Jospa liittyisin kirkkoon

Olen tässä ajatellut...

Atte Ateisti on teille tullut tutuksi kovapäisenä valtiokirkon vastustajana.

Entäpä jos sosiaalisesta painostuksesta nyt päättäisinkin taas palata "kunnon kansalaiseksi" ja saada menetetyn kansalaisluottamukseni takaisin liittymällä uudelleen kirkkoon? Ilmoittautuisin seurakuntaan ja rupeaisin taas maksamaan kiltisti kirkollisveroa.

Ilahtuisitteko, te täällä palstalla riehuvat lähetyssaarnaajat? (Huraa, Atte Ateisti, jumalanvastainen saarnaaja numero yksi on kääntynyt! Halleluja!) Kokisitteko voittaneenne? Olisiko valtionkirkko tyytyväinen, kun kallis Armo-kampanja poiki taas yhden veroa maksavan käännynnäisen? Kaikki hyvin?

Ja painotan: mitään syytä kirkkoon liittymiselleni en tulisi esittämään. Sen uskovaisempi en olisi kuin tähänkään asti.

Kuka olisi voittanut siinä, että palaisin valtiokirkon helmaan kuuliaiseksi veronmaksajaksi? Edelleen ateistina.
10650
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Tämän palstan käännyttäjät vähät välittävät sinun kirkkoon kuulumisistasi kun eivät itsekään siihen kuulu. Taitaapi olla suurin osa helluntailaisia, jehovia, adventisteja ym. höyrypäitä.

Äänestä
  • Pyydän kuitenkin, ettet sekoita jehovia kristittyihin. Itse olen edelleen luterilaisen kirkon jäsen ja toimin siellä, mutta myös helluntaiseurakunnassa. Jehovilla on aivan oma oppinsa, eikä sen katsota olevan kristitty näkemys raamatusta. Jehovien kanssa on ollut kyllä mukavia keskusteluja raamatun tulkinnasta ja heidän aivan omasta raamatustaan, jonka mukaan Jeesus oli arkkienkeli Mikael ja itseasiassa henkiolento.

    Kirkkoon kuulumisesta. Aivan sama,sillä kristityksi ei myöskään tee kenestäkään jäsenmaksun tai veron maksaminen. Ei edes kristillisen perheen kasvatus vaan oma uskonratkaisu.

    Äänestä

Kirkkoon kuulumisesta. Aivan sama,sillä kristityksi ei myöskään tee kenestäkään jäsenmaksun tai veron maksaminen. Ei edes kristillisen perheen kasvatus vaan oma uskonratkaisu.

Kirkon kantaa en tiedä. Minä olen kuulunut kirkkoon lapsesta asti, mutten uskonut mihinkään erityisesti. En ollut kristitty, vaikka kirkollisvero juoksi säännöllisesti.

Eli on siis aivan sama kuulutko kirkkoon vai et, ellet usko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan ja hänen ristintyöhönsä.

Kun ihminen sen uskoo, silloin taivaassakin riemuitaan, kuuluu sanonta.

Minä en ole valtiokirkon kannattaja, mutten vastustajakaan. Se on kuitenkin liian kankea ja jähmeä, se syö rahaa aivan määrättömästi ja mitkä ovat tulokset?

Vapaissa suunnissa esim. sunnuntaina saattaa kahdessa kokouksessa olla paikalla ihmisiä yhteensä 400, kun samaan aikaan läheisessä ev-lut.kirkossa 10 ja nuorin on 55. Olen tämän kokemuksesta huomannut, kun kummassakin käyn. Jokin siis mättää kansankirkossa enkä nyt ole tarjoamassa tilalle sirkushuveja tai muuta hubaa.
Enkä osaa sanoa ratkaisua. Miettimään se kuitenkin laittaa. Yksikään vapaan suunnan seurakunta ei tarvitse moista kamppanjaa ja silti niihin liittyy uusia jäseniä päivittäin.

Poikkeuksiakin on, eli jos seurakunta on kovin lakihenkinen ja tuomitseva, ihmiset äännestävät jaloillaan.

Ehkäpä erona on juuri se, että esim. helluntaisuunnissa ollaan hyvin ehdottomia, mutta tämä yhdistettynä kuitenkin armoon ja rakkauteen, antaa turvallisuuden tunteen. Ehdottomuus ei välttämättä aina ole ahdasmielisyyttä. Vertauksena voisin mainita judon harrastamisen. Max Jensen sanoi aikoinaan, että ei judon pidä muuttua ihmisen halujen ja mukavuudenhalun mukaan, vaan ihmisen pitää muuttua judon vaatimusten mukaan.

Väitän, että jos judosta (tai muusta urheilusta) vietäisiin tietty ehdottomuus tietyissä perusajatuksissa pois sen takia, etteivät ne ole harrastajan mielen mukaisia, menestys ei olisi kovin hyvä....

Luonto on myös hyvä opettaja tässä. Jos olen esim. 25km:n päässä asutuksesta keskellä tunturia, ei minun haluni siihen vaikuta, että onko minun pakko kävellä asutukseen tai opetella selviämään luonnossa, jos haluan siellä viettää aikaa... Eli en voi vaatia luontoa muuttumaan, minun on muututtava itse.

Ev.lut. kirkko (ei pidä yleistää koko kirkkoa koskevana asiana) on lähtenyt kosiskelemaan ihmisten suosiota niillä asioilla, joiden se kuvittelee houkuttelevansa ihmisiä kirkkoon. Eli miellyttämällä ihmisen haluja ja mukavuudenhalua.
Ihmiset saavat kuitenkin ko. asioihin tyydytystä muualta, kirkolta he ehkä kuitenkin hakevat Jumalan Sanaa, ei viihdettä.Toivoa ja armoa. Pysyvyyttä jatkuvan ja kiihtyvän muutoksen keskellä. Jos siis yleensä hakevat jotain kirkon piiristä.

He hakevat myös köyhille apua ja ymmärrystä, kun muu rakenne pettää. Siinä ei auta vauhdikas viihdetapahtuma, kun ihminen on aivan rikkinäisenä diakonin edessä ja kaikki muut ovat hylänneet. "Ota pullaa, se on tosi hyvää. Meillä olisi kuule tällainen Linnanmäen reissu, lähdetkö?"

Kirkolla on vaikea rooli, sillä jos se pitää Raamatun sanasta kiinni, se leimataan ahdasmieliseksi, mutta jos se on liian vapaamielinen se ei ole enää luotettava eli ei seiso omien arvojensa takana. Kuinka luotettava auktoriteetti on sellainen, joka päivittäin muuttaa arvonsa? Esimerkkinä voisi mainita nykyisen luottamuksen politiikkaan...;)

Ja Atte, kovapäinen saakin olla. Ei siinä ole mitään vikaa.;)

Mukavaa ja kovapäistä syksyä! Ei noita pipojakaan tarvitse päähän pukea pehmikkeeksi näköjään tänäkään vuonna...;(

Äänestä

luule itsestäsi suuria.oot ihan tavallinen maan matonen, ei se sun liittyminen tai liittymättä jättäminen hetkauta suuntaan tai toiseen maailman tilannetta.Mutta! jos päätät tehdä elämässäsi parannuksen, tunnustat syntisyytesi pyhän ja vanhurkaan Jumalan edessä, ja suostut Hänen kanssaan sovintoon, ottamalla Jeesuksen ja Hänen sovitustyönsä Golgatalla vastaan ja tulet uskoon Häneen ja pelastukseen sisälle, sydämessäsi uskoen ja sullasi sen ihmisten ja enkelien edessä tunnustaen, tapahtuu seuraavaa:taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä joka tekee parannuksen kun 99 vanhurskaasta jota eivät parannuksen tekoa enään tarvitse. --------että tällainen tapaus----

Äänestä

huomattava osa kuuluu kirkkoon tavanvuoksi ja siellä on paljon ateistejakin. Kuuluvat kirkkoon syystä tai toisesta. Ainakin valtionkirkko on tyytyväinen. Saisivathan siitä rahaa. Se on nyt kai pääasia. Tuskin uskosta tai uskomattomuudesta vähät välittävät.

Äänestä
  • kuulutko itse, jos miksi?

    Äänestä

  • sun kohdalla kirjoitti:

    kuulutko itse, jos miksi?

    kirkkoon, mutta ymmärrän niitä ateisteja jotka kuuluvat kirkkoon.

    Äänestä

Eihän pöhköjä lakeja tarvitse noudattaa jos ei huvita. Minäkin olen ollut kansalais aktiivinen kuten monet toverini TV-lupamaksun kanssa ja nyt YLE on poistamassa TV-lupamaksun.

Äänestä

Meillä luterilaisessa kirkossahan on jäseninä paljon ateisteja. Tämä on nyt tämmöinen kansankirkkotouhun juttu, kun ketään ei käsketä (lukuunottamatta ehkä Luther-säätiötä) lähteä lätkimään. Tässä mielessä liittymisesi ei tekisi mitään suurta muutosta tms.

Ihan omana kantanani ajattelen näin, että jos et ole kirkon jäsen, ja olet ateisti, niin parempi sinun on olla ulkopuolella. Jos välttämättä haluat rahallistesti tukea, niin voithan käydä lahjoittamassa. Näin saat kohteenkin valittua itse.

Sosiaalisissa suhteissa voi olla, että " kristittynä" sinut mielletään "kunnon kansalaiseksi" paremmin kuin "pakanana". Tietenkin on valitettavaa, että joutuisit tämmöiseen vakaumuksesi vastaiseen yhteisöön osallistumaan muiden syiden takia. Ehkä voisit olla "kunnon kansalainen" ihan itseksesi?

Äänestä

Ratkaisu on tietysti sinun.

Ateistinakin olet tervetullut kirkkoon, tarkoitettiinpa sillä kirkon jäsenyyttä, rakennusta, tai seurakunnan tilaisuuksia.

Osallistumispakkoa tilaisuuksiin ei ole. Sekin on mahdollista, että liityt kirkkoon mutta täytät kaavakkeen (anomuksen?), jolla irtisanoudut kirkollisverosta.

Ilahtuisinko?
Pidän positiivisena kantaa ottavaa pohdiskelua. En tunne Jumalan teitä, enkä siten osaa sanoa onko jonkun kirkkoon liittyminen tai eroaminen siitä askel Jumalan suuntaan vai pois siitä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Atte Ateisti kirjoitti:

Olen tässä ajatellut...

Atte Ateisti on teille tullut tutuksi kovapäisenä valtiokirkon vastustajana.

Entäpä jos sosiaalisesta painostuksesta nyt päättäisinkin taas palata "kunnon kansalaiseksi" ja saada menetetyn kansalaisluottamukseni takaisin liittymällä uudelleen kirkkoon? Ilmoittautuisin seurakuntaan ja rupeaisin taas maksamaan kiltisti kirkollisveroa.

Ilahtuisitteko, te täällä palstalla riehuvat lähetyssaarnaajat? (Huraa, Atte Ateisti, jumalanvastainen saarnaaja numero yksi on kääntynyt! Halleluja!) Kokisitteko voittaneenne? Olisiko valtionkirkko tyytyväinen, kun kallis Armo-kampanja poiki taas yhden veroa maksavan käännynnäisen? Kaikki hyvin?

Ja painotan: mitään syytä kirkkoon liittymiselleni en tulisi esittämään. Sen uskovaisempi en olisi kuin tähänkään asti.

Kuka olisi voittanut siinä, että palaisin valtiokirkon helmaan kuuliaiseksi veronmaksajaksi? Edelleen ateistina.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu