En ole vielä kertaakaan kuollut eikä minua ole kuolleista herätetty, joten omakohtaista kokemusta ei ole kerrottavana.
Uskon että kun ihminen kuolee, niin sielu hänestä erkanee ja menee joko taivaaseen tai helvettiin. Tämän elämän aikana on aikaa päättää tästä kuolemanjälkeisestä sijoituspaikasta. Kuoleman jälkeen ei enää voi vaikuttaa asiaan.
Uskon että kun ihminen kuolee, niin sielu hänestä erkanee ja menee joko taivaaseen tai helvettiin. Tämän elämän aikana on aikaa päättää tästä kuolemanjälkeisestä sijoituspaikasta. Kuoleman jälkeen ei enää voi vaikuttaa asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sen kuilun yli, joka oli vielä ylittämätön siihen aikaan, kun Lasarus ja rikas mies olivat henkimaailmassa. Lasarus lepäsi vaivoistaan paratiisissa ja rikas mies poti tuskia omassa paikassaan. Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille. Tarkemmin sanoen hän järjesti evankelumin saarnaamisen kaikille, jotka olivat tuossa väliaikaisessa helvetissä ja muillekin, jotka eivät olleet saaneet tilaisuutta edes kuulla evankeliumista eläessään.
Ei evankeliumia saarnattaisi kuolleille, ellei heillä olisi tilaisuutta ottaa sitä vastaan.
Olikohan kyse sellaisista jotka olivat eläneet ennen kuin Jeesus maan päällä vaelsi? Niin ymmärtäisin tuosta kirjoituksestani.
Olen kyllä lukenut sellaisista harvinaisista tapauksista, kun joku ihminen vaikkapa sairauskohtaukseen on kuollut ja sitten herää vielä henkiin. Maurice Rawlings, amerikkalainen sydänsairauksien erikoislääkäri on kirjoittanut kirjan "Kuoleman tuolla puolen". Suosittelen lukemaan.
Meidän tulee elämämme aikana tehdä uskonratkaisu Jeesuksen puoleen, koska todennäköisesti meitä ei kuitenkaan herätetä henkiin kuoltuamme vaan siinä vaiheessa tuon uskonratkaisun täytyy olla jo tehty.
Raamatun mukaan vankeudessa oleville hengille. Heillä täytyy siis olla siellä tietoisuus ja mahdollisuus ottaa evankeliumi vastaa. Monet ovat kuolleet edes kuulematta koskaan evankeliumista. Kuitenkin evankeliumi kuuluu kaikille.
Ei kannata tuudittautua sellaiseen uskoon, että vielä kuoltuaan olisi mahdollisuus tehdä uskonratkaisu. Raamattu tosin kertoo:
1.Piet.3:18-20 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19. jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Kristus todella saarnasi kuolleille, mutta tuossa kohdassa viitataan siihen, että nuo kuolleet olivat eläneet Nooan päivinä. Raamatun opetuksen pohjalta en näe hyväksi uskoa että tämä olisi yleinen käytäntö. Kyllä ihmisen täytyy elämänsä aikana tehdä uskonratkaisu.
Olen iloinen siitä, että Kristus on noille Nooan aikana eläneille kuolleille julistanut evankeliumia. Minä en pahastuisi siitä, vaikka Kristus edelleenkin saarnaisi kuolleille, mutta minä en siitä päätä, enkä myös uskalla toivoani tällaiseen ajatukseen laittaa. Minä kehoitan jokaista tämän elämän aikana tekemään uskonratkaisunsa, ottamaan Jeesuksen elämänsä pelastajaksi ja vapahtajaksi.
Onko heidät jätetty vaille evankeliumia? Se kuuluu kaikille. Siksi kaikille kuolleillekin on julistettu evankeliumi. Ne, jotka kuulevat siitä elässään, mutta eivät ota sitä vastaan, menettävät paljon.
Tarkoititkohan sellaisia ihmisiä, joilla ei jostain syystä ole ollut mahdollista kuulla evankeliumia elämänsä aikana? Onhan tällaisia kansoja olemassa joille evankeliumia ei ole kukaan vielä kertonut.
Olen kuullut opetettavan että Jumala varmasti ottaa huomioon tämän seikan, että heillä ei ole ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumin julistusta. En usko että ihmistä tuomitaan kadotukseeen sen vuoksi, että hän ei ole voinut ottaa pelastusta vastaan kun ei ole siitä mitään tiennyt.
Eri asia kokonaan ovat sitten ne monet ihmiset, jotka ovat tavalla tai toisella moneen kertaan kuulleet elämänsä aikana Raamatun Sanaa ja evankeliumin julistusta, mutta ovat sulkeneet korvansa Jumalan kutsulta eivätkä ole elämänsä aikana ottaneet Jeesusta vapahtajanaan elämänsä Herraksi ja pelastajaksi.
Sitä tarkoitan, että kaikki saavat ennemmin tai myöhemmin kuulla evankeliumista. Siksi Jeesus henkensä annettuaan meni paratiisiin. Siellä hän järjesti evankeliumin saarnaamisen kaikille kuolleille eli sekä ennen kuolleille että Kristuksen käynnin jälkeen kuoleville.
Vain harvat ovat kuulleet tosi evankeliumista. Monet ovat kuulleet eri versioita siitä, mutta on vain yksi oikea evankeliumi, sillä "Kristus ei ole jaettu".
Jos ihminen ei eläessään ota vastaan oikeaa evankeliumia, vaikka sen ymmärtää, mutta tekee sen henkimaailmassa, niin hän on menettänyt mahdollisuutensa korkeimpaan krikkauteen.
Mistä on tullut tämä käsitys että ihminen voi itse valita meneekö ala- vai yläkertaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Kristukselle jää silloin portinaukojan virka. Armolla ja Jumalan rakkaudella ei ole tässä käsityksessä enää mitään virkaa. Jeesus ei tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä.
tekojensa mukaan. Niinpä voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen tuomioon, jonka saamme. Vapaa tahto on perustava periaate.
Jumala ei pakota ketään taivaaseen. Meitä kehotetaan tutkimaan rukoillen, uskomaan, tekemään parannus ja tekemään kasteen liitto syntiemme anteeksisaamiseksi. Silloin meille on luvattu Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki otetaan vastaan kätten päällepanolla niiltä, joilla on siihen valtuus.
Jumala ei pakota ketään pelastukseen väkisin. Ihmisellä on valinnan mahdollisuus.
Jotkut puhuvat etsikkoajoista, joita Jumala antaa ihmiselle ehkä 2-3, mahdollisesti enemmänkin ihmisen elämän aikana. Tuona aikana ihminen on herkempi uskon asioille; ehkä jotkut hengellisen laulun sanat puhuttelevat, Raamatun kohdat, elämään saattaa tulla uskovia ihmisiä... jne.
Ihminen saattaa itsekin lähteä hakemaan vastauksia hengellisiin kysymyksiinsä esim. osallistumalla seurakunnan tilaisuuksiin...
Kun ihmisellä on etsikkoaika, hän mahdollisesti tekee uskonratkaisunsa. Mutta ei Jumala siihen pakota, vaikka hellästi kutsuukin. Kutsun saa joko hyväksyä tai hyljätä.
Jumalan armo ja rakkaus aivan korostuvat tuossa, mitä Jeesus teki puolestamme kärsimällä ristinkuoleman meidän syntisten puolesta! Kiitos Jumalalle Hänen armostaan ja rakkaudestaan!
Valitettavan totta! Voi kun voisikin, vaikka tekemällä ylimääräistä työtä tuonpuoleisessa lunastaa taivaspaikan:-(
Ajattelitko, että ihminen voisi kuoltuaan pujahtaa taivaaseen ja siellä olla toisten orjana sovittaakseen syntinsä ja ansaitaksensa siellä olemisensa? Raamattu ei tällaista mahdollisuutta meille tarjoa.
Vai tämänkö vuoksi nykyisin niin monet loppuunpalavat töissään? Yrittävätkö ansaita taivaspaikkaa raadannallaan? Tuskinpa sentään.