua joka päivä ja sain siihen avun lääkkeistä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta tai tee tokkuraiseksi.
Olin itsekin ennen lääkkeitä vastaan, mutta kun omalle kohdalle tuli niin ylipääsemättömät ongelmat, niin suostuin lääkehoitoon ja muuhun apuun. Tarkoitan nyt avopuolen apua, sillä sairaalasta ei ole kokemusta. Tarkoitus on parantua niin, että jossain vaiheessa lääkkeet voisi jättää pois, mutta tällä hetkellä ne tukevat arjessa selviämistä.
Ongelmat eri elämänvaiheiussa ymmärrän, mutta todelliset ongelmat eivät huku viinapulloon taikka lääkkeisiin. Mikäli ihmisellä on jokin konkreettinen ongelma, niin tästä pääsee yli ainoastaan puuttumalla ongelman todelliseen ytimeen. On siis hyvin harvinaista, että pääkopassa on jokin asia niin pielessä, että tähän tarvittaisiin lääkettä. Todellisiin ongelmiin on olemassa jokin konkreettinen syy ja ongelman ratkaisuksi jokin konkreettinen toimenpide. Ikävä kyllä mielenterveydenhoitoa käsitellään kuin tieliikennelakia. Mikäli tuntuu, että myöhästyy, niin nopeampaa reittiä ei saisi ajaa sen kumemmin kuin ylinopeuttakaan. Mielenterveydenhoidossa samanmoisesti siis, että jos lähimmäisillä on murheita, etkä suostu syntipukiksi, niin sinun pitäisi olla lääkittynä kyykytettävänä mielimmin kuin, että käyttäisit oikotietä ja hankkisit itsellesi uudet tutut.
on tarkoituskin puuttua, mutta ilman lääkettä monessa tilanteessa on vaikea päästä edes alkuun. Esim. kauhu tai paniikki voi olla niin totaalinen, että et pysty menemään mihinkään ihmisten ilmoille ja varsinkaan hoidon piiriin. Kun lääke alkaa vaikuttaa, huomaa, että pystyykin taas kohtaamaan ihmisiä, eikä ole kyse vain tabletteihin uskomisesta, sillä näissä fobioissa ja paniikkihäiriöissä hoitovaste tulee esille vasta muutaman kuukauden kuluttua. Muu hoito on keskustelua ja kartoittamista, mitkä tilanteet ovat vaikeita ja niitä ruvetaan sitten tietoisesti harjoittelemaan eli opitaan pelosta pois.
Masennus voi olla ihmisen ongelmien taustalla vuosikymmenienkin ajan itse sitä tajuamatta. En usko, että kaikkia asioita pystytään koskaan ratkaisemaan, sillä varhaislapsuuden olosuhteissa on voinut olla psyykettä vammauttavia tekijöitä. Vauvaiästä asti kaikki koettu rekisteröityy johonkin, mutta muistiin ei voi kaikkea palauttaa.
Traumaattiset elämänkokemukset voivat sairastuttaa, eikä näidenkään kohdalla ole mahdollisuutta korjata menneisyyttä - esim. kuolleita ei saa takaisin. Pitkä masennus tai muu suuri psyykkinen kuormitus muuttaa aivojen serotoniiniaineenvaihduntaa, jolloin lääke todella hoitaa aivoissa sitä, mikä on vähitellen lakannut toimimasta normaalisti. Siitä minulla ei ole tietoa, korjaako lääkitys normaaliksi tämän serotoniiniaineenvaihdunnan vai jääkö ihmiselle loppuelämäksi tarve esim. masennuksenestolääkitykseen, mutta jos tarve jääkin, pääasia, että on helpotusta saatavilla - kuten diabeetikolla insuliini.
Usein psyyken sairastumisessa on hyvin monta vaikuttavaa taustatekijää. Ei niitä kaikkia pystytä penkomaan ja selvittämään, mikä on minkäkin laukaissut, esim. paniikkihäiriön laukaissut tekijä voi jäädä ikuisesti tiedostamatta. Voi olla monta tekijää yhtäaikaa, jolloin psyyken puolustusmekanismi pettää ja ihmiselle tulee silminnähtävä psyykkinen häiriö tai sairaus.
ei riitä. Jos ongelmamme on se, että meitä ei kuunnella - kaupan kassakin voi olla parempi paikka kuin psykiatrian osasto.
Kun valitin autistisen lapseni asiattomasta kohtelusta psykiatrian osastolla - minut lähetettiin psykologin puheille. Häntä ei kiinnostanut lapseni kohtalo, vaan se olenko tulossa hulluksi!
