Kuinka montaa henkilöä täällä huvittaa ns. maaseudun tulevaisuus?
Haluan jotain pientä yleiskuvaa siitä, mikä mahtaa olla maaseudun tulevaisuus vaikkapa 10-20 vuoden kuluttua, kun kaikki työpaikat on annettu joko puolalaisille taikka sitten sysätty suuriin kasvukeskuksiin tms.
Mielipiteitä, kuvauksia, perusteluja jne. Kiitos?
Onneksi valtiolla on vastaus tähänkin ongelmaan; hajautetaan ympäri maaseutua valtionvirastoja ja ongelma on hoidettu, humpsista vaan.
Haluan jotain pientä yleiskuvaa siitä, mikä mahtaa olla maaseudun tulevaisuus vaikkapa 10-20 vuoden kuluttua, kun kaikki työpaikat on annettu joko puolalaisille taikka sitten sysätty suuriin kasvukeskuksiin tms.
Mielipiteitä, kuvauksia, perusteluja jne. Kiitos?
Onneksi valtiolla on vastaus tähänkin ongelmaan; hajautetaan ympäri maaseutua valtionvirastoja ja ongelma on hoidettu, humpsista vaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tai sitten kiinalainen.
... kun kaikki työpaikat on viety Puolaan tai Kiinaan, maaseudulle tulee hirveä tunku, kun jokainen kaupunkilainen haluaa vuokrata puutarhapalstan ynnä laiduntilkun Mansikille saadakseen edes ruokaa. Palkkojahan ei makseta, kun ei ole työpaikkojakaan.
Jotta sitten voitaisiin ostaa ulkomailta edes kangasta tai pahimmassa tapauksessa vain itse kudottavaa lankaa vaatteiden kutomista varten, tarvitaan jotain myytävää. Koska tuotantovälineet olivat menneet ulkomaille, myytävä saadaan sekin vain luonnonantimista eli elintarvikkeista ja raaka-aineista. Nekin sijaitsevat maaseudulla.
Ehkä sitten ajan myötä Suomessa alkaisi uudelleen kehittyä tavaroiden valmistusta, mutta valmistuskeskukset sijaitsisivat edelleen maaseudulla.
Valtionvirastot olisivat loppuneet heti tuotannon ulkomaille siirtymisen jälkeen. Kaikesta päättävälle heimoneuvostolle verot maksettaisiin viljana ja voina. Sairaanhoitokin olisi samalla kansainvälisen avun pohjalla kuin maailman köyhimmissä maissa tätä nykyä.
Maataloustukia lasketaan ilmeisesti radikaalisti lähivuosina. Tuet jaotellaan kolmeen laatikkoon:
* Keltaiseen laatikkoon kuuluvat vapaata kauppaa vääristävät tuet. Tähän laatikkoon kuuluvat tuotantotuet, joissa ei ole tuotannon rajoituksia. Suurin osa suomen talonpoikien saamista tuista kuuluu tähän kategoriaan. Näitä tukia vähennetään rajusti.
* Vihreään laatikkoon kuuluvat tuotantotuet, joihin on määritelty tuotannon rajoitus. Suomalaisista tuista eräät eläinpalkkiot kuuluvat tähän ryhmään sekä kesantovelvoitteiset hehtaarituet. Nämä tuet ovat ehdollisia, ehkä säilyviä.
* Siniseen laatikkoon kuuluvat tuet, jotka eivät vääristä kauppaa lainkaan tai korkeintaan hyvin vähän. Tätä tukityyppiä ei ole tarvetta vähentää. Siihen kuuluvat tuotannosta irroitettu suora tuki, ympäristötuki sekä erilaiset maaseudun kehittämisohjelmat.
Suomen maatalouspolitiikka kusi viimeistään, kun nyt todeksi muuttuvaa tilatukea sorvailtiin. Suomessa ei haluttu ottaa tilatukea käyttöön kokonaisuudessaan, vaan valittiin ns. yhdistelmätuki, joka näyttää olevan nykyisen tiedon valossa paitsi väärä valinta myös byrokratiaa lisäävä, ja tietenkin maanviljelijän kannalta lähes huonoin mahdollinen.
Loppupäätelmänä tästä voisi todeta, että maaseudulla asunnot ovat halpoja, tervetuloa kaikki tekemään etätöitä, lähityöt nimittäin vähenevät.
Ilmeisesti viittaat WTO-neuvotteluihin, joissa EU:n kauppakomissaari ylitti valtuutensa. Hän siis lupasi paljon enemmän kuin hänelle oli valtuuksia annettu. Teki siis hieman niin kuin Lipponen Irakin sotaa vasta suunniteltaessa.
Nämä USA:n ja EU:n neuvottelut, joissa on suuria maataloustukileikkauksia suunniteltu, jopa 60 %, ovat vaikeita toteuttaa. Suomi oli yksi niistä 13 maasta, jotka lähettivät kirjeen maatalouskomissaarille, jossa ilmaistiin huolestuminen tilanteesta. EU:ssa on meneillään suuri maataloustukiuudistus, nämä WTO-systeemit vaarantaisivat sen. Ainakin MTK:ssa ollaan sitä mieltä, että WTO:n ehdotukset ovat mahdottomia toteuttaa.
WTO jatkaa neuvottelujaan joulukuussa. Tavoitteena on sopimus vuoden 2006 aikana. Jos se toteutuu, menee Suomenkin maatalouspolitiikka uusiksi jälleen kerran. Ennen kuin edellinenkään eli ns. tilatukimalli on ehditty edes toteuttaa!
Siinä sitä on sitten mukava maanviljelijän suunnitella talouttaan vuosiksi eteenpäin!
MAASEUDUN TULEVAISUUS LEHTIHÄN ON LÄHES KAIKILLE "MAAJUSSIEN" LAPSILLE TUTTU LEHTI, MUTTA NYT SEN NIMI JO VÄHINTÄÄNKIN PITISI VAIHTAA MAASEUDUN KATOAVAISUUDEKSI. MITENKÄ VOI KEPULAISUUS, SEKIN SAISI KUIHTUA
Versaaleilla kirjoittaminen on paitsi leikki-ikäisille tavanomaista myös Tony Halmeen kannattajien mielipuuhaa. Kumpaankohan kategoriaan edellinen kuuluu?
tulevaisuus on Suomen kolmanneksi tilatuin lehti!
...
Tyhjentävää tulevaisuuden kuvaa pystyy tuskin kukaan ennustamaan, mutta muutamia - aika toiveajatuksen luonteisia - minulla on ollut.
Meillä on paljon pikkukaupunkeja ja vanhoja kyliä, jotka ovat aikanaan olleet paikkakuntansa kaikenlaisen toimeliaisuuden keskuksia useita kymmeniä vuosia, ellei jopa yli sata vuotta. Moni näistä keskuksista on kohtuullisen suurelta osalta säilynyt rakennusboomivuosien purkutuomioilta ja uudemmalta laatikkorakentamiselta. Nämä kaupungit tarjoaisivat miljööltään viehättävän ympäristön uuden asukaspohjan hankkimiselle, kun etätyö väistämättä lisääntyy, eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa ja asuinpaikan sijainti ei ole niin merkityksellinen kuin se on ennen ollut.
Norjassa muistaakseni menestyksellä kokeiltiin verotuksellista keinoa, jossa palkasta ja eläkkeestä perittävää tuloveroa alennettiin, mikäli henkilö muutti pois Oslon seudulta syvemmälle maaseudulle. Meillä ei tuollaisesta ole edes keskusteltu, vaikka kannattaisi, sillä elävä maaseutu tarvitsee eläviä ihmisiä, jotka sieltä nyt vähenevät.
Toinen tulevaisuudenkuva perustuu elintarvikeketjuun, jossa näen paljon mahdollisuuksia sille, että maataloustuotannosta yhä suurempi osa jäisi jalostukseen samalle paikkakunnalle, missä se on tutettu eikä siirtyisi enää rekoilla muutamaan harvaan meijeriin, myllyyn, teurastamoon, jne..
Jos maaseurulle saataisi syntymään enemmän paikallista elintarvikejalostusta ja teollisuutta, niin se antaisi mahdollisuuden laadukkaalle ja puhtaalle elintarviketuotannolle, jossa myös luomutuotanto saisi enemmän jalansijaa.
Toivon mukaan tulevaisuuden eduskunnat näkevät tämän mahdollisuuden sellaisena, joka ylläpitää maaseudun moniarvoisuuden, koska itse olen täysin vakuuttunut siitä, että alueellinen elintarvikkeiden lähituotanto pystyy aina kilpailemaan kansainvälisiä, suuria elintarvikebrändejä vastaan omalla alueellaan.
Olen nimittäin melko varma siitä, että tulevaisuudessa elintarvikemarkkinoita hallitsevat ainoastaan isot monikansalliset yritykset, kun nyt "isot" kansalliset yritykset (Valio, HK, jne.) häviävät kilpailun. Kansainvälisten suurbrändien seassa on kuitenkin aika lailla tilaa pienille, alueellisille yrittäjille, jotka eivät pyrikään kasvamaan eikä kilpailemaan volyymillä, vaan tytyytyvät siihen, että tuottavat laadukasta elintarviketta omaan lähiympäristöönsä tuoreena ja puhtaana.
Maaseudun tulevaisuus on siis hyvä, jos se pystytään pitämään kiinnostavana asuinpaikkana ja jos maaseudulle saadaan syntymään luontaisia työpaikkoja, mitä eniten löytyy juuri elintarviketuotannon piiristä. Asukkaiden ja yritysten tarvitsemat palvelut tuovat sitten maaseudulle ihan uutta yritystoimintaa ja lisää asukkaita ihan luontevasti.
Yllä oleva on ehkä pikemminkin haaveilua kuin ennustamista, mutta minun mielestäni tulevaisuuden visiona sellainen, että sitä kohti kannattaisi pyrkiä myös politiikan keinoin: pohtimalla, mitä eduskunnan ja kuntien pitäisi tehdä, että yllä kuvaamani visio toteutuisi myös käytännössä.
Keskusta on tässä suhteessa avainasemassa, koska keskusta hallitsee maaseutrua ja myös hallinnoi ylimvoimaisesti suurinta osaa maaseudun kunnista.
Maaseutu vetäisi suurien ikäluokkien eläköityviä takaisin kaupungeista ja Ruotsista jos olosuhteet olisivat suopeat. He ovat tottuneet kuluttamaan ja käyttämään palveluja, terveyskin on ihan hyvä vielä vuosikausia.
Mutta...
Ei maaseudun ahtaassa kepuilmapiirissä kukaan viihdy. Päätöksenteko, elinkeinoelämä, kaikki on kepulaisten kyläpäälliköiden valvomaa ja junailemaa. Kaupunkien vapaamielisyyteen ja suvaitsevaisuuteen tottuneille kepukulttuuri ei sovi.
Niinpä porukka jää kaupunkeihin.