RAJOJEN ASETTAMINEN ON MONESTI ERITYISLASTEN KANSSA TODELLA VAIKEAA JOS LAPSI ON ESIM. AD/HD LAPSI. MITÄ KEINOJA OLETTE KÄYTTÄNEET ETTÄ RAJAT OVAT PYSYNEET JA UHMAAKO LAPSI RAJOJAAN JA JOS UHMAA MITEN TOIMITTE?
TOIVOISIN VINKKEJÄ
TV.RAJOJEN KANSSA KAMPPAILEVA
TOIVOISIN VINKKEJÄ
TV.RAJOJEN KANSSA KAMPPAILEVA
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, itse olen ADHD lapsi. Vanhempani ovat rankaisseet minua ADHD:hen liittyvistä oireista. Teidän pitäisi yrittää tukea lasta, mutta pitää myös selvät rajat. ADHD lapsilla on vaikeuksia sellaisten asioiden kanssa jotka ovat ei ADHD-lapselle ja aikuiselle itsestään selvyys. Tavarat tuppaavat jäädä siihen mihin ne kädestään laskee.
Lapsen nähden ei saa metettää hermojaan.
Omasta elämästni voin sanoa, että jäähy nurkkaus on hyvä rankaisu tapa. Nurkassa ei saa olla mitään kiinnostavaa. 10 minuuttia tekemättä mitään on ADHD lapselle jo paljon. Riippuu tietenkin lapsen iästä.
Ruumiillista rankaisua en kannata, koska ADHD:ssä paha olo vain jatkuu ja siitä voi tulla ongelmia myöhemmin. Itse ainakin teidän, sillä minua ruumillisesti rankaistu. mm. Vyöllä hakkaamalla.
Rutiinit luovat lapselle turvaa ja auttavat pitämään lapselle rajaa. ADHD lapsi edellyttää vanhmmiltaan päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta. Jos lapsi kieltäytyy ei luovuteta.
Meillä sovitaan yhdessä rajat lapsien kanssa perhekokouksessa. Ja hyvin on toiminut. Lapset pitävät itse huolen rajoista. Jos rajat ylitetään on helppo asiasta huomauttaa ja sopia ilman suurimpia kurinpitotoimia. On toiminut ilman Tommy Helstenin "ken piiskaa säästää - se lastaan vihaa" neuvoja.
AD/HD lapsen kanssa ei neuvotella. Riippuu tientenkin iästä, mutta esim. 5 vuotiaan kanssa ei voi neuvotella. Heille on tehtävä rajat silväksi. ADHD lapset kokeilevat rajoja ja vanhempien hermoja, mutta on pystyttävä pitämään heidät kurissa johdonmukaisesti.
Voit olla johdonmukainen ja pitää kiinni yksipuolisesti asettamistasi rajoista - seuraus voi olla kuitenkin kohtalokas. Olen seurannut lapsia, jotka on yksipuolisten rajojen asettamisen johdosta ovat jumiutuneet jopa komeksi kuukaudeksi! Ei auta lääkkeet, eikä eristys.
"Lapsen kanssa ei vaan neuvotella - kun niin on päätetty!"
Patti tilanne - mitä teet?
Jos lähdetään neuvottelusta ei katkea puheyhtyskään. Pienin askelin neuvottelemalla voidaan edetä. Ei mene kasvot, kun on saanut itse olla mukana päättämässä. Samalla lapsi oppii oikean tavan toimia.
Tottakai lapsi uhmaa rajoja. Mutta sun tehtävä on pitää niistä johdonmukaisesti kiinni. Ja kannattaa vedota nimenomaan asioihin joista tiedät lapsen pitävän.
Meillä esimerkiksi siivoaminen kiinnosti yhtä pojista niin vähän, että antoi ennemmin viedä lelut pois. Niinpä vedottiin karkkipäiviin ja lastenohjelmien katsomiseen. Ne ovat heikkoja kohtia ja on tehonnut.
Joitain kertoja on käynyt niin, että juuri ollaan oltu menossa johonkin kivaan paikkaan kuten uimaan ja vaikka sydäntä raastaa, mokaaja on jäänyt ilman hupia.
Ne on yleensä pieniä juttuja, kuten vähäinen valehteleminen, mutta johtavat isompiin juttuihin jos niitä ei kitke pois alkuunsa.
Jonkin käyttäytymistavan saavuttamisessa tarrat ovat hyvä apu. Meillä niitä kutsutaan reippaustarroiksi ja ovat suosiossa.
Pinna on venynyt täällä uusiin ulottuvuuksiin, mutta kärsivällisyys on myös tuottanut tulosta.
Suomalaiset ovat liian ylpeitä jo pienestä pitäen - aivan kuin intiaanit, romaanit tai somalit. Ylpeyden muraminen pakolla ei ole toiminut näiden kansojen kanssa. Niimpä nämä pienet kansat sinnittelevät edelleen.
Siispä kannattaa miettiä sitä suomalaista sisua - kannattako sitä pakolla murtaa. Vai voisimmeko hyödyntää tätä geneettistä ominaisuutta kasvatuksessa.
Suomi on niitä harvoja maita, jossa sopimuksista pidetään kiinni. Kyllä helposti sisuuntuva perillisemmekin tämän oppii jo äidinmaidossa. Digtatuurisia malleja eivät lapsetkaan siedä - siitä tulee kapinaa. Miksi siis käyttää pakkoa, kun meille on suukin annettu. Oppivat vekaramme hoitamaan asiat oikealla tavalla, kun vaan annamme oikean mallin.
Rajat pitää olla, mutta kaiken ydin on se kuinka ne asetetaan. Rajat voivat olla valmiiksi annetuja tai yhdessä sovittuja. Valmiiksi annetut rajat lapsi oppii syntymästään, mutta uhmaiässä alkaa rajojen kokeilu. Silloin on aika sopia yhdessä rajat. Tämä on toimiva menetelmä ja opettaa oikeanlaista päätöksentekotapaa. Yhdessä sovittuihin sopimuksiin pätee alla mainittu.
"AD/HD lapsen kanssa ei neuvotella. Riippuu tientenkin iästä, mutta esim. 5 vuotiaan kanssa ei voi neuvotella. Heille on tehtävä rajat silväksi. ADHD lapset kokeilevat rajoja ja vanhempien hermoja, mutta on pystyttävä pitämään heidät kurissa johdonmukaisesti".
Uusissa ja ennakomattomissa tilanteissa voi tulla vaikeutta rajojen suhteen. Tällöin muut keinot kuin pakko saattaa laukaista pattitilanteen paremmin. Ei ole kenenkään kannalta mielyttävää raahata kiljuvaa lasta kauppaan vastentahtoisesti. Lahjontakaan ei anna hyvää pohjaa lapsen kasvuun.
Parempi on selvittää pakkotilanteen syy. Meillä lapsella on yliherkkyyttä kirkkaille valoille, äänille ja ihmisjoukoille. Pyrimme siis välttelemään marketteja ja käytämme pieniä lähikauppoja.
Toisinaan ongelmaa ei pysty välttämään, eikä tilanteessa ratkaisemaan. Tällöin parempi tapa voi olla ohjata lapsen huomio muualle. En kuitenkaan tarjoa karmelleja, vaan tilanteen mukaisesti ohjaan lapsen mielenkiinnon muuhun toimintaan, jolloin konflikti voidaan ohittaa.
Pattilanteen aiheuttajasta voi keskustella yhdessä myöhemmin kaikessa ruhassa, jos tarpeellista. Aina ei kaikista asioista kannata märehtiä. Lapsi kasvaa ja kasvun myötä pattitilanteita aiheuttavat asiat eivät olekaan enää niin tärkeitä.
Meillä on ADHD poika 8v. Tarkkavaisuushäiriö ei häviä rankaisemalla tai uhkaamalla. Jos hän satuttaa jotakin, silloin meillä viedään omaan huoneeseen. Siellä ollaan niin kauan, että käytös muuttuu. Yleistä nöyryytystä tai huutamista emme käytä lainkaan, koska se ei tuota minkäänlaista muutosta - päinvastoin. Sen olen myös huomannut, että oma suuttumus tarttuu heti lapseen. Kiitetään kun on hyvin käyttäytynyt. Meillä tämä metodi on tuottanut tulosta.
sovit lapsen kanssa(ts. sanot lapselle mitenkä katsotaan tvtä tänään) ja mitä seuraa jos lipsutaan.tietysti lapsi inttää sinun omasta tvn katselusta.töpselin voi ottaa seinästä irti ja myös itsekin voi jättää jotain katsomatta ihan esimerkkinä lapselle.määrätietoisesti, johdonmukaisesti toimimalla adhd-päähän saadaan jotai uppoamaan.