Täällä on paljon käyty keskustelua siihen tyyliin, että kirjoittaja on oikeassa ja kaikki muut väärässä. Eräät henkilöt tarvitsevat runsaasti enemmän suvaitsevaisuutta ja paljon löysemmän pipon. Minäkin.
Miksi uskovaiselta ei löydy suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka heidän mielestään ajattelevat ja uskovat niin hirvittävän väärin? Tuomitsemisen ja neuvomisen raja on kovin häilyvä. Tuomitseminen on toisen ajatusten tuloksetonta mollaamista ja haukkumista. Neuvominen on taas vain oman mielipiteensä kertomista kysyvälle.
En sano, että itse olisin täydellinen. Päinvastoin. Jos olisimme täydellisiä, emme olisi enää täällä. Olemme tässä maailmassa oppiaksemme ja kokeaksemme elämäämme mahdollisimman täydesti niin, ettei olisi kaduttavaa kuollessamme.
Kuka sen muka tietää, että oma ajatusmaailma on täysin oikeassa. Kukaan ei voi sanoa, mikä on ainoa oikea usko. Jumala hyväksyy kaikki sellaisina kuin he ovat riippumatta siitä, miten he ajattelevat ja mitä kirjaa lukevat.
Tärkeintä on rakastaa, koska se on jumalallista. Joka hyväksyy itsensä, suvaitsee myös muut.
Miksi uskovaiselta ei löydy suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka heidän mielestään ajattelevat ja uskovat niin hirvittävän väärin? Tuomitsemisen ja neuvomisen raja on kovin häilyvä. Tuomitseminen on toisen ajatusten tuloksetonta mollaamista ja haukkumista. Neuvominen on taas vain oman mielipiteensä kertomista kysyvälle.
En sano, että itse olisin täydellinen. Päinvastoin. Jos olisimme täydellisiä, emme olisi enää täällä. Olemme tässä maailmassa oppiaksemme ja kokeaksemme elämäämme mahdollisimman täydesti niin, ettei olisi kaduttavaa kuollessamme.
Kuka sen muka tietää, että oma ajatusmaailma on täysin oikeassa. Kukaan ei voi sanoa, mikä on ainoa oikea usko. Jumala hyväksyy kaikki sellaisina kuin he ovat riippumatta siitä, miten he ajattelevat ja mitä kirjaa lukevat.
Tärkeintä on rakastaa, koska se on jumalallista. Joka hyväksyy itsensä, suvaitsee myös muut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaunis ja hieno ajatus!
kannatan!
Suvaitsemattomuus ei liene ilmiö, joka perustuisi pelkästään uskontoihin. Sehän läpäisee kaiken ihmiselämän: politiikan, tieteen, taiteen, sosiaaliset suhteet jne, jne. Osittain ajattelussa on perustana yksilön heikko itsetunto, osittain se, että ihminen ajattelee muotokeskeisesti. Hän ei pyri asioiden sisältöihin kiinni vaan kiinnittyy muotoon. Uskonnossa tämä heijastuu opinkappaleista kiinni pitämisenä, vaikka esim. tiede olisi todistanut niiden paikkansa pitämättömyyden. Tällaisesta kiivailusta jopa toisen elämän kustannuksella löytyy esimerkkejä uskonnon jos politiikankin historiasta mielin määrin.
Muotouskovaisuus ei minua ole koskaan kovin paljoa kiehtonut. Sen sijaan kristillisyyden ydinsanoma keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta kylläkin. Kaikki me olemme toinen toisemme veljiä ja sisaria ulkoisista tai sisäisistä tunnusmerkeistä riippumatta ja Jumalalle yhtä arvokkaita. Heikkouden huomioimisessa piilee kristinuskon vahvuus. Valitettavasti käytäntö on ollut historian aikana kuten tänäkin päivänä aivan jotain muuta. Mutta sekö olisi Jumalan tai opin syy.
"Miksi uskovaiselta ei löydy suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka heidän mielestään ajattelevat ja uskovat niin hirvittävän väärin?"
-hmm.. tai voisi kysya toisinpain: "miksi ei-uskovat eivat suvaitse ja anna myotatuntoa uskovaisia kohtaan? miksi he pilkkaavat sanoen, etta uskovaiset ovat hulluja ja kaikki on omaa mielikuvitusta"??
niin, eli eiko tama ole vahan ristiriitainen juttu? ei-uskovaiset ajattelevat, etta uskovaiset ovat juuri niita jotka eivat suvaitse toisinajattelijoita. kuitenkin kaikki uskovaiset jotka tunnen, ja kaikki jotka taalla kirjoittavat, sanovat, etta jokainen tekee paatoksen uskoako vai ei. eli eihan tama voi olla siis tuputtamista tai suvaitsemattomuutta. suvaitsemattomuus on lyhyesti kerrottuna sita, etta sanotaan: "jos et usko en oo sun kaveri". kysehan on siita, etta jokainen uskoo joka haluaa, ja joka ei usko ei usko. ei siina sen kummempaa.
niin, eihan kukaan meista ole taydellinen. kaikki tekevat virheita.
Tosi hyvä kirjoitus! Samalla tavalla ajattelen minäkin. Vaikka ei ole tarvis esim. kirkkokafeessa paasata siitä, mikä on oikeaa uskomista, eikä siteerata siellä Raamattua, eikä täyttää ruutua virsillä ja muilla hengellisillä lauluilla,silti mielestäni olen yhtäläinen ihminen, kuin nämä toitottajat! Uskon Jumalaan omalla tavallani, hiljaa mielessäni, vaikka julkiuskovaiset huutavat, että täytyy paasata! He vetoavat siihen, että Sanaa täytyy levittää. Minä olen ottanut ohjeeksi,että sulkeudu kammioosi ja rukoile! Uskon, että Jumala hyväksyy minut tällaisena vikoineni kaikkineni, koska on minut tämänmoiseksi luonut! Ja kuten sanoit, ei ole tietoa siitä,onko vain 1 tapa uskoa se oikea! Kovassa paasaamisessa on se vaara, että se tuntuu tuputukselta! Kun uskoviakin on niin monen laista, antaa jokaisen pitää omat mielipiteensä, niitä väkisin tai haukkuen ei pysty muuttamaan! Hyvää kesänjatkoa ja rakentavaa sananvaihtoa kaikille!
"Jumala hyväksyy kaikki sellaisina kuin he ovat riippumatta siitä, miten he ajattelevat ja mitä kirjaa lukevat. "
Kysymys on siitä, että Jumala hyväksyy ihmiset, koska he ovat Hänen luomiaan. Mutta Jumala ei hyväksy syntiä tai "omaa tapaa" päästä taivaaseen.
On yksi ainoa tapa varmistaa taivaspaikka:
Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä" Joh. 14:3
Uskovaisilla ei ole suvaitsevaisuuden puutteesta, vaan halusta rakastaa lähimmäistään kertomalla Jeesuksesta. On eri asia, tehdäänkö tämä aina oikein.