Eräänä päivänä kaupungilla kulkiessani eteeni tuli hyvin monenlaisia ihmisiä. Näin miehen, jonka kasvot olivat kenties palamisen tai jonkin muun onnettomuuden seurauksena huomattavan epämuodostuneet. Raitiovaunupysäkillä istui kaksi alkoholistia riidellen äänekkäästi. Kaupassa näin erään äidin työntävän lastenvaunuissa vauvaa, jonka kasvoja rumensi suulakihalkio.
Tässä vain muutamia esimerkkejä. Työpaikoissani olen kohdannut monia vaikeasti mielenterveysongelmaisia, kehitysvammaisia, liikuntavammaisia ja muuten vaikeasti sairaita ihmisiä.
Olen usein miettinyt sitä, miten erilaisia taakkoja/lahjoja meille ihmisille on jaettu. Jotkut saavat jo syntyessään jonkun sairauden/vamman, toiset myöhemmin elämässään joko onnettomuuden kautta tai itse aiheutettuna.
Koin sääliä ja surua nähdessäni mainitsemiani ihmiskohtaloita. Turhaahan se tietenkin on, mitäpä ketään hyödyttää se, mitä minä koen sisimmässäni. Lähetin Jumalalle rukouksen näiden ihmisten puolesta. Kiitin myös Jumalaa omasta melko hyvästä terveydestäni. On kuitenkin vaikeaa ymmärtää, miksi toisille annetaan näin raskaita taakkoja?
Tietenkin sitten on myös ihmisiä, jotka ovat saaneet lahjan tai lahjoja; kauneuden, lahjoja eri aloille, huomattavan viisauden. Kiitos Jumalalle kaikista hyvistä lahjoista.
Sanotaan että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Niin varmaan onkin, mutta näin vajavaisin silmin nähtynä näyttäisi usein että toisia rakastetaan enemmän kuin toisia? Olenkohan ymmärtänyt jotenkin väärin koko Jumalan rakkauden?
Tässä vain muutamia esimerkkejä. Työpaikoissani olen kohdannut monia vaikeasti mielenterveysongelmaisia, kehitysvammaisia, liikuntavammaisia ja muuten vaikeasti sairaita ihmisiä.
Olen usein miettinyt sitä, miten erilaisia taakkoja/lahjoja meille ihmisille on jaettu. Jotkut saavat jo syntyessään jonkun sairauden/vamman, toiset myöhemmin elämässään joko onnettomuuden kautta tai itse aiheutettuna.
Koin sääliä ja surua nähdessäni mainitsemiani ihmiskohtaloita. Turhaahan se tietenkin on, mitäpä ketään hyödyttää se, mitä minä koen sisimmässäni. Lähetin Jumalalle rukouksen näiden ihmisten puolesta. Kiitin myös Jumalaa omasta melko hyvästä terveydestäni. On kuitenkin vaikeaa ymmärtää, miksi toisille annetaan näin raskaita taakkoja?
Tietenkin sitten on myös ihmisiä, jotka ovat saaneet lahjan tai lahjoja; kauneuden, lahjoja eri aloille, huomattavan viisauden. Kiitos Jumalalle kaikista hyvistä lahjoista.
Sanotaan että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Niin varmaan onkin, mutta näin vajavaisin silmin nähtynä näyttäisi usein että toisia rakastetaan enemmän kuin toisia? Olenkohan ymmärtänyt jotenkin väärin koko Jumalan rakkauden?
Vastaukset 13
Vanhimmat
on Jeesuksessa kaikille samanlainen,Kristuksessa ei ole mitään erottelua,onko sairas,köyhä,rikas,lahjakas,tumpelo,eri rotuinen,kehitysvammainen,kaunis tai vähemmän kaunis,sillä ei oo mitään merkitystä.
Kristus Jeesus on lunastanut kaikki ihmiset.
Nekin,jotka eivät ehkä ymmärrä mitä evankeliumi on. (joskus tulee mieleen,olisiko lapsikasteen kautta uudestisyntyneetkin näitä,jotka eivät jostain syystä ymmärrä evankeliumin sanomaa?)
Ja se,miksi on niin paljon kipua ja raihnautta,vajavaisuutta,kieroutuneita seksuaalisia käyttäytymisiä,sosiaalista puutteellisuutta kaikissa kansan kerroksissa,ja paljon monenlaista,josta voisi esittää kysymyksen Jumalalle. Miksi ?
Vastaus on, synti! Synti toi kaiken epäterveen ja sairauden joka ilmenee mitä erilaisimmissa muodoissaan.
Kristuksessa tämä puutos on korjattu,se vaan ei ole enää itsestään selvyys,niin kuin se oli ensimmäisille ihmisille,heille se oli täydellisenä valmistettu,sinulle ja minulle,Aadamissa.
Eeva ja Aadam sen särki,tuon täydellisyyden,ja kuolemattomuuden,heidän ei tarvinnut valita hyvän ja pahan vplillä,kunnes sitten tekivät kohtalokkaan valinnan.
Kristus on uusi Aadam,Hänessä on kaikki se,mitä ensimmäisessä Aadamissa menetimme,ja paljon paljon enemmän.
Saame iankaikkisen elämän ja ikuisen kuolemattoman kirkastetun ruumiin,pääsemme ajasta ajttomuuteen,sinne missä kaikki vajavaisuus loppuu,ja täydellisyys alkaa kohdallamme,siellähän se on ollut iankaiken,odottamassa ihmistä,Jumalan ystävää,jonka kanssa Hän haluaa sen jakaa.
Kristuksessa Jumalan "unelma" ihmisestä onnistui täydellisesti,ja Hänessä mekin olemme onnistuneet täydellisesti,olemme kätketyt Kristuksessa Jumalaan,ja siis olemme Jumalan suunnitelman ,unelman täydelliseksi tekijöitä,mutta vain ja yksinomaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Näin minäkin sen pohjimmiltani ymmärrän, mutta silti mietin näitä edellä mainittuja asioita.
Elämä on kyllä hyvin haastava tehtävä, kun jokaiselle on jaettu aivan eri mitalla ja aivan erilaisia asioita. Ratkaisevinta onkin kai se, miten ihminen suhtautuu saamiinsa "lahjoihin"? Katkeroituuko hän niiden alla ja alkaa valittaa ja kadehtia toisia joilla näyttäisi olevan asiat paremmin. Toista kadehtiessa ei tule ajatelleeksi että tuon ihmisen elämässä on myös murheita ja vastoinkäymisiä, eikä kadehtija näitä toisen elämän varjopuolia itselleen haluaisikaan, vain ne hyvät asiat. Eihän kenenkään elämä ole pelkästään myönteistä ja siunaavaa kokemusta.
Oma haasteensa sitten on, miten voisimme välittää Jumalan hyvää evankeliumia kaikille ihmisille, myös niille lähimmäisille jotka ovat hyvin erilaisia. Jumalahan rakastaa kaikkia ihmisiä ja tahtoisi kaikkien pelastuvan. Mutta joskus sekin on merkitsevää, millainen ihminen sitä sanaa on eteenpäin viemässä. Kenties joku alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä enemmän kuuntelee näistä asioista vapautunutta ihmistä, joka paremmin osaa asettua heidän asemaansa. Mietin sitä, onko joskus näille toisenlaisille ihmisille meidän "erilaisuutemme" este ottaa evankeliumin sana vastaan? Vähän vaikea pukea sanoiksi mitä tarkoitan, joten voi olla että tulen väärin ymmärretyksi. Ainahan meille jää kuitenkin rukouksen mahdollisuus.
>>Vastaus on, synti! Synti toi kaiken epäterveen ja sairauden joka ilmenee mitä erilaisimmissa muodoissaan.>>
Minusta sairaudet eivät johdu synnistä. Tai osa ehkä mutta ei kaikki... Ei Jumala ole antanut jollekin lapselle esim. syöpää tms sairautta sen takia, että lapsen vanhemmat tai lapset ovat syntisiä tai ovat tehneet syntiä.. Luulen, että monilla sairauksilla on Jumalan tarkoitus, jota emme välttämättä itse tajua. Mutta mielestäni sairaus ei ole automaattisesti rangaistus jostain synnistä tai pahuudesta.
>>Olen usein miettinyt sitä, miten erilaisia taakkoja/lahjoja meille ihmisille on jaettu. Jotkut saavat jo syntyessään jonkun sairauden/vamman, toiset myöhemmin elämässään joko onnettomuuden kautta tai itse aiheutettuna.>>
Ja tähän haluaisin lisätä, että joku vamma ei välttämättä ole taakka ihmiselle. Eiköhän se ole kiinni siitä, miten itse kokee itsensä ihmisenä. Ja hyväksyykö itsensä sellaisena kun on. Minä käsityshän muotoutuu myös sitä kautta miten muut meidät näkevät. Sellainen "vammainen" tai "viallinen" ihminen joka on lapsuudestaan asti saanut rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä, oppii paremmin hyväksymään itsensä ja vammansa. Mutta onhan toki heitäkin paljon, jotka ovat katkeria. En usko, että Jumalan rakkaus olisi näitä ihmisiä kohtaan erilaista, kuin muitakaan ihmisiä kohtaan. Kuten jo kirjoitin en usko, että vamma, sairaus tms olisi Jumalan rangaistus tai osoitus siitä, että Jumala rakastaisi jotakin vähemmän kuin muita. Epätäydellinenkin voi olla täydellistä !
Ps: ei ole tarkoitus olla töksäys näissä vastauksissa vaikka siltä varmaan välillä vaikuttaa :-) Kun on aina pakko yrittää nopeasti kirjoittaa, kun harvoin saa rauhassa koneella istua ja kirjoittaa...
Itse ajattelin tuota synti-asiaa, että tarkoitus oli kai siinä sanoa, että silloin kun paratiisissa haukattiin kiellettyä hedelmää ja synti tuli kiroukseksemme, niin: kaikki sairaudetkin tavallaan ovat tästä synnistä perua, ÄÄH! En osaa selittää, nyt kyllä minut ymmärretään aivan varmasti väärin!
En usko että tarkoitettiin että sairaus/vamma aina olisi jonkun ihmisen tai hänen vanhempien synneistä johtuvaa, en ainakaan itse usko niin. Tietysti sitten tällaiset "jollakin tapaa itse aiheutetut" esim. vääristä ruokailutottumuksista, alkoholin liikakäytöstä aiheutuneet sairaudet, ovat seuraamuksellisia, mutta eivät suinkaan kaikki sairaudet.
rupesin sitä miettimään, kun olin jo kirjoittanut aiemmat vastaukset... Ymmärsin kyllä :-) en osaa minäkään pukea sitä sanoiksi, mutta siis tavallaan me altistuttiin sairauksiin yms. sen seurauksena, kun Eeva söi tiedonpuusta. Koska ennen sitä ei ihminen ollut sairauksille yms. altis, vaan täydellisen "puhdas" ja terve..
Kirjoituksesi antaa miettimistä.
Elämän varrella on tullut mietittyä
samoja asioita monestikin. Varsinkin
kehitys vammautuneitten kohtalot ovat
antaneet ajattelemista.
_Miksi_ Jumala sallii vaikeita
vammautumisia joillekin, on
antanut ajattelemista. Sillä sanalla:_miksi_
ei ole enää ollut merkitystä,
varsinkaan, jos saa elää lähellä
ko. ihmistä.
Kenties keskiverto nykyihminen ei näe
kuin sen, mitä on tottunut ja oppinut
näkemään, mielipiteet mukaan luettuina?
Kaikkivaltias Taivaan ja maan Luoja
ei kuitenkaan tee virheitä, vaikka niin
tuskaantuneina ajattelemmekin. Ei, Hän
ei ole tehnyt virhettä. Jumala puhuu kaikessa
tavalla, ja puhuu toisella, sitä ei vain aina nähdä.
Eikö ruma, tai rumentavan vamman omaava
yksilö olisi silmissämme Ihminen,
siinä missä miellyttävän näköinenkin
olisi? Eivätkö molemmat ole 100 % ihmisiä, ihmisinä,
toinen ehkä vajavaisemmin kuin
toinen, mutta ihmisinä jokainen
olemme toisillemme annettuja
aarteita vajavaisuuden keskellä,
Jumalan ainutlaatuisina Lahjoina?
Pieni Down-syndrooman saanut lapsi
on yhtä ihana lapsi, kuin kuka lapsi
tahansa. En usko, että Jumala tahtoisi
meidän näkevän vain eri syndromia, vaan
Ihmiset. Jokaisella meistä on oma
syndroma, missä se sitten onkin.
Ihmisten silmät ovat vain tottuneet
toisenlaiseen kauneuteen, toisenlaisten
linssien läpi katsottuna; mutta annettakoon
siinäkin katsojalle Armo, jos hän ei uskalla
kohdata omia vammojansa, katsoessaan
toista ihmistä.
On ihmisiä joilla ei ole samanlaisia
kuoria ja epäluuloja, kuin mihin
sivilisaation tunteettomuus
on saanut tehokkuus ja hyöty yhteiskunnan
jäsenet tuudittaa! Helppoa on nähdä vain
syndroma; ei elävää ihmistä, joka on täydellinen
lahja, kenelle lahja suodaan. Armolahja on
suostua katsomaan Taivaan silmillä
täällä maassa.
Jumalan armon hiljaisuudessa syntyvää
näkemistä rukoileva.
Lohtua suo Jumalan mahdollisuuksien
lukuunottaminen ja näkeminen elämän vajavaisuuden ja surkeudenkin keskellä.
Mahdollisuus tähän on tajottuna meille
Kristuksessa, joka etsii kenet saisi
löytää.
Kristus meissä näkee tämän päivän
puistokemistissä huomispäivän
vankilalähetystyön tekijän.
Kristus maissä näkee tämän päivän
puolialastomassa katunaisessa
huomisen päivän evankelistan.
Jumalalle jokainen ihminen, vammoistaan ja vajavaisuuksistaan huolimatta on rakas. Ja jokainen ihminen on joskus ollut suloinen pikkuvauva, vaikka vanhemmiten se suloisuus saattaa olla kuoren alla piilossa, ainakin joillakin.
Kun jossakin perheessä odotetaan vauvaa, niin usein kuulee rukoiltavan, että vauva olisi terve. Kukaan ei luultavasti pyydä saada kehitysvammaista tai sairasta lasta. Tätä en sano loukatakseni. Joskus olen lukenut että vanhemmat saattavat jopa syyllistää toinen toistaan, että kummassa oli vika kun syntyi vammainen lapsi. Tällaisessa kilpailuyhteiskunnassa voi olla vaikea kokemus, kun oma lapsi ei kehitykään samalla tavoin kuin ikätoverinsa. Osaavatko lähimmäiset tukea tällaisen tapauksen kokeneita vanhempia, vai jäävätkö nämä yksin? En väitä, etteikö kehitysvammainen lapsi ole vanhemmilleen rakas, voi olla rakkaampikin, koskapa hän tarvitsee enemmän apua eikä mahdollisesti koskaan pysty täysin itsenäiseen elämään.
En usko että syvästi kehitysvammainen itse murehtii kohtaloaan ja erilaisuuttaan, mutta jos vamma on lievä, lapsi voi ymmärtää erilaisuutensa ja kokea surua siitä, ettei ole niin kuin ikätoverinsa. Lapset ovat joskus aika julmia ja sanovat hyvin suoraan asioita, eikä se aina jää pelkkään sanomiseen.
Sitten näistä ulkonäköön liittyvistä asioista. Itse olen todennut että jos jollakin lähimmäisellä on jokin poikkeava piirre ulkonäössään, niin siihenkin "silmä tottuu" siten, ettei siihen jonkin ajan kuluttua enää kiinnitä huomiota.
Raskaampi taakka?
sun-glasses
Eräässä tutussa hengellisessä laulussa lauletaan "ei pisaraakaan liikaa...". Joskus mietin kuitenkin että onko joillekin ihmisille annettu sittenkin liikaa? Miten muuten uskovatkin ihmiset tekisivät itsemurhia? Saattaahan näissä tapauksissa tosin olla taustalla mielenhäiriö, kuka tietää.
Se on kyllä totta, että kukaan meistä ihmisistä ei ole virheetön. Ihmisiä ehkä pystytään pettämään, mutta Jumala näkee sydämeen, eikä Häneltä mikään ole salattua.
Vaikka näitä kyselenkin, uskon silti, että "kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat". Room.8:28.
>>Eräässä tutussa hengellisessä laulussa lauletaan "ei pisaraakaan liikaa...". Joskus mietin kuitenkin että onko joillekin ihmisille annettu sittenkin liikaa?>>
Olen monta kertaa miettinyt heikkoina hetkinäni, onko se Jumalan koe ihmiselle, miten tämä luottaa Jumalaan ? luottaako siihen viimeiseen pisaraan asti ? Ja miksi Jumala salii saatanan koetella uskovaisia ? Senkö takia, että näkisi ihmisen kuuliasuuden itseänsä kohtaan ? Tuli tässä mieleen Jobin kirja...
Itsemurhistakin vielä.. jos Jumala on ennalta nähnyt, että uskovainen saa sen "viimeisen pisaran" ja tekee itsemurhan, niin miksi Jumala ei jätä antamatta sitä viimeistä pisaraa ? Onko silloin itsemurha Jumalan syytä, jos Jumala itse on antanut sen viimeisen pisaran ?
kun ette antaneet jotakin varmaa vastausta, ei kai sellaista olekaan. Kun sitäkin kuulee, että Jumalan nimissä annetaan varmoja vastauksia.
Tuli mieleen se Raamatun kohta Luuk.4. kun Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta ja Henki kuljetti Häntä erämaassa. Ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä Hän syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli Hänen nälkä. Ja perkele kiusasi Jeesusta ja kolme kertaa Jeesus vastasi hänelle "kirjoitettu on"...
Eikö tämä Jeesuksen esimerkki ole tähän kyselemäämme asiaan sopiva. On hyvä lukea Sanaa ja opetella ulkoakin Raamatun jakeita, niin että kun hyökkäys tulee, voimme palauttaa mieleen Raamatun opetuksen ja voimme sanoa kiusaajalle "kirjoitettu on"...