Tuossa "kreikkalaisessa naimakaupassa" keskusteltiin uruista ort kirkossa ja viitattiin kirkkomusiikin tasoon seuraavasti:
"Tämän vuoksi Suomessakin kannattaisi eräin paikoin hieman ryhdistäytyä."
Ilmeisesti tässä viitataan siihen että kirkkolaulu on ala-arvoista joissakin seurakunnissa. Kysymys taitaa kuitenkin olla siitä että kaikkialla ei ole mahdollisuuksia korkeatasoiseen kuorotoimintaan. Onko vika sitten lopulta siinä ettei löydy kuorolaisia, kenties kanttorin saamattomuudesta tai jostain muusta syystä, tiedä sitä.
Mutta millaista sen kirkkomusiikin pitäisi olla? Onko oletusarvona se että paras kirkkomusiikki ortodoksisessa kirkossa tulee 1800-luvulla eläneiltä venäläissäveltäjiltä?
"Tämän vuoksi Suomessakin kannattaisi eräin paikoin hieman ryhdistäytyä."
Ilmeisesti tässä viitataan siihen että kirkkolaulu on ala-arvoista joissakin seurakunnissa. Kysymys taitaa kuitenkin olla siitä että kaikkialla ei ole mahdollisuuksia korkeatasoiseen kuorotoimintaan. Onko vika sitten lopulta siinä ettei löydy kuorolaisia, kenties kanttorin saamattomuudesta tai jostain muusta syystä, tiedä sitä.
Mutta millaista sen kirkkomusiikin pitäisi olla? Onko oletusarvona se että paras kirkkomusiikki ortodoksisessa kirkossa tulee 1800-luvulla eläneiltä venäläissäveltäjiltä?
Vastaukset 44
Vanhimmat
melodisia vanhojen znamennij-sävelten tapaisia yksiäänisiä sävellyksiä kansan laulettavaksi niillä paikoin, missä ei varsinaista kuoroa saada aikaan. Pelkästään soinnutukseen peustuva melodisesti yksitoikkoinen kirkkolaulu vaatii aina hyvän moniäänisen kuoron kuulostaakseen kauniilta. Tällainen ei aina ole mahdollista ainakaan maaseutuolosuhteissa.
"Pitäisi saada melodisia vanhojen znamennij-sävelten tapaisia yksiäänisiä sävellyksiä kansan laulettavaksi niillä paikoin, missä ei varsinaista kuoroa saada aikaan."
Miten luulet, että suomalainen kirkkokansa oppisi laulamaan melodisia sävellyksiä?
Ehkä se voisi jollain tavoin onnistua, jos niitä kompattaisiin uruilla.
Esim valamolaiset sävelmät "Sinun kielesi lahjat" ja "Enkeli huusi armoitetulle" ovat hyviä esimerkkejä tällaisista kappaleista. Laulut jossa on tarttuva melodia sekä "juoksutuksia" jäävät päähän itsestään. Urut ovat hyvin myöhäinen tulokas kirkkoihin. Niitä on alettu käyttää lännen kirkossa vasta reformaation jälkeen. Meillä Suomessa urut ovat yleistyneet vasta 1800-luvun lopussa/1900-luvun alussa. Kansanomainen virsilaulu luterilaisessakin kirkossa on ollut säestyksetöntä.
>>>Esim valamolaiset sävelmät "Sinun kielesi lahjat" ja "Enkeli huusi armoitetulle" ovat hyviä esimerkkejä tällaisista kappaleista. Laulut jossa on tarttuva melodia sekä "juoksutuksia" jäävät päähän itsestään.
vaikka olenkin tänään jo tehnyt ihan tarpeeksi syntiä netissä.
Kanttori tietysti päättää mitä lauletaan ja mitä sovitusta käytetään. Otin valamolaiset sävelmät esimerkiksi tietystä laulutyylistä.
"Sinun kielesi lahjat" voidaan laulaa jokaisen Johannes Krysostomoksen liturgian lopuksi, sillä sehän kuuluu Krysostomoksen liturgiassa ehtoollisen jälkeisiin kiitosrukouksiin. Monessa kirkossa näin tehdäänkin.
"Enkeli huusi armoitetulle" taas on ainoa kirkkoveisu, joka minusta kuullostaa suomeksi paremmalta kuin kirkkoslaaviksi, siis valamolaisella sävelmälklä laulettuna. Se lauletaan pääsiäisaikana "Totisesti on kohtuullista" asemesta.
>>>Kanttori tietysti päättää mitä lauletaan ja mitä sovitusta käytetään. Otin valamolaiset sävelmät esimerkiksi tietystä laulutyylistä.>"Sinun kielesi lahjat" voidaan laulaa jokaisen Johannes Krysostomoksen liturgian lopuksi, sillä sehän kuuluu Krysostomoksen liturgiassa ehtoollisen jälkeisiin kiitosrukouksiin. Monessa kirkossa näin tehdäänkin.>"Enkeli huusi armoitetulle" taas on ainoa kirkkoveisu, joka minusta kuullostaa suomeksi paremmalta kuin kirkkoslaaviksi, siis valamolaisella sävelmälklä laulettuna.
>>>Onko vika sitten lopulta siinä ettei löydy kuorolaisia, kenties kanttorin saamattomuudesta tai jostain muusta syystä, tiedä sitä.>Mutta millaista sen kirkkomusiikin pitäisi olla? Onko oletusarvona se että paras kirkkomusiikki ortodoksisessa kirkossa tulee 1800-luvulla eläneiltä venäläissäveltäjiltä?
Näinhän se on.
Helsingissä päätettiin muutama vuosi sitten panostaa kunnolla Uspenskin kirkkomusiikin tasoon, ja kyllä tulokset ovat tänä päivänä kuultavissa.
Huvittavaa kyllä, että sittemmin on kuulunut nurinaa siitä että laulu on nykyään liian korkeatasoista, ja rukouksellisuus kärsii. Kuinka voisi miellyttää kaikkia?
On hienoa, että kirkkolauluun panostetaan ja se on korkealuokkaista, mutta jospa hiukan panostettaisi tavallisen kirkkorahvaan lauluun kirkossa. Niitä osioita, joita kirkkorahvaalle sallitaan laulettaviksi on esim. liturgiassa melko vähän. Kaikilla ei ole kuoroon lahjoja, mutta halua ja mielenkiintoa olisi laulaa ja olla mukana rukouksessa. Yleensä kanttori ohjaa rahvaan lauluosuuksia, mutta sitäkin voisi kehittää laulattamalla väkeä joissakin seurakuntien tilaisuuksissa. (tai järjestää lauluiltoja, joissa käytäisiin läpi kirkkolaulua ja "koulutettaisiin" väkeä parempiin suorituksiin. Ehkä tämä ehdotus on typerä, sillä joissakin kirkoissa kanttoria ei haittaa vaikka rahvas laulaisi koko liturgian mukana. (kunhan laulaa hiljaa eikä kamalan väärin).
>>>Kaikilla ei ole kuoroon lahjoja, mutta halua ja mielenkiintoa olisi laulaa ja olla mukana rukouksessa. Yleensä kanttori ohjaa rahvaan lauluosuuksia, mutta sitäkin voisi kehittää laulattamalla väkeä joissakin seurakuntien tilaisuuksissa. (tai järjestää lauluiltoja, joissa käytäisiin läpi kirkkolaulua ja "koulutettaisiin" väkeä parempiin suorituksiin.
Hei!
Miksi ilkeilet ja vinoilet, onko se hauskaa?
Olen kuullut, että Uspenskissa lauletaan nykyisin niin modernia ja tuntematonta musiikkia.
