mitä teen??

... seurakunta auttaa kaikkia katuvia. nöyryyttä tarbvitaan, mutta voisin kertoa sinulle erottamisen tuskasta. tekisin mitä tahansa, että olisin päätynyt itse silloin ottamaan ojennuksen vastaan. nyt olen palaamassa ja toivottavasti pian sisar, mutta erottamisen tuskan taakan kannan varmaan iäti harteillani. toivon, että saat voimia parantaaksesi tapasi.

Mieti ensin että onko ikävä ystäviä suurin syy tuohon haikailuun???? ps. Tulipa tossa mieleen kun mulla on eräs työkaveri tässä kyseisessä uskonnossa ja se aina sillon tällön kertoo kaikkia noita juttuja työnlomassa. Että pitääkö se paikkansa että eräässä pohjois-pohjanmaan pienessä rannikkokaupungissa muhii melkeimpä "uskonsota" ja kaikenlaista ilkeilyä?? Aattelin vaan että minkälaista touhua se lopen on , koska tää mun kaverikin on välillä aika "villiä sorttia"???

Mikset vaan yksinkertaisesti eroa koko seurakunnasta? :) Oikea Jumala ei kyllä tuomitse sellaisten pikku juttujen takia, mikä jehovien seurakunnassa tuomitaan... Nauti elämästä, äläkä murehdi! Itse erosin kirkosta kokonaan pari viikkoa sitten - tuntui kuin suuri taakka olisi poistunut harteilta! Ihanaa! :) Tsemppiä sinulle jatkoonkin!

Ehdotan, että vilpittömästi lähestyisit veljiä ja kertoisit totuuden tapahtuneesta ottaen vastaan sen mitä tulee. Meidän on kannettava vastuumme teoistamme. Loppujen lopuksi et voi tietää etukäteen päätöstä, josta ei ole keskusteltu.

Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi.” – JESAJA 1:18.

Kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä seurakunnan vanhimpiin sieltä saat apua, ja jätä tämä palsta, täällä on kyllä joitakin JT mutta suuri osa on aivan jotain muuta, saat vain mielesi katkeraksi.
Hyvää jatkoa sinulle

Jo kirjoituksesi sävy paljastaa että olet ymmärtänyt tekojesi merkityksen.

Useat täällä kehoittavat sinua kääntymään vanhinten puoleen ja se on varmasti oikea lähestyminen asiaan.

Ei se että me kerromme heikkouksistamme ja epäonnistumisistamme tarkoita missään tapauksessa sitä että kysymys on jostain automaattisesta eroittamisesta - ratkaisevaa on sydämmentilamme ... totuustahan on se että hyvin harvat rikkovat Raamatun mittapuita koska he eivät halua noudattaa niitä - jokainen epäonnistuu ja tärkeämpää on se miten halauamme menetellä tulevaisuudessa.

Veljien ensiäminen tavoite on auttaa sinua palaamaan Raamatun mittapuiden mukaiseen elämään - ei suinkaan "rangaista" ja työntää sinua kauemmaksi sinua Raamtaun opetuksista.

Olen joutunut läheltä seuraamaan varsin monia tilanteita joissa veljet tai sisaret ovat jostain syystä ajautuneet tilanteeseen jossa he ovat rikkoneet Ramatun mittapuita vastaan mutta ovat hyvin nopeasti huomanneet menettelynsä aiheittamat suruliset seuraukset ja tunteneet aitoa surua ja katumusta tekojensa vuoksi - juuri silloin vanhimmat ovat olleet tärkeässä roolissa tukemassa häntä siinä prosessissa joka on auttanut häntä palauttamaan hyvän suhteen Jumalaan - ja se ei ole koskaan olut tämän henkilön eroittaminen seurakunnasta.

Se että asia vaivaa sinua on parhain todiste siitä että sinulla on Jumalan edessä hyvä asema.