Mitenkähän siinä lopulta kävi? "Ainoa oikea usko" antaa meille ehdottoman oikeassa olon valtuuden. Hyvin pinnallisestikin ajateltuna tuollainen usko sulkee meidät täysin omantuntomme ja samalla Pyhän Hengen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.
Kaikki jonka koemme tai näemme pohjaamme tuohon ainoaan oikeaan uskoon joka täydellisesti poistaa meiltä kaiken vastuun jokapäiväisessä elämässämme, kunhan vaan kirjaimellisesti omaksumme oikean uskon.
Tuollaisella uskolla ikään kuin kumoamme hyvän ja pahan tiedon jonka Raamattu meille opettaa.
Totinen tosi, mutta siinä sitä on uskomista kerrakseen. Luulisin ettei tuollainen elämän oikopolku lopultakaan ole mahdollinen.
Tänään rukoilen apua Jumalalta välttyäkseni tuollaiselta fanaattiselta uskolta.
Turust
Kaikki jonka koemme tai näemme pohjaamme tuohon ainoaan oikeaan uskoon joka täydellisesti poistaa meiltä kaiken vastuun jokapäiväisessä elämässämme, kunhan vaan kirjaimellisesti omaksumme oikean uskon.
Tuollaisella uskolla ikään kuin kumoamme hyvän ja pahan tiedon jonka Raamattu meille opettaa.
Totinen tosi, mutta siinä sitä on uskomista kerrakseen. Luulisin ettei tuollainen elämän oikopolku lopultakaan ole mahdollinen.
Tänään rukoilen apua Jumalalta välttyäkseni tuollaiselta fanaattiselta uskolta.
Turust
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei minullakaan ole tuohon mitään lisättävää!
Kiitän jokaisesta, joka rukoilee nöyryyttä myös uskoonsa. Toivon sinulle kaikkea Jumalan hyvää.
Sivistyssanakirja antaa lähinnä nämä sanat fanaattisuudelle, mutta siinä ei sanota, että ainoaan oikeaan kirkkoon uskova olisi fanaatikko. Fanaatikko voi olla myös se, joka sanoo, ettei mikään kirkko ole ainoa oikea. Fanaattisuudessa on kysymys kiihkomielisyydestä, joka hämärtää selkeän ajattelun.
Hyvä veli "Turust", oletkohan sekoittanut fanaattisuuden ja loogisuuden? - Montako kirkkoa Kristus perusti? Jotkut sanovat, ettei yhtään, mutta se on epäloogista. Luterilaisetkin puhuvat yhdestä ainoasta oikeasta näkymättömästä kirkosta. Ei siitäkään puhuminen ole välttämättä fanaattista, ellei tuo puhuminen ole kiihkomielistä ja tosiasiat sivuuttavaa - se muuten joskus on.
Kiihkomielistä voi olla myös ainoaan oikeaan kirkkoon uskovien vastustaminen ilman perusteita ja kiihkoillen. - En sinussa kiihkoilua havaitse, mutta epäloogisuutta kylläkin suhteessa ainoan oikean kirkon mahdollisuuteen.
Kristus perusti vain yhden kirkon, jota hän ensin itse ja sitten apostolit johtivat. On vain neljä vaihtoehtoa:
1. Kristuksen kirkko on säilynyt, jolloin vain katolinen kirkko tai ortodoksinen kirkko ovat ainoat oikeat.
2. Elämme luopumuksen tilassa, jolloin mikään kirkko ei ole oikea.
3. Kristuksen kirkko on palautettu,.
4. Kristuksen kirkko on palautettu, mutta siitä on taas luovuttu.
Viides vaihtoehto eli se, että kirkko olisi näkymätön ja aina ollut, on kuin keisarin uudet vaatteet, joten en pidä sitä edes vaihtoehtona.
kuuluvat yhteen, kristilliseen, apostoliseen ja oikeauskoiseen katoliseen kirkkoon, minkä perustaja on Jeesus Kristus. Valitettavasti Joseph Smithin seuraajat eivät kuulu tähän katoliseen kristilliseen kirkkoon, minkä perustaja on neitsyt Mariasta, Betlehemissä syntynyt Kristus.
ja hoe, hoe vielä siitä hupaisasta kirkostasi. Hoe vielä vähän, että kirkkosi on se oikea. Hoe hoe hoe ja hoe. Olethan: fanaattinen kiihkoilija, jolle vain se oma uskontokunta on se ainoa oikea ja jumalalle kelpaava. Muut elelevätkin sitten päin helvettiä, kun eivät liity hienoon kirkkoosi. Hoe vielä vähän sitä. Hoe oikein sydämesi kyllyydestä. Täällähän sitä saat tehdä rauhassa. Meille naapureillesi maireilet ja hymyilet ja teeskentelet parhaasi mukaan hyväksyvää, mutta täällä voit hokea ja hokea hokemasta päästyäsi, että vain sinun kirkkosi ja elämäsi ja uskosi on oikeaa. Muut ovat väärässä. Vain sinä tiedät mikä on oikein.
Olet ganaatikko ja kiihkoilija. Ja vaikka mitä muuta yrittäisit väittää, olet joka tapauksessa säälittävä naapureillesi ja tutuillesi koreileva teeskentelijä.
Antamistasi vaihtoehdoista kolmonen on oikea eli Kristuksen kirkko on palautettu.
Aiemmin olet sanonut, että luopumus tuli, kun maalliset hallitsijat alkovat nimittää piispoja.
Mutta vuonna 1075 Rooman kirkolliskokouksessa paavi Gregorius VII kumosi maallisten johtajien oikeuden nimittää piispoja ja osallistua paavinvaaliin.
Pieniä takaiskuja lukuunottamatta maallinen valta on pysynyt erossa katolisen kirkon virkanimityksistä ja tällä hetkellä (varsinkin Mussolinin tekemän lateraanisopimuksen jälkeen) tilanne on hyvin vakaa.
Siis Kristuksen kirkko on palautettu!
tuo, että kirkko olisi palautunut v. 1075 Gregorius VII mahtikÄskyllä. Onko se yleinenkin ajatus roomalaiskatolisuudessa. Luen siitä ensi kertaa.
Se ei ole minusta kuitenkaan uskottava monestakin syystä. Yksi on tuo pappien selibaatti, joka ei ole raamatullista. Inkvisiitiolaitoskin syntyi sen jälkeen kuten aneiden myyntikin ja noitien polttaminen. Ei ole uskottavaa, että palautettu kirkko syyllistyisi sellaiseen.
kuuluvatko myös tuhannet muut kirkot tuohon yhteiseen katoliseen kirkkoon? Yhä edelleen katoliset ja ortodoksit ovat eri kirkkolaitoksissa, vaikka yhdistymispyrkimyksiäkin on.
jos sitä nyt hokemiseksi haluat sanoa, kun kerron siitä, minkä tiedän todeksi ja ihan ilman kiihkoilua. Sinun viestissäsi oli minusta fanatismia melkoisesti!
Kirkossa ei ole vikaa, mutta ihmiset ovat puutteellisia.
Minusta ei ole uskottavaa, että palautettu kirkko syyllistyisi moniavioisuuteen mukamas jäsenmääränsä lisäämiseksi, vaikka esim. Smith ei lukuisista vaimoistaan huolimatta juurikaan lisääntynyt.
Ja huomaa: Tuossa ei ollut kysymys (mormonien mukaan) Smithin vajavaisuudesta vaan peräti Jumalan käskystä!
En usko, että palautettu kirkko olisi riistänyt mustilta jäseniltään oikeuden pappeuteen ain avuoteen 1978 asti.
Ja huomaa: Tuossa ei ollut kysymys (mormonien mukaan) kirkon johtajien vajavaisuudesta vaan peräti Jumalan ilmoituksesta!
Ja pappien selibaatti on paljon parempi kuin mormonien moniavioisuus ja käsitys siitä, että vain moniavioisuuden harjoittajat pääsevät korkeimpaan korotukseen.
totta ole. Kunhan hoet ja jankutat asiaa minkä kerkeät.
Minä olen jonkin verran tutustunut tuohon katoliseen kirkkoon niin fyysisesti kuin henkisesti; olen mm. käynyt ko kirkon pyhimmillä paikoilla ja esim Pietarinkirkko teki semmosen vaikutuksen, että seisoskelin siellä tuntikaupalla ja piti tulla vielä seuraavanakin päivänä (sama vaimolla).
Olen myös tutustunut katolisen kirkon onnettomaan historiaan (jossa mm. kardinaalien murhia, paavien murhia, paavin poikien murhia, pannaanjulistuksia velkojen, kiristyksien ja lupauksien takia, yms). Näin ollen katolinen kirkko on hanurista, mutta kaikki mitä ko kirkko on tähän mennessä saanut aikaan on se, mitä kyseisen kirkon vilpittömät jäsenet ovat saaneet aikaan - siiä on kyse vilpittömyydestä ja se tuntuu hyvältä. Sanoisin, että nyky MAP-profeetan valtuudet ovat samaa luokkaa kun nyky Paavilla: Jumala on heille sama mysteeri kuin kaikille muillekin, mutta heillä on jokin käsitys hyvyydestä, nöyryydestä ja oikeasta vallasta ja sen oikeudenmukaisuudesta.
Minä en usko mitään ennenkuin Jumala tulee ja vetäisee minua turpaan niin että on nenä nyrkin kokoisena. Totuden nimissä; suosittelen samaa muillekin!
Siis tosiaankaan oikeaa kirkkoa ei ole olemassakaan. Jeesus ei perustanut kirkkoa. Sen sijaan Jeesuksen opetuksiin uskovat ja niitä halukkaat seuraamaan alkoivat kokoontua yhteen ja näistä löyhistä yhteenliittymistä muodostui uskovien yhteisöjä, seurakuntia. Seurakunnissa syötiin yhdessä Jeesuksen muistoksi, kuten tämä oli kehottanut ja siitä muodostui ehtoollisen sakramentti.
Jeesus ei asettanut ketään profeetaksi jälkeensä. Hänellä oli lähipiirissään ihmisiä, jotka alkoivat palavasti viedä Jeesuksen opettamia totuuksia maailmaan, eli noudattaa lähetyskäskyä. Näitä alun pioneerivaiheen lähtijöitä on myöhemmin alettu sanoa apostoleiksi. Jeesus ei asettanut myöskään apostoleita.
Jeesuksen opetukset on tiivistettynä Vuorisaarnassa. Lisäksi Hän kehotti antamaan köyhille ja tarvitseville kaikki, mitä meiltä irti lähtee ja seuraamaan itseään. Rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisissämme Häntä.
Juuri siksi, että tämä on niin yksinkertaista, on perustettu lukuisia eri kirkkoja. Sen sijaan että tehtäisiin mitä Jeesus pyysi, on alettu viisastella, saivarrella ja olla oikeassa. Sen sijaan, että seuraisimme Jeesusta askaroimme omahyväisesti opillisten kysymysten parissa. Jotkut meistä luulevat, että jättämällä teen, kahvin tai viinin juomatta tulemme kelvollisiksi, toiset uskovat että pitämällä tietynlaisia alusvaatteita miellytämme Jeesusta, onpa niitäkin, jotka arvelevat että opettelamalla tietynlaiset kädenpuristukset jne. jne.
Lyhyesti: tehdään mitä vaan, ettei jouduttaisi kohtaamaan sitä tosiasiaa, mitä KOKO AJAN JÄTÄMME TGEKEMÄTTÄ:
apostolit kirkkonsa johtoon. "Teette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät." (Vanhempi käännös) Pietarille hän antoi taivasten valtakunnan avaimet eli johtamisvaltuuden.
"ELI" tarkoittaa tulkintaa...Tässä tapauksessa sinun tulkintaa, EI TIETOA
eli ainakin kirkossamme opetettua tietoa eikä minun tulkintaani. - Noista avaimista tulee mieleeni maatalon emäntä, jonka hallussa on raskaita aitan avaimia vyötäisillään. Hän hallitsee niiden kautta, kuka míhinkin varastoon pääsee. Avainten haltija on melko yleinen vertaus johtamisvaltuudesta.
Mutta kun avaimet voivat olla kaikilla kelvollisilla.
eli profeetalla, mutta hän delegoi niiden käyttövaltuutta. Niinpä seurakunnan piispalla on avaimet oman alueensa Aaronin pappeuteen nähden, mutta ei Melkisedeklin pappeuteen nähden. Ne ovat vaarnan johtajalla. Ilman tuota valtuutta käyttää avaimia toiminta ei olisi oikein.
läheskään riitä. Helposti ylpeydessä ja omahyväisyydessä suljemme itsemme Pyhän Hengen ohjauksen ulkopuolelle uskoen, että vain minä olen oikeassa uskossa. Tarvitsemme hivenen nöyryyttä ja luopumusta ollaksemme avoimia Jumalan tahdolle. Muutoin mitkään pappeudet tai avaimet eivät voi meitä auttaa.
Turust
Pappeuden voimat on liitetty taivaan voimiin. Pelkkä muodollinen valtuus ei riitä, mutta sekin on vättämätön, jotta toimitukset olisivat päteviä.
tuo oppi kaikki yksine avaimineen on mormonismia katolilaisuutta, mutta raamatun mukaan jokainen uskova voi olla avaimenhaltija:
"totisesti, totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te (huom! te, ei sinä yksin) päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa,
sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut MINUN NIMEENI, SIINÄ MINÄ OLEN HEIDÄN KESKELLÄNSÄ."
siinä on jumalallinen valtuus itseltään melkisedekin papilta julistaa syntejä anteeksi.
Jeesuksellä on valta antaa syntejä anteeksi (mark. 2:10), mutta meillä jokaisella on mahdollisuus ikäänkuin julistaa alttarilla syntejä anteeksi toinen toisillemme ja ne ovat taivaassa anteeksiannetut.
Ainakin kohdassa Matt. 16:19 se sanottiin Pietarille: "Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä on, se on myös taivaissa vapautettu." - Mitähän arvelet sitomisen tässä tarkoittavan? Voidaanko ihminen sitoa pysyvästi synteihinsä jonkun toisen toimesta? Tämä viittaa siihen, että kysymyksessä oli muutakin kuin synnistä päästäminen.
Myös kohdassa Joh. 20:23 tuo valtuus antaa syntejä anteeksi annettiin apostoleille eikä kaikille kirkon äsenille. Jeesus ilmestyi noin sanoessaan apostoleille. Tässäkin on nähdäkseni kysymys pikemminkin kirkkokurista, kuin syntien anteeksiantamisesta eli oikeudesta liittää kirkkoon ja erottaa siitä.
Jeesus sanoi saman sekä pietarille, että myöhemmin myös opetuslapsilleen.
kun luet kyseistä matt. 18, huomaat siinä puhuttavan juuri anteeksiantamuksesta.
sitominen/syntien pidättäminen meinaa tässäkin sitä, että synnit ovat sidotut, jos synnintekijä vetoaa Jumalan armoon tekemättä kuitenkaan parannusta. hän on siis edelleen syntiensä sitoma.
päästää = julistaa katuvalle synnit anteeksi.
mitä puhut taas kirkkokurista?
johanneshan puhuu selvästi syntien anteeksi saamisesta ja pidättämisestä.
tuomaskin oli mukana, tuomas, jota hyvin usein verrataan epäilijöihin vielä tänäkin päivänä. tuomaskin sai "valtuuden" sitoa ja päästää, vaikka oli epäilijä.
samoin pietari, jolle Jeesus oli puhunut seurakunnan johtamisesta joa aiemmin. johannes kertoo, kuinka Jeesus puhelee pietarille taas samassa yhteydessä paimenen tehtävästä.
kuvittelehan paikka, josta ei ole poispääsyä, autio saari vaikkapa:
olet kahdestaan ihmisen kanssa, joka haluaa tunnustaa syntinsä eli yksinkertaisesti tulla uskoon (kristillinen termi uudestisyntymisestä). mistäpä siihen pietarin tempaiset sitomaan tai päästämään?
raamatun ohje Jeesuksen itsensä opettamana löytyy aiemmin mainitun matteuksen kirjoittamana "jos kaksi tai kolme...".
ei tilanteessa siis mitään kirkkokuria ole, katumusta ja armoa vain!
No ei niitä avaimia ainakaan ole millekään MAP-kirkolle annettu.
ainakin MAP-kirkossa. Minut kastaneella kirkon vanhimmalla oli meneillään avioliiton ulkopuolinen seksisuhde kirkkoon kuuluvan sisaren kanssa. Lisäksi hän oli kavaltanut jo ison tukun kymmenysrahoja ja jatkoi kavaltamistaan niin pitkään, kunnens jäi kiinni.
Olet Tapani itse tällä palstalla sanonut, että tämän miehen toimittama kaste ja Pyhän Hengen lahjan antaminen kätten päällepanon kautta oli täysin pätevä.
Näin jälkikäteen olen joskus miettinyt, antoiko hän tosiaan minulle silloin Pyhän Hengen lahjan.
Arvelen, että riivaajahenkiä tuli silloin koko liuta, isässäni ne olivat alkaneet vaikuttaa jo joitakin kuukausia aikaisemmin tuhoavalla voimallaan.
on ymmärtää ero Johanneksen ja muiden (Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan) evankeliumien välillä.
Muiden tehtävä oli tuoda todistus niille, jotka eivät olleet Kristuksessa. Johanneksen ei tarvinnut tätä todistusta antaa, sillä Jeesuksen sanojen mukaan, "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen". Hän ei puhu omiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. (Joh.16:13-15)
Maailma ei tällaista todistusta voi ottaa vastaan, sillä heiltä se on salattu.
On hyvä muistaa ohje, jota monet opettajat käyttävät: Raamattu selittää itse itseään.
Mutta uskon kautta emme enää ole kasvattajan alaisia. Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Ja kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.
Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal.3:25-29)
Raamattu on kaikessa johdonmukainen. Ristiriidat eivät ole Sanassa, vaan ihmisten mielissä joka sulkee meidät itsekeskeisyydessämme ulos Pyhän Hengen johdatuksesta.
Turust
otetaan vastaan. Ei se ole antajan henkilöstä riippuvaista, vaan siitä, alkaako henkilö noudattaa Pyhän Hengen neuvomaa totuudenmukaista elämää. Pyhän Hengen toveruus on luvattu sille, joka pitää käskyt. Tuo henkilö ei siis sitä lahjaa anna, vaan hän toimii välittäjänä.
Helluntailainen naapurini puhuu huokaamisesta Jumalan puoleen (hän muuten ei ole koskaan tyrkyttänyt minulle uskoaan ainoana oikeana!). Olen alkanut ymmärtää, mitä hän tarkoittaa. Jumala tuntee meidä, tarpeemme, salaisimmat ajatuksemme, syntimme, ylpeytemme, itsekeskeisyytemme ja myös kaipauksemme. Fanaattisen uskontokunnan piirissä kasvaneena myös minä rukoilen,että varjeltuisin fanaattisuudelta. Sillä nöyryyttä ja rakkautta me tarvitsemme, emme "oikeassa olemista". Vain Jumala yksin on hyvä ja täydellinen, en minä, sanoi itse Jeesus, vain Jumala yksin.
Haluan olla jo nyt vähine voimineni rakentamassa Jumalan rakkauden valtakuntaa täällä eläessäni, mutta en halua tulla jumalaksi, päästä korotukseen tai olla "tiellä täydellisyyteen" - ainakaan niin kauan, kuin se on tarkoitettu vain harvoille ja valituille mormoneille. Minä en voi tuomita silti ketään, mormoneitakaan. Tulen loppuelämäni suremaan kirkon takia rikki mennyttä lapsuudenkotiani ja kaikkea neuroottisuutta, ahdistuneisuutta ja pakkomielteisyyttä, mitä kirkko on tuonut sisarusteni ja omaan elämääni. Isästä ja äidistä puhumattakaan.
Lyhyimmän tuntemani rukouksen olen oppinut ihmiseltä, joka on istunut vankilassa, kokenut viinahelvetin, nähnyt monen läheisensä kuoleman, menettänyt kaiken ja saanut sen moninverroin takaisin. Rukous Korkeimman Hyvän puoleen on rukoiltu kahdella sanalla:
"Kuis tiedät."
Mulla on työkaverina nuori mormoni. Välillä meno on aivan holtitonta ja tuntuu että ei kaveri pysy nahoissaan ja on todella hermostuneen oloinen. Toisinaan taas silmät on sumeat mutta muuten normaalimman oloinen. Perjantaina oli useita vaaratilanteita kun tyyppi sähelsi aivan päättömästi. Alkaa olla aika vaarallisen tuntuista kaverin touhut.
jos tommonen kaveri sitten on, niin sano sille että onko sulla jotain ongelmaa....? Jos joku kölvi on perjantaina hermostonut, niin ei se kyllä uskonnnonsyy ole vaan lähinnä hormonien! Siitä minullakin on kokemusta.
Minusta tässä on koko uskonto-ongelman tiivistys; jokaisella on oma totuutensa. Niin kauan kun on erilaisia totuuksia, niin niin kauan taistellaan. Niin kauan kun ei ole "yksi totuus", niin kukaan ei voi erottaa mielikuvitusta Pyhästä Hengestä.
Minä silti uskon että tosuuksia on niin paljon kuin on ihmisiä.
Paras kun unohdetaan koko uskonnollinen ajattelu. Sillähän niistä ongelmista päästään kokonaan.