Onko näin? Täytyy muistaa, vaikka Jumalalle lauletaankin, niin kirkkokansa sitä kuuntelee ja kirkkokansa kaipaa tuttua ja totuttua, ehkä perinteistä laulua. Konserteissa voisi sitten briljeerata, jos on rahkeissa varaa.
Missä kohtaa olen ilkeillyt?
Minä vain en käsitä, että miten ihmeessä seurakunta voisi oppia kirkkolaulua käymättä kuoroharjoituksissa, kun kuorokaan ei opi sitä käymättä kuoroharjoituksissa.
Taitaa olla vähän niin kuin kirkosta kiinni että millaista musiikkia missäkin lauletaan. Uspenskiin kieltämättä sopii se 1800 - luvun venäläissäveltäjien musiikki. Kenties korkeatasoinen kirkkomusiikki osaltaan johdattaa rukouksellisuuteen. Mutta johdattaako se kaikkia?
Ja vielä... jos kansa tahtoo laulaa niin miksei sitä suotaisi aika ajoin, vai pitäsikö sellaisen tavallisen porukan kokoontua vaikka Kotikirkkoon laulamaan?
Niinpä. Uspenski on 1800-luvun venäläinen kirkko, joten miksi ei tuon ajan kirkkomusiikki sinne sopisi kuin nakutettu. Tosin kulttuurihistoriallisesti side jonkin verran heikkeni, kun palveluksia alettiin 15 vuotta sitten toimittaa suomeksi.
Saman logiikan mukaan pitäisi tietysti sodan jälkeen rakennetuissa kirkoissa laulaa pelkkää muoviliturgiaa. Aargh!
Tietääkseni Uspenskissa on muuten järjestetty myös "lauantain ja sunnuntain toivotut" -jumalanpalveluksia, joissa sävelmistö on ollut harkitusti tutumpaa.
Vaikka en henkilökohtaisesti pidäkään pietarilaista humppaa kaikkein hengellisimpänä musiikkina, olen samaa mieltä siitä, että se sopii Uspenskiin paremmin kuin johonkin pieneen pahviseinäiseen kirkkoon. Tila ja kaiku saavat sen aikaan ja myös vaativat vähän mahtipontisempaa meininkiä, vaatimattomampi muzakki katoaa jonnekin pylvään taakse kuulumattomiin. (En luulekaan olevani oikeassa, vaan tämä on vain minun mielipiteeni.) Rukouksellisuus on sitten ihan toinen kysymys. Mutta on hyvä, että Uspenskiin saadaan vihdoin äänentoistolaitteet, sittenpä vaan kajarit ulos, nappulat kaakkoon ja evankeliumia kansalle!!
on muoviliturgiassa?
Sävellystekninen huonous.
eikä kaunis kaunista kun siihen tottuu. Muoviliturgia kuulostaa aika oudolta ensi alkuun mutta kokonaisuutena se on kuitenkin toimiva.
Mielestäni AP Paavalin toiminta kokonaisuudessaan liturgisten uudistusten (johon kirkkolaulukin kuuluu) kannalta on ihailtavaa.
Saapi tietty olla eri mieltä...
P.S. Pitäisikö nimesi ymmärtää niin kuin kyrillisesti kirjoitettuna niin että z-kirjain ois ikään kuin toisinpäin, eli meikäläinen "i".
Monikohan oivalsi vitsin? Apua, tikahtuu!
ploxo!
Näin vanhana ei tiedä kaikkia nuorison käyttämiä sanoja.
Täytyy myöntää, että kuuntelen sittenkin mieluummin muoviliturgiaa kuin joidenkin nykykanttoreiden omia "sävellyksiä", joita niitäkin valitettavasti silloin tällöin laulatetaan.
Asiaa on käsitelty täällä jo aiemmin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000003362919
En vain ollut kuullut koskaan nimitystä. Arkkipiispa Paavalin sovituksia ja sävellyksiä olen tietysti kuullut. Olen uusi keskustelija. Aloitin täällä vasta viime kesänä, joten en ollut lukenut ko keskustelua.
"Minä vain en käsitä, että miten ihmeessä seurakunta voisi oppia kirkkolaulua käymättä kuoroharjoituksissa, kun kuorokaan ei opi sitä käymättä kuoroharjoituksissa."
Keskusteluketjun luettuani, olisit ollut johdonmukaisempi valitsemalla sanan "käymättä" sijaan "käymällä" viimeisessä lauseessa.
Niin että mihin tarkoitukseen Uspenskissa tarvitaan äänentoistolaitteistoa?
Musiikon välittämiseen ei tarvita, kuuluu kauniisti joka soppeen.
Papiston puheen toistamiseenko? Olisikohan mitään, jos papisto osaisi (lue opettelisi) käyttämään ääntään oikein ja osaisi arktikuloida riittävän selvästi. Papithan ovat jonkinlaisia sananjulistajia, puhumisen ammattilaisia.
Sitäpaitsi valveutunut kirkkokansa siirtyy lähemmäksi saarnan ajaksi kuuntelemaan.
siihen, että kirkkokansa saisi pappien saarnoista selvää. Ääniä on erilaisia ja puhetaitoa on papeillamme vaihtelevasti, mutta olisi kohtuullista, että seurakunta kuulisi puheen, luennan ja laulun sanat vaivattomasti. Itse käyn nykyään vähän Uspenskissa, koska en kuule siellä kunnolla.
Hirveä hinku oli aikanaan muuttaa Uspenskin palvelukset suomenkielisiksi, kun enemmistö ei saanut slaavista selvää.
Nyt sitten valittavat, etteivät saa suomestakaan selvää.
Mikäli ongelmaa ei voida ratkaista kiinnittämällä huomiota artikulaation selkeyteen, mieluummin kuin sähköistä äänentoistoa suosittelisin tekstityslaitteen käyttöönottoa. Mumina ei kuulosta selvemmältä vaikka miten vahvistettaisiin.
Kun asiaa ei ole kukaan vieläkään ehtinyt/viitsinyt selittää, kerron mikä on Muoviliturgia. Kyseessä on arkkipiispa Paavalin 1970-luvulla siunaama, sovittama ja käyttöön ottama liturgiasävelmistön versio, jossa on vahvoja nykybysanttilaisen kirkkolaulun vaikutteita. Liturgisesti Muoviliturgia on suunniteltu siten, että eukaristiaosan salaiset rukoukset voidaan lukea kuoron osuuksien lomassa ääneen. Nimitys Muoviliturgia viittaa kirjan painotekniseen asuun (kansissa muovia), ja on muuttunut ajoittain vähätteleväksi nimitykseksi, kun on haluttu osoittaa että kyseessä on yksinkertainen musiikki. Kaikki on suhteellista, sillä laajemmin käytetyssä liturgiasävelmistössämme käytettävä (Pietarin hovikapellassa 1800-luvulla käyttöön otettu) saksalaiseen koraaliharmoniaan perustuva musiikki on vieläkin yksinkertaisempaa.
Muoviliturgiaa käytettiin aikanaan laajalti Karjalan hiippakunnassa. Arkkipiispa Paavalin aikojen jälkeen sen musiikkiperinnettä on vaalittu etenkin Ilomantsin seurakunnassa.
Lienee niin, että Uspenskin katedraali on haastavin ortodoksinen kirkkorakennus Suomessa, mitä tulee äänentoistoon ja akustiikkaan. Olen kokenut asian usein myös kantapään kautta, kuten kaikki jotka ovat siellä joutuneet tai saaneet käyttää ääntään. Kysymys johtuu kirkon ARKKITEHTUURISTA, eikä suoranaisesti äänenkäyttäjien äänenmuodostuksesta. Totta kyllä, että muutamat täyteläisellä äänellä siunatut papit ja diakonit saavat siellä äänensä aivan toisella tavalla kuuluviin kuin hiljaisemmat. Kiintoisaa asiassa on sekin, että riippuu usein aivan ratkaisevasti siitä, mistä kohdasta ääntä tuotetaan. Tämän asian tuntevat esimerkiksi katedraalin kanttori ja lukija, joka viime mainittu tuntee oman paikkansa neliömetrin tarkkuudella ja tietää että jos hän seisoo metrin sivussa paikastaan, ääni ei enää kuulu. Kuoron laulu kuulostaa parhaalta pohjoisen puoleisella seinustalla, jossa lauletaankin usein konserttitilanteissa. Olettaisin, että kaikkein vaikein paikka saada ääntä kuuluviin on kirkon keskellä. Katedraali on venäläisten rakentama ja tehty sitä silmälläpitäen, että papilla ja diakonilla on kunnon äänivarat.
En minäkään katedraalissa aina kuule, mitä piispa sanoo saarnassaan. Äänentoisto tuossa kauniissa rakennuksessa tulee olemaan aina suuri haaste.
Oma kysymyksensä on sitten, mitä meidän pitää kuulemastamme ymmärtää ja kuuntelemmeko enemmän sanoja vai säveliä. Eivät venäläisetkään ymmärrä kaikkea kirkkoslaavinkielisessä liturgiassa, mutta ovat silti usein hartaita ortodokseja.
>>>liturgiasävelmistön versio, jossa on vahvoja nykybysanttilaisen kirkkolaulun vaikutteita.>Liturgisesti Muoviliturgia on suunniteltu siten, että eukaristiaosan salaiset rukoukset voidaan lukea kuoron osuuksien lomassa ääneen.>Kaikki on suhteellista, sillä laajemmin käytetyssä liturgiasävelmistössämme käytettävä (Pietarin hovikapellassa 1800-luvulla käyttöön otettu) saksalaiseen koraaliharmoniaan perustuva musiikki on vieläkin yksinkertaisempaa.
Johannes olet vielä niin nuori, että et voi tietää kaikkea.
Paavalin liturgiasovitus muovikansissa on jo 1960-luvun lopulta.
Onneksi Ilomantsin seurakunnassa pystytään tänään tasokkaampaankin musiikkiperinteeseen!
"Katedraali on venäläisten rakentama ja tehty sitä silmälläpitäen, että papilla ja diakonilla on kunnon äänivarat."
Hieman omituinen väite Uspenskin arkkitehtuurille.
Se on merkillinen juttu, että suomalaisten ortodoksien keskuudessa pelätään nykytekniikkaa äänentoiston alalla. K-Euroopan varmasti arkkitetuuriltaan vaikeammissakin katedraaleissa ja pienemmissä kirkkoissa on uskallettu luottaa tekniikkaan. Kanonitkin kieltävät huutamisen kirkossa (V-VI synodi/Trullolainen 75 sääntö).
Toivottavasti yhteistyönne sujuu mukavasti!
>Liturgisesti Muoviliturgia on suunniteltu siten, >että eukaristiaosan salaiset rukoukset voidaan >lukea kuoron osuuksien lomassa ääneen.
Tähän kai liittyi se hirveys, että meillä julkaistiin sellainen lyhennetty versio p. Johannes Krystostomoksen liturgiasta, jossa on alleviivauksilla tai lihavalla erikseen merkitty mukamas "oleellinen" teksti tms.
TOIVOTTAVASTI tätä ei enää missään vahingossakaan käytetä... toivottavasti se oli vain ns. kokeilupainos. Osoittaa aikamoista harkintakyvyn puutetta käydä omatoimisesti peukaloimaan jumalanpalvelustekstejä.
Tästä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Valitettavasti käytetään Karjalan hiippakunnassa kaikkine omituisuuksineen ja vähän muuallakin.
Minulla sattuu olemaan lähettyvillä tuo käsikirja. En malta olla siteeraamatta paria kohtaa sen luvusta "Huomautuksia".
Näin siis arkkipiispa Paavali kirjoittaa:
"Julkaisun tarkoituksena on osoittaa painoteknisin keinoin millä tavoin liturgia toimitetaan niin, että sen perimmäisen tarkoituksen mukaisesti läsnä oleva seurakunta, Jumalan kansa ja kuninkaallinen papisto - - voisi tietoisesti siihen osallistua."
"Kun mainitun tavoitteen saavuttaminen edellyttää useimpien ns. salaisten rukousten tai niiden osien ääneen lukemista, niin liturgian keston pitenemisen välttämiseksi on liturgian kaavaan tehty eräitä vähäisiä lyhennyksiä. - - Kokonaan on jätetty pois ensimmäinen anomusektenia, sillä liturgian lyhentäminen siltä osin on jo radioitavien palvelusten yhteydessä vakiintunut."
Tätä retoriikkaa voi täydellä syyllä pitää hengenvoimien riemuvoittona. Ensin lyhennykset perustellaan liturgian "perimmäisen tarkoituksen" "tietoisella" toteutumisella, mutta varmemmaksi vakuudeksi vielä Suomen Yleisradion myöntämän lähetysajan niukkuudella.
Murheellista on, että nämä lyhennykset todellakin ovat monin paikoin vakiintuneet (uudemmat käsikirjaversiot eivät ole tähän syyttömiä), mutta vielä murheellisempaa on se, että papiston keskuudessa on saavuttanut ainakin jonkinlaista levinneisyyttä sellainen näkökanta, että jumalanpalvelustekstejä voidaan aivan vapaasti käydä omatoimisesti peukaloimaan etenkin jos Suomen piispainkokous tuollaisen peukaloinnin tuloksen sattuu hyväksymään koekäyttöön tai johonkin muuhun käyttöön.
Tähän näkökantaan siis kuuluu, että jumalanpalveluksen yksityiskohtia ei missään määrin sanele ortodoksinen perinne vaan ne ovat paikalliskirkon sisäinen asia, ja että jumalanpalveluskirjojen historiallisessa mielessä luotettaviin aikaisempiin painoksiin viittaaminen on täysin perusteetonta argumentointia, sillä tällaiset kirjat ovat vanhentuneita; juuri siksihän meillä on uusia kirjoja julkaistu.
Äänentoisto on ongelma muissakin kirkoissa. Tapiolan pyhän Hermanin kirkossa narteksin kaiku on samaa luokkaa kuin itse kirkkosalissa. Pienikin häly, kahvipöydän kattaminen palveluksen aikana tms. kantautuu narteksista häiritsevästi kirkkosalin puolelle. Kirkkokahveilla on KAUHEA häly, jota lisää vain se, kun jokainen yrittää saada äänensä kuuluviin melun yli. Edes vierustoverin puheesta ei meinaa saada selvää. En viitsi yleensä tuon takia jäädä kahveille jumalanpalveluksen jälkeen. Akustiikkalevyjä ei kuulemma hankita, koska narteksia käytetään myös konserttisalina ja esim. pääsiäisenä myös kirkkotilana. Lisäksi ne ovat liian kalliita. *Huokaus*
Voi voi.
En ole missään väittänyt olevani kaikkitietävä.
Mahdollinen tietämättömyyteni ei kuitenkaan johdu iästä. Ja olen tottunut siihen, että oikaisijoita täällä riittää silloinkin kun satun tietämään enemmän kuin luulemaan. Se siitä.
Sanoin: "Katedraali on venäläisten rakentama ja tehty sitä silmälläpitäen, että papilla ja diakonilla on kunnon äänivarat"
Römpän ukko totesi: " Hieman omituinen väite Uspenskin arkkitehtuurille"
En suinkaan kuvitellut, että joku tosissaan kääntäisi lauseeni merkityksen sellaiseksi, että Uspenskin arkkitehtonisen ulkoasun ainut syy olisi papiston äänivarojen laatu. Omituista olettaakaan niin. Joten joudun jälleen vääntämään rautalangasta:
Venäläinen rakentaa Uspenski kirkko.
Kirkko olla iso. Pääkaupunki Suomi.
Iso kirkko eri paikka laulaa kuin pieni kirkko.
Pappi ja diakoni laulaa iso kirkko pieni ääni ei kuulu.
Pappi ja diakoni laulaa iso kirkko iso ääni hyvin kuulu.
Pappi ja diakoni laulaa pikkukylä tsasouna. Pieni ääni kuulu hyvä. Iso ääni kuulu liika. Mummo mene pois pitä kiinni korva mutta ymmärtä kaikki. Hyvä mummo.
t. Johannes,
Nouse nuori ortodoksi...
"Oma kysymyksensä on sitten, mitä meidän pitää kuulemastamme ymmärtää ja kuuntelemmeko enemmän sanoja vai säveliä. Eivät venäläisetkään ymmärrä kaikkea kirkkoslaavinkielisessä liturgiassa, mutta ovat silti usein hartaita ortodokseja."
Tässä varmaankin hyvä kysymuys!
Pitääkö joka sana kuulla ja ymmärtää?
Muistan takavuosilta, kun Uspenskissa oli slaavinkieliset palvelukset, niin useakin tuntemani suomenkielinen tykkäsi käydä jumlanpalveluksissa. Rukoilla, hiljentyä ja rauhoittua voi ilman, että ymmärtää pappien sanoja. Jospa siinä on etunsakin!!
Äänentoistolaitteet voi olla hyvä asia Uspenskissa, mutta EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA jumalanpalveluksen aikana.
tarpeen esimerkiksi seurakunnissa lukea anomusektenia liturgiassa kahteen otteeseen?
Saatika sitten pieni ektenia miljuuna kertaa?
Ja jos on nopea kuoro, niin ehtiikö pappi lukea salaiset rukoukset kaikessa rauhassa vai oisko mahdollista että hän alkaisi fuskaamaan jotta ehtii juuri sopivasti sanomaan oman repliikkinsä?
Eikös se sitten ole suurempi synti kuin se että rukous sentään kaikella hartaudella luetaan ääneen?
"onkos tarpeen esimerkiksi seurakunnissa lukea anomusektenia liturgiassa kahteen otteeseen?"
Jaa, onkos tarpeen esimerkiksi seurakunnissa ylipäätänsä järjestää kirkonmenoja? Eikö riitä, että vastahan niitä viime vuonna tai 50-luvulla juuri pidettiin?
Minusta välillä tuntuu, että JOPA kirkkokuoroissa on havaittavissa ajatusta, että KONSERTIT ovat tärkeitä ja NIISSÄ pitää sitten laulaa viimisen päälle oikein. Sen sijaan palveluksissa riittää, että jotenkin sätkitään läpi. Laulan itse välillä kuorossa, mutta vain palveluksissa ja silloin yritän muistaa, että se se vasta tärkeä "keikka" onkin, kun lauletaan itselleen läsnäolevalle Kolmiyhteiselle Jumalalle, jos kohta siinä sivussa myös seurakuntalaisille.
Tekstihän se tietysti tärkein on ihan ylivoimaisesti, mutta kaamealla kiekumisella menee fokus auttamatta pois asiasta, jollei kuoroa pidetä trimmissä. Sitten on kyllä ihan oikeastikin sellaisia miniseurakuntia, joissa "kuoro" on kanttori 2 alttoa ja siinä se.
Mutta Jumalan kunniaksi kun tehdään, oikein menee.
(Siis pyrkimys, vaikka pari säveltä menisikin väärin)
"Onko vika sitten lopulta siinä ettei löydy kuorolaisia, kenties kanttorin saamattomuudesta tai jostain muusta syystä, tiedä sitä."
Kaikissa seurakunnissa ei edes ole kanttoria. :(