Mistä Jeesus vapautti ja mihin?

Jeesus Kristillisen opin mukaan vapauttanut meidät ikuiselta kadotukselta? Tosin vallitsevan Kristillisen opin mukaan tämä vapautus koskee vain niitä, jotka uskovat Jeesuksen olleen Kolmiyhteisen Jumalan poika. Tästä on olemassa eriäviä mielipiteitä mutta idea yleinen suuntaus on se, että Jeesus vapautti kristityt ikuisesta kadotuksesta.

Monet myös kokevat vapautuneensa synnin taakasta / halusta tehdä lisää syntiä. Tässä yhteydessä kuitenkin puhutaan yleensä pyhän hengen aikaansaamista teoista eikä niinkään Jeesuksen toiminnasta.

Valaisiko? :)

Kun tulin uskoon ja pyysin anteeksi syntejäni, niin Jeesus vapautti minut synnin orjuudesta. Minun ei tarvinnut tehdä enää sitä, mikä on pahaa Jumalan silimissä. Monta kertaa olen hairahtunut, varsinkin mielen alueella tekemään syntiä, siinä ei ole ollut muuta tietä kuin pyytää Jumalalta anteeksi.

Vapaus ei tarkoita sitä, että minä haluaisin tehdä Jumalan sanaa vastaan ja sitten vain pyytää anteeksi. Jumala on antanut kuitenkin meille tahdon ja en halua tehdä syntiä tahallani vain siksi, että saan ne anteeksi. Minusta olisi kauheaa ajatella, että tekisin syntiä vain sen takia, että saan sen kuitenkin anteeksi.

Kun tulin uskoon, ajattelin, että minusta tulee erinomainen uskovainen, melkein maailman paras. Kun oli jonkun aikaa vaeltanut Jeesuksen kanssa, aloin huomata, etten minä olekaan niin hyvä uskovainen kuin ajattelin. Näen itseni nykyään armahdettuna syntisenä, joka tahtoo elää Jumalan sanan mukaan, välillä onnistuen, välillä epäonnistuen.

Vaikka ihminen pelastuu armosta, mutta se armo ei ole halpaa armoa, että voisin tehdä Jumalan sanaa vastaan tahallani, vain sen takia, että saan anteeksi. Toivottavasti en siihen koskaan lankeaisi. Armo ei todellakaan ole halpaa, se maksoi Jeesukselle paljon, Häntä pilkattiin, ruoskittiin ja lopuksi naulittiin ristille. Jeesus alistui siihen rakkaudesta meihin, ristinkuolemallaan Hän avasi tien Jumalan yhteyteen.

En kauheasti ole ajatellut, että olen pelastunut helvetiltä, koska minä olen onnellinen saadessani kulkea täällä maan päällä Jeesuksen seurassa. Hän on antanut voiman elämiseen ja kaikkeen, mitä tarvitsen joka päiväisessä elämässäni. Mutta tietysti joskus ajattelen, että saan olla Jeesuksen kanssa iankaikkisesti, kun kuolen. Yritän kuitenkin elää tätä päivää.

Tietysti haluaisin tehdä hyvää ihmisille, koska olen saanut kohdata Jumalan rakkauden. Jeesus maan päällä ollessaan sanoi, että rakastakaa Jumalaa kaikesta sydämestänne ja lähimmäistä kuin itseänne. Sitä minä tahdon yrittää noudattaa, mutta itse en siihen pysty, vaan joudun turvautumaan Hänen apuunsa, joka rakasti minua ensin.

Vapauteen Kristus vapautti minutkin, vapaaksi synnin orjuudesta, ihmispelosta ja monesta muusta asiasta, vapaaksi elämään elämää Hänen yhteydessään.

Kohdat a-e ovat kaikki päteviä ja oikein. Tosin ainoastaan kohdassa e kyse pelastuksesta. Muut enemmän tai vähemmän seurausta.

Jeesus vapautti minut Jumalan yhteyteen. Tämän seurauksena Hän sitten vapauttaa elämään todeksi sitä vapautta joka pelastuksessa on jo saatu, mutta se on Pyhän Hengen työtä ja prosessi jonka eteneminen on suuresti riippuvainen siitä kuinka kiinnostunut olen henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen, kasvamaan kaiken sen tuntemisessa mitä Hänessä omistan.

Jos ja kun olen oikeasti kiinnostunut Hänestä joka on pelastajani, jolloin uskonelämäni keskipiste on Kristus, enkä ainoastaan pelastuksestani, jossa keskipisteenä ihminen itse, en ole kiinnostunut kohdasta b. Itse asiassa: tuollaista vapautta ei kristitylle ole olemassakaan, ei opillisessa mielessä eikä käytännössä. Ainakaan jos olemme tosissamme. Jos tahdomme toteuttaa kristillisyyttämme vähän niinkuin itseä huvittaa sitten toki voimme tuollaistakin vapautta käyttää - en tiedä koituuko sellaisen "vapauden" toteuttamisesta heti suoranaisesti rangaistusta, Jumala kun on yllättävän pitkämielinen, mutta seurauksensa synnillä on:
"Älkää eksykö. Jumala ei salli itseään pilkattavan; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää." (muistinvarainen lainaus).
Joka tapauksessa, on ihan selvää että esimerkiksi helmasyntiensä salliminen ja hemmottelu ei ole elämää siinä vapaudessa johon Kristus on omansa vapauttanut vaan itse valitussa ja otetussa vapaudessa. Jos parannusta ei tapahdu rangaistuskin kyllä tulee aikanaan ja tuomio - mielestäni Raamattu antaa ymmärtää että kyseessä voi sitten olla iankaikkinen kadotus jopa sen kohdalla joka kerran oli pelastettu.
Jumalan kun voi kieltää kahdella tavalla. Joko suullaan tai teoillaan. Vaikka kuinka tunnustaisi suullaan Jeesusta ei se paljon hyödytä jos itsekeskeisellä ja piittaamattomalla elämällä Hänet kieltää.

Olen tottunut yhä uudelleen korostamaan että kristillinen usko on ennen kaikkea suhde, se on elämää henkilökohtaisessa suhteessa, oikeastaan rakkaussuhteessa Jumalaan. Jeesus on vapauttanut minut elämään yhteydessä Pyhän Jumalan kanssa. Koska Jumala on Pyhä tämä yhteys voi tapahtua vain armossa. Armo on Kristuksessa. Kun tahdon toteuttaa kristillisyyttäni suhteena ja näin elää todeksi minulle avautuvaa yltäkylläistä elämää Kristuksen tuntemisessa, tämä prosessi jossa Pyhä Henki uudistaa mieltäni vapauttaa sitten myös synninteon pakkomielteestä - mutta se ei ole pelastusteko vaan pelastusteon luonnollinen seuraus.
Vapautumiseni synninteon pakkomielteistä tulee mahdolliseksi kun alan omaksua armoa, tätä suurenmoista, suorituksista vapauttavaa tosiasiaa että olen jo pelastettu Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta.

Armoa on olla vapautettu tekemään hyvää, ja armon kautta löydämme sitten kaiken sen muunkin, mikä tarpeellista ja oikein on.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme autuaallisen toivomme täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." Tiit.2:11-14.

Jeesus vapautti erillisyyden vankilasta, siitä elämäntilasta, jossa ollaan ilman Jumalaa - vapautti yhteyteen Jumalan kanssa, osallisuuteen Hänessä olevasta elämästä.

* *

Yksinkertainen kysymys sinne päin. Kun en sinua entuudestaan tunne. Kyselitkö ihan vilpittömällä mielellä vai onko tarkoituksena aloittaa jonkinlainen väittely, ryhtyä kohta osoittamaan missä kohdin helluntailaisten vastaukset ovat (mielestäsi) vääriä jne.?

Joka tapauksessa kiva kysymys sinulla. Ja tärkeä.