olen nyt 18 vuotias, olen ollut uskomatta jo pidemmän aikaa (n. 5-6 vuotta) jeesus-hössötyksiin, ja muutenkin, ateisti jo sen aikaa. Koulussa ei ole ollut mahollisuutta (ei edes lukiossa) olla muilla uskonnontunneilla kun normaaleilla (pieni käpykoulu lukio) ja pakko oli ne pakolliset kurssit käydä.
En ole uskaltanut kertoa venhemmilleni "uskostani" ennenkun nyt kun olen täysiikäinen (äiti normaalia enemmän uskovainen ja kirkkossa ravaa ja jeesusta jokapaikassa huoh) koska tiesin ettei ne sitä hyväksyisi. Siksi odotin että olen täysikäinen (ja vähän päälle) odotin että he hyväksyisivät asian, mutta ei, ei ne hyväksynyt, alko heti käännyttämään.
Asun sis vielä kotona, kun viiminen vuosi lukiota menossa.
Miten saan ne hyväksymään sen että olen ateisti?
En ole uskaltanut kertoa venhemmilleni "uskostani" ennenkun nyt kun olen täysiikäinen (äiti normaalia enemmän uskovainen ja kirkkossa ravaa ja jeesusta jokapaikassa huoh) koska tiesin ettei ne sitä hyväksyisi. Siksi odotin että olen täysikäinen (ja vähän päälle) odotin että he hyväksyisivät asian, mutta ei, ei ne hyväksynyt, alko heti käännyttämään.
Asun sis vielä kotona, kun viiminen vuosi lukiota menossa.
Miten saan ne hyväksymään sen että olen ateisti?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Perheessänne on auvoinen tasapainotilanne.
Ehdottaisin varovaisuutta sen järkyttämisessä.
Nythän molemmat osapuolet ovat yhtä paljon eri mieltä joten välttäkää tuhoamasta toisianne.
Vastapuolensa tuhonnut on aina häviäjä joka kantaa tekonsa seuraukset mukanaan koko elämänsä ajan.
ei tämä tällaisiena voi jatkua, olen aino joka ei usko kovasti jeesushössötykseen, ja perhetuttavat KAIKKI on just uskonnollisista piireistä niin koko ajan käymässä kimppuun. Ei usko vaikka kuinka sanon etten vaan usko samaan kun he...
Joo sinä voit pistää oikein ranttaliksi ja sanoa että muiden on muututtava.Olet aasi joka syö muiden leipää ja paskantaa tähteiden päälle ettei muilla olisi paremmin kuin itselläsi.
Sinun arvosi ovat päälaellaan.Mikäli asut muiden asunnossa noudatat siellä olevien laatimia sääntöjä.
Näin maailma toimii kodin ulkopuolella.
Jos siellä vaadit saman kuin kotoasi saat niin raitis ilma on pian tuttua minne menetkin.
mitkä on säännöt kun asut "kotonasi"??
Se että vanhemmat maksaa viulut,ei merkitse mitää.
Tosin..voidaahan sut heittää pois kun olet 18 jos et täytä toisten "vaatimuksia"..mutta...*naur*
Jos tilanne menis siihen että pitää alkaa toista uhkailee omalla varallisuudella,nii voi voi.
mullo kaks muksuu..ja uskotko..ne on vähintääkin yhtä korkeella ku minä.
elelin miten elelin nuoruuteni...mutta yks asia mikä mullon tällä hetkelläkin mielessä/muistoissa "vanhempieni" kodista...mä sain aina mennä sinne..ilman mitään odotuksia.
mun vanhemmat sano joskus aikoina,et sellasta asiaa ei löydykkää,mikä multa veis kodin,vaikka olinki mitä olin.
Sillonku vanhempieni kanssa asuin,nii ei meillä mitää ehtoja ollu..(jos teet näin tai et tee näin)
koti on koti..sinne saat mennä millon vaa.
Miten tämä on hankalaa teillä kotona, tuputetaanko teillä uskontoa vai pitääkö sinun saada hyväksyntä väkisin, anteeksi viimeinen, en usko että sinun täytyy mutta ymmärrän ärtymyksesi jos sinulle tuputetaan väkisin uskoa. Itse en uskoisi jos en olisi sitä saanut omasta vapaasta tahdostani tehdä, olen itse läpikäynyt kaikki kriittiset vaiheet nuoruudessani joten kunnioitan päätöstäni ja omia lapsiakin on joten jos he joku päivä ilmoittavat etteivät usko niin se on heidän päätöksensä ja minä en voi kuin kunnioittaa sitä koska ketään ei voi pakottaa.
no siis kotoa en pääse pois vielä, opintotukea/asuntolisä ei riitä asumiseen, ja ruokaan ja muihin pakollisiin menohinin (koulu). JOten on enemmän tai vähemmän pakko asua kotona, eli porukoitten kanssa.
Itse hyväksyn sen että he uskovat jeesukseensa ihan vapaasti, ei se mua haittaa sinensä. Mutta antaisi minun uskoa mihin uskon. JA ne ei hyväksy sitä etten mä kertakaikkiaan usko samana kun ne, JAnkuttaa niitten jeesusksesta niin paljon kun ehtii, ei oikeesti voi olla noin vaikeeta olla hiljaa, ellei ole sanottavaa.
....aika auttaa yleensä. Eli vanhempasi eivät ehkä koskaan hyväksy ratkaisuasi, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he edelleen hyväksyisi sinua omana lapsenaan. Useat vanhemmat eivät hyväksy lapsiensa aloittamaa tupakanpolttoa, alkoholinjuontia. Lapsensa valitsemaa seurustelukumppania tai harrastusta. Sellaisia me ihmiset olemme. Eli jos olet varma kannastasi ja valinnastasi, sinun pitää vain hyväksyä se, etteivät vanhempasi hyväksy sitä. Elää sen asian kanssa.
Tuskin tulevat koskaan hyväksymään, mutta omalla käytökselläsi ja toiminnallasi saat heidät ehkä ymmärtämään itseäsi ja mukautumaan päätökseesi.
Siihen saat varautua, että he ehkä jatkavat "käännytystään", mutta pian hekin näkevät, että sinulla on oma tahto. Samoin voi käydä ateistiperheessä, jos lapsi päättää toisinpäin jne.
Yleisesti ottaen olet nyt aikuinen, sinulla on oikeus omaan elämänkatsomukseen (toki lapsellakin on, mutta aikuisuus tuo siihen pontta) ja sinun pitää se myös kantaa, vaikka vanhempasi eivät sitä hyväksyisikään.
Elämä on sitä, että joutuu tekemään asioita, jotka saattavat loukata jotakuta, jos se ei ole hänen mielipiteensä tai katsomuksensa mukainen. Kukaan muu ei kuitenkaan elä sinun elämääsi, ei edes vanhempasi. Pahinta on, jos valitset suuntasi muiden mielipiteiden mukaan. Tai teet asioita sen mukaan, mitä muut ajattelevat. Muita pitää tietenkin kunnioittaa, mutta elämää ei voi elää muiden kautta.
Eli jos et usko, et sitä tee vaikka vanhempasi kuinka haluaisivat. Yritä selittää se jotenkin heille, ole arvostava heidän huolestaan sinun eriävää elämänkatsomustaan kohtaan, mutta jos olet varma, pidä kiinni omasta näkemyksestäsi, koska olet aikuinen.
Jos minä olisin isäsi tai äitisi (olen siis uskossa), antaisin asian Jumalan käsiin ja luottaisin siihen, että hänen tahtonsa toteutuu tässäkin asiassa ja sen sijaan että jatkuvasti käännyttäisin, rukoilisin puolestasi ja kohtelisin sinua omana lapsena eriävästä näkemyksestä huolimatta.
Tsemppiä ja myötätuulta toivotan sinulle elämän polulle!
päättänyt( 18v) alkaa narkomaaniksi,- alkoholistiksi,-ammattirikolliseksi tms älä yritä vaikuttaa lapsesi valintaan, hän on "kypsä"? valitsemaan elämän suunnan, ja älä yritä vaikuttaa siihen, hän on jo "aikuinen", niinkö?
Se isokirja sanoo.....meidän tulee pysäyttää niitä jotka kuoleman surmapaikalle hoippuen kulkevat.
koitappa pysäyttää nuori...
Toki vanhempana yrittäisin vaikuttaa, mutta nuori/aikuinen tekee päätöksen itse. Yrittäminen on eri asia kuin väkisin runnominen. P.s. Minä teen töitä ammattirikollisten, narkomaanien ja alkoholistien parissa joka päivä ja tiedän kuinka vaikeaa on "pakottaa" tai kuten iso kirja sanoo, "pysäyttää" ihmisiä. Sitä kun ei kukaan voi toisen puolesta tehdä.
Eli kyllä aikuisen elämän suuntaan voi yrittää vaikuttaa, mutta toisen puolesta ei voi elää.
En mielestäni sanonut missään kohtaan, että vanhempien ei pidä yrittää vaikuttaa, mutta lopullisen päätöksen tekee ihminen aina ITSE.
teen omat päätökseni, mutta porukat on sitä että niin kauan kun asun saman katon alla niin HE päättävät (musiikkia en saa kuunnella, pukeutuminen pahasti rajattu yms) ja toki jos saman katon alla asuu niin toisia pitää kunnooittaa, mutta tämä on jo yli rajan. Mutta laillista homma on vielä, sen tiedän, sen olen ottanut selvää...
Itselläni oli 18-vuotiaana hieman sama, siis siinä mielessä, että yömenot ja bailaaminen olivat vanhemmilleni punainen vaate. Ja perustelu oli sama, siis se, että niin kauan kuin asun samassa taloudessa...
Vanhempiesi usko/uskonnonharjoittaminen vaikuttaa hyvin lakihenkiseltä eli se on täynnä kieltoja ja rajoituksia. He eivät tunnu ymmärtävän, ettei pukeutuminen, musiikki tms. pelasta tai tuhoa ketään.
Tosiasia on kuitenkin se, että he eivät voi päättää että uskotko vai et. Sen päätöksen teet sinä ja mainitsemasi toimet eivät varmaan ainakaan auta. Ymmärrän vanhempiesi huolen, mutta he myös unohtavat, ettet ole enää 10-vuotias lapsi, vaan että jopa luottamalla Jumalaan ja sinuun, saattaa myös heitä miellyttävä ratkaisu löytyä. Vaimoni on hyvä esimerkki siitä. Hän sai elää "maailmassa" ja lopulta löysi uskon. Se vaan vei yli kymmenen vuotta. Eikä vanhemmilla ollut siihen juurikaan vaikutusta.
Kristinusko ei ole kieltoja ja sääntöjä. Niiden palvomisen Jeesus tuli lopettamaan antamalla itsensä säännöksi ja ohjeeksi.
Vielä kysymys: Etkö tosiaankaan saa ollenkaan kuunnella musiikkia?
Lue kirjoitukseni terveestä uskosta ja epäterveestä, kahlitsevasta uskosta. Niillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Kristus ei tullut vangitsemaan meitä vaan vapauttamaan. Vanhempasi kuulostavat ottaneen Jumalan roolin, kuuntelematta itse uskovina Häntä.
En silti halua tuomita heitä, sillä heillä on hätä sinun uskostasi. Mutta todellisuudessa evankeliumin levittäminen on juuri sitä, että kertoo siitä ja antaa ihmisen itse tehdä ratkaisunsa. Raamatulla päähän lyöminen ei saa ketään uskomaan ja minäkin sorrun siihen usein.
Vanhempasi siis voivat opastaa ja ohjata sinua, mutta kielloilla ja säännöillä uskosi olisi vain ulkokohtaista jne. Käytän usein vertausta:"Se on kuin pyörän lamppu, joka toimii dynamolla. Kun pyörä pysähtyy, lamppu sammuu..." Eli jos noudatat sääntöjä tai määräyksiä vain sen takia että niin täytyy tehdä, kun vanhempasi kääntävät selkäsi, pyörä pysähtyy ja lamppu sammuu....;) Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Molemminpuolista ymmärrystä noissa tilanteissa tarvitaan, eikä kukaan ole vielä kuollut terveessä kiistelyssä vanhempiensa kanssa. Kokeile joskus myötäilyä, anna jossain hieman periksi. Käytä puhuessasi enemmän minä-muotoa (Minusta on ikävää... Minusta tuntuu pahalle... Minä arvostan huolenpitoanne, mutta....ja mikä voi olla hyvä, on seuraava: Jos olette huolissanne pelastumisestani, koska en usko, se olen minä joka myös vastuun kannan, ette te...), koska kyse on oikeasti sinun elämästäsi, uskoit tai et. Tämän vanhempasi joutuvat hyväksymään, Jumalakin hyväksyy sen, sillä hän ei tule kenenkään sydämeen väkisin.
Hän kyllä saattaa pehmittää ihmistä (kriiseillä, sairaudella, ahdistuksella jne.), jos hän kokee ihmisen rakkaaksi ja tärkeäksi valtakunnassaan. Ja hänelle jokainen on arvokas.
Minä kävin 20-vuotisen "Päätä mäntyyn, minä itse!"-polun, kunnes jouduin nöyrtymään Jumalan edessä. Nyt elämä on aivan toisenlaista. On vaimo, perheenlisäys suunnitelmissa, vakituinen työ jne. Kaikki nuo puuttuivata ennenkuin Jumala puuttui asiaan. Elämä oli kapakoissa ja bileissä. Tai sitten huomissa seikkailu-urheilun maailmoissa, maratonia myöten. Luulin, että niistä löydän elämän totuuden ja pysyvän rauhan.
Ehkä sinunkin on tarkoitus kulkea oma polkusi. Vanhempiesi suunnitelma ei välttämättä ole Jumalan suunnitelma. Joskus Jumala näyttää antavan ihmisen elää ilman uskoa lähes koko elämänsä ja me emme todella tiedä, mitä viimeisellä henkäyksellä heille tapahtuu, jotka eivät ole uskoneet koko elämänsä aikana. Pitää aina muistaa, että meidän 5s voi olla Jumalalle vaikka 5 päivää, hän kun ei ole aikaan sidottu. Usko ja Jumalan kanssa eläminen ei ole tarkoitettu vain taivasta varten.
Se on tarkoitettu tähän elämään myöskin. Moni uskova unohtaa tämän. Jumala haluaa, että meidän elämämme täällä ei sisältäisi ahdistusta, murhetta hylkäämisien, alkoholiongelmien, sukupuolitautien, väkivallan, yksinäisyyden ym. takia. Uskossa elämä ei muutu pelkäksi auringonpaisteeksi, mutta sisäinen varmuus huolenpidosta myös pimeässä auttaa suhtautumaan elämään aivan eri tavalla. Se vähentää huolehtimista ja turhaa murehtimista.
Ok, se saarnasta. Onnea sinulle valitsemallasi tiellä, päätit mitä tahansa. Ja sanon tämän vaikka et usko: Jumalan siunaus olkoon sinun kanssasi kaikissa elämänvaiheissasi ja antakoon Hän viisautta myös vanhemmillesi tässä asiassa!
"Saat sen mistä luovut" -Tommy Hellsten-
en saa ollenkaan kuunnella musiikkia, koska sehän voi johtaa siihen että naapurit, sisarukset ja kaikki jotka kadulla kulkee saattaa kuulla musiikin joka on mukamas väärän sorttista.
Joskus olen erehdyksessä unohtanut cd:n soimaan kun ne tulee kotiin, eikä siitä ikinä hyvä seuraa, vaikkei se edes ole soinut niin kovalla että huoneesta ulos kuulisi. Kannettavalla coitan aina välillä musiikkia kun siihen mahdollisuus - eli harvoin. AIna kun ne saa tietää että kuun telen musiikkia cd otetaan pois ja rikotaan, eli käyttökelvoton. JA kotiaresti.
Se on niitten mielestä säännöt kotona.
Olen tehnt itselleni paljon pahaa, satuttanut itseäni nuorempana, teininä kun oli muutenkin rankkaa aikaa, olen oppinut "genom blod, svett o tårar" eli veren, hien ja kyynelian avulla selvinnyt. Moneen kertaan olen ollut viis vailla itsemurhaa, mutten silti. Olen aina taistellut elämästä ja vapaudesta, ja aina nimulle on tyrkytetty jumalaa. Ei ole oikein.
Puhuit siitä kuinka ennen bilettääs jne, sitä en harrasta paljoo, ei oikeen sovi luonteeseeni, en usko että vaikka saisinkin niin en uskoakseni bilettäis enempää.
Mitä jos menisit opon tai jonkun juttusille? Hän voisi sitten vuorostaan jututtaa vanhempiasi. Koulupsykologi olisi myös hyvä juttu. Rehtorikin voisi ottaa asian hoitaakseen, jos asia vaikuttaa sinun koulunkäyntiisi ja painaa mieltäsi jatkuvasti.
Tuo musiikin kuuntelun kieltäminen on todella törkeää. Mitä on tämä syntinen musiikki, jota kuuntelet? Poppia vai kenties metallia? :)
yleensä vanhempien kanssa kannattaa jutella uskonnosta ja politiikasta vasta kun on muuttanut pois kotoa.
Jos vanhemmillas on edes "vähän" järkeä päässä,nii he hyväksyvät sut sellasena ku oot..ilman mitää sun todisteluita ja selittelyjä...eli..ei sun tarvii tehä mitää.
No kun ei tosta tule mitään näinkään. Ei ne ole ikinä hyävksynyt mun musiikkimakua, joka on johtanut sihen etten saa soittaa musiikkia kotona (tämä alkoi jo 10-12-vuotiaana) Eikä ne antanut mun mennä kouluun sellasissa vaatteissa kun halusin, alaasteellakkaan.
Ei tämä tällasena voi jatkua, jotain on tehtävä, ja kun perhepiirissä on KAIKKI tutut todellisia jeesustelioita niin saa koko ajan olla pitämässä kantaansa.
Muuttaisin heti pois kotoa jos olisi mahdollista, mutta kun täällä pikkupaikkakunnalla ei ole mahdollisuuksia nii pitää odottaa että vielä tää vuosi lukiota käyn, jos muuttaisin niin en saisi minkäänlaista opntotukea, eikä pelkkä asunistuki riitä ees vuokraasuntoon. Kotona on sentään katto ja sänky niin parempi tämä on kun kadulla. mutta ei tämä hyvin mene ei
mä en sua rupee neuvoo,mut ite tekisin juuri niiku ite parhaakseni näkisin.
sä oot täysikänen,joten pikkasen alkaa jo tajuntaa olee...emmä ainakaa ottais vastuukseni sua kieltämästä elämästä.
jos vähääkää tuntisin vanhempiasi,nii voisin kehottaa heitä ostamaa oikein ison peilin..peilin johon mahtusitte kaikki kuvaa..
Ja kun kaikki olisitte kuvassa,nii vanhempasi voisivat tehdä itselleen kysymyksen..mikä on tärkeetä?Jos he eivät itse sitä kysymystä tajua tehdä,nii avita heitä.
aikaisemmin, kesällä, jäi silloin ja on nytkin sellainen tunne, ett tää on provo! Olisko?
oskohan vapaa-ajattelijat asialla?
Hohhoijaahohhoijaahohhoijaahohhoijaa
Keitä kiinnostaa sun ateismis?
Luulenpa että itse olet kiinnpostunut kirkkohäistä ja pitkistä hunnuista...
jos haluut kirkkohäät,nii mikä estää?..kirkkoon liittyminen vie "yhen paperin"..eroaminen..ei sitäkää.
mä mitään naimisiin ole menossa. HAluan elää vapaana, en sitoutu sen enempää kun tarvis. toki voi tämä muuttua riippuen mikä suhtautuminen asiaan sillä jätkällä on kenet joskus ehkä tapaan. Mutten kirkkahäitä haluu. Jos neimisiin niin maistraattiin rek. En kirkkoon, never
et yrittäisikään saada kotiväen hyväksyntää "vakaumuksellesi". Älä väittele asiasta heidän kanssaan koska he kokevat sinun "hanttiin" panemisen käännytyksenä epäuskoon. Kodin "säännöt" ovat sinulle tuuttuja älä niin aktiivisesti vastusta niitä. Olet mitä olet ja aikanaan hakeudut muualle. Itsellesi sinun täytyy ensisijaisesti olla rehellinen.
Miten vältit 15-vuotiaana rippikoulun?
Esim. helluntailaiset eivät käy rippikoulua kuten ev.lut. nuoret. Heillä on kyllä vastaavia nuorten leirejä. Kun ev.lut. nuoret konfirmidaan ja he osallistuvat ehtoolliseen, helluntainuoret ottavat kasteen vastaan, kun kokevat haluavansa uskoa Jeesukseen Kristukseen. Vaimoni otti kasteen vasta kolmekymppisenä.... Vanhempiensa halusta ja nuoruuden painostuksesta huolimatta. Nyt omasta halustaan. Itse olen käynyt rippikoulun,mutta aikoinaan se jätti ehkä vain pienen kekäleen hehkumaan, eli suoritin tietyt menot, mutten uskonut yhtään enemmän kuin ennenkään.
Nyt kuulun kumpaankin "leiriin", eikä se tuota mitään ongelmaa kummassakaan "leirissä.". Se koetaan enemmänkin rikkaudeksi.
en välttänyt, minut ajattiin autolla sinne, vaikka bussi olisi ollut parempi, vaan että ne näki että siellä olen. ja takasin haettiin. En mä siellä kyllää mitään saanut aikaseks, eikä koko paska kiinnostanut. Kyllä yritin kaiken aikaam välttää, muttei ne mitään uskonut vaikka mitä tein.
Ei edes kun hyppäsin talvella sillalta alas veteen (oli ohut jää päällä) ei sitä muuta ku kauheessa flunssassa sinne ihme kokoukseen vaan. En saanut edes sillon olla poissa sieltä.
www.erokirkosta.fi
Sillä se selviää...
vahingoittumiselta/itsesi vahingoittamiselta vaarallisessa maailmassa. Heidän tarkoituksensa ei ole rajoittaa sinua likkaa, vaan huolehtia siitä ettei sinun käy huonosti. Olet heille rakas ja kallis, ja he tahtovat tehdä kaikkensa että voisit hyvin, pysyisit teveenä ja olisit onnellinen :) Ymmärrät vanhempien huolen lapsistaan/lapsestaan sitten jos sinulla on joskus omia lapsia. Isän ja äidin rakkaus lapseensa johtuu suojeluvietistä. Myös eläimillä tavataan vastaavaa, jälkikasvua suojelevaa toimintaa.
Voit tietysti ajatella että vanhempasi eivät luota sinuuun, ja arvostelukykyysi. Tosiasiassa, he varmaankin ymmärtävät että nuorilla on usein epärealistisen suuret luulot itsestään ja elämässä pärjäämisestään. Minäkin ajattelin jo hyvin nuorena että pystyn asumaan ja elämään yksin ja päättämään itsenäisesti omista asioistani. Näin jälkeenpäin, jo lähellä eläkeikää olevana ymmärrän miten kokematon ja tietämätön tuolloin olinkaan. Nyttemmin olen ollut, ja olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he asettivat silloin minulle myös rajoja, vaikka nuorena niitä vastaan taistelinkin. Vanhemieni asettamat rajat, ja heidän ilmaisemansa rakkaus koituivat loppujen lopuksi omaksi parhaakseni. :)