Luhtasen eteenpäin pistämä lakiehdotus (hedelmöityshoidot) saivat miettimään asiaa, mutta siitä on jo topic, joten otan hieman eri näkökulmia.
Miksiköhän nainen asetetaan esimerkiksi huoltajuuskiistoissa, adoptioissa, hedelmällisyyshoidoissa jne. etuasemaan. Ilmeisesti siltä pohjalta, että äiti on lapselle tärkeämpi/parempi kasvattaja kuin isä. Kun sitten aletaan keskustelemaan siitä, kuka perheessä jää kotiin hoitamaan lasta, niin miehet ovatkin yht'äkkiä ihan yhtä hyviä lapsenhoitajia. Onko tässä kyseessä having the cake and eating it too?
Toinen asia on lesboparien ja sinkkujen hedelmöityshoidot. Periaatteessa hedelmöityshoidot pitäisi sallia näissäkin tapauksissa. Ainoa häiritsevä puoli on yhteiskunnan tuki. Kuuluuko yhteiskunnan -osin- maksaa hedelmöityshoidosta, jos kyseessä ei ole minkään sairauden tai vamman hoito (ellei homoseksuaalisuus ole muuttunut sairaudeksi). Mielestäni yhteiskunnan kuuluu osallistua kustannuksiin vain, jos hoito on todellakin hoitoa ts. vain hedelmättömien heteroparien tapauksessa.
Näitä jäin miettimään.
Miksiköhän nainen asetetaan esimerkiksi huoltajuuskiistoissa, adoptioissa, hedelmällisyyshoidoissa jne. etuasemaan. Ilmeisesti siltä pohjalta, että äiti on lapselle tärkeämpi/parempi kasvattaja kuin isä. Kun sitten aletaan keskustelemaan siitä, kuka perheessä jää kotiin hoitamaan lasta, niin miehet ovatkin yht'äkkiä ihan yhtä hyviä lapsenhoitajia. Onko tässä kyseessä having the cake and eating it too?
Toinen asia on lesboparien ja sinkkujen hedelmöityshoidot. Periaatteessa hedelmöityshoidot pitäisi sallia näissäkin tapauksissa. Ainoa häiritsevä puoli on yhteiskunnan tuki. Kuuluuko yhteiskunnan -osin- maksaa hedelmöityshoidosta, jos kyseessä ei ole minkään sairauden tai vamman hoito (ellei homoseksuaalisuus ole muuttunut sairaudeksi). Mielestäni yhteiskunnan kuuluu osallistua kustannuksiin vain, jos hoito on todellakin hoitoa ts. vain hedelmättömien heteroparien tapauksessa.
Näitä jäin miettimään.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos esim. yksinäinen nainen haluaa lapsen, mutta ei ole halukas suomaan lapselle isää, on se minusta tavattoman itsekästä. Entä sitten lesbopari. Eipä siinäkään lapsen etua aseteta etusijalle.
Ja kolmas näkökulma. Tällä palstalla koetaan usein naisen osa lapsen hankinnassa raskaaksi ja muutenkin negatiiviseksi ja naista syrjiväksi asiaksi. Mieheltä, miehen työnantajalta ja valtiolta vaaditaan enemmän osallistumista lapsen hoitoon, kustannuksiin ja kasvatukseen. Voi näitä yksinäisiä naisparkoja. Miten heidän taakkaansa kevennetään?
Ja nyt tarkkana. En ota mitenkään kantaa yksinhuoltajuuteen sinänsä. Lähtökohtaisesti kuitenkin lapsella pitäisi olla oikeus kasvaa molemman vanhemman kanssa saman katon alla.
Itse olen elänyt ilman isää. En koe mitenkään äitini olleen itsekäs, minulla ei ole mitään valittamista.
Itsekin hankin lapsen vaikka sitten ilman miestä. Ilman muuta haluan parisuhteen ja rakastamani miehen lapseni isäksi, mutta elämä ei aina suju niin kuin toivoisi.
Lapsen ainakin haluan tässä elämässä...vaikka sitten ilman miestä.
"Lapsen ainakin haluan tässä elämässä...vaikka sitten ilman miestä."
Vaikkakin itsekkäin vaihteoehto olisi tietysti se, että haluaisit lapsen MUTTA ilman miestä. Se itsekkyys ei kuitenkaan ole pääpointti. Pääpointti on se, että yhteiskunta antaa kansalaisille signaalin siitä, että kokonainen ydinperhe ei ole se tavoiteltava vaihtoehto lapsen edun kannalta. Kuitenkaan laki ei anna mahdollisuutta yksinäiselle ihmiselle mahdollisuutta toimia adoption kautta vanhempana, joka kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa parantaisi lapsen sen hetkistä asemaa.
