Nasa julkisti hiljattain jälleen uuden (ja läpensä vanhentuneen) ohjelman: lähetetään ihminen kuuhun ja vieläpä ihan tavallisella kemiallisella tuubilla. Itse asiassa Nasa voisi olla viemässä ihmiskuntaa jo lähitähtiin, vastaus energiakysymykseen on nimittäin ollut olemassa jo 1930-luvulta alkaen.
JL Naudin on kehittänyt ydinenergiaa tuottavan reaktorin (Elektro magnetic gravitic reactor), joka ei vaadi mahdottomuuksia - avaruudessa. 40 kV:n sisäänsyöttöteholla ko. reaktori puhaltaa sähkömagneettiseen "pyrstöönsä" ionituulen, jossa ionit jättävät moottorin takaosan jopa 30 km/sek nopeudella. Sivutuotteena on gammasäteilyä, joka poistuu sähkömagneettiseen pyrstöön poistuvan ionivirran tavoin. Ionituulen paine potkii avaruudessa hitaasti kiihdyttäen aluksen erittäin korkeisiin nopeuksiin, jopa yli poistuvan ionivirran nopeuden jos massayhtälö on sopiva.
Mikä parasta, Naudinin kehittämä reaktorin ja moottorin yhdistelmä kumoaa gravitaation itsenäisesti, polttoaineita ei kulu ja ainoa mitä laite tarvitsee, on 40kV jatkuvaa tasavirtaa.
Tällaisella moottorilla varustettu kantoalus voisi siis nousta kiertoradalle hitaasti ja vakaasti, kiertoratanopeus tarvittaisiin vasta kaukana maan ilmakehän ulkopuolella ja kiihdytys voitaisiin hoitaa vasta avaruudessa.
Ydinreaktorilla ruokittuna ko. moottori voisi toimia vuosia putkeen ilman, että laite tarvitsee mitään huoltoa avaruudessa.
Vastaajan parjaaman ydinvoiman avulla olisi siis mahdollista lentää tähtiin. (ytimestä voi repiä energiaa niin monella tavalla...atomi on veikeä kaveri.) NASA:lla vain ei riitä pallit uuden sukupolven moottorien kehittämiseen, ydin kun on nykyisin out siksi, että vihreät ovat kääntäneet kansan kaikkea sitä vastaan missä on sana "ydin".
Ennen muinoin NASA jopa suunnitteli vakavasti ydinmoottorin kehittämistä, kuinka ollakaan hanke katkesi luontopöpien vastustukseen.
JL Naudin on kehittänyt ydinenergiaa tuottavan reaktorin (Elektro magnetic gravitic reactor), joka ei vaadi mahdottomuuksia - avaruudessa. 40 kV:n sisäänsyöttöteholla ko. reaktori puhaltaa sähkömagneettiseen "pyrstöönsä" ionituulen, jossa ionit jättävät moottorin takaosan jopa 30 km/sek nopeudella. Sivutuotteena on gammasäteilyä, joka poistuu sähkömagneettiseen pyrstöön poistuvan ionivirran tavoin. Ionituulen paine potkii avaruudessa hitaasti kiihdyttäen aluksen erittäin korkeisiin nopeuksiin, jopa yli poistuvan ionivirran nopeuden jos massayhtälö on sopiva.
Mikä parasta, Naudinin kehittämä reaktorin ja moottorin yhdistelmä kumoaa gravitaation itsenäisesti, polttoaineita ei kulu ja ainoa mitä laite tarvitsee, on 40kV jatkuvaa tasavirtaa.
Tällaisella moottorilla varustettu kantoalus voisi siis nousta kiertoradalle hitaasti ja vakaasti, kiertoratanopeus tarvittaisiin vasta kaukana maan ilmakehän ulkopuolella ja kiihdytys voitaisiin hoitaa vasta avaruudessa.
Ydinreaktorilla ruokittuna ko. moottori voisi toimia vuosia putkeen ilman, että laite tarvitsee mitään huoltoa avaruudessa.
Vastaajan parjaaman ydinvoiman avulla olisi siis mahdollista lentää tähtiin. (ytimestä voi repiä energiaa niin monella tavalla...atomi on veikeä kaveri.) NASA:lla vain ei riitä pallit uuden sukupolven moottorien kehittämiseen, ydin kun on nykyisin out siksi, että vihreät ovat kääntäneet kansan kaikkea sitä vastaan missä on sana "ydin".
Ennen muinoin NASA jopa suunnitteli vakavasti ydinmoottorin kehittämistä, kuinka ollakaan hanke katkesi luontopöpien vastustukseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kas kun yksi ongelma avaruuslennoissa on sen kesto, jos halutaan kauas.
Jos alus kiihtyy hitaasti, niin matkaan menee hemmetisti aikaa siksi että aluksen nopeus ei kasva tarpeeksi.
Ja sitten kun alus laskeutuu johonkin, hidastamiseen menee ihan sama aika kuin kiihdyttämiseen, jos ottaa oletukseksi sen että hidastava teho on sama kuin kiihdyttävä, ja näin varmaan olisi oikeastikin.
Jotta ihminen voisi hyvin pitkällä avaruusmatkalla on yksi edellytys että aluksen kiihtyvyys (ja hidastuvuus) on jotakuinkin yhden G:n suuruinen. Ja tämä tekee matkanteosta kovin hidasta.
Mutta tällä hetkellä suurin este ydinvoimakäyttöisille ilma-aluksille saattaa kuitenkin olle se että jos sattuu joku sukkulaonnettomuus ja laite pössähtääkin kappaleiksi ilmakehässä niin mitäs sitten? Vaikka se ei olisi toiminnassakaan vaan kulku ilmakehässä tapahtuisi perinteisten rakettimoottorien avulla. Avaruuteen kun ei mennä ihan hiljalleen leijumalla vaan se vaatii aikamoisen nopeuden, olisko ollut jotain 11 kilometriä sekunnissa.
"laite pössähtääkin kappaleiksi ilmakehässä niin mitäs sitten?"
Niin. Mitäs sitten? Ei käyttämätön ydinpolttoaine mitenkään tavattoma vaarallista tavaraa ole...
Vaikka alus kiihtyy hitaasti, niin mikä estäisi sitä jättää kiihdyttämään itsekseen maapallon painovoimakenttään. Kun nopeutta on riiittävästi niin ajetaan aluksen lentoradalle puolta pienempi ja 50 kertaa tehokkaammilla moottoreilla varustettu lyhyiden matkojen kuljetusalus ja siirretään äijät siitä kyytiin itse avaruusalukseen.
No siinähän se tuli!
Sinähän se ratkasit ongelman tuosta vaan.
Hyvä hyvä!
Kuulostaa ionimoottorilta... Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, ja johan NASA noita käyttääkin, ei tosin miehitetyissä aluksissa, mutta luotaimissa sitä on käytetty.