Olen miettinyt sitä että esiaviollista seksiä pidetään syntinä. Jos pari rakastaa toisiaan syvästi mutta eivät voi mennä naimisiin vaikkapa rahallisista syistä, onko sallittua että he yhtyvät jos mukana on rakkaus pohjalla.
Jumalanhan sanotaan olevan itse rakkaus vai mitä.
Jumalanhan sanotaan olevan itse rakkaus vai mitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala loi miehen ja hänelle naisen, ja heille seksuaalisuuden. Ihmisten yhdessä pysymiseksi on avioliitto, ettei se mene väärin että mies ja nainen ovat yhtymisenä takia yhtä.
Voidaksemme ymmärtää Jumalan rakkautta meidän tulisi ensinnäkin kysyä millainen Hän on ja kuinka Hän haluaa meidän elävän. Oikea lähtökohta ei ole että eletään niinkuin itse haluttaa ja sitten määritellään Jumala ja Hänen rakkautensa omista haluista käsin: armollinen Jumala sallii kaiken tämän, koska hän on rakkaus.
Ei salli. Juuri sen tähden koska Hän on rakkaus.
Siinä on armo, että Jeesus pelastaa ihmisen, koska ihminen ei voi itse itseään pelastaa. Armoa on sitten sekin että saamme kääntyä pois synneistämme ja Jumalan tuntemisen kautta kasvaa elämään elämää ristin kautta - kristityn elämän keskuksena ei ole enää oma minä vaan Jumalan pyhä tahto.
Se on suurta armoa: elämää Hänen rakkaudessaan Jeesuksen kunniaksi.
Epäilen että mahdammeko tänä päivänä tietää rakkaudesta paljoakaan. Sanomme rakkaudeksi sitä kiihkeää tunnetta jonka vallassa olemme valmiit haureuteen ja syntiin - siis itse asiassa: vihan ja valheen tekoihin. Niin, epäilen onko nykyään edes kristittyjä pareja joiden seurustelu olisi kokonaan vapaa haureuden hengestä? Länsimainen kulttuurimme on tämän maailman viihdeteollisuuden ja sen vaaleanpunaisten unikuvien kyllästämä ja ikävä kyllä maailmallinen asenne seksiin ja "rakkauteen" on pesinyt jo seurakuntiinkin.
Meidän kun pitäisi olla vielä valona ja suolana.
Onko mahdotonta ajatella esimerkiksi näin:
Jos pari rakastaa toisiaan syvästi mutta eivät voi mennä naimisiin vaikka rahallisista syistä, eikö se ole suurenmoinen tilaisuus kasvaa uskollisuudessa ja puhtaudessa, toinen toisensa kunnioittamisessa, valmistaen hyvää perustaa tulevalle avioliitolle? Eikö toisaalta ole ilo kieltäytyä siitä mitä inhimillisesti haluaisi, kun voi tällä kieltäytymisellään osoittaa kuinka paljon toista todellisesti rakastaa ja kunnioittaa? Niin paljon, että on valmis varjelemaan hänen puhtauttaan ja koskemattomuuttaan - pitäen rakkauden tärkeämpänä asiana kuin hetkelliset himot?
Kaikki haureus ei aina ole "rumaa ja likaista".
On seksiä joka tuntuu kauniilta, kun kumpikin rakastaa toista ja haluaa toiselle hyvää. Jos tunteen annetaan viedä harhaan ja poiketaan Jumalan tahdosta kaikki tuo kauneus kääntyy itseään vastaan. Se on rumaa koska se on rikkomus Jumalaa ja elämän pyhyyttä kohtaan. Sillä tavalla ihminen itsekkyydessään turmelee kauneimmat asiat ja saa aikaan paljon vahinkoa...
Emme sitä paitsi elä maailmassa yksin, se mitä teemme on esimerkkinä myös muille. Jumalan mielen mukainen seurustelu on yksi niitä asioita joka tuottaa siunausta. Jumalan tahdon rikkominen tässä asiassa - varsinkin kun on kyse uskovista, joiden tulisi seisoa muurinaukoissa ja olla kansakuntamme suoja villitseviä ja riivaavia henkiä vastaan - tuottaa kirousta.
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000010936514