Miten olette selvinneet lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Oletko löytänyt jo kehosi takaisin,mielesi,näetkö kauhu-unia ja painajaisia.
itse en meinaa päästä yli menneisyyden kauhuista,en vaikka käyn terapiassa viikottain.pieni haavoittunut,yksinäinen pikkutyttö on vielä kateissa itseltään.eikä kukaan kuuke,koska kukaan ei välitä.koska minua ei ole.on vain pahat sudet ympärilläni.kauheuden laakso joka oli ns.kotini.se väijyy unissani,kaikkialla päivittäin. on vain kysymys-miksi-
Oletko löytänyt jo kehosi takaisin,mielesi,näetkö kauhu-unia ja painajaisia.
itse en meinaa päästä yli menneisyyden kauhuista,en vaikka käyn terapiassa viikottain.pieni haavoittunut,yksinäinen pikkutyttö on vielä kateissa itseltään.eikä kukaan kuuke,koska kukaan ei välitä.koska minua ei ole.on vain pahat sudet ympärilläni.kauheuden laakso joka oli ns.kotini.se väijyy unissani,kaikkialla päivittäin. on vain kysymys-miksi-
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jep, jep ja tällaseen skeidaan kaadetaan yhteiskunnan varoja...**kele.
Kuuleppas veron maksaja.Jos jokaiselta lapseen sekaantujalta ja kaikilta raiskaajilta kuohittais vehkeet.Kuinka monen pöksyt heiluis tyhjänä.Ajattele mitä sanot.Tollaset jutut ei häviä koskaan mielestä.
Mä olen vittuuntunut siitä että tällasen skeidan terapoimiseen kyllä riittää KELAN rahnapussista tukea mutta omiin ongelmiini hakiessani rahaa sanottiin että no can do, haistapaska ei sulle rahaa riitä.
Siksi mä sanon että voi vittu tällasta ruikuttamista, maailma on tyly ja itse vain pitää kyetä olemaan tylympi joten mua ei juurikaan hetkauta mitä joku vitun lapsena suuhunpantu täällä vikisee pikkutytöistä sisällään saatana!
Kuolkaa paskat!
Mene terveyskeskukseen sieltä saat lähetteen psykiatrille.Hän on se joka päättää kuka sua hoitaa.Siellä on kaikki ilmaista.Myös sinulle.Ajatteleppa pientä tyttöä,alle kouluikäinen 7 vanhan -ukon kynsissä viikon ja joku kokoajan kiusas.Sehän voisi olla vaikka sinun oma pikku-tyttös sitten joskus.Itse hain aikuisena hoitoon kun en voinut edes seistä kassa jonossa jos mies oli takana.Onneksi sain apua ja nyt minullakin on elämä.Minäkin maksan veroja joten ei mua ressannut mennä ilmaiseen hoitoon.
Ei nää systeemit ihan noin yksinkertaisa ole. Kävin legurissa josta lähete psykiatrille jota kirjoitti B-lausunnon KELAA varten. KELA suuressa viisaudessaan päätti vastoin psykiatrin näkemystä etten ole terapian tarpeessa.
ELI: ei mikään saatanan tsykiatri päätä mikä mua hoitaa kun KELA ei mulle maksa rahaa terapiaa varten, perusteena se kun oli rahat jo käytetty tälle vuodelle. Tämä tarkoittaa sitä, että olet saanut tukea noista vähistä varoista ja se on poissa multa joten mua ei vittuakaan kiinnosta kuka sua on pannut ja milloin. Sympatiaa eikä empatiaa heru, me kilpaillaan samoista niukoista rahoista, vittu! Eikä se hoito ole ilmaista vaan verovaroista tuettua, noin palauttaakseni sun realismin.
Tää kilpailuyhteiskunta merkitsee myös sitä että me, sinä ja minä taistellaan samoista vähistä veroeuroista eikä mulla riitä sympatiaa sulle joka oot vienyt mun ´KELA-tuet. Tapa ittes!
Oletpa negatiivinen.Enpä tunne itseäni yhteiskunnan loiseksi.Olen tehnyt töitä pikkutytöstä asti.Kouluaikanakin kesät ja viikonloput lasten hoitajana.Veroja olen maksanut melkein 30v.ikinä en ole saanut yhtiskunnalta penniäkään,enkä ole kyllä pyytänytkään.Olen tehnyt vuosikausia kahta työtä ja varmasti verottaja on vienyt omansa.Jos mä kerran saan yhteiskunnan palvelua joka kuuluu kaikille.Niin en meinaa siitä paineita ottaa.Mä en siis ollut kelan kans misään tekemisissä ton jutun yhteydessä.Enkä kerjännyt rahaa, vaan sain raumaterapiaa 3kertaa.Eikä minulta kyllä kukaan rahaa pyytänytkään.On aika kauhea toi sun ajattelu tapa pikkutyttöjen raiskauksista.Ehkä elämä sinut vielä kouluttaa ja näet muutkin ihmiset oman napasi yli.
Insestiin liittyy taatusti kaikenlaista "skitsoa" tunnetta, kuten raivoa, hapeaa, surua jne, jne...
Usein kuin viela hyvaksikayttaja on "tuttu ihminen".
Se lisaa niita "miksi"-kysymyksia.
Mieti mielellaan paremmin omia kommenttejasi.
En usko että pääsen koskaan yli seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sukulaisen mies käytti minua hyväkseen vuosia, aina kun kävin heillä. En edes tajunnut mistä oli kyse, ennen kuin olin 13 ja kävin siellä viimeistä kertaa. Äijä kävi lääppimään ja silloin viimein tajusin mistä oli ollut kyse vuosia. En ole koskaan osannut kauhean hyvin pitää puoliani. En edes muistanut kyseisiä asioita ennen kuin ne 14-15-vuotiaana tulivat mieleen. Se miten minua oli kohdeltu. Alitajuisesti (kai) olin tiennyt, ettei kaikki ole tämän sukulaisen luona kohdallaan. Sain aina paljon lahjoja ja karkkia, eikä sisaruksiani oikeastaan koskaan kutsuttu heille. Minä olin tämän sukulaisen kanssa läheinen kunnes tajusin asian. Kerran juuri kun olin heille tullut itkin todella paljon en tiennyt miksi, mutta äiti sanoi puhelimessa, että en mä nyt tulopäivänä kotiin voi lähteä. Siitä seuraavana yönä (en itse muista tapausta) olin yrittänyt unissani soittaa kotiin.
Nyt alan pärjätä tapahtuneen kanssa. Uskomatonta että tuttavien pojasta tuli paras ystäväni ja nyt asumme yhdessä. Vaikeaa on välillä läheisyys ollut, karsastan miehiä edelleen erittäin paljon. Pelkään aina etenkin itseäni vanhempia miehiä. Olen käynyt terapiassa 8-9 vuotta ja tulen käymään vielä pitkään. Kaiken lisäksi mulle puhkesi 21 vuotiaana skitsofrenia. Ei helpota tielannetta. Onneksi minua hyväksikäyttänyt mies on kuollut. 15-vuotiaana aloin nimittäin suunnitella hänen tappamistaan. Millaisia kokemuksia sinulla on jos haluat kertoa? En tiedä pääseekö asiasta koskaan oikeasti yli, mutta asian kanssa voi kyllä oppia elämään! Voimia sinulle!
minulla on yhä mustia ajanjaksoja esim.vuodet 8-12 on täysin mustan peitossa.vielä yhä kaaosta mutta takaumia alkoi nousta terapiassa,kuinka isäni käytti minua hyväkseen.ja kuinka inhosin iteäni.ja kuinka äitini tiesi,ja alkoi välettä minua,inhota minua,syvästi.tuolloin olin 8 vuotias,mutta silloin vasta tiedostin mitä on tekeillä.
olen varma että tätä oli jatkunut kauan jo sitä ennen.mutta olin joutunut elämään kaksoiselämää ja elin sitä siitä lähtien koko elämäni.
milloinkaan en tullut äidilleni hyväksytyksi,hän inhosi minua-syvästi-jo kun olin hänen kohdussaan.joten olin helppo uhri isälle koska äitini oli minut aivan täysin hyljännyt emotionaalisesti.
matkani on vasta alullaan-tervehtymiseeni.
lapsi on niin taitava että hän pystyy unohtaan kaiken kauhun mutta kun tulee riittävän turvallista ja saa eheytyä omassa tahdissaan ja omassa rauhassaan,niin toipuminen alkaa.
ja koko keho putsaantuu.unien kautta.näen valtavasti yhä unia.lähinnä peseytymis-unia,wc-unia jne.
ja unet lähtevät tosi syvältä,ja toistuvat.lisäksi käärme-unia olen nähnyt satoja.ja putoamis-unia ym.
lukekaahan kirjat:suden lapset,-rohkeus parantua,-häpeästä rauhaan,-
ja paljon muuta parantavaa kirjallisuutta,joiden kautta takaumat pääsevät tulemaan mielen kellareista päivänvaloon.
kiitos kun voimme jakaa tätä kauhua!
Toipuminen on todella rankkaa. Yritin 2 kertaa itsemurhaakin (12 ja 14-vuotiaana) ja olen vahingoittanut itseäni fyysisesti 12-vuotiaasta (yliannostuksia, viiltelyä, syömishäiriöitä, itseni lyömistä, hiusten repimistä etc) tähän päivään asti. Olen edelleen ja tulen aina olemaan vihainen ja katkera vanhemmilleni joille ei tullut mieleenkään puolustaa minua asiasta kuultuaan. Sanoivat vain että asia on jo niin vanha ja se äijä on niin vanha ja sairas, ettei se varmaan mitään enää tajua. Olin iloinen kun se äijä kuoli ja oli suuri helpotus kun sen vaimo (mun äidin täti) kuoli rintasyöpään pari vuotta sitten. Vituttaa että meidän välit meni sen äijän takia. En olisi halunnut että se kuolee yksin. Kerran puhuin hänen kanssaan puhelimessa tapahtuneesta ja sen äänestä kuuli, että se tietää etten puhun totta, muttei se halunnut myöntää sitä. Samalla se meni möläyttämään että joku toinen on syyttänyt sen miestä samasta asiasta. En tiedä kuka. Veikkaamme mutsin kanssa äiden serkun lapsia, koska ovat myös vierailleet siellä.
On musta aivan uskomatonta että kykenen suhteeseen miehen kanssa sen jälkeen miten idiootteja miehiä elämässäni on ollut. Näiden kokemusten vuoksi seurustelin aluksi vain naisten kanssa. Sitten tapasin tämän nykyiseni. Kun vielä pääsin muuttamaan pois vanhempien luota (isä on idiootti ja helvetin itsekäs paska, jota mutsi puolustaa vaikka on pilannut elämänsä tämän takia) mun elämä oikeasti alkoi. Olen todella sitä mieltä, että kaikilta raiskaajilta ja hyväksikäyttäjiltä pitäisi viedä kivekset ja leikata penis tyvestä pois. Vois vähentyä seksuaalirikokset. Myös jokaisen tämmöisen rikollisen pitäisi saada vähintään vuosia ehdollista ja nimet pitäisi julkaista. Saisivat täysin ansionsa mukaan, eivätkä uusisi tekojaan.
Jouduin itse aikoinaan isäpuoleni hyväksikäyttämäksi. Hakeuduin tuolloin itse perheneuvolaan apua hakemaan, mutta tällöin näitä asioita ei vielä haluttu/osattu käsitellä niin, kuin ne nykyään toivottavasti käsitellään, joten hyväksikäyttö jatkui avunpyynnöstäni huolimatta. Noin 15 vuotta elämästäni lipui ohi niin, etten oikein saanut otetta elämästä; kärsin ja siinä sivussa satutin itsekin monia.
Vasta kolme vuotta sitten nykyisen poikaystäväni tuella sain voimia ymmärtää, että olen oikeutettu hakemaan ja saamaan kunnon apua, jotta joskus voisin vielä nauttia elämästä. Löysin ihanan terapeutin ja kaksi vuotta Kelan tukemaa terapiaa päättyi helmikuussa 2005, sitä ennen olin käynyt kyseisellä terapeutilla puoli vuotta, ja lukuisilla muilla psykologeilla ym. muutaman vuoden.
Voisin sanoa, että olen saanut elämäni takaisin. Ainoa asia, mikä turhauttaa, on Suomen rikoksentekijöitä suojeleva rikosjärjestelmä; vuoden terapian jälkeen olin päässyt syyttämästä itseäni tapahtuneista ja valmis laittamaan hyväksikäyttäjäni vastuuseen; valitettavasti tuolloin syyttäjä katsoi, että rikos oli jo vanhentunut. Minä menetin 15 vuotta elämästäni ja asia tulee aina vaikuttamaan elämääni jollain tasolla; mutta hyväksikäyttäjäni sai huvinsa, ja jatkaa kenties jo uusilla "apajilla"...Koska en usko, että hyväksikäyttäjäni lopettaa toimintaansa, etenkin, kun on saanut yhteiskunnalta kahteen otteeseen viestin, että hänen tekonsa ovat "hyväksyttyjä". Mutta tästä huolimatta, olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Ja uskon, että sinäkin olet vielä jonain päivänä. Toivottavasti sinulla on muitakin ihmisiä terapeuttisi lisäksi, joiden kanssa voit jakaa asian. Jos kuitenkin tarvitset samankaltaista kuuntelijaa, niin meitä on täällä monta! Voimia sinulle!
Olin 6-7v kun joduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
En edes ajatellut mistä asioissa oli kyse.
Lapsuudessani tai esinuoruudessani asia ei minua vaivannut yhtään.
Sitten minut raiskattiin kun olin 14v.Muutuin täysin!
Ja nuo lapsena kokemani asiat palasivat mieleen.
Painajaiset vaivasi jatkuvasti ja kummalliset pelko/ tunnetilat hyökkivät ylle.
Koulu meni menojaan, mutta minä vain purkasin pahaa oloani kaikkeen mahdolliseen.
17v kerroin asiasta ensimmäisen kerran toiselle ihmiselle. Myöhemmin myös vanhemmilleni.
Pari vuotta sitten minulle soitettiin poliisista ja kyseltiin tuosta lapsuuteni hyväksikäyttäjästä.
En ollut ainoa uhri ja yksi tyttö oli nostanut syytteen ja useita ihmisiä kuultiin.
Pääsipä mies kuin koira veräjästä, koska olimme kaikki olleet silloin nuoria.
Emme osanneet kertoa kenelekkään mitä tapahtui.
Asia oli vanhentuntut 10 vuodessa.
Meidän kaikkien kohdalla siittä oli enemmän kuin tuo aika.
Uhrille nuo asiat eivät vanhene koskaan, vaikka niiden kanssa oppii elämään.
Koskaan niistä ei täydellisesti eroon pääse.
Kummassakin tapauksessa siis mies saa jatkaa tekosiaan, koska en myöskään raiskauksesta nostanut syytettä.
Vasta vuosien jälkeen kykenin tapahtuneesta avoimesti kertomaan ja keskusktelemaan.
Voimia kaikille!
Albertiina on hyvä että kerrot tapauksesta. Liian usein nämä vaietaan, uhrin omastakin toimesta.
Asiana olisi kuitenkin tuo rikoksen vanhentuminen. Nythän nuo rikokset vanhenevat jopa ennen kuin uhri on edes täysi-ikäinen ja siinä mielessä kykenevä itse asiaa oikeudessa käsittelemään.
Mielestäni se on oikeudenmukaisuuttakin ajatellen virhe laissa. Ex-oikeusministeri Koskinen mm. ajoi selkeästi linjaa että tämäntyyppiset rikoksen vanheneminen laskettaisiin vasta uhrin täsyi-ikäisyydestä alkaen.