Arvaatte että kaupan kasakin ymmärsi minua paremmin.
Vaihtoehtoisia hoitomuotoja tarvitaan - ettei asseja ja autisteja tarvitse hullujen huoneessa hoitaa - ja vielä vanhemmatkin tuomita hulluiksi ja idiooteiksi,
Vaihtoehtoja ei vaan ole - näin sanotaan kun oikeaa hoitoa hakee.
Mikä siis ratkaisuksi?
Minullekin on erilaisia pillereitä tarjottu, mutta en ole niistä apua saanut. On ilo kuulla, että tabut todella auttavat. Mikä se lääke on?
tulee, kun uskoo psykiartin selityksiin piilomerkityksistä. Ujous on autistinen piirre. Autismiakin selitetään äidin hylkäämisellä ja jopa negatiivisella oidipuskompleksilla.
Todellakin kun psykiatrialla ei voi kaikkea selittää - löytyy apu psykooseista. Psykoosiksi luokitellaan kaikki ne käyttäytymisen lajit, joihin ei löydy selitystä!
Psykiartrian näkökulmasta olet terve, kun pystyt salaamaan itsekseen puhumisen, päiväunelmat, peiliin hymyilyn, piereskelyn, syljeskelyn, jokapäiväisen harrastuksesi... jne
Psykiatrian polilta tai osastolta harvoin ohjataan oikeaan hoitoon. Valintamahdollisuuksia ei ole. Psykiatrit ovat mestareita tehtailemaan diagnooseja. Ikävä kyllä niillä voidaan tuhota ehjä perhe mollaamalla adhd-lapsen vilkkaus vanhemmuuden puutteesta johtuvaksi!
Kiukuttelu yleisönosastoilla ei kuitenkaan auta. Vaihtoehtoja pitää löytää. Sofin aloittamasta keskustelusta löytyy toimenpideehdotus, jota ei päättäjien lukemasta Helsingin Sanomistakaan löydy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011072610
Kyse ei välttämättä ole alkuunkaan paniikista taikka kauhusta. Meillähän ei ole velvollisuutta olla sen kummemmin tekemisissä ns. arkipäivän idioottien kanssa. Minulle itselleni on kuin varpaankynsiä repisi joutuessani tekemisiin vähintään kolmanneksen tyhmemmän ja mahdollisesti alkoholisoituneen taikka sairaan kanssa. Vaikkakin hyvin diplomaattisesti ja nätisti yrittää viestittää ns. idiooteille, ettei ole minkäänlaista mielihalua pilata loppuelämää näiden seurassa, niin jostakin syystä nämä raahavat vaikka väkipakolla suoraan idioottien pesäkkeeseen eli psykiatriseen sairaalaan. Ei pelkästään siis se, että elämästä menee viikkoja ellei jopa kuukausia suoraan viemäristä alas, lisäksi saamme sen loppuelämän kantavan tahran paperiimme. Tottahan lanttumaakri päivittelee ympäristön kapeakatseisuutta aiheuttaessaan asiakkailleen ongelmia, mutta vähääkään älykkäämpi olisi itse niin laajakatseinen, ettei alkuunkaan aiheittaisi muille murheita. Kaikki tämä siis miksi? Nähtävästi sen vuoksi, että jollakin velttokullilla on verenpaineongelma ja mahdottoman tyhmä pää.
Kuolemaa?
Kukaan ikäiseni ei ole kiinostunut toisten kuolemasta. Kuolema on luonnollinen asia aivan kuten syntyminen. Ikäiseni ihminen on kiinostunut enemminkin syntymästä kuin kuolemasta. Miten saamme tähän yhtälöön mahtumaan lanttumaakarin? Haluaako lanttumaakari toimia ehkäsyvälineenä omilla äärettömän tyhmillä ajatuksillaan ja näkemyksillään vai haluaako lanttumaakari tulla kolmanneksi pyöräksi kyttäämään aivan kuten missäkin tarkkailussa lapsen alulle saattamista?
kenelle auttaa, kenelle ei. Minulla Sepram auttaa paniikkikohtauksiin ja hieman helpottaa masennustakin samalla. Hoitovaste tuli noin 3 kuukauden käytön jälkeen, kun annos saatiin sopivaksi. Sain kuin uuden elämän, kun pystyn nyt menemään kauppaan tai kahvipöytään toisten kanssa tai kampaajalle tms. Voi olla vaikea joillekin käsittää, miten paniikkihäiriö tai sosiaalinen fobia paniikkikohtauksin kaventaa elämän totaalisesti. Näissä paniikeissa pienikin tunneärsyke saa kestämättömän kauhun aikaan, kuin karhu olisi hyökkäämässä päällesi, vaikka oikeasti mitään vakavaa ei olekaan tapahtumassa. Aivota vaan käsittävät pienetkin ärsykkeet niin, että on lähdettävä pakoon tai hyökkäykseen - siis virhetulkinta. Serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttava lääke tasaa tulkinnan normaaliksi, jolloin ihminen tajuaa, että mitään hätää ei olekaan tilanteissa, jotka ennen aiheuttivat silmitöntä kauhua.
sikäli kuin se on mahdollista eli jos joku loukkaa minua, kartan häntä. Minua ympäröi ihan fiksut ihmiset, mutta on tilanteita, joissa sosiaalinen pelokkuus tulee voimakkaammin esiin, esim. työvoimatoimistossa asiointi.
Kuolema ei aina ole luonnollinen asia - kuten omassa kokemusmaailmassani. Olen kokenut kaksi traumaattista nuoren ihmisen kuolemaa perheessäni ja nämäkin ovat voineet aiheuttaa masennusta tai kauhua. Kuolleita en saa takaisin, eikä tätä menneisyyttäni kukaan pysty korjaamaan. Jäljelle jäin minä, sisältä rikki mennyt ihminen ja voin tarvita psykiatrista apua pitkäänkin. En halua jäädä vellomaan itsesäälissä, vaan tarkoitus on mennä eteenpäin.
Itse asioin myös työvoimatomistossa ja tämä on juuri yksi käsittämättömimmistä asioista, että joku mieltää asioinnin sosiaaliseksi tapahtumaksi. Aivan virkailijoista asti kiinnitetään ihmisen elämäntilanteeseen enemmän huomiota kuin tämän ammatiliisiin tavoitteisiin. Työvoimaviranomaisessa pitäisi olla se konkreettinen tieto ja taito elinkeinoelämästä ja eri ammateista. Käytännössä omallakin kohdalla ensimmäinen infotilaisuus työvoimatoimistossa ei tuonut esille muuta kuin työvoimatoimiston johtajan psykoosin, tämän ladellessa käsityksiään paikallisten yritysten asioista. Sittemmin on käynyt selväksi myös, että työvoimatoimiston oma toiminta on rajusti haitaksi paikkakunnan elinkeinoelämälle, verottajalle ja työttömille.
Tavanomaisen virkailijan kohdalla voisimme puhua pikemminkin psykiatrisesta tapauksesta kuin elinkeinoelämän asiantuntiasta. Paikkauntamme työvoimatoimstosta on jopa ehdotettu, että menisin heille työhön. Mitä työtä minulle käytännössä siis olisi tarjolla? Arvelisin, että työ olisi paperinipun kantamista paikasta a paikkaan b. Tämä on siis työtä, jota pystyy tekemään kädetön ja aivoton punapersepaviaani. Miksi minun, jonka hermot ovat jo riekaleina työvoimatoimiston johtajan puhtaiusta valheista, niin pitäisi mennä kuuntelemaan tämän idioottimaisuuksia kokopäiväisesti?
Ei aikuisten kanssa asiointi saa olla primitiivistä ja päivähoitoon verrattavaa.
Kun hoitoon joutuu, on ihan sama mitä tekee tai jättää tekemättä, kaikki tulkitaan hulluudesta johtuvaksi.
Lukee lehteä = hullu se on kun noin kauan lukee.
Katsoo teeveetä = hullu se on kun tuollaista katsoo.
Ei tee mitään = masentunut, rangaistaan sähköllä ja lääkkeillä.
Jne.
Omituista kun kerta kouluttautuneita ihmisiä ovat ja vaikkakin joku tuolla jo huonoa tilipussia kitisi, niin samoilla palkoilla sitä muutakin työtä tedään sillä erolla, että työstä ollaan myös laadullisesti vastuussa. Eikös kouluttautuneen pitäisi kunnolla työ tehdä? Mitäs niille sitten noin muutoin koulutetaan? Onko kyseessä jälleen psyykeongelmaisen kersantin syndrooma, jossa kersantti ei ymmärrä kuusta eikä maasta tuon taivaallista, mutta ihmisenä kersantin pitää kuitenkin olla päätä muita pidempi vaikka olisikin fyysisesti ja/tai henkisesti kääpiö?
Asenneongelmaisia mielenterveydenalan työt näyttävät keräävän puolelleen paljolti. Ehkä jollakin lääkärillä saattaa olla välinpitämätön suhtautumienn koko mielenterveyalan epätieteellisyyden vuoksi ja perustuuhan esim. mielenterveyslaki täysin politiikkaan. Laissa saattaisi lukea vaikkapa, että lanttusairaalassa ei hoideta muuta kuin fyysisesti sairaita. Monessa muussakin työssä pienimuotoista kiukuttelua ja eripuraa löytyy, mutta näissä tehtävissä tekijät ovat poikkeuksetta vaihdettavissa. Kouluttautumista vaativa ja siten myös mandaatiksi muodostautuneessa työssä kun ei juuri haluta tekijöitä vaihdella. Rangaistusmuotona sakotus saattaisi olla mt-alan ihmisille sopiva kurinpitokeino.
Voi teitä tietämättömiä. Jos jättää lääkkeensä syömättä, se ei ole kenenkään muun kuin oma ongelma. Ja, jos ei apua itse hae, ei sitä yleensä pakollakaan saa. Todella harva on itseasiassa ns. pakkohoidossa eli tahdon vastaisessa hoidossa. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä provoja, että oikeen lähes armeijasaattue hakee kotoa ihan perättömien naapurin viestien vuoksi. Niissä ei ole hitustakaan totta, asian omainen ei vain ole ymmärtänyt mistä on kyse. Tahdon vastaisen hoidon kriteerit ovat niin tiukat, että hoitoon ei aina saa edes tarvitsevia, jos ei kriteerit täyty. Joten olka huoleti, toisten pahansuopaisuus ei teitä hoitoon aja.
Kukaa ei ole kiinostunut jonkin "laitapuoloen kulkijan" asioista, mutta jos jonkinmoinen elämäntaso on saavutettu, niin kohtelu on myös sen mukaista. Toinen saa hädintuskin sakot taponyrityksestä, mutta toinen pääsee poliisisaattueessa sairaalaan pahasti sanomisen vuoksi.
Ihan samat jutut laittavat jokaisen kohdalle, kunhan joku on ilmon tehnyt, useimmissa kunnissa se on menoa (joissain pikkukunnissa saattavat tulla kotiin keskustelemaan, eikä ole menoa, kun voi sitten muuttaa karkuun, ei kannata kuitenkaan toivoa että niin omassa kunnassa kävisi)
Voi sinne koulutettu varakaskin joutua, kunhan on ilmoittaja riittävän korkea-arvoinen siihen nähden, kuka ilmoituksen ottaa vastaan.
tähän liittyy? Tottakai voi joutua kuka vaan, ei siinä mitään, mutta toisen ilmoituksella ilman todellisuuspohjaa sinne ei kukaan joudu.
Olen elävä esimerkki siitä, että joutuu. Toisaalta kykenisin koska tahansa osoittamaan sairaamman, jonka hoito olisi perustellumpaa.
Tosi hyvä kommentti! Täällä ollaan kyllä hirveän psykiatriavastaisia! Jos joku joutuu pakkohoitoon, niin kyllähän sen päätös puretaan heti, kun mahdollista saman hoitojakson aikana.
Ja itse olen mennyt ihan OMASTA TAHDOSTA (sain jopa valita että kotiin vai hoitoon)psykiatriselle osastolle hoitoon. Ja saanut hyvää, asiantuntavaa hoitoa ja apua. Ja suurin osa sen osaston potilaista oli hoidossa vapaaehtoisesti.
En edes tiedä kuka ilmoitti, eivät kertoneet.
Ulos pääsy olikin sitten hankalampaa. Ensin piti saada sana ulos että hakekaa pois. Pomo yritti, ei onnistunut. Pitempi juttu.
kertoneet, jos kyseessä ei ollut ammattihenkilö, tämän estää vaitiolovelvollisuus. Ja siitä miten pääsee pois: SIllä ei ole mitään väliä vaikka itse paavi haluaisi sairaalahoidossa olevan pois hoidosta. -vain sillä on väliä, että tarkkailuun otetulla testitulokset ja keskutelu näyttävät todeksi sen, että kriteerit tahdon vastaiseen hoitoon ottoon eivät täyty. Että näin.
hesari tuntuu ottaneen viimepäivinä hampaisiinsa hullut, vaikuttaa haluavan lisää rahaa "hoitoon" - no, lisää hulluja sillä ainakin saadaan aikaan kun lisätään lääkittävien määrää.
kerran kun hoitoon joutuu, harva siitä enää toipuu. tänäänkin kirjoittavat että potilaat tulisi bumerangina takaisin. no, se olisi aika helppo estää: ei lääkitse hommaa kaikille joilla ei ole, asunnot: kadulla on paha asua. asunnon hommaaminen maksaisi ainoastaa muutaman satasen kuussa eli saman kuin päivä "hoidossa" - tietty jos sinne asuntoonkin sitten mennään katsomaan mites menee ja syöttämään lääkkeitä, pianhan sitä takaisin taas laitokseen uhrit saadaan.
ei lehtiin niitä ole otettu jotka on kärsineet, ainoastaan hoitajien juttua, jotka syöttää lääkkeitä ja niiden jotka on niin pahasti seonneet että kuvittelevat niistä olevan "apua" - kun pää sekoitetaan lääkkeillä pahemman kerran.
Tarina on aina sama eli samasta tehtaasta tullevat:
kuinka on joku sukulainen joka pitää saada hoitoon ja kuinka ei muka hoitoa ole tarjolla: onhan tuo helppo tapa päästä sukulaisesta eroon, ei siinä mitään, toimii myös työkavereihin ja muihin epämiellyttäviin ihmisiin.
On helppo näyttää tunkua psykiatrian klinikalla, kun se on hoitoketjun päätepiste - kun ei osata tai voida ihmistä auttaa. Kuvitellaan, että siellä on ainakin joku, jolla on aikaa kuunnella. Huomaamme, että sielläkään ei ole aikaa kuunnella.
Mutta sieltä ei ole enää paikkaa mihin potilaan voisi lähettää. Vaihtoehto on siis sisään tai ulos. Edelleen hoitoon-ohjaus on harvinaista. Neurologi lähettää psykiatrille, mutta toisin päin todella harvinaista. Psykiatrialla on selitysmalli myös kaikkiin neurologisiin ilmiöihin - psykoosi.
Psykiatrian tilaa tulisi analysoida tarkemmin. Ei riitä että psykiatrian sairaalapaikkoja lisätään. Painopiste tulisi olla monipuolisemman hoitojärjestelmän luonnissa.
Se että psykiatriaan riittää potilaita ei merkitse, psykiatrian hoitopaikkojen lisääntyvää tarvetta - vaan monipuolisempien palvelujen tarvetta kuten näemme hoitajan, lääkärin ja omaisten kertomista psykiatrian hoitopaikkojen väärin perustein tapahtuneesta täyttämistä.
Eli lisää palveluita ja hoitoonojausjärjestelmiä tulisi kehittää!
No jos kauemmin on kuten minä, ehtivät lopettaa koko työtehtävän ja "hoitoon" menee kaikki omat rahat.
Ei niitä mistään takaisin saa, lainaa olisi pitänyt maksaa kaikenaikaa, ei saanut käydä ulkosalla yrittämässä ajoissa myydä asuntoaan. Mitään hulluutta ei kukaan hoitajistakaan väittänyt minussa huomanneensa. Silti ei pois päässyt.
Kun rahat on loppu, ongelmana onkin asunnot ja muut.
Sosiaalitoimisto oli saanut kuulla sairaalalta että siellä on mistä johtuen normaalien toimeentulotukien ynnä muitten saanti sitten onkin ollut hyvin hankalaa.
Toisista on kuulemma kerrottu poliisillekin, jos jäät kiinni siitä että varastat ruokaa itsellesi, joudut uudelleen hoitoon - sosiaalitoimisto ei kuitenkaan anna niitä rahoja, joita terveille antaa, ihan vaan siksi että hullua on helppo kiusata.
Lex hesus parannus ! Lex lopetus huijaus !
Eduskunta voisi halutessaan vähentää hyvin merkittävästi mielenterveysongelmia antamalla vaihtoehdoksi joko hoidon tai saman rahana.
Taianomaisesti suuri osa masentuneista parantuisi ja samalla sukulaisiaan (naapureitaan, työtovereitaan) hoitoon tahtovat eivät enää olisikaan sitä mieltä että ne ovatten hulluja.
Säästyisi rahaa vaikka kuinka ja työilmapiiritkin paranisivat kun pilleripurkkia toisille tyrkyttävät vähenisivät.
Niin myös Geropsykiatrinen os. YA4 Seinäjoella kiduttaa potilaita saadakseen edunvalvonnan tietyille tahoille A. D. 2023.