tulipahan vaan mieleen että onko kellään muulla ilmennyt elokuvien jälkeen "neurooseja" jotka on aiheuttanut kyseinen elokuva? itsellä on ilmennyt esim. seuraavia, ihan vaan muutama mainitakseni..
1. boogeyman, vaikka en ole enää uskonut yli kymmeneen vuoteen mörköihin, niin kyllä tuli elokuvan jälkeen tarkastettua sängyn aluset ja kaapit muutamana ilta, ei niin että elokuva sinäänsä olisi pelottanut, oli vaan sellaiset aiheet mitä pienenä pelkäsi ja ne sitten palautui mieleen
2. grudge, suihkussa käynti jännitti tämän elokuvan jälkeen ihan kohtalaisen paljon.. eikä asiaa auttanut että nukkumaan mennessä avomies piti samanlaista narina ääntä kuin elokuvassa oli ollut.. eli taatusti hyvät yöunet oli sillä siunattu, painajaisia
3. truman show, eli päähenkilö oli elänyt koko elämänsä tietämättään tosi-tv:ssä.. tämä elokuva aiheutti pitkäkestoisimmat neuroosit.. aloin epäilemään omaa elämää, mitä jos se olenkin minä oikeassa elämässaä kelle on näin tehty, suppea elinpiiri, käsittää vaan muutaman kaupungin ja todellakin tuntuu että päivät toistaa toisiaan yms..
nukkumaan käydessä, vessassa yms. piti miettiä että mistäköhän kulmasta ne nyt kuvaa ja että näkeekö kamerat kaiken mitä teen.. tätä kesti pitkään..
4. kananlento, ihana elokuva, vaikutuksina vaan se että en voinut syödä kanaa todella pitkään aikaan kun aina tuli mieleen että onkohan tää kana koittanut karata tarhasta samalla lailla kun leffassa, luulen että tätä samaa ilmeni ainakin lapsiperheissä..
5. old boy, paska leffa, mutta.. täman katselusta johtuen kiitin sitä että oma avomies on vaan vuoden vanhempi itseäni, eli ei voi olla isäni.. mutta entäs veli??
eli siis jos kuulut tähän elokuvan jälkeisten neurootikkojen joukkoon, kerrohan itsestäsi, vai olenko ainoa?
1. boogeyman, vaikka en ole enää uskonut yli kymmeneen vuoteen mörköihin, niin kyllä tuli elokuvan jälkeen tarkastettua sängyn aluset ja kaapit muutamana ilta, ei niin että elokuva sinäänsä olisi pelottanut, oli vaan sellaiset aiheet mitä pienenä pelkäsi ja ne sitten palautui mieleen
2. grudge, suihkussa käynti jännitti tämän elokuvan jälkeen ihan kohtalaisen paljon.. eikä asiaa auttanut että nukkumaan mennessä avomies piti samanlaista narina ääntä kuin elokuvassa oli ollut.. eli taatusti hyvät yöunet oli sillä siunattu, painajaisia
3. truman show, eli päähenkilö oli elänyt koko elämänsä tietämättään tosi-tv:ssä.. tämä elokuva aiheutti pitkäkestoisimmat neuroosit.. aloin epäilemään omaa elämää, mitä jos se olenkin minä oikeassa elämässaä kelle on näin tehty, suppea elinpiiri, käsittää vaan muutaman kaupungin ja todellakin tuntuu että päivät toistaa toisiaan yms..
nukkumaan käydessä, vessassa yms. piti miettiä että mistäköhän kulmasta ne nyt kuvaa ja että näkeekö kamerat kaiken mitä teen.. tätä kesti pitkään..
4. kananlento, ihana elokuva, vaikutuksina vaan se että en voinut syödä kanaa todella pitkään aikaan kun aina tuli mieleen että onkohan tää kana koittanut karata tarhasta samalla lailla kun leffassa, luulen että tätä samaa ilmeni ainakin lapsiperheissä..
5. old boy, paska leffa, mutta.. täman katselusta johtuen kiitin sitä että oma avomies on vaan vuoden vanhempi itseäni, eli ei voi olla isäni.. mutta entäs veli??
eli siis jos kuulut tähän elokuvan jälkeisten neurootikkojen joukkoon, kerrohan itsestäsi, vai olenko ainoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
-sun lääkitystä täytyy ilmeisestikin hieman muuttaa,juttele terapeuttisi kanssa..
Kyllä sitä tv: katselua tulisi ainakin rajoittaa. Kohtahan sitä ei todella pysty erottamaan mikä on leffaa ja mikä totta :)