Tuossa alhaalla oli aiheena kirkossa käyminen riipumatta siitä, mikä tilanne oli.
Haluaisin sanoa, että kirkossa käynti on ensinnäkin vapaaehtoista, mutta on luonnollista, että henkilön odotetaan käyvän kirkossa kasteen jälkeen. Tuskin mikään järjestö haluaisi jäsenikseen epäaktivisia yksilöitä. Jos henkilö ei käy kokouksissa, niin silloin yrietetään selvitää, olisiko pos jäännin syynä jotakin, jossa voitaisiin auttaa. Mutta ihminen voi käydä myös kokousissa niin monta kertaa kuin itse päättää.
Kirkossa ei tarvitse käydä, jos henkilö on sairas(ei edes suotavaa tartuntavaaran vuoksi).
Myös perheasiat ovat hyväksyttyjä(jos tämä ilmaus on sallitua käyttää tässä).
Jumalanpalvelusten tarkoitus on hengellisyyden vahvistaminen ja se että jäsen muistaa kirkon opit oikein. Luterilaiset käyvät harvoin kirkossa ja se voi olla yksi syys siihen, että ne eivät tunne kirkonsa oppeja kovin hyvin ja ovat kenties muutenkin vieraantuneita kirkostaan. Jokainen ymmärtää, että että mitä harvemmin osalistuu järjestön/kirkon toimintaa, sitä enemmän vieraantuu siitä.
Vanhemmat luonnollisesti haluaisivat lastensa käyvän kirkossa, mutta pakotaminen ei onnistu. Se on hyvin tiedossa meidän keskuudessa, ainakin johtajilla. Yleisin syy nuorten pois jäännille ja kirkosta vieraantumiseelle on ollut pakotaminen kirkkoa koskevissa asioissa. Vapaa tahto ja sen kunnioitaminen on olennainen osa kirkon oppia.
Haluaisin sanoa, että kirkossa käynti on ensinnäkin vapaaehtoista, mutta on luonnollista, että henkilön odotetaan käyvän kirkossa kasteen jälkeen. Tuskin mikään järjestö haluaisi jäsenikseen epäaktivisia yksilöitä. Jos henkilö ei käy kokouksissa, niin silloin yrietetään selvitää, olisiko pos jäännin syynä jotakin, jossa voitaisiin auttaa. Mutta ihminen voi käydä myös kokousissa niin monta kertaa kuin itse päättää.
Kirkossa ei tarvitse käydä, jos henkilö on sairas(ei edes suotavaa tartuntavaaran vuoksi).
Myös perheasiat ovat hyväksyttyjä(jos tämä ilmaus on sallitua käyttää tässä).
Jumalanpalvelusten tarkoitus on hengellisyyden vahvistaminen ja se että jäsen muistaa kirkon opit oikein. Luterilaiset käyvät harvoin kirkossa ja se voi olla yksi syys siihen, että ne eivät tunne kirkonsa oppeja kovin hyvin ja ovat kenties muutenkin vieraantuneita kirkostaan. Jokainen ymmärtää, että että mitä harvemmin osalistuu järjestön/kirkon toimintaa, sitä enemmän vieraantuu siitä.
Vanhemmat luonnollisesti haluaisivat lastensa käyvän kirkossa, mutta pakotaminen ei onnistu. Se on hyvin tiedossa meidän keskuudessa, ainakin johtajilla. Yleisin syy nuorten pois jäännille ja kirkosta vieraantumiseelle on ollut pakotaminen kirkkoa koskevissa asioissa. Vapaa tahto ja sen kunnioitaminen on olennainen osa kirkon oppia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vapaasta tahdosta ensinnäkin: Lue alempaa aloitukseni joka sitaatti kirkon omasta julkaisusta, kiitos.
toiseksi, "Jumalanpalvelusten tarkoitus on hengellisyyden vahvistaminen ja se että jäsen muistaa kirkon opit oikein."
Miksi sitten kirkossa opetetaan kokemukseni mukaan väärää oppia? Tästähän Tapani jaksaa minulle muistuttaa. suurinpiirtein kaikki mitä olin oppinut kirkosta oli väärin ja ihmisten omia juttuja.
Miksi sellaisessa kirkossa kävisi, jos kirkon puheisiin ei ole luottaminen -tai pyhäkoulun opetuksiin?
Miksi kukaan ei ota vastuuta mistään, vaan vedotaan siihen että pitää itse selvittää puhuuko joku kirkossa totta vai ei?
-ei minulla ole ainakaan mitään mielenkiintoa enää ottaa map-kirkkoa mitenkään tosissaan kun koskaan ei tiedä että kuka vedättää ja onkin oikeastaan sitten oma vikani...
"Miksi sitten kirkossa opetetaan kokemukseni mukaan väärää oppia?" - Miksihän en ole saanut samaa vaikututelmaa ja miksihän minua epätarkkuudet maallikkojäsenten opetuksissa eivät ole saaneet pettymää kirkkoon? Olisiko kysymys asennoitumisesta ja ymmärtämisen halusta?
Toki otetaan vastuuta ja korjataan sekä otetaan vastaan korjauksia rakkauden hengessä. Oppikirjat ovat nykyisin varsin hyviä. Opettajan aineistossa on paljon tietoja, joita kaikkia ei ennätetä käsitellä oppituntien aikana. Tarkoitus on, että kaikki osallistuvat ja kaikki rakentuvat.
>Miksihän en ole saanut samaa vaikututelmaa ja miksihän minua epätarkkuudet maallikkojäsenten opetuksissa eivät ole saaneet pettymää kirkkoon? Olisiko kysymys asennoitumisesta ja ymmärtämisen halusta?
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Täysin psykologinen ilmiö. Sinun asenteesi ja ymmärtämisen halusi MAP-kirkkoa kohtaan on myönteinen, joten Smithin ja Youngin irstailut ja kirkon opetusten ristiriidat eivät sinua hetkauta.
Vastaavasti muihin suuntauksiin sinun asenteesi ja ymmärtämisen halusi on kielteinen.
Jos minä olisin alistunut kirkon johtajien oppei-
hin ja heidän näkökantaansa,olisin tullut eksyte-tyksi heti alusta lähtien.Monet kirkon vastuussa
olevista henkilöistä ovat jopa kieltäneet puhumas-
ta kirkon eksytyksistä ja yrittäneet sulkea minun
suuni,ompa minut meinattu heittää kerran uloskin kirkosta kahden miehen voimalla kun olen yrittä-nyt saada kirkon jäseniä näkemään eksytyksen mikä vaivaa kirkkoa.Jos olisin hyväksynyt kirkon johta-jien eksytykset,niin mitä minulle olisi tapahtunut?Eiköhän lopputulos olisi ollut,että sokea taluttaa sokeaa ja itsekin olisin hämmennyksen vallassa.Tosin toiset näyttävät turvaavan ihmisoppeihin vaikka Raamattu ja Mormonin kirja varoitta tuosta (2 Nefi 13 luku 12 jae).
Hei kivaa että säkin olet kiinnostunut!:) Mitä Joseph Smithin ja Brigham Youngin kirjoista olet lukenut? Itse pidän erityisesti Lectures on Faith:) Se on aivan loistava, tykkään kun asiat selitetään kunnolla ja uskosta opin just tosi paljon. Kävin kesällä Brigham Youngin entisessä kodissa Salt Lake Cityssä, ja olin NIIIIN mielissäni!! Ei todellakaan mikään turha jätkä, jos niin voi sanoa, vaan suuri profeetta jolla oli suuri elämäntehtävä. "Praise to the man who communed with Jehovah"! (=tää tosin sanottiin Joseph Smithistä)
Kyllä, mainitsemasi kirja kuten muutkin heidän kirjansa ja lausuntonsa ovat mielenkiintoisia kuten muidenkin uskontojen perustajien tai kehittäjien.
Miten jaksat roikkua täällä palstalla, jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa map-kirkkoa tosissaan? Toimintasi kyllä viittaa aivan päinvastaiseen eli olet koko ajan kysymässä lisää, kun se niin kovasti kiinnostaa. Jos se ei kiinnostaisi, niin tottahan menisit sallaiselle palstalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Ehkä minä sitten katson velvollisuudekseni kertoa kokemuksistani. En todellakaan usko että map-kirkkon se ainoa ja oikea ja jos voin jutakuta epäilevää auttaa niin aikani siinä kirkossa ei ole mennyt hukkaan.
Se että uskonko map-kirkkoon on täysin eri asia, kuin se että keskustelenko aiheesta? Luulisi tuon tajuavan sanomattakin.
Enkä ole mitään kysynyt...Kysymykset ovat heränneet lähinnä syytöksien seurauksena.
Ensimmäiseksi haluan sanoa, että luin aloitukesi ja tunnen lukemasi julkaisun. Otin kirkossa kämisen tähän, koska se nousi aloituslinkisi päällimäiseksi aiheeksi.
Aloitusta lukiesani sain vaikutelman,että julkaisussa esitetyt asiat (kuten kirkossa käynti)tulisi kastetulle jotenkin yllätyksenä. Siitä puhutaan kuitenkin lähetyssaarnaajien keskusteluissa ennen kastetta.
Sitten:"Miksi sitten kirkossa opetetaan kokemukseni mukaan väärää oppia? Tästähän Tapani jaksaa minulle muistuttaa...
Miksi sellaisessa kirkossa kävisi, jos kirkon puheisiin ei ole luottaminen - tai pyhäkoulun opetuksiin?"
Minulla on periaatteena lukea myös itse kirkon kirjallisuuta kirkossa käynnin lisäsksi. Suomeksi on julkaistu sellaisia kirjoja kuten Richard Kummia tekoja ja ihmeitä, Joseph F. Smithin Evankeliumin oppeja ym... Pappeuskoorumeilla ja Apuyhdistyksellä on omat oppikirjat. Siten pysyy perillä kirkon opeista ja saa uusia näkökulmia pyhien kirjoitusten ymmärtämisessä.
On monta syytä, miksi kirkossa voidaan kokea asioita eri tavalla. Kaikki jäsenet eivät vältämättä ymmärrä joitakin asioita oikein (kirkossa on eri tasosia jäseniä), pyhäkoulukeskusteluissa ei ole vältämättä oikea tai väärää vastausta, jne.
On myös sellaisia asioita, joita ei tarvitse nykyisin mietiä, koska ne eivät ole enää ajankohtaisia (esim. mustien asema aikaisemmassa olamassaolossa).
Toinen:"Miksi kukaan ei ota vastuuta mistään, vaan vedotaan siihen pitää itse selvittää puhuuko joku kirkossa totta vai ei?"
En tiedä minkälaisista asoista on tässä yhteydessä kyse. Olisi hyvä saada esimerkki. Mutta ehkä se, "että pitää itse selvittää" viitaattiin rukoukseen. Kirkossa korostetaan jokaisen jäsenen oikeutta ja mahdollisuuta saada henkilökohtainen vastaus rukoukseen.
Oli asia mmikä tahansa, niin sinun kohdallasi opetus epäonnistui. Se ei ilmeisesti vastanut sitä tarkoitusta, jota kirkon optusohjelma on laaditu.
En tiedä miten vakavasti otat vastaukseni, mutta toivon että tämä autaisi jollain tavoin ymmärtämään...
Tästä aiheesta on paljon puhuttu. Tulipahan mieleen, että keksiiköhän kukaan kuppikuntaa, jossa kirkkoonpakottaminen olisi täysin vieras ilmiö.
tämän kaiken kirkossakäyntikeskustelun lomassa tuli mieleen, että mites on kirkoissa yleensä? Onko tällainen pakottaminen joissakin kuppikunnissa täysin puuttuva ilmiö?
Kyllä minut ja sisarukseni pakotettiin käymään MAP-kirkon tilaisuuksissa, pyhäkoulun ja sakramenttikokousten lisäksi myös lasten ja nuorten kerhoissa ja 'takkavalkeailloissa'. Äitiä ei isä pystynyt pakottamaan, mutta painosti jatkuvasti.
Äiti ei ole edelleenkään kirkkoon liittynyt ja tuskin liittyy. Kirkkoon pakotettu lapsikatras on enimmäkseen eronnut kirkosta, yksi roikkuu epäaktiivisena jäsenluettelossa ja yksi raasu suorittaa mallimormonina olemista toistaiseksi. Suorittaja on ollut vuosikaudet burn outin partaalla ja ollut aika ajoin sen vuoksi sairaslomalla töistään. On ylivoimaista yhdistää vaativa työ, perhevelvollisuudet ja kirkon sälyttämät työvelvoitteet.
Vaikeaa on sunnuntaisin kirkkoon mennä. Aikainen herätys, krapula tai muuten aika tiukilla. Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että aina on ollut hyvä olo, kun siellä on tullut käytyä.
Minunko tekstini oli triggerinä viestillesi? Kyllä se totta on, minun on ollut pakko mennä kirkkoon. En edes kaverini mökille päässyt pikkupoikana, koska sunnuntaina ei olisi silloin päässyt kirkkoon. Siitä kirkkoon menemisestä käytiin sen verran tiukkoja keskusteluja koko lapsuuteni ajan, että en usko skipanneeni yhtään sunnuntaita.
Nyt jälkikäteen miettien perheeni olisi voinut toimia niin, että olisivat sanoneet että "tee mitä lystäät, me muut menemme kirkkoon". Kai sitä sitten olisi jossain vaiheessa alkanut kaivata sinne. Mutta minun tapauksessani kirkkoon oli PAKKO MENNÄ. Moni kiva reissu jäi väliin sen vuoksi.
Mutta jos jotain positiivista sanoisin, niin jos nyt menen kirkkoon sunnuntaina, niin siitä saa tosi hyvän mielen ja koko seuraava viikko tuntuu jotenkin paremmalta. Jotain taikaa siinä on! Jos vielä joskus hurahdan mormonismiin, niin en sinne ainakaan ketään koskaan pakota.