Jahas, onko täällä romantiikkaa

Luultavasti en rakastuisi ateistiin. Riippuu tietenkin ateistista. Jos häntä ei kiusaisi seurakunnissa käymiseni ja uskovien ystävien meillä käyminen ja rukousillat kotonani, niin voisin ajatellakin. Mieluummin ottaisin kuitenkin uskovaisen puolisoksi.

Tuleva puolisoni ei saa olla alkoholisti, narkkari eikä saa tupakoida. Hänen on itse tienattava toimeentulonsa, eikä hän saa tulla elätiksi. Hänen on oltava huumorintajuinen, liikunnallinen, pitkä, ei lihava, älykäs,
aikuinen ja kriisinsä käsitellyt ihminen. Kriiseissä ihminen oppii ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä. En kuitenkaan haluaisi ketään, jolla juuri äskettäin on ollut jokin kriisi, koska hän puhuu vain siitä koko ajan ja hänen todellinen (ehkä) ihana persoonallisuutensa jää sen kriisin varjoon. En halua myöskään sellaista, joka ei suostu lainkaan käsittelemään kriisiään ja sanoo että VIKA ON VAIN toisissa ihmisissä. Uskovaisissa ja ateisteissa löytyy ihania aikuisia ihmisiä, joilla ei ole alkoholi- eikä muitakaan ongelmia.

Tahdon tasapainoisen aikuisen ihmisen.

En näe mitään syytä,että olisi este.
Perheen kodissa käy toki uskovaisia,mutta sama koskee kai myös ateisteja. Esimerkiksi ke. illalla rukousilta to. illalla vapaa-ajattelijoiden spekulointia. Monikulttuurisuus on hyvä.

"Uskis uskallatko rakastua atskuun?"

Uskis rakastaa vain Jumalaa ja omaa henkilökohtaista "pelastumistaan". Siihen ei mahdu kaiken maailman lihanhimot ja muut joutavat hömpötykset.