Tuotteko oppilaitoksessa, työssä, kaveripiirissä, sukulaisissa, naapureille tai harrastuksissa esille sopivissa yhteyksissä sen, että olette uskonnottomia tai pidätte itseänne ateistina?
Vai onko sen asiaan puheeksi tullessa jotenkin vaikea tuoda oma kantansa esiin, esimerkiksi sen pelossa, että arvelee jotenkin loukkaavansa muita, vaikkapa uskovaisia?
Vai onko koko asia EVVK?
Jos ajattelee, että miltei 90 prosenttia käy rippikoulun, asia ei ole aivan EVVK..?
Vai onko sen asiaan puheeksi tullessa jotenkin vaikea tuoda oma kantansa esiin, esimerkiksi sen pelossa, että arvelee jotenkin loukkaavansa muita, vaikkapa uskovaisia?
Vai onko koko asia EVVK?
Jos ajattelee, että miltei 90 prosenttia käy rippikoulun, asia ei ole aivan EVVK..?
Vastaukset 14
Vanhimmat
pienessä yhteisössä, maalaiskylässä ei ymmärrettävästi voi ajatella omilla aivoillaan.
Isommassa kaupungissa voi ja sen huomaa ateistien määrän lisääntymisenä.
En yleensäkään puhu uskonnoista kenenkään kanssa, (paitsi foorumeilla). Johtuu ihan siitä, että jotkut loukkaantuvat, kun kiistää Jumalan olemassaolon. No eipä oikein ole syytäkään keskustella näistä asioista, kun oma kanta on ihan selvä.
Eipä tule ateismia mitenkään erityisemmin mainostettua. Suoraan tai epäsuoraan kysyttäessä mainitsen ateismin kyllä ihan mielelläni ja häpeilemättä. Omassa ikäryhmässäni (25 vuotta) ateismi taitaa kyllä olla muutenkin enemmistön valinta...
"Jos ajattelee, että miltei 90 prosenttia käy rippikoulun, asia ei ole aivan EVVK..?"
Rippukoulu käydään tyypillisesti 15-vuotiaana... Tarvitseeko selittää tuon tarkemmin?
Olen itsekin käynyt rippikoulun, mukava paikkahan se oli. Kirkostakin erosin vasta pari vuotta sitten. Ateistina kuitenkin olen ollut niin pitkään kun uskonasioita vain olen edes ajatellut. Silloin 15-vuotiaana mitkään jumalat eivät voineet vähempää kiinnostaa...
Itse kysymykseen vastasinkin jo, mutta vastaus meni vähän väärään paikkaan...
Kuten varmaan muillakin, asia tulee aika harvoin puheeksi.
Työympyröissä tapaan joskus melko konservatiivista väkeä (koti-kirkko-isänmaa ja keskustapuolue) ja joskus joutuu tilanteeseen, jossa kristillisyys oletetaan ikään kuin normiksi, kuin se olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto näissä elämänkatsomuskuvioissa. Silloin kyllä älähdän, ihan kasvattamismielessä. On tärkeää muistuttaa näitä takapajuisia ihmisiä, että toisinkin voi ajatella ja se on ihan OK.
Jotkut provosoituvat sanasta ateisti, mutta se kertoo vain heidän ongelmallisesta suhteestaan ajatuksenvapauteen enkä koe että se olisi minun ongelmani.
monestikin tulee puheeksi kavereiden kanssa uskonnon asiat,koska monet ihmiset kuuluvat eri uskontokuntiin...
ja siis minä en häpeä sanoa omaa mielipidetäni asiasta oli kuulija kuka vain.en pelkää kenekään loukkantuvan,koska kuvitteken ihmisten ajattelevan,että se on jokaisen oma asia...
miten riipikoulu liittyy siihen uskooko vai ei...no joo-luetaan uskontunnustus ja ehkä se on sitte jumalan pilkkaa lausua se turhaan...mutta saa kai ei-uskovainenkin ola jonkun kummi ja mennä silti kirkossa naimisiin...?minä en koe sitä mitenkään ongelmana noiden asian suhteen vaikkei uskoisikaan jumalaa...
En harrasta lähetystyötä, enkä pyri myymään ateismia. Yleensä jos tapaan uskiksen, niin yritän hieman himmentään hänen kiihkoaan. Ja yritän käyttää raamattua siten, että he eivät enää pyrkisi kokoamaan ristiretkeä. Mutta mielestäni jokaisella on oikeus uskontoon. Tosin, jos joku haluaa keskustelua, niin enhän minä nyt sitä mahdollisuutta tuhlaa.
Jos joku loukkaantuu elämänkatsomuksestani, loukkaannun.
Minkäs takia tunnet pelkoa rippikoulun käymistä kohtaan?
Kävin itsekin rippikoulun ja sehän oli yksi pakollinen kuvio siihen aikaan muiden pakollisten kuvioiden joukossa.
Varmaan tiedät, että kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Mitä tulee kaikenasteiseen itsensä toitottamiseen siinä porukassa missä toimii, kuvitteletko, että se ketään kiinnostaa.
Se mikä yleensä kiinnostaa on se mitä luurankoja kaapistasi löytyy.
Sitä kommentoidaan lähimmäisten taholta joko sulle suoraan tai selkäsi takana, eli onko sulla ongelmia koulussa, työelämässä tai sosiaalisissa kanssakäymisissäsi.
Niin, että älä kuvittele, että ihmiset ovat hölmöjä.
Ja mitä ateistivalintaasi tulee kyllähän sinut tunnistetaan sanavalintasi ja toimintasi perusteella ateistiksi jossain vaiheessa kuten minutkin tunnistetaan uskikseksi.
Ja mitä rippikoulunkäymishuoleesi tulee ateismistasi toitottaminen ei riitä estämään kersojen rippikouluun menoa.
Kersoihin pätee vanha sääntö; sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto tai kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
eiköhän kysyjä ollut ihan aikuinen :D
Riparin "suosio" perustuu kahteen asiaan; ympäristön paineeseen ja rippilahjoihin.
omaa uskonnottomuutta sen paremmin julkituoda. Jos en itse usko niin eihän minun tarvitse toisia "käännyttää" omaan näkökantaan. Toinen asia on sitten jos asiasta nimenomaan keskustellaan.
Kirkon asema ja sen myötä monet seremoniat ovat niin juurtuneen ihmisiin että niistä pidetään kiinni vaikka eivät niin uskovaisia olisikaan. Kaste jota pidetään nimen julkaisutilaisuutena. rippilkoululeiri joka on enemmän sosiaalinen tapahtuma, häät jossa saa olla huomionkohteena ja keinua ruusuhohtoisessa unelmissa sekä hautajaiset joka on luonteeltaan jäähyväistilaisuus. Näistä on tullut niin oleellinen osa että niitä ei aina ajatella uskontoon liittyvinä. Olen itse käynyt rippikoulun ja myös eronnut kirkosta. Voin hyvin käydä kirkossa erilaisissa tilaisuksissa eivätkä ne menot minua mitenkään häiritse vaikka pidän niitä pelkkinä seremonioina. Ei uskonnottomuudesta tarvitse tehdä vasta-uskoa.
miten asiasta keskusteleminen on toisen "käännyttämistä" omaan näkökantaan...? jos uskovainen(kristitty) ja ateisti juttelevat,siinä se on uskis joka vahvemmin käännyttää ateistia.
itse koen asian näin,ettei ateisteja haittaa toisen usko,mutta uskovainen ei voi ymmärtää ,miksei usko.
siltä vaikuttaa. Käännyttäjä on uskovainen. Niin myös ateisti joka henkeen ja vereen todistaa uskovaiselle jumalan mahdottuuden on tavallaan uskovainen eli omien ajatustensa "vanki".
Moi !
Olen "julkiateisti". Luulen että kaikki työpaikallani tietävät sen.
Toisaalta, tällaisessa työpaikassa jossa peruskoulutus on DI ei ole kovin montaa kirjaimelliseen raamatuntulkintaan nojaavaa. En tiedä yhtään.
--
ei tule edes puheeksi yleensä. joskus kavereiden kanssa ollaan puhuttu , samoin työpaikalla. Ei mitään ihmeellistä. Pystytään keskusteleen asioista vaikka on erimielistä porukkaa.
Mutta vaimon sukulaiset on eri juttu. Niiden kanssa ei voi edes keskustella,ihan mahdoton ajatus. Kaikki on niin mustavalkoista. Jos tietäisivät etten kuulu kirkkoon tai että olen ateisti, vois tulla aikamoista vittuilua ja painostustakin.
Anoppi ainakin totesi jossain muussa yhteydessä että ateistit ovat sydämettömiä ja toisessa yhteydessä että ateistit ovat kommunisteja.