Olen monena päivänä lukenut ateistien ja uskovaisten taistelua lehdistä. Kumpikaan ei voi toiseen vaikuttaa, joten turhaahan tuo taistelu on. Ja onhan meillä uskonvapaus joten kummallakin on oikeus uskoa mihin haluaa. Ei toisen pitäisi närkästyä siitä, ettei toinen usko samoja asioita kuin itse.
Tässä oma näkemykseni uskosta.
Usko on kuulemma yksi onnen peruspilareista. En yhtään ihmettele, kyllähän usko tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta ja uskoon voi aina tukeutua vaikeina hetkinä.
Raamattu taas on kuin meidän Kalevala. Eri kansantarinoista koottu, taitavasti yhdistelty teos. Suurin osa tarinoista varmasti perustuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin, mutta niitä on höystetty. Luomistarina on jo osoitettu olevan puppua (vaikka kaikki eivät siihen uskokaan) ja on aika uskomatonta, että ihmiset elivät noina vanhan testamentin aikoina satoja vuosia. Raamattu onkin täynnä opettavaisia tarinoita ja näitä oppeja uskovaisen pitää seurata. En usko että tarkoitus olisi uskoa tuohon kirjaan kirjaimellisesti. Olen usein miettinyt lukevani tuon kirjan, en uskonnollisessa mielessä vaan koska uskon sen oikeasti olevan hyvä "romaani". Pätkiä siitä olen silloin tällöin lukenut.
Olen aika tyrmistynyt siitä miten kristinusko levitettiin pitkin maailmaa. Jos Jumala olisi olemassa, tuskin Hän kaikessa armeliaisuudessaan olisi halunnut pakottaa uskomaan ja tappamaan pakanoita. Kirkko oli todella korruptoitunut ja mätä keskiajalla. Virkoja myytiin ja niin paavit kuin papitkin tekivät huorin ja riistivät kansaa. Ihmiset peloteltiin uskomaan, joko uhattiin riistää henki jos ei uskonut tai peloteltiin sillä että joutuu ikuiseen kiirastuleen. Kuulostaa itse pahuudelta tämä niin monien jumaloima usko. Eiväthän edes kirkonjohtajat itse eläneet käskyjen mukaan ja monet halusivat vain valtaa ja rikkauksia.
Entäs sitten islam, kaikki alkoi siitä kun joku näki hallusinaatioita joihin ei edes itse aluksi uskonut. Ihmiset joille hän kertoi näyistä uskoivat ja saivat lopulta Mohammedinkin uskomaan. Ja näistä näyistä syntyi yksi suurimpia uskontoja.
Uskonnot kautta maailman perustuvat mielestäni siihen, että kun maailma oli todella ihmeellinen ja kaikkea hirveää ja selittämätöntä tapahtui näille alkeellisille ihmisille, he kehittivät selityksiä niin luonnonmullistuksille kuin auringonpimennyksillekin, kaikelle mitä he eivät voineet ymmärtää. Miksi maailma ei ole enää niin ihmeellinen paikka kuin se oli raamatun tapahtumien aikaan. Loppuivatko ihmeet, eivätkö meret ja luonto enää tottele ihmistä, eikö Jumala kuule meitä.
Nykyään tiedämme maailmasta nii paljon enemmän, että uskonnosta on monille tullut turha asia. Tieteelliset faktat sotivat uskonnon kertomia asioita vastaan, mutta silti usko on niin vahva, että se tulee elämään pitkään.
Olen ateisti, mutta toivottavasti tuo Jumala, jos on olemassa, ei ole niin hirveän itsekäs ja armoton, että tuomitsee minut helvettiin jos olen elänyt muuten hyvän elämän. Minusta usko on hieno asia ja toivon että myös uskovat voivat hyväksyä minun elämänkatsomukseni niin kuin minä hyväksyn heidän.
Tässä oma näkemykseni uskosta.
Usko on kuulemma yksi onnen peruspilareista. En yhtään ihmettele, kyllähän usko tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta ja uskoon voi aina tukeutua vaikeina hetkinä.
Raamattu taas on kuin meidän Kalevala. Eri kansantarinoista koottu, taitavasti yhdistelty teos. Suurin osa tarinoista varmasti perustuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin, mutta niitä on höystetty. Luomistarina on jo osoitettu olevan puppua (vaikka kaikki eivät siihen uskokaan) ja on aika uskomatonta, että ihmiset elivät noina vanhan testamentin aikoina satoja vuosia. Raamattu onkin täynnä opettavaisia tarinoita ja näitä oppeja uskovaisen pitää seurata. En usko että tarkoitus olisi uskoa tuohon kirