Kuinka voi varjella sydäntään siltä, ettei sorru ylpeilemään omilla tai muiden ihmisten (vaikkapa seurakuntansa linjanvetäjien) saavutuksilla, kersku omilla tai heidän hyveillään pönkittääkseen omia näkemyksiään?
Saati sitten luule liikoja omasta tai opettajansa viisaudestaan ja kuvittele tämän perusteella tuntevansa Jumalan?
Kuinka varjella sydämensä ja sielunsa siltä ettei kuvittele olevansa oppineempi, omaavansa oikeimman näkemyksen tai valon tai näkevänsä ympärillään veltompia, välinpitämättömämpiä tai vilpillisempiä kanssakulkijoita?
Olisiko omaan itseenä nöyrästi ja katuvin mielin paneutuminen paikallaan tänäkin päiväna? Olisiko paikallaan ilman muiden lainauksia tunnustaa ja tuoda Herran eteen omat syntinsä, puutteensa ja heikkoutensa kaikki mitä luulee olevansa enemmän kuin muut.
Saati sitten luule liikoja omasta tai opettajansa viisaudestaan ja kuvittele tämän perusteella tuntevansa Jumalan?
Kuinka varjella sydämensä ja sielunsa siltä ettei kuvittele olevansa oppineempi, omaavansa oikeimman näkemyksen tai valon tai näkevänsä ympärillään veltompia, välinpitämättömämpiä tai vilpillisempiä kanssakulkijoita?
Olisiko omaan itseenä nöyrästi ja katuvin mielin paneutuminen paikallaan tänäkin päiväna? Olisiko paikallaan ilman muiden lainauksia tunnustaa ja tuoda Herran eteen omat syntinsä, puutteensa ja heikkoutensa kaikki mitä luulee olevansa enemmän kuin muut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Olisiko omaan itseenä nöyrästi ja katuvin mielin paneutuminen paikallaan tänäkin päiväna? Olisiko paikallaan ilman muiden lainauksia tunnustaa ja tuoda Herran eteen omat syntinsä, puutteensa ja heikkoutensa kaikki mitä luulee olevansa enemmän kuin muut.
Oli asiaa kirjoituksesi.
Kuitenkin jos kohdistat sitä niihin jotka toimivat opetustehtävissä haluan huomioon seuraavaa:
Joka opettaa,
tekee sen nöyrällä mielellä.
Mielikuvitus ihmisellä teettää kaikenlaisia epäilyjä.
Tiedon hankkiminen ja välittäminen on yksi kristityn tehtävistä, jolle se osa on annettu.
Jos jollakin on tietoa, hän vastaa paljosta.
Se ei tarkoita että ihmisellä olisi väärät asenteet.
Nöyryys kasvaa tehtävien ja kokemuksien mukana.
Toki minäkin olin hiukan hakusessa alkuun, kun sain niin suuren joukon kimppuni, mutta olen jo tottunut ja minuun on totuttu.
Ystävällisempää linjaa mennään.
Sarakasmiin sortuu ja lankeaa, jos sitä saa jatkuvasti.
Olen oppinut palstan tavat, ja en enää pahastu. Tulee immuuniksi sellaiselle.
Enää ei niskavillat nouise vaikka mitä vastaansa täällä saisi.
Tein monta virhettä alkuun.
Kiireessä kun on paljon, on parantamisen varaa olisi vieläkin.
Siunausta
jari