Halu olla näkymätön

Joskus tulee se tunne että haluaa vajota maan sisään. Tunne on aika konkreettinen ja todella kiusallinen. Puna nousee korviin ja tunne ja halu vajoamisesta alkaa.

Mistähän se johtuu? Syy tuohon tilaan on yleensä aina se, että tilanteessa on käyttäytynyt hyvin inhimillisellä tavalla. On tullut tehtyä ihmismäinen moka. Mitä hävettävää siinä voi olla? Miksi peittelemme ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia? Vessassakäyntikin on nenän puuteroimista. Onko sielumme eri tasolla kuin sen maallinen maja ja paja?

Sano sinä. Sinä osaat. Evästä minua taas.

jokinen kirjoitti:

Joskus tulee se tunne että haluaa vajota maan sisään. Tunne on aika konkreettinen ja todella kiusallinen. Puna nousee korviin ja tunne ja halu vajoamisesta alkaa.

Mistähän se johtuu? Syy tuohon tilaan on yleensä aina se, että tilanteessa on käyttäytynyt hyvin inhimillisellä tavalla. On tullut tehtyä ihmismäinen moka. Mitä hävettävää siinä voi olla? Miksi peittelemme ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia? Vessassakäyntikin on nenän puuteroimista. Onko sielumme eri tasolla kuin sen maallinen maja ja paja?

Sano sinä. Sinä osaat. Evästä minua taas.

Erityisen vaikean minulle. Tiedät hyvin että jos menen pissalle sanon että pissattaa;)) ja jos naitattaa sanon että naitattaa... Ja kuori jota käytän liittyy nimenomaan siihen, että tuollainen elukka ja luonnonlapsi ei ihan joka paikassa ...kertakaikkiaan voi olla.

Hämmentynytkin olen seurassasi tasan kerran... ensitapaamisen 20 ensimmäisen sekunnin aikana, sen tarkemmin asiasta tässä puhumatta.

Sinun en muuten muista hämmentyneen kasvokkain koskaan.

Yleisellä tasolla hämmennyksestä puhuttaessa tulee mieleen nimenomaan sellaiset tilanteet joissa oma rajallisuus ei sovi kontekstiin. Tarkoitan tilanteita joissa koko yhdessäolo perustuu siihen, että pelataan tietyn roolituksen mukaan ja yksilöllisyys on itselle ulkoapäin kirjoitetun roolin vastainen. Taatusti punastuisin jos minulta pääsisi paukku vaikka tärkeillä koctailkutsuilla tai huomaisin syöneeni illallisilla ruuat totaalisen väärässä järjestyksessä ja väärin asein;))))

...sellaisia suorittavia tilanteita. Tilanteita joiden merkitys on muussa kuin inhimillisessä kohtaamisessa... Tilanteita joissa omana itsenään oleminen ei riitä vaan on täytettävä tietyt odotukset.

Luulen, että tuollaisia tilanteita kuitenkin tarvitaan. Elämässä joudumme tekemään niin monien ihmisten kanssa yhteistyötä, että se jos kaikkiin olisi ihmisinä tutustuttava olisi liian rankkaa. Rituaalit ja tavat suojaavt meitä... ja hämmennys syntyy yhtä paljon siitä, että teemme toisten olon tukalaksi tilanteessa jossa on lupa olla roolin takana turvassa, kuin siitä, että paljastamme jotain itsestämme... ehkä jopa enemmän johtuu hämmennys tuosta ensimmäisestä.

JokisenEväs kirjoitti:

Erityisen vaikean minulle. Tiedät hyvin että jos menen pissalle sanon että pissattaa;)) ja jos naitattaa sanon että naitattaa... Ja kuori jota käytän liittyy nimenomaan siihen, että tuollainen elukka ja luonnonlapsi ei ihan joka paikassa ...kertakaikkiaan voi olla.

Hämmentynytkin olen seurassasi tasan kerran... ensitapaamisen 20 ensimmäisen sekunnin aikana, sen tarkemmin asiasta tässä puhumatta.

Sinun en muuten muista hämmentyneen kasvokkain koskaan.

Yleisellä tasolla hämmennyksestä puhuttaessa tulee mieleen nimenomaan sellaiset tilanteet joissa oma rajallisuus ei sovi kontekstiin. Tarkoitan tilanteita joissa koko yhdessäolo perustuu siihen, että pelataan tietyn roolituksen mukaan ja yksilöllisyys on itselle ulkoapäin kirjoitetun roolin vastainen. Taatusti punastuisin jos minulta pääsisi paukku vaikka tärkeillä koctailkutsuilla tai huomaisin syöneeni illallisilla ruuat totaalisen väärässä järjestyksessä ja väärin asein;))))

...sellaisia suorittavia tilanteita. Tilanteita joiden merkitys on muussa kuin inhimillisessä kohtaamisessa... Tilanteita joissa omana itsenään oleminen ei riitä vaan on täytettävä tietyt odotukset.

Luulen, että tuollaisia tilanteita kuitenkin tarvitaan. Elämässä joudumme tekemään niin monien ihmisten kanssa yhteistyötä, että se jos kaikkiin olisi ihmisinä tutustuttava olisi liian rankkaa. Rituaalit ja tavat suojaavt meitä... ja hämmennys syntyy yhtä paljon siitä, että teemme toisten olon tukalaksi tilanteessa jossa on lupa olla roolin takana turvassa, kuin siitä, että paljastamme jotain itsestämme... ehkä jopa enemmän johtuu hämmennys tuosta ensimmäisestä.

Valaisit asiaa hyvin.

Kysymys on ehkä juuri siitä, ei siitä mitä meiltä odotetaan, vaan siitä mitä kuvittelemme että meiltä odotetaan. Hämmennymme ainoastaan itse, toisille sillä ei aina ole suurtakaan merkitystä. Rakennamme itse oudon roolimme.

On lisäksi tilanteita joissa häpeämme toisen puolesta vaikka hän ei koe tilannetta millään tavalla vaikeana. Esim karaoketilanteet tai surkeat näytelmät, idolssit ja muut.

*maistaa lahnaa*

jokinen kirjoitti:

Valaisit asiaa hyvin.

Kysymys on ehkä juuri siitä, ei siitä mitä meiltä odotetaan, vaan siitä mitä kuvittelemme että meiltä odotetaan. Hämmennymme ainoastaan itse, toisille sillä ei aina ole suurtakaan merkitystä. Rakennamme itse oudon roolimme.

On lisäksi tilanteita joissa häpeämme toisen puolesta vaikka hän ei koe tilannetta millään tavalla vaikeana. Esim karaoketilanteet tai surkeat näytelmät, idolssit ja muut.

*maistaa lahnaa*

jokinen ja eväs, joskus tuntuu siltä, että lausutte kuorossa, mutta kenties se oli vain sellainen tunne.

Maxelle kirjoitti:

jokinen ja eväs, joskus tuntuu siltä, että lausutte kuorossa, mutta kenties se oli vain sellainen tunne.

...kunhan et sekoita samankaltaista tapaa ajatella ja käyttää visuaalisia kielikuvia käsitteitä siihen, että jotenkin tietoisesti peesailisimme toisiamme...

Minäkin yritin mennä lapsena seinien läpi samalla konstilla.

Taidetaan olla molemmat jo aika vanhoja lapsia.