Haluat lapsen itsesi takia? Ei millään pahalla,m utta kuulostaa itsekkäältä. Jos ei pysty hommaamaan isäksi kelpaavaa miesät itselleen, miten pystyi YKSIN kasvattamaan lapsen? Sitä paitsi yksinhuoltajuus ei ole kenenkään etu - ei lapsen, ei yksinhuoltajan, ei myöskään siittäjän/synnyttäjän. Minä itse olen yksinhuoltajaäitin kasvattama lapsi ja olisin kyllä oikeasti tarvinnut isää. paha tosin syyttää äitiäni mistään, isä prkele kun meni kuolemaan keuhkosyöpään.
Tuskin tulee uutisena. Oikeastaan kaikki, mitä ihminen tekee voi perustella olevan itsekästä. Vaikka se "oikein" tekeminenkin. Ihminen tekee "oikein", koska kokee sen oikeaksi ja saa siitä siten Itselleen hyvän mielen -> itsekästä.
__
Entäs jos tämä yksinäinen nainen haluaa antaa lapselle elämän, mutta ei löydä isäehdokasta?
Ja edelleen, sinunkin on syytä muistaa, että kyseessä on hyvin pieni joukko naisia.
Asioista on hyvä tuoda esille erilaisia näkökulmia. Edelliseen ja sitä edelliseen viitaten, taas pyörrän sanani, eli yläpuolelle nousee juuri tuo erilaisten näkökulmien luominen, eí niinkään niiden puolustaminen. Kuten ehkä olet huomannut.
"Entäs jos tämä yksinäinen nainen haluaa antaa lapselle elämän, mutta ei löydä isäehdokasta?"
Hyvin käännetty sinänsä. Kyllähän sinä tiedät senkin, että suhteellisesti isompi osa miehistä jää vaille tätä mahdollisuutta.
"Ja edelleen, sinunkin on syytä muistaa, että kyseessä on hyvin pieni joukko naisia."
Eiköhän kyse ole tässäkin periaatteista ja tasa-arvosta, kuten tuossa feministisessäkin asioiden ajelussa.
Mutta jos minä saisin päättää, en antaisi jaa ääntä ja ihan vain sen syntyvän lapsen puolesta. Toki saattaisin olla sen vielä syntymättömän lapsen puolella, vaikka olosuhteet olisivat toiset.
"Kyllähän sinä tiedät senkin, että suhteellisesti isompi osa miehistä jää vaille tätä mahdollisuutta."
- En muuten tiedä. Nyt ei puhuta siis mistään sekstailusta, vaan todellisesta halusta vanhemmuuteen.
"Haluat lapsen itsesi takia? Ei millään pahalla,m utta kuulostaa itsekkäältä."
JOKAINEN ihminen haluaa lapsen ihan puhtaasti ITSENSÄ takia. Onko se niin pirun vaikeaa ymmärtää?
Jälkimmäinenkin kommenttisi oli harvinaisen typerä: hyvän miehen hommaamisella ja lisääntymisellä ei näytä olevan nykypäivänä mitään tekemistä keskenään. Varsinkin, kun oikeasti hyviä miehiä on aivan mielettömän vähän. Lisääntymistä sen sijaan harrastaan jokainen sossun elätti rapajuoppomiehensä kanssa.
" Jos esim. yksinäinen nainen haluaa lapsen, mutta ei ole halukas suomaan lapselle isää, on se minusta tavattoman itsekästä. Entä sitten lesbopari."
Tulin ensimmäisen kerran raskaakksi ollessani hetereseksuaalisessa avioliitoossa ja niin, että lapsi oli ehdottoman toivottu sekä minun että isän taholta. Me halusimme lapsen lapsen itsensä vuoksi, emme jostain altruistisesta ja ylevästä syystä. Olimmeko kuitenkin silloisen mieheni kanssa sinun mielestäsi tavattoman epäitsekkäitä, koska olimme kristillisessä avioliitossa tullessani raskaaksi - eikä lapsi ollut edes vahinko vaan takuuvarmasti suunniteltu ja toivottu?
Toisen kerran tulin raskaaksi seurustelusuhteessa. Sýy lapsen hankkimiseen oli täsmälleen sama: halusin lapsen lapsen itsensä vuoksi. Mutta tällä kertaa olin varmaan sinun tulkintasi mukaan paljon itsekkäämpi ja huonompi ihminen kuin ensimmäisellä kerralla? Altruismini oli siis haihtunut jonnekin ja minusta oli tullut itsekäs ja vastuuton ihminen - enhän elänyt miehen kanssa, ja kuitenkin toivoin vauvaa?
Kuitenkin minusta itsestäsi raskauden toteaminen tuntui molemmilla kerroilla ihan samalta ( so. ihanalat ), ja syy lapsen hankkimiseenkin oli juuri sama. Minun on vaikea käsittää, että jommalla kummalla kerralla olisin ollut parempi tai muulla lailla olennaisesti erilainen ihminen kuin toisella.
Uskoisin että yksinäinen nainen ja lesbopari samaten haluavat lapsen lapsen itsensä vuoksi. Se on mielestäni oikea ja luonnollinen syy haluta lapsi.
Millä lailla avioliitossa olevan pariskunnan ( kuten minun ja silloisen mieheni ) halu saada lapsi lapsen itsensä vuoksi olisi epäitsekkäämpi ja jalompi kuin yksinäisen naisen tai lesboparin halu saada lapsi lapsen itsensä vuoksi?
Vastaat tietenkin, että aviopari pystyy tarjomaan lapselle paremman elämän.
Kysyn siis
1 ) Mistä tiedät, että avioparin lapsena on parempi olla kuin yh-äidin tai -isän tai lesbo- tai homoparin?
2 ) Entä jos aviolitto on onneton?
3 ) Vaikka liitto olisikin onnellinen ( kuten meillä siinä vaiheessa oli ), niin mikä voi taata onnen jatkuvuuden? Entä jos tulee avioero ( kuten meille tuli ) tai jompi kumpi vanhemmista sairastuu tai kuolee tai alkoholisoituu tai muuten vain sekoaa?
Kuinka ylipäänsä voit etukäteen tietää mitä elämä tuo tullessaan, olit sitten naimisissa tai et...
" ... miten pystyi YKSIN kasvattamaan lapsen? "
Kasvatettuani kaksi poikaa yksin voin tietenkin vastata vain omasta puolestani. Vastaan:
Että mitenkö? Erittäin hyvin.
Tyttö -82 sanoi myös hyvin selvästi, että hänen äitinsä pystyi siihen oikein hyvin. Jos hän koki ettei isättömänä lapsena ollut mitään vailla, niin mikset voi uskoa häntä? Eikö hän ole itse oman lapsuutensa parasa asiantuntija?
Kysymys on ensisijaisesti lähtökohtaisesta asetelmasta ja osittain myös sp:n tasa-arvosta. Ennen kaikkea, lähtökohta pitäisi olla se, että lapsella on äiti ja isä. Mitä sen jälkeen tapahtuu, eihän sitä voi tietää. Näin kuitenkin taataan lapselle todennäköisesti parempi elämä.
Valitettavasti oman biologisen lapsen saaminen hedelmöityshoitojen avulla on yksinäiselle miehelle teknisesti mahdotonta, koska lapsen kasvattamiseen tarvittaisiin kohtu, ja sitähän ei miehellä ole.
Onhan se epätasa-arvoa ja sitä myöten epäreilua, mutta minkäs sille mahtaa? Esteenä tasa-arvolle eivät ole lainsäätäjien asenteet vaan silkka biologia.
Vai tarkoitatko, että koska yksinäinen mies ei teknisistä syistä voi tulla biologisesti ja juridisesti isäksi hedelmöityshoitojen avulla, sitä ei pidä sallia naisillekaan? Sehän on sama kuin jos laadittaisiin laki, joka kieltäisi miehiä pissaamasta seisaaltaan koska naisetkaan eivät siihen pysty. Biologiset seikat kerta kaikkiaan ovat biologisia seikkoja.
Eihän sillekaan mitään mahda, että miehellä on isommat lihakset ja keskimäärin paljon enemmän fyysistä voimaa kuin naisella. Sillekään asialle ei lainsäädännöllä mahdeta mitään.
Sen sijaan ihmettelen tällä palstalla esitettyjä väitteitä, joiden mukaan adoptio-oikeus olisi vain yksinäisillä naisilla mutta ei miehillä. Miltä tietopohjalta nämä väiteet onesitetty? Onko minulta jäänyt uutiset näkemättä, kun silmiini ei ole osunut lakiesitystä, jossa nimenomaan yksinäiseltä mieheltä - mutta ei naiselta - kiellettäisiin adoptio-oikeus? Jos sellaista lakia todella ollaan puuhaamassa - ja minulta asia on vain jostain syystä jäänyt huomaamatta - niin se on ehdottoman epäoikeudenmukainen lakiehdotus - joten feministinä, so. sukupuolten tasa-arvoa kannattavana naisena, vastustan ko. ehdotusta.
Seuraava lainaus on suoraan Pelan kansainvälisen adoption sivuilta:
" Adoptoiminen on mahdollista 25 vuotta täyttäneille aviopuolisoille yhdessä tai yksinäiselle henkilölle. Laki ei aseta adoptiovanhemmille yläikärajaa, mutta lapsen ja vanhemman välinen ikäero ei saisi olla enempää kuin 45 vuotta. Lapsen kotimaa voi asettaa hakijoille lisäedellytyksiä."
Siis yksinäiselle henkilölle, ei yksinäiselle naiselle. Mikä onkin ihan oikein, koska totta kai miehellä tulee olla sama oikeus adoptoida yksin kuin naisellakin.
Mutta jos maassa, josta lapsi adoptoidaan ( kotimaiset adoptiot eivät käytännössä onnistu yksinäisille, koska harvat adoptioon annetut suomaislapset menevät pariskunnilla ), sallii adoption vain pariskunnille ja yksinäisille naisille, niin sille Suomen lainsäädäntö ei voi mitään. Olen samaa mieltä siitä ettei se ole oikein, mutta menepä sanomaan se esim. Kolumbian lainsäätäjille.
Nuo maat, joista lapsia adoptoidaan Suomeen, ovat muuten järestään sovinistisempia kuin Suomi, joten niiden lait tuskin ovat naisten laatimia.
" Jos ei pysty hommaamaan isäksi kelpaavaa miestä itselleen, miten pystyi YKSIN kasvattamaan lapsen? "
Tässä on liitetty yhteen kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa.
Muita vastaavaa logiikkaa sisältäviä kysymyksiä:
Miten pystyy oppimaan varjoliitoa, jos ei ole punatukkainen?
Miten pystyy syömään veitsellä ja haarukalla, ellei ole käynyt Irlannissa?
Miten pystyy pukemaan talvipakkasella villasukat jalkaansa, ellei pidä mansikoistà?
Miten pystyy harjaamaan hampaat, jos ei osaa ranskaa?
Miten pystyy hengittämään veden alla, jos ei pidä appelsiineista?
Miten pystyy käymään vessassa, jos ei omista talvikenkiä?
on lakiin kirjattu seikka? Toimiiko adoptio käytännössä lain kijaimen mukaisesti myös yksinäisille mihelle ja naisille? Entä avopareille?
Nimimerkki
"kokemusta on"
noin paljon soopaa piti kirjoittaa? oletpas hauska!
HAHAHAAA!!
"Ilmeisesti siltä pohjalta, että äiti on lapselle tärkeämpi/parempi kasvattaja kuin isä."
Vaikka hedelmöityshoitolakia pidetään liberaalina, niin siinä kuitenkin heijastuu mielestäni konservatiiviset asenteet nimenomaan koskien äidin ja lapsen välistä suhdetta.
Ilmeisesti tilannetta, jossa lapsella on kaksi naispuolista kasvattajaa ("äitiä") on paljon parempi vaihtoehto kuin että lapsella olisi kaksi miespuolista kasvattajaa ("isää").
En myöskään ymmärrä tätä vouhotusta miehen tärkeydestä. Keskiajalta lähtien perhekuvaa lähdettiin rakentamaan siten, että naisen ja lapsen suhde on ylivertainen verrattuna miehen ja lapsen suhteeseen. Naiselle kuului vastuu lapsista. Psykologiassa 1900-luvulla on toistuvasti osoitettu, että miehellä ei ole merkittävää roolia lapsen psykologisen kehityksen kannalta, kukaan ei ole nostanut tästä meteliä. Asiaa on pidetty täysin luonnollisena. Toki asiaa voidaan selittää sillä, että nainen on ollut aina läheisemmin lapsen kanssa tekemisissä. Mutta tähänkin nähden tilanne on nyt nurinkurinen.
Nykyisin puhutaan siitä kuinka lapsi luo merkittävän ihmissuhteen ensisijaiseen hoitajaansa, joka voi olla mies tai vaikkapa lapsen hoitaja(ei äiti). Ensisijainen hoitaja on henkilö, joka viettää kaikkein eniten aikaansa lapsen kanssa. Ja totta kai luonnollisten syiden takia äidillä on etenkin lapsen kehityksen alkuvaiheessa merkittävä rooli, äiti imettää lastaan. Lapselle syntyy mielikuva, että hän on yhtä äitinsä kanssa. Tämä on merkittävä psykologinen vaihe, jota mies ei voi yhtä "luonnollisesti" antaa. Lapsen kehitykseen kuuluu myös irtautua tästä vaiheesta, jolloin äiti - isä-perheessä isän merkitys VOI korostua, jos isä HALUAA olla mukana lapsen kasvattamisessa. Toisen kasvattajan, joka on ollut vähän kauempana, merkitys korostuu nyt, koska vauva alkaa ymmärtää, että on erillään ensisijaisesta hoitajastaan.
Mutta mikään ei estä sitä, että toinen kasvattaja on samaa sukupuolta oleva henkilö. Vauvalle kehittyy hyvin nopeasti taidot erottaa ihmiset toisistaan.
"Ainoa häiritsevä puoli on yhteiskunnan tuki."
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mutta haittaako yhteiskunna tuki todella? Eihän kyseessä kuitenkaan ole kovin yleinen ilmiö, eivät kaikki naiset hylkää miehiä ja ala lesboiksi lain myötä, vaikka miehillä tällaisia hysteerisiä uhka - ja pelkotiloja onkin.
Mielestäni jokainen perhe voi sisällään jakaa roolit parhaaksi näkemällään tavalla. Ihmettelen lähinnä sitä kaksinaamaisuutta, jossa naisen roolin tärkeys kasvattajana vaihtelee tilanteesta riippuen. Tämä näkyy sekä lainsäädännössä, että mediassa.
"mutta haittaako yhteiskunna tuki todella? Eihän kyseessä kuitenkaan ole kovin yleinen ilmiö, eivät kaikki naiset hylkää miehiä ja ala lesboiksi lain myötä, vaikka miehillä tällaisia hysteerisiä uhka - ja pelkotiloja onkin."
Eipä se kai suuresti haittaakaan, mutta miksi sitä annettaisiin? Se ei ole minkään fyysisen asian hoitoon tarkoitettua tukea. Se on tukea ihmisen mielihalulle, jonka täyttämiseen hänellä ei ole itsellään rahallista mahdollisuutta. Yhtä hyvin mielestäni voidaan alkaa tukea vaikka Humppilan Pöljässä asuvien miesten tarvetta saada ferrarit. Suunnilleen yhtä loogista se on.
..jos jotakin yhteiskunnassa tuetaan, se on jostakin toisesta pois, ellei yhteiskunnassa tapahdu vastaavaa taloudellista kasvua..
..yksinelävien tekeminen perheiksi siirtää tukea näiden perheiden tukemiseen, joten se on sitten ilmeisesti pois ikääntyneiden terveydenhoidosta, samoin nämä naiset ovat pois työelämästä, jolloin taloudellisen kasvun mahdollisuudet entisestään pienenevät, ja laki houkuttelisi varmaan entistä enemmän naisia toimimaan tällä tavoin, ainakin kaikki miesvihamielisesti asennoituneet feministit etujoukkona ja sitten tietenkin tavikset ottavat oppia..
..mielestäni hedelmöityshoitojen vastustaminen ei myöskään ole konservatismia, vaan tervettä järkeä, koska eivät luonnossakaan mitkään lajit tiettävästi lisäänny keinotekoisesti, vaan kukin lajilleen ominaisella tavalla..
..
Nyhän saa yksinäinen nainen tai lesbopari hedelmöityshoitoa halutessaan. Onko tapahtunut jotakin järkyttävää? Eikö miehiä tarvita enään mihinkään? Eikä näitä tapauksia ole kuin n. 45 vuodessa. Jos laki taas estää nämä h.hoidot, niin tuskin mitään sen kummempaa tapahtuu kuin, että mahdollisesti nämä lapset jäävät syntymättä. Kenen etu se sitten on?
..tietenkin tuotantoelämän etu äsken hahmottelemani ajatuskulun perusteella, näitä naisia kun ei kustanneta kotiin, niin he ovat käytetttävissä tuotantoelämän tarpeisiin tuottamaan tuloa yhteiskunnallisten palvelujen ylläpitämiseksi..
..miksi siis rakentaa uusia kannustinloukkuja lainatakseni suomen porvarillisen puolueen mieliteeman pääasiallista pohdiskelusisältöä, johon sihteeri r.sailaskin varmaan hymyssä suin yhtyy..
..vastustavaa kantaani voidaan perustella myös osana laajempaa julkisen tuen roiskimista sinne tänne, kun nykyistenkin velvoitteiden hoitaminen tuottaa päänvaivaa, mm. kunnat ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, kiitos pahenevan rahapulan, joka pakottaa tehostamaan toimintoja suuruuden ekonomialla..
Eiköhän tämä päde kaikkiin naisiin. Mitään hyötyähän yhteiskunnalle ei ole lasten tekemisestä, eihän vaan?
..ainakaan siitä älinästä päätellen, jota käydään osallistumisesta lastenhoidon kustannuksiin, ei..
..yrittäjät menettävät tienestejään, jos lastenhoitoa pitää tukea, siinäpä porvarien yksi ongelma, ihminen on kustannuserä..
..
Ei kyse ole laista joka ne kieltäisi, vana laista joka sallii ne yhteiskunnan tuella. Siinä on ero.
Ja tuosta marginaalisuudesta..Voisin vedota minäkin siihen, että koska haluan seepran lemikikseni, yhteiskunnan on se hankittava. Ja seepraa tuskin halusasi edes 45 ihmistä.
Mitä muuten "feministit" vihaavat ydinperheessä?
Naiset hedelmöityvät ihan ilmaiseksi.
Nythän ei Suomessa ole mitään hedelmöityslakia. Nyt ovat nämä lesboparit ja yksinäiset naiset näitä hoitoja saaneet. Välillä on ehdoteltu jo parinkymmenen vuoden ajan milloin minkäkinlaista lakiehdotusta, sopuun vain ei olla päästy. Nyt sitten ehdotetaan käytännössä laiksi suunnilleen sitä mikä nykyinen käytäntö jo on.
Että tyhmyyskö itteäs vaivaa?
"Mitä muuten "feministit" vihaavat ydinperheessä?"
- Kysymyksesi pohjautuu täysin sinun mielipiteeseesi, joten siihen pohjautuen siihen ei voi vastata - paitsi ehkä sinä itse?
Huomasitkin, että "feministit" olivat lainausmerkeissä. Jos lasket itsesi feministiksi, niin näetkö ydinperheessä tai isän, äidin lapsien muodostamassa jotain ylimääräistä arvoa? Yleisesti ottaen tuntuu, että "feministit" elikkä äänekäs osa feminismistä, vastustaa kaikkea perinteiseen perheeseen viittavaakin, vaikka sitten ilman järjellisiä perusteluita.
Tarkoitin laista puhuessani nimenomaan sitä, että joidenkin mielestä lain pitäisi tukea lesbojen jne hedelmöityshoitoja, vaikkei näin ole ollutkaan eikä ilmeisesti tule olemaankaan. Missä se ongelma sitten on? Miksi nykytilanne ei käy lain pohjaksi...
On aivan eri asia kysyä mitä "feministit" vihaavat ydinperheessä, kuin kysyä näkevätkö "feministit", tai ketkä tahansa jotakin ylimääräistä arvoa olevan perinteisessä perhemallissa.
Ja kysymykseesi vastaan ympäripyöreästi, että pääasia on se, että lapsi on onnellinen, tapahtuu se sitten isän ja äidin tai vaikka yhden isän kanssa. Mukavinta ja selkeintä silti kaiketi olisi, jos lapsella olisi kummatkin vanhemmat - ne biologiset.
"Missä se ongelma sitten on? Miksi nykytilanne ei käy lain pohjaksi"
- Jotkut, kuten Perussuomalaiset ja Kristilliset haluaisivat evätä yksinäisiltä naisilta ja lesbopareilta hedelmöityshoitomahdollisuuden. Nyt se ei ole laitonta, lakia kun ei ole. Ja toinen juttu on sitten tämä sukusoluasia. Nyt käsittääkseni-muistaakseni (en jaksa tarkistaa) ollaan ehdottamassa sitä, että lapsi saisi tietää biologisen isänsä, siis sen kuka on luovuttaja täyttäessään 18 vuotta.
"Yleisesti ottaen tuntuu, että "feministit" elikkä äänekäs osa feminismistä, vastustaa kaikkea perinteiseen perheeseen viittavaakin, vaikka sitten ilman järjellisiä perusteluita. "
- Kummallista. Minä olen huomannut aivan päinvastaista; elikäs antifeministit vastustavat muita kuin perinteisiä perhemalleja ilman järkipohjaisia perusteluita. Feministit taas tukeutuvat tutkittuun tietoon, mikä sitten taas usein vastustajien taholta leimataan (ilman perusteita) "feministiseksi tutkimukseksi" = propagandaa, johon vaan ei voi luottaa. Ja vastustamisena taas en näe sitä, että hyväksyy myös muut perhemallit.
Ehdolla oleva hedelmöityshoitolaki on hyvä esimerkki siitä miten mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan kun joku ihmisryhmä alkaa rajoittaa toisen ihmisryhmän oikeuksia tehdä valintoja elämässään.
Ajat ja tavat ovat muuttuneet ja perinteiset isä-ja äitimyytit ovat aikansa eläneitä käsitteitä sukupuolen mukaan tapahtuvine käytäntöineen ja työnjakoineen. Naisella ja miehellä tulee olla yhtäläinen mahdollisuus valita ura tai työ. Eikä lasten hoitovapaan tasapuolinen hyödyntäminenkään saisi olla kustannuskysymys, jonka taustalla viimekädessä on miesten ja naisten eriarvoinen palkkausjärjestelmä.
Ihmettelen kyllä omasta puolestani, miksi hedelmöityslakihankkeessa miesten – yksinäisten tai homoparien - oikeudet saada lapsi niin halutessaan on sivuutettu täysin. Sen toteutuminen käytännön tasolla ehkä tarkoittaisi virallista vuokrakohdun käytön mahdollisuutta. Ainakaan ei vielä ole esiintynyt mitään vastareaktiota tähän miesten oikeuksien yliajoon hedelmöityshoitokysymyksessä.
Lainsäädäntöprosessiin kokonaisuudessaan osallistuu sekä miehiä että naisia joten ei siitäkään voi olla kysymys. Kysymys näyttäisi olevan pelkästään luutuneissa asenteissa äidin paremmuudesta vanhemmuuteen.
Myös adoptiokysymys on yksi ällöttävä esimerkki tekopyhyydestä kontrolloida ja jakaa vanhemmuutta ”sopiville” henkilöille. Siihen pitäisi olla oikeus sekä avoliitossa, avioliitossa, homo-tai lesbosuhteessa tai yksin eläville naisille ja miehille.
Samaa mieltä tästä isä- äitimyytistä jne, jne.
Tässä asiassa ei mielestäni koskaan päästä täydelliseen tasa-arvoon, johtuen nimenomaan siitä, että nainen on se joka synnyttää, ei mies, vaikka sen mahdollisuuden miehille mielelläni soisinkin. Eli mies voi luovuttaa siittiösoluja, nainen munasoluja, mutta naista tarvitaan (ainakin vielä) hedelmöittyneen solun kehittymiseksi ihmiseksi. Jos näin ei olisi, ei monessakaan asiassa olisi ongelmaa?
Eikö muuten käytännössä, jos esim. yksinäisille naisille sallitaan jatkossakin hedelmöityshoidot olisi mahdollisuus homopareilla, tai yksinäisilläkin miehillä saada biologinen jälkeläinen? Ongelmana on tietenkin se, että kuka nainen lähtee synnyttäjäksi. Käsittääkseni nytkin on sijaissynnyttäjiä, mutta siitä ei saa taloudellisia korvauksia (kuten ei saa sperman, tai munasolujen luovutuksestakaan). Jos se taas olisi jollakin tavalla korvattavaa synnyttäjälle, loisi se taas ihan uudenlaisia ongelmia monellakin tasolla.
Tämä nyt on niin monisyinen asia (eikä edes kovin suuri yhteiskunnallisesti), että tätä voi tarkastella niin monista eri näkökulmista. Esim. tasa-arvon toteutumisena naisten kesken; onko heteronainen oikeutetumpi saamaan lapsen kuin lesbosuhteessa elävä nainen? Jne.
Adoptio-oikeuskysymykset taas ovat aivan selviä; jos se suodaan lesbopareille, niin tottakai myös homopareille.
"Käsittääkseni nytkin on sijaissynnyttäjiä, mutta siitä ei saa taloudellisia korvauksia (kuten ei saa sperman, tai munasolujen luovutuksestakaan). Jos se taas olisi jollakin tavalla korvattavaa synnyttäjälle, loisi se taas ihan uudenlaisia ongelmia monellakin tasolla."
Tuota, ilman nyt tarkistamatta asiaa, käsitykseni mukaan sperman ja munasolun luovuttajille suoritetaan nykyään maksu tästä toimenpiteestä. Olet tietysti ihan oikeassa kun toteat että tässä asiassa on aika vaikeaa päästä täydelliseen tasa-arvoon koska nainen on se joka synnyttää. Mutta ymmärrän esimerkiksi homoparien harmistumisen siitä, että heidän halunsa saada lapsi itselleen on yhteiskunnan taholta järjestetyin keinoin pois suljettu asia. Vuokrakohtu, tarkoittaa ilmeisesti käytännössä terveitä naisia, jotka haluavat maksua vastaan auttaa lasta haluavia, olisi yksi vaihotoehto. Mutta vuokrakohtuajatus tyrmättiin tämän lakiesityksen yhteydessä jonkin lehtitiedon mukaan.
Selvää on, että jos yhteiskunnan taholta aletaan jakaa oikeuksia naisille saada lapsi vaikka nyt sen mukaan minkälaisessa pari tai perhesuhteessa he elävät, pitäisi myös avioliitossa eläviä naisia alkaa seuloa kenellä on oikeus saada lapsi ja kenellä ei. Pitää tietysti keskustella kaikkien naisten (ja miesten ?) oikeudesta saada lapsi eikä erilaisten perhemuotojen oikeudesta siihen.
Asiasta ole varma minäkään. Oletin, että se pohjautuisi samanlaiseen vapaaehtoisuuteen kuin verenluovutus.
Homoparien lapsen saamiseksi kaiketi paras keino olisi adoptoimisen salliminen. Biologisen lapsen saaminen taas hankalampaa.
Mihin sitten vuokrakohdun salliminen veisi? Mikä olisi sopiva korvaus? Tulisiko tästä jopa uusi ammatti naisille? Uravaihtoehto köyhemmille? Jopa mahdollista ihmiskauppaa?
Tokihan tämä koskisi myös naisia, jotka eivät syystä tai toisesta voisi synnyttää, esim. kohdun puuttumisen takia.
Ja jos siitä tulisikin jonkinlainen virallinen ammatti, niin eikö tämän ammatinharjoittajan palveluja voisi käyttää myös muut kuin biologisista syistä tarvitsevat? Siis kuka tahansa.
"Mihin sitten vuokrakohdun salliminen veisi? Mikä olisi sopiva korvaus? Tulisiko tästä jopa uusi ammatti naisille? Uravaihtoehto köyhemmille? Jopa mahdollista ihmiskauppaa?"
Oikeampi termi vuokrakohdun sijaan taitaa olla sijaissynnyttäjä. Mutta jos sijaissynnyttäjäratkaisuun joskus päädytään niin tilanne olisi silloin tietysti arvioitava ja kartoitettava useista eri näkökulmista käsin. Ja toiminnan tulisi olla samalla avalla valvottua kuin sperman luovuttajienkin toimenpiteet.
Onhan nykyisinkin olemassa sijaissynnyttäjiä, joiden kanssa joku lasta haluava saattaa neuvotella ehdot ja mahdollisen korvauksen aiheutuneista kuluista ja vaivannäöstä. Usein tällainen sijassynnyttäjä on joku lähisukulainen tai muu luottohenkilö.
Olen minäkin näistä sijaissynnyttäjistä jonkin verran lukenut, tosin hyvin vähän ja vain naisten tapauksissa, siis tapauksissa, joissa naisen ei ole ollut mahdollista lasta saada.
Kuitenkin, pitäisin tätä sijaisynnyttäjyyden mahdollisuutta vapaaehtoisena, siis taloudellisesta korvauksesta riippumattomana.
Tai mikä sitten olisi se sopiva korvaus? En osaa edes arvioida. No ei tämäkään kuitenkaan mahdotonta olisi, vaikeata vain lieneisi toteuttaa.
*Voikun keksittäisiin se keinokohtu*
Sukusolujen luovuttamisesta ei erillistä korvausta makseta, vain kulut korvataan. Sijaissynnyttäminen ei ole suomessa mahdollista. Sijaisynnyttäjä katsotaan täällä lapsen äidiksi, lapsen luovuttaminen vaatii normaalin adoptiotien.
Lainsäädännöllä (länsimaissa) pyritään estämään ihmis- ja elinkauppa. Suomessa ei voi myöskään elimiään luovuttaa maksusta, kulukorvaus on ainoastaan mahdollinen.
Sijaissynnytyksen salliminen vaatisi aika runsaasti lainsäädännön muuttamista. Lasten vanhemmuteen täytyisi puuttua radikaalisti, valmitta tähän ei Suomessa ole.
Amerikassa sijaissynnyttäjiä jonkun verran käytetään., siellä on myös mahdollista luovuttaa sukusoluja maksua vastaan. Suomen lainsäädännön muuttumista tähän suuntaan ei pidetä todennäköisenä.
Esitin viestissäni lähinnä omia arviotani ja mielipiteitäni siitä miten 'asioiden pitäisi omasta mielestäni olla', en faktoja. Mutta hyvä kun tarkensit kuinka asiat nyt ovat.
Tässä ote hallituksen esityksestä eduskunnalle leiksi koskien sukusoluja (v. 2002):
"...Luovutettujen sukusolujen ja alkioiden käyttö edellyttäisi luovuttajan kirjallista, tietoon perustuvaa suostumusta. Luovuttajalle saataisiin maksaa korvaus kuluista, mutta ei palkkiota sukusolujen tai alkioiden luovutuksesta.
Sijaissynnyttäjän käyttö olisi raportin mukaan kiellettävä. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin poikkeustapauksissa sallia, että nainen synnyttää toiselle naiselle lapsen. Raskauden läpikäyvä nainen ei kuitenkaan saisi hyötyä aineellisesti siitä, että hän auttaa lapsettomuudesta kärsivää paria. Naisella tulisi lisäksi olla oikeus päättää, haluaako hän itse pitää synnyttämänsä lapsen."
Hedelmällisyyshoidoista puhuttaessa niin helposti menee asiat sekaisin, kuten aina kun kyseessä ovat ns. omantunnon kysymykset. Suomessa on ko.lakia yritetty aikaansaada jo kauan. Nykyisen tilanteen laillistamisestahan lakiesityksessä on ainoastaan kyse. Aiemman esityksen mukaisesti nykykäytäntö olisi krimanisoitu. Yksinäiset naiset ja naisparit saavat h.hoitoja jo nyt, tosin maksua vastaan ja ulkomaisilla sukusolulla.
Laki hehelmällisyyshoidoista on esimerkki siitä, kuinka paljon suomenkin lainsäädäntöön uskonnolliset asenteet vaikuttavat. Mielenkiintoista on, että sikiöseulontojen suorittaminen ei ole herättänyt keskustelua lainkaan. Eettisesti on kuitenkin aika suuresta asiasti kyse -siinäkin.
Seksuaalipoliittiset asiat on helppo politisoida. Moraaliset ja vaikeammat eettiset kysymykset jäävät helposti käsittelyä vaille. Tämän tyyppinen politikointi on niin helppoheikkimäistä.