Olen syönyt Citalopram-lääkettä jo 5kk, josta olen saanut avun paniikkikohtauksiin ja masennukseen. Olin tässä jo jonkin aikaa hyvässä kunnossa, suunnittelin palaavani työelämään, jaksoin hiukan hemmotella itseäni jne.
Eilen iltana sitten sain omassa sängyssäni kesken kirjan lukemisen paniikkikohtauksen. Sydän hakkasi, vatsassa velloi, oli näköhäiriöitä, pyörrytti, pelotti ja oli erityisen epätodellinen olo. Pelkäsin, että menen lääkekaapille popsimaan unitabletit kerralla enkä pysty ajattelemaan järkevästi.
Kohtaus ei kestänyt kauaa ja yritin rauhoitella itseäni, mutta se oli vaikeaa, koska en siinä tilanteessa oikein tajunnut kuka olen ja mitä haluan!!!
Nyt mua pelottaa ihan hurjasti onko lääkitys menettänyt tehonsa, sairastunku uudelleen?!?! Haluaisin lopettaa kokonaan lääkkeen syömisen, mutta eilinen ilta todisti etten kyllä vielä ole tarpeeksi vahva sellaiseen. :(
Mainittakoon vielä, että eilen ei tapahtunut mitään erikoista, joka olisi voinut laukaista kohtauksen. Oli ihan normaali päivä, ehkä mukavampi kuin tavalliset arkipäivät...
Viimeksi kohtauksen olen saanut n. 3kk sitten, ja olin jo unohtanut miten kammottavaa se on...
Mitä mun pitäis tehdä? Lääkärille pääsen vasta kahden viikon päästä....
Eilen iltana sitten sain omassa sängyssäni kesken kirjan lukemisen paniikkikohtauksen. Sydän hakkasi, vatsassa velloi, oli näköhäiriöitä, pyörrytti, pelotti ja oli erityisen epätodellinen olo. Pelkäsin, että menen lääkekaapille popsimaan unitabletit kerralla enkä pysty ajattelemaan järkevästi.
Kohtaus ei kestänyt kauaa ja yritin rauhoitella itseäni, mutta se oli vaikeaa, koska en siinä tilanteessa oikein tajunnut kuka olen ja mitä haluan!!!
Nyt mua pelottaa ihan hurjasti onko lääkitys menettänyt tehonsa, sairastunku uudelleen?!?! Haluaisin lopettaa kokonaan lääkkeen syömisen, mutta eilinen ilta todisti etten kyllä vielä ole tarpeeksi vahva sellaiseen. :(
Mainittakoon vielä, että eilen ei tapahtunut mitään erikoista, joka olisi voinut laukaista kohtauksen. Oli ihan normaali päivä, ehkä mukavampi kuin tavalliset arkipäivät...
Viimeksi kohtauksen olen saanut n. 3kk sitten, ja olin jo unohtanut miten kammottavaa se on...
Mitä mun pitäis tehdä? Lääkärille pääsen vasta kahden viikon päästä....
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei.omasta kokemuksesta kerron, et saan yleensä paniikkikohtaukset iltaisin/öisin. Huolimatta lääkityksestä. Terapeuttini sanoi, että se on
aika luonnollista, kun ihminen rentoutuu ja kotona on turvallista, joten keho ikäänkuin antaa luvan kohtaukselle = on tilaa kohtaukselle.
Paniikki on minun ymmärrykseni mukaan , paljon tukahdutettuja tunteita ja kokemuksia...Koti on se paikka jossa rentoudut, vaan toisaalta alitajunta saa mahdollisuuden kohtaukselle.
Ei ole helppo selittää...
Mikään lääkityshän ei poista kokonaan kohtauksia, vaan laimentaa, pehmentää niitä.
Tärkeää on myös työstää asioita, esim.terapiassa.
Että löytyisi ne syyt ja tunteet, jotka ylläpitävät paniikin kehää.
Jaksamisia sinulle
Kiitos vastauksestasi!
Mä en päässyt terapiaan, vaikka halusin. Lääkäri sanoi, että on niin pitkät jonot ja paljon enemmän niitä, jotka todella apua tarvitsevat. Yksityiseen mulla ei ole varaa. Että tässä on nyt itsekseen yritettävä sitkutella... :(
Muutan nyt toiselle paikkakunnalle, joten toivottavasti siellä olis lyhyemmät jonot, ja pääsisin sitten ammatti-ihmisen juttusille.
Viime yö oli parempi.
Kaunista syksyn jatkoa Sinulle!! :)
Heips!
Oli pakko vastata. Olet kohtaloteverini.
Keväästä asti napsinut citalopramia masennukseen ja nyt olin jo menossa takas töihin kun paniikki iski.
Vaihdettiin lääkitys efexor lääkkeeseen ja kokeillaan jos se auttaa paremmin. En osaa siitä vielä sanoa sen tarkemmin.
Ei muutaku sitkeyttä vaan ja yritä vaan sitkeästi soitella, niin pakko niitten on sut ottaa terapiaan. voithan jo etukäteen soitella sinne minne olet muuttamassa, jos vaikka saisit jo ajan varattua. Lääkärin lähetteellä niitten on ainakin pakko ottaa sut terapiaan.
Terapiasta on ollut mulle suuri apu jaksamisessa. Tuntuu että on edes joku joka on tukena, välittää, tietää asioista ja osaa neuvoa.
Kummallisinta tässä onkin että elämä pitäisi olla täysin järjestyksessä ja kaikki hyvin... Mutta elimistö ei tunnu uskovan mitä järki sanoo.
Kiitos sinullekin vastauksesta! On ihana huomata etten ole yksin näiden sairauksien kanssa!
Joo, ajattelin soitella sinne uudelle paikkakunnalle pikapuoliin ja varata/kysellä terapia-aikaa. En mä vielä töihin ole valmis!
Lääkityksen vaihtokin on varmaan paikallaan...
Kaunista syksyn jatkoa myös sinulle!!! :)
Olen itse käyttänyt cipralex lääkettä jo noin 2 vuotta. On huomatavasti parempi olo mutta silti saan vielä kohtauksia ja en pysty vieläkään säännöllisesti käymään koulua. Lääkeistä on hyötyä mutta valitettavasti ainoa mitä voi tehdä on olla kärsivällinen ja yrittää pysyä positiivisena.