Tunsin erään vanhan naisen (kuollut jo) joka teki valtavasti sukututkimustyötä ja kävi temppelissä usein.
Hän valitteli aina sitä, ettei ollut tuonut ketään kirkkoon, vaikka oli ollut niin kauan jäsenenä (mormoneille on tärkeää se, että "tuo" uusia jäseniä kirkkoon).
Toiset lohduttivat häntä sanoen, että hän on tehnyt valtavasti lähetystyötä tekemällä temppelityötä, siis sijaistoimituksia kuolleille.
Onko temppelityö sama kuin lähetystyö? Toisaalla mormonit sanovat, että sijaistoimituksilla annetaan mahdollisuus niille, jotka haluavat ottaa sen vastaan. Toisaalla tuntuu siltä, että mormonit pitävät itsestään selvänä sitä, että jos sijaistoimitus on tehty, ihminen kyllä ottaa sen vastaan, koska asiat ovat "selvenneet" hänelle kuoleman jälkeen.
Monet kirkon jäsenet iloitsevat siitä, että heidän sukulaisilleen on tehty temppelissä työt valmiiksi, eli ollaan varmoja, että sukulaiset ovat ottaneet ne vastaan ja niin edespäin...
Monet kerrat keskustelin ja kuulin kirkon jäsenten puhuvan siitä, kuinka sukulaiset tai kaukaisetkin omaiset tai jotkut muut ihmiset ovat ilmestyneet heille unessa tai näyssä tai muuten (?) ja kiittäneet siitä, että sijaistyö on tehty. Onko tämä tosiaan yleistä?
Hän valitteli aina sitä, ettei ollut tuonut ketään kirkkoon, vaikka oli ollut niin kauan jäsenenä (mormoneille on tärkeää se, että "tuo" uusia jäseniä kirkkoon).
Toiset lohduttivat häntä sanoen, että hän on tehnyt valtavasti lähetystyötä tekemällä temppelityötä, siis sijaistoimituksia kuolleille.
Onko temppelityö sama kuin lähetystyö? Toisaalla mormonit sanovat, että sijaistoimituksilla annetaan mahdollisuus niille, jotka haluavat ottaa sen vastaan. Toisaalla tuntuu siltä, että mormonit pitävät itsestään selvänä sitä, että jos sijaistoimitus on tehty, ihminen kyllä ottaa sen vastaan, koska asiat ovat "selvenneet" hänelle kuoleman jälkeen.
Monet kirkon jäsenet iloitsevat siitä, että heidän sukulaisilleen on tehty temppelissä työt valmiiksi, eli ollaan varmoja, että sukulaiset ovat ottaneet ne vastaan ja niin edespäin...
Monet kerrat keskustelin ja kuulin kirkon jäsenten puhuvan siitä, kuinka sukulaiset tai kaukaisetkin omaiset tai jotkut muut ihmiset ovat ilmestyneet heille unessa tai näyssä tai muuten (?) ja kiittäneet siitä, että sijaistyö on tehty. Onko tämä tosiaan yleistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että sijaistyö otetaan vastaan. Se tehdään SILTÄ VARALTA, että se kelpaa.
Tosiaan jotkut kertovat olevansa varmoja, että työ on kelvannut. Eräs pitkäaikainen jäsen kertoi minulle, että hänen äitinsä kulki pitkän matkan hänen vierellään temppelissä. Tällaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia eikä niistä kovin yleisesti ole syytä puhua.
Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia sekä edesmenneistä ihmisistä että eläimistä. Tosin ne eivät ole tapahtuneet temppeleissä enkä ole kastattanut itseäni näiden ihmisten tai eläinten puolesta. Edesmennyt esiäitini, jonka tunnen vain valokuvista, on ollut länsä ja auttanut ja rohkaissut minua synnyttäessäni lapsiani. Edesmennyt isoäitini on istunut hiljaa vieressäni tuntikausia, kun minulla on ollut vaikeita aikoja elämässäni. Eräs lapsena menettämäni rakas marsu kulki ollessani lapsi ja nuori vierelläni monta vuotta, pyhänä ja arkena, ilossa ja surussa. Rakas kuollut koirani kulki talossa vuoden kuolemansa jälkeen niin, että sen kynsien rapina kuului milloin missäkin huoneessa.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä todellakaan. Tällaista sattuu muillekin kuin mormoneille. Sattuu jopa mormoneista eronneillekin. En pidä tätä mitenkään pyhänä tai yliluonnollisena ilmiönä. Kertoopahan se vain ihmisen kyvystä muodostaa niin voimakkaita rakkauden siteitä, että rakkaus ei katkea edes kuolemaan.