Tuntuu että kaikki nuoret kärsivät yksinäisyydestä. Ja nyt tulee sitten aika suoraan..että itsestähänse on kiinni onko yksinäinen vai ei. Siis jos tuntee olonsa yksinäiseksi niin miksei sitten tee asialle jotain? tietysti maalla asuvat ja sosiaalisia pelkoja omaavat ovat eri asia. Mutta älkää hyvät ihmiset iniskö, vaan lähtekää koneiltanne ihmisten ilmoille :)
Yksinäisyys lähtenyt käsistä.
o.p.o
81136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun olet menettänyt perheesi, kaverit ovat kääntäneet selkänsä sekä olet syrjäytynyt ja työtön, tule sanomaan tuo äskeinen juttusi uudestaan. Sitten voimme päivitellä, kuinka yksinäiset ihmiset "eivät tee asioille mitään" ja että "kaikki on kiinni vain itsestä". Anteeksi,mutta haista paska. Jos menee noin hyvin että sinä et(vielä) ole yksinäinen, älä tule aukomaan päätäsi niille,jotka ovat. Tekopirteä viestisi vaan ärsyttää, koska et selvästikkään tiedä yksinäisyydestä tuon taivaallista...
Eikä tällaisia raikkaita aloituksia olekaan täällä moneen päivään nähty. Eiköhän tehdä tästä huomennakin ihan oma ketju sitten, ok.
nämä "ihmisten ilmat" sitten ovatkaan? Alkoholikeskeisiä baareja ja ravintoloita!! Kaikki ihmiset eivät ole viehättyneitä sellaiseen elämänmenoon. Tietenkin voisi kerran tai kaksi mennä sinne, vaikkei pitäisikään paikasta. Mutta tosiasia on se, että sieltä (käsittääkseni) enemmän haetaan hetkellistä huvia kuin mitään sen vakavempaa. Sellainen menohan se siellä on...
Jäävätkö kaikki ne sitten yksin, jotka eivät vain sopeudu suomalaiseen viinalla lotraamis-kulttuuriin? Eivätkö ihmiset pysty muulla tavalla rentoutua kuin alkoholilla? Eikö ihmisiä voi tavata muualta kuin baareista?
Olen niin väsynyt tuohon aiheeseen. Uskon kyllä sen, että kännissä olisi todella hauskaa, mutta itse en vain halua sellaista. Siihen on tasan neljä syytä.
1. Minulla on äärimmäisen huono itsekuri, en vain yksinkertaisesti pysy päätöksissäni. (dokaamisesta voisi todellakin tulla yleinen tapa! Harvahan sitä pystyy välttämään)
2. Meidän suvussa on eräs alkoholisti (ei tosin lähi-, mutta kuitenkin... ja tuo henkilö ei ´minulle biologisesti sukua!)
3. Monella meidän sukulaisella on heikko viinapää (lieneekö periytyvä?)
4. Eräs entinen kaverini ryyppäsi paljon ja sai käytöksellään minulle alkoholivastaisen asenteen (aiemmin ei ollut).
Siinä pääsyyt....
Muita syitä:
-vaikka alkoholi rentouttaakin, en silti haluaisi mennä minnekän pippaloihin. En ole sellainen ihminen, joka viihtyisi siellä, missä on paljon väkeä.
-pelkäisin, että muuttuisin ihmisenä. Kun olisin ryypännyt useamman vuoden, ei minulla olisi varmaan muuta mielessä kuin meikit, muotivaatteet ja bailaaminen (kuten useimmalla bilehilellä). Pelkäisin jääväni ikuiseksi teiniksi, koska olen niin huono tekemään edistyksiä elämässäni (vaivun helposti itsesääliin ja luovutan). Ja vaikken jäisikään ikuiseksi dokuksi, niin silti ajattelisin, että miltä minusta tuntuisi yhtenä päivänä vain tajuta että olen muuttunut. Tajuta, että entistä minää ei enää ole... Se olisi hyvin surullista, koska rakastan itseäni aivan valtavasti. Olenkohan aivan sekaisin, jos sanon että olen kiintynyt itseeni? :D
En haluaisi olla kukaan muu kuin tällainen, ja haluaisin löytää ihmisen, joka osaisi arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Luulen, että sellaiseen ihmiseen kiintyisin myös ihan hullun lailla (itseni lisäksi :))
-Vaikka alkoholi ei varsinaisesti tyhmennä, ellei sitten puhuta aivan äärimmäisesti käytöstä, se vaikuttaa kuitenkin huomattavasti terveyteen. Isoisäni joi paljon ja kuoli alle 60 vuotiaani. Aivan järkyttävä ikä kuolla sen ikäisenä... en halua itselleni käyvän niin. Ja huom! Tajuan kyllä, että mitään ei tapahdu vaikka muutaman vuoden elämästä ryyppäisikin, mutta millä tavoin se jäisi vain muutamaan vuoteen? Siihen tarvittaisiin tosi kovaa kurinalaisuutta
Ja enempää en sitten edes lässytä :)
Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen. Vaikka periaattessa humalassa onkin hauskaa, en kuitenkaan pidä siitä. En tunnista isteäni siinä tilassa. Ja sellainenkin ongelma ongelma on ,että ei sinne baariin yksin viitsi lähteä, vaikka haluaisikin "baanalle". Vai käykö porukka yksin baareissa? enhän minä tiedä kun en niissä käy.
Jossain määrin mun mielestä alkoholin avulla solmitut ihmissuhteet ovat ns. huijausta. Ei olla keritty tutustumaan siihen toiseen ihmiseen oikeastaan yhtään. Pätee ihan yhtälailla musta kaikenlaisiin suhteisiin.
Sen takia mä en välttämättä tunge ihan kaikenlaisiin bileisiin nappaamaan viikonloppuna viinaksia. Vaan etsin sen tutun ja turvallisen kaveriporukan missä voin rennossa seurassa viettää hauskan illan.
Siis jos olen menossa johonkin. Yleensä tykkään viihtyä kotosalla kun muut ikäryhmäni ihmiset huuhtelevat aivosolujaan kuningas alkoholilla lauantai-iltaisin.
Ei saisi yleistää mutta näin vain tuntuu olevan asian laita
Laitetaan nyt muutama ranskalainen viivakin:
-Haluan osata pitää hauskaa selvinpäin koska muutenkin suurimman osan elämästäni vietän tässä olotilassa.
-Henkinen vireys on aivan totaalisen eri luokkaa kuin verrattuna siihen että kävisin joka viikonloppu vetämässä perseet olalle
En kuitenkaan ole mikään täysabsolutisti enkä moraalisaarnaaja. Otan kuppia ehkä kerran kuukaudessa tai sitten kahdessa, ja olen sitä mieltä että jokainen elää tavallaan. Kanssaeläjät on kuitenkin syytä ottaa huomioon.
Yksinäiselle ja ujolle ihmiselle on helpompaa kirjoitella foorumeilla ja chateissä ainakin ensin alkuun. Baareissa ei ole muuta kuin pinnallisuutta, melua, tupakansavua, humalaisia örveltäjiä...Mielummin tutustun ihmisiin näin.
Mulla on vaikea sos. tilanteiden pelko, ja asun maalla (en voi muuttaa pois, olen ala-ikäinen).
Ihmiset eivät edes halua tutustua muhun, en oo mikään kaunis, monien mielestä halvan näkönen vaikka en edes pukeudu paljastavasti, tai kireisiin vaatteisiin, vaan ihan tavallisiin.
Muutenki syrjivät. En ala tyrkyttämään itteäni kenellekkään, parempi vaan olla yksin. Tuo sun viestis oli ihan turha, ei auta yhtään.
kun et tiedä mitä on olla yksin!