Mitä mieltä olette lapsettomuudesta? Lueskelin edellisiä viestejä ja siellä joku kirjoitti että jos Jumala haluaa meidän saavan lapsia niitä tulee ehkäisystä huolimatta. Mutta entä jos niitä ei tule ollenkaan? Onko se teidän mielestä Jumalan rangaistus jostain pahasta teosta?
Entä lapsettomuushoidot? Koeputkihedelmöitykset ym?
Oma uskoni alkaa pikkuhiljaa olla todella kovalla koetuksella tämän asian takia.
Entä lapsettomuushoidot? Koeputkihedelmöitykset ym?
Oma uskoni alkaa pikkuhiljaa olla todella kovalla koetuksella tämän asian takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuinka lapsettomuus voisi olla Jumalan rangaistusta? älä hyvä ihminen edes ajattele tuollaista: minulla on kaksi lasta ---> olenko jollakin tapaa synnittömämpi kuin sinä? PAH, en tietenkään.
jos ette vielä ole kokeilleet lapsettomuushoitoja tai keinohedelmöitystä, niin nyt kipinkapin doktorille... :-)!
Hei sinä!
Lapsettomuus on tabuteema. Arvaas, kuinka usein minulta ja mieheltäni kysytään, että miksi niitä lapsia ei vielä ole HANKITTU. Ja kuinka monta kertaa olemme saaneet selittää, että kun ei vielä ole onnistunut, vaikka kovasti yritetään.
Meillä ei vielä olla aloitettu hoitoja, mutta ensi vuoden aikana, jos ei mitään "luomuna" tapahdu, niin sitten varmaan hakeudutaan tutkimuksiin. Itse uskon lapsettomuushoitojen (kuten lääketieteen yleensäkin) olevan Jumalan keino auttaa ihmistä. Tosin jos Jumala on tarkoittanut, että me emme lasta saa, niin silloin hoidoista tulee todennäköisesti olemaan vähemmän apua. Mutta sen asian kestämiseenkin Hän itse antaa voiman, jos ja kun sen aika tulee.
Uskon, että uskosi on koetuksella tämän asian kanssa, niin on minunkin välillä. Tosin tällä hetkellä elän jotenkin lapsettomuuden yläpuolella. Siis siten, että osaan rentoutua ja nauttia elämästäni. Ja minulla on kokemusta siitä, että juuri sellaisessa tilanteessa se sitten Jumalan armosta "nappasi". ;-) Mutta päivä kerrallaan.
Anne
Miksi ihmeessä pitäisi (tai olisi jokin paine) lisääntyä? Olen 41 ikävuotenani oppinut ainakin arvostamaan Macciavellin ja Erasmus Rotterdamilaisen ihmiskäsitystä. Erasmuksen teos "Tyhmyyden ylistys" kertoo meistä ihmisistä paljon. Myös sen, ettei meissä ole mitään sen arvoista, että kannattaisi hinkua lisääntymään. Myös oma kokemukseni ihmisistä vahvistaa edellämainitun.
Vielä hassumpaa on kantaa huolta siitä, että ei ehken onnistui synnyttämään lisää ihmisiä tälle planeetalle, vai onko se huoli itsekkyyttä? Ei tämä maailma tarvitse enään yhtään uutta ihmistä vaivoikseen, ihmisen arvo on tasan nolla. Tulette kyllä huomaamaan sen, ennemmin tai myöhemmin, hyvää syksyä!
Olemme ns. selittämättömästi lapsettomia mieheni
kanssa. Tämä on todellinen uskon kriisi, varsinkin
kun se ei ole ensimmäinen kriisi elämässäni.
Tuntuu, että minulle on todella annettu enemmän
surua kuin jaksaisin kantaa.
En pysty hyväksymään uskossa asiaa muuten kuin
siten, että ajattelen olevani Jumalan palvelija.
Jos ajattelen itseäni pelkästään Jumalan
lapsena, katkeruus iskee. Palvelijana oleminen
on nöyrempi tehtävä ja auttaa ymmärtämään, että
Jumala ei tässä vaiheessa ole tarkoittanut lasta
elämäämme tai en tiedä, tarkoittaako koskaan.