tässä taas "isopyörä" köhii itseään käyntii..tuli mielee,että onko totuuden tietäminen aina oikea vaihtoehto?
Eli kuinka tulee toimia tilanteessa,jos pystyy toisen asian "ampumaa" perättömänä alas,vaikka tämä asia olisi toiselle yksi elämän peruspilareista?
kumpi on parempi..näyttää miten asia on,vai antaa asian olla,niinkuin toinen sen asian näkee?
Ja seriffi..en nyt jaksanu ruveta leikkimään sanoilla,päätin kokeilla meneekö viesti näin "oikeita" sanoja käyttäessä läpi..tällä palstalla...
Eli kuinka tulee toimia tilanteessa,jos pystyy toisen asian "ampumaa" perättömänä alas,vaikka tämä asia olisi toiselle yksi elämän peruspilareista?
kumpi on parempi..näyttää miten asia on,vai antaa asian olla,niinkuin toinen sen asian näkee?
Ja seriffi..en nyt jaksanu ruveta leikkimään sanoilla,päätin kokeilla meneekö viesti näin "oikeita" sanoja käyttäessä läpi..tällä palstalla...
Vastaukset 14
Vanhimmat
...kysymys, itse asiassa. Riippuu varmaan tilanteesta. Itse jätän asian usein sikseen ja annan toisen pitää luulonsa, jos se ei ole sellainen, että siitä on kenellekään suoranaista haittaa. Eli jos ihan elämän peruspilareista puhutaan, jättäisin asian luultavasti sikseen. Taustalla vaikuttaa ehkä sekin, että lopullisen totuuden tietäminen on aika vaikeaa, oli kyseessä melkein millainen asia tahansa. Joskus joutuu kuitenkin tilanteisiin, joissa itsensä hillitseminen on niin vaikeaa, ettei toisten näkemysten kunnioittaminen aina onnistu. Ja kaikkia näkemyksiä ei edes halua kunnioittaa... Silloin menee väittelyksi ja tilanne saattaa päättyä toisen nolaamiseen, mikä se sekään tunnu hyvältä.
samoilla linjoilla mennää...joskus on parempi elää omaa onnellista elämää,tietämättä kurjaa totuutta.
Kun tulee tällaiseen paikkaan, pitäisi tietää että tänne pääsevät kaikenlaiset sekopäät ja vaikka ketkä, ja että he varmaankin loukkaavat koska kaikki ei voi pitää kaikista asioista. Sellainen joka haluaa olla kaikille mieliksi tulee pettymään. Totuus ei pala tulessakaan, eikä ainakaan Raamatun totuus miellytä kaikkia.
Turha vaatia ihmisiä todistelemaan Raamattua, he ovat uskossa eikä sitä voi heiltä parilla naljaisulla kukaan pois ottaa.
Se, joka voi halutessaan todistaa että Jeesus elää, on yksin Jumala. Mutta sehän tietää senkin sydämmessään, jolla sitä uskoa jo on.
kiitos mielipiteestä..
Vaikka kuinka laitoin mielikuvitukseni työhön en pysty kuvittelemaan sellaista asiaa jonka joku toinen henkilö pystyisi kohdallani ampumaan "perättömänä alas".
Ja kuinka pystyisikään. Se mitä minä ajattelen ihmisestä ja ihmiskunnasta on, että olemme täysin pöljää porukkaa. Hölmöä on pöljyyteen luottaa.
Aivotoimintamme pitää kehittyä vielä ja paljon, että päätöksenteosta, joka käyttää tukenaan jos jonkinlaisia teorioita, alkaisi seurata jotain kollektiivista hyvää ihmiskunnalle.
Ja mikäli mielikuvituksessasi viivähtikään, että
joku pystyisi kohdallani todistamaan uskontotieteen opetukset paikkansapitämättömäksi, unohda se heti alkuunsa.
Perimmäisen syyn etsijälle ei kelpaa muu kuin absoluuttinen totuus.
Ja kun sen on löytänyt kukaan eikä mikään pysty sitä murtamaan.
osasin tällästä viestii tänne odotellakki...ymmärrät kyllä mistä on kyse,mutta heitetää joku esimerkki tosta..hmm..kuvittelet eläväsi onnellisessa parisuhteessa,mutta satun tietämää ettei niin ole.niin kuinka toimia,jos elämäsi on onnellista kumppanisi kanssa,vaikka et totuutta siitä tiedäkkää.
Yhden tällä palstalla harvoin vierailevan henkilön tunnen livenä.
Sinua en tunne.
..ulkona on kaunis ilma
On ollut tosi sumuista tähän asti.
Pikkuhiljaa sumu näyttää väistyvän auringon valon ja lämmön vallatessa tilaa.
Ja aina on kaunis ilma.
..käväsin tossa muksujenkaa oraville pähkinöitä heittelemässä,huomasi että "sumu" oli jättänyt jälkensä...oli meinaa märkä penkki ku ajattelin hetkisen istahtaa...mutta keli oli hieno..sumu oli hälvenny..*hymy*
Otin tuossa äsken kakun pois uunista. Ja mikä tuoksu ja mikä maku, nam nam.
Ja parin tunnin päästä perheen hymy.
Niin se hymy.
villi veikkaukseni,että oli hyvää..itse en kakkuja syö..ei oo mun juttu.
tuo hymy..tiedän tunteen..itsekki siihen pyrin..mutta lapsen ilo..siihen ei pysty vaikka kuinka pyrkisi.
edellisiin viesteihin senverran palatakseni..huomasitko että siellä vielä oltiin "sumussa" täällä eleltiin jo sitä kaunista päivää,jonka sinulle totesin??
hyvää päivänjatkoo...:)
Tiedän, että pystyt siihen lapsen iloon ja hymyyn.
Kaikkea hyvää myös sinulle.
kyllä se sumu siitä hälvenee..malttia malttia...