Sanoit toisessa ketjussa näin:
>>>>
Sanoisin tuohon menestysteologiaan viittaamastasi selityksestä, että sinun teoriasi siitä on aivan sama.
Eli olet menestysteologian edustaja, hieman vain sanoit sen eri tavalla.
>>>>
Sanoisin tuohon menestysteologiaan viittaamastasi selityksestä, että sinun teoriasi siitä on aivan sama.
Eli olet menestysteologian edustaja, hieman vain sanoit sen eri tavalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
näitä mennarinmetsästäjiä.... jahtaamassa Raamattuun uskovia palavia kristittyjä.
Tarkoititko, että jos uskossa omaksun asian, jonka Herra sydämelleni laskee, olen menestysteologian edustaja?
Ja sanoitko sen positiivisessa vai negatiivisessa mielessä?
Tässä nyt sitten on kyse siitä kuinka "menestysteologian" määrittelemme.
Mielestäni tärkeintä on mitä Raamattu opettaa, eikö niin, eikä se mitä olemme tottuneet pitämään minäkin. Minulle on loppuviimeksi ihan sama määrittelevätkö ihmiset "menestysteologiaksi" vai "körttiläisyydeksi" sen mitä uskon. Tietyssä mielessä tuollaiset nimitykset on vaan nimilappuja.
Tahdon edustaa sitä menestysteologiaa jota Raamattu opettaa enkä mitään muuta. Ja sitä "körttiläisyyttä" jota Raamattu opettaa enkä mitään muuta. Uskon että on myös Jumalan tahto että menestymme Hänen tavallaan, ja sillä tavalla tahdon menestyä, sitä kysyä ja etsiä. Mutta jos jollekin on opetettu että kaikki puhe uskossa omaksumisesta on epäraamatullista menestysteologiaa, niin hänenkin olisi hyvä Raamatusta tarkistaa kuinka asia on.
Se mikä on lihassa tapahtuvaa oman minän tyydyttämiseksi ja sielullista ja tapahtuu omassa voimassa - on epäraamatullista.
Se mikä tapahtuu Raamatun opetuksia kunnioittaen ja sen vuoksi että tahdomme elää todeksi Kristuksen kokonaisvaltaista hyvyyttä ja missä Pyhä Henki oikeasti on mukana - se on raamatullista.
Ehkä Jumala on sallinut sekavan ajan monine harhoineen että uskovat tämän hämmennyksen keskellä henkilökohtaisesti menisi polvilleen, tutkisi omaa antautuneisuuttaan, henkilökohtaista rakkaussuhdettaan Kristukseen ja huutaisi Herran puoleen, että haluavat valvoa ja elää Sanan mukaan?
Kun tuossa kommentissani mainitsin menestysteologian niin tarkoitin negatiivisessa mielessä, kuten huomasit, ja tarkoitin sanalla nimenomaan sellaista opetusta jossa keskitytään menestymiseen ja "Kristus" on lähinnä väline joidenkin etujen ja kokemusten saavuttamiseen, jolloin ei välttämättä olekaan enää kyse todellisesta Kristuksesta; kun oikea suunta olisi että keskitytään Kristukseen, ja se on todellista menestymistä. Myös köyhyyden ja kärsimysten ja monenlaisen ulkonaisen ahdinkotilan keskellä voimme sisällisen ihmisemme puolesta vahvistua, menestyen hengessä, niin että myös sielumme voi hyvin ja menestyy, kun ilomme lähde on olosuhteista riippumaton Kristus.
Antaumuksella vastasit ja asiaa oli paljon.
Kuitenkaan en ymmärtänyt yhtään mitään muuta, kuin että olet menestysteologian opin syönyt.
Itse en sellaista pidä Jumalan Hengen avaamana Raamatusta.
Uskovan tie on täynnä sairauksia, kärsimyksiä, köyhyyttä ja kaikenlaisia koettelemuksia.
Ja kaikissa niissä on Jeesus Kristus luvannut olla omiensa tukena, lohduttajana, rohkaisijana, ja puolustajana.
Ainoa mitä lampailta vaaditaan, on nöyrtyminen.
Nöyrtyminen ainaiseen parannuksen tekoon, kaikenlaisista synneistä.
Mitä nyt itsekullakin on, mutta niitä on jokaisella.
Mato matkamies maan jos taivaan ma saan nähdä joskus ehkä luona herran (kumman herran) Lauletaan: epäuskoisena molliäänilajissa. Surkeaa ja epäraamatullista. Kannattaa ehkä ampua itsensä....
"Lauletaan: epäuskoisena molliäänilajissa. Surkeaa ja epäraamatullista. Kannattaa ehkä ampua itsensä...."
Sanot, että on surkeaa ja epäraamatullista laulaa tunteistaan.
Minusta ei. Ei ainakaan epäraamatullista.
Lue psalmista 22:7
"Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky."
Herramme koki ristillä tämän. Hän menehtyi eli oli "menehtymisteologi" sana varsinaisessa merkityksessä.
Hänen seuraajinaan voimme mekin joskus kokea/tuntea samoin. Ei ole synti tuntea.
Lue vielä muitakin psalmeja ja Jobin kirjaa. Saat huomata, että Jumalan omat ovat käyneet läpi ihmisen tunteiden kirjon kattavasti. Se on siis raamatullista. Ei itseään kannata ampua sen vuoksi eikä minkään muunkaan.
Menestyksen uhrinakin on valitettavan moni menehtynyt.
...
Soltano:
> Uskovan tie on täynnä sairauksia, kärsimyksiä, köyhyyttä ja kaikenlaisia koettelemuksia.
Ja kaikissa niissä on Jeesus Kristus luvannut olla omiensa tukena, lohduttajana, rohkaisijana, ja puolustajana.
Ainoa mitä lampailta vaaditaan, on nöyrtyminen.
Nöyrtyminen ainaiseen parannuksen tekoon, kaikenlaisista synneistä. <
1.
> Uskovan tie on täynnä sairauksia jne. <
Aivan. Kirjoitin nimenomaan että Jeesus on meidän kanssamme "myös köyhyyden ja kärsimysten ja monenlaisen ahdinkotilan keskellä." En siis sanonut että uskovalla ei ole köyhyyttä, kärsimystä, ahdinkoa ja paineita, tai että jos hän vain uskoo oikealla tavalla ja tarpeeksi niin nämä väistyvät, ei, sanoin nimenomaan että Jeesus näiden kaikkien keskellä on hänen kanssaan.
Samalla tavalla kirjoitat itsekin:
> Kaikissa niissä on Jeesus Kristus luvannut olla omiensa tukena, lohduttajana, rohkaisijana, ja puolustajana. <
Mutta tämähän juuri on oikeaa menestymistä. Oletko sinä nyt menestysteologi, koska uskot että Jeesus on tukemme, lohduttajamme, rohkaisijamme ja puolustajamme?
Oletko sitä mieltä että kun Raamattu opettaa Jeesuksesta kaikkea tätä mitä Hän kärsimystemme keskellä meille on, niin meidän kuuluu se uskossa ottaa vastaan ja omaksua, koska kyse on Jumalan omista lupauksista?
Jos emme hyväksy sitä mitä Jumala selvästi sanansa kautta meille lupaa ja vakuuttaa, silloin murehdutamme Pyhää Henkeä. Mutta jos uskomme sen mitä sana sanoo niin juuri siinä olemme uskon kautta omaksuneet Jumalan sanan totuutta ja Pyhä Henki, joka on totuuden Henki, siunaa omaksutun sanan meissä että se alkaa myös toimia käytännössä vaikuttaen turvallisuuden kokemista ja sisäistä lohdutusta tilanteissa, jotka inhimillisesti ovat vaikeita ja haavoittavia.
Oletko samaa mieltä kanssani tästä? Mutta eräiden mielestä tämä juuri on petollista menestysteologiaa. Kuinka siis on?
Asian todellisuuden kokeminen on jossain määrin riippuvaista siitä uskonko sen vai en.
Jos ahdistuksessani väitän että Jumala ei ole minun kanssani, eli että Hän valehtelee luvatessaan olla kanssani, koenko silloin Hänen läsnäoloaan ja apuaan?
Ehkä koen, koska epäuskostani huolimatta Jumala voi armossaan vakuuttaa minua rakkaudestaan, ja näin Hän synnyttää ja vaikuttaa minussa uskoa silkkana lahjana! Mutta yhtä hyvin voi olla että Jumala ei vakuuta minua rakkaudestaan ja että en koe Hänen läsnäoloaan ja apuaan, koska en ole ottanut todesta Hänen sanaansa jonka kautta Jumala todistaa itsensä? Olen ollut uppiniskainen ja tottelematon sanalle etsiessäni rakkaudenvakuutusta tunteistani ja kokemuksistani ja näin olen loukannut Jumalaa, joka tahtoisi että uskon Häneen sanan eikä tunteiden kautta.
Käytännöllisessä ja toimivassa uskossa on siis yksinkertaisesti kyse luottamuksesta Jumalan sanaan.
Sekin on silkkaa lahjaa että meillä on Jumalan sana jonka voimme uskoa. Se on Hänen armoaan että kykenemme tottelemaan. Otammeko sen lahjan vastaan vai emme?
Jos ottaisin Jumalan sanan todesta, silloin vihollisen painostus jolla se yrittää uskotella että Jumala on valehtelija, joutuisi väistymään, ja niin voisin kokea todeksi sen mitä olen sanan kautta Jeesukseen katsoen uskonut: että Hän todella on minun kanssani olosuhteista ja tunteista riippumatta. Eikö niin?
Onko tämä menestysteologiaa vai ei?
On siis tärkeää että kiusauksessa ja ahdistuksessa ollessamme sanomme, ei jotenkin suggeroiden itseämme vaan yksinkertaisesti hyväksyen Jumalan totuuden:
"Jeesus on minun tukeni, lohduttajani, rohkaisijani ja puolustajani."
Mutta jos tällä tavalla tunnustamme uskoa - se on menestysteologiaa? Ja sinun mielestäsi se ei ole Jumalan Hengen avaamaa Raamatusta?
Minun mielestäni juuri se on Jumalan Hengen avaamaa Raamatusta. Ainakin omalla kohdallani olen niin kokenut.
Tästä samasta asiasta sanoin:
Voimme sisällisen ihmisemme puolesta vahvistua, menestyen hengessä, niin että myös sielumme voi hyvin ja menestyy, kun ilomme lähde on olosuhteista riippumaton Kristus.
Mielestäni se on todellista menestymistä hengessä kun voimme jopa köyhyyden ja sairaudenkin keskellä uskoa että Jumala on rakkaus ja että Hän välittää minusta. Se on juurtumista Kristukseen ristin kautta. Sellaista menestysteologiaa kannatan koko sydämestäni.
Sanon siis uudelleen:
Menestysteologia joka tapahtuu lihassa oman minän tyydyttämiseksi ja on sielullista ja omavoimaista - se on epäraamatullista menestysteologiaa, ja sellaista en kannata.
Menestysteologia joka tapahtuu Raamatun opetuksia kunnioittaen ja jonka motiivini on vilpitön halumme elää todeksi Kristuksen kokonaisvaltaista hyvyyttä, niin että sielunvoiman sijasta hengellisessä vaelluksessamme toimii Pyhä Henki - se on raamatullista menestysteologiaa ja sitä kannatan.
Eikö se että Jeesus Kristus kirkastuu meille Vapahtajana, hyvänä Paimenena joka on armollinen Jumalan Poika olosuhteisiin katsomatta, että on pelastajana läsnä elämässämme terveydentilastamme riippumatta, ole suurenmoista Pyhän Hengen toimintaa? Mielestäni juuri tämä on Pyhän Hengen oikeaa toimintaa että Hän kirkastaa meille luotettavan ja uskollisen Vapahtajan.
Onko se mielestäsi epäraamatullista menestysteologiaa vai raamatullista menestysteologiaa?
Mielestäni se on ristin teologiaa. Ja ristin teologia on ainoa todellisesti raamatullinen menestysteologia.
Ehkä olemme monista asioista periaatteessa samaa mieltä. Toivottavasti ainakin tästä perusasiasta eli luottamuksesta Jumalan omaan sanaan. Väärinymmärrys syntyi kun tulkitsit käyttämiäni sanoja tietyllä tavalla ja luulit minun tarkoittavan jotain muuta?
2.
Kertaan vielä kirjoituksestasi sen missä olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi:
> Uskovan tie on täynnä sairauksia, kärsimyksiä, köyhyyttä ja kaikenlaisia koettelemuksia. Ja kaikissa niissä on Jeesus Kristus luvannut olla omiensa tukena, lohduttajana, rohkaisijana, ja puolustajana. Ainoa mitä lampailta vaaditaan, on nöyrtyminen. Nöyrtyminen ainaiseen parannuksen tekoon, kaikenlaisista synneistä. Mitä nyt itsekullakin on, mutta niitä on jokaisella. <
Amen. Olen täysin samaa mieltä. Eräin varauksin.
Uskovan ihmisen elämä voi olla ja usein onkin täynnä luettelemiasi asioita, mutta tarkoitatko että uskovan elämän ehdottomasti täytyy olla täynnä niitä, jotta hän olisi oikea ja mielestäsi kelvollinen uskovainen.
Jos olet sitä mieltä että uskova jolla ei ole esimerkiksi köyhyyttä tai sairauksia, ei ole todellisesti uskovainen, siinä olen sitten jo eri mieltä! Ja mielestäni opetuksesi jos todella ajattelet tuolla tavoin on enemmän vihollisesta kuin Jumalasta, sellainen oppi antaa demoneille mahdollisuuden kylvää mainitsemiasi asioita uskovan elämään. Surullista on jos kristitty ottaa epäuskonsa tähden viholliselta vastaan tuollaisia asioita ja sitten hurskaasti kuvittelee sitä oikeaksi uskoksi, ajatellen että Jumala nyt testaa luottamustani tai kasvattaa minua kärsimyksen kautta jne.
On kärsimyksiä jotka kuuluvat elämään ja jotka Jumala sallii - mutta on myös kärsimyksiä jotka uskova itse epäuskonsa ja väärän asenteensa kautta sallii itselleen koska on ryhtynyt palvomaan kärsimyksiä ja pitää ahdistusta ja jatkuvaa tuskatilaa ainoana oikeana kristillisyytenä.
Sellainen on, käyttääkseni tässä keskustelussa esille tullutta sanaa: epäraamatullista menehtymisteologiaa.
Jeesus Kristus kyllä on kanssamme elämämme kivuissa, köyhyydessä ja sairaudessa ja nuo asiat eivät välttämättä johdu heikosta uskosta tai siitä ettei olla tunnustettu sanaa oikein. Mutta sen lisäksi Jeesus yhä edelleen voi parantaa sairauksista. Sekin on mahdollista. Uskotko sen? Ja vastauksena rukouksiin hän voi auttaa rahavaikeuksissa, oman tahtonsa mukaan. Joskus jopa ylenpalttisesti. Nämä ovat asioita joista Jumalan sana myös opettaa.
Minun mielestäni on vähän nurinkurista jos ajatellaan että uskova on kunnon uskova kunhan vain on sairas, mutta jos Jumala ihmeellisesti parantaa hänet, niin enää hän ei ykskaks olekaan kunnon uskova vaan on muuttunut epäraamatulliseksi menestysteologiksi. Tuskinpa ajattelet että Jumalalta ei saisi ottaa vastaan parantumista? Vai ajatteletko? Että täytyisi epäillä Jumalan parantavaa voimaa ja kieltäytyä ottamasta sitä vastaan koska pelkää että se kuitenkin tulee vihollisesta?
On turvallisempaa pysyä sairaana että uskovat ystävät ajattelisivat että olet nöyrä ja oikeassa uskossa, kuin parantua, jolloin joutuisi epäilyksenalaiseksi ja ehkä leimatuksi?
Jos tahdot jatkaa keskustelua ja ottaa kantaa tämänkertaisen kirjoitukseni loppuosaan eli että Jeesus edelleen parantaa ja voi raha-asioissakin siunata, niin kuuntelen mielelläni näkemyksiäsi. Olisi kuitenkin kiva jos ottaisit ainakin ensin kantaa kirjoitukseni alkuosaan, joka on perusta kaikelle muulle.
Siis.
Sanoit että Jeesus on omiensa tuki, lohduttaja, rohkaisija ja puolustaja.
Onko mielestäsi tärkeää että uskovina uskomme sen ja että sen uskominen vaikuttaa osaltaan sitten siihen kuinka sen elämässämme koemme ja voimme todeksi elää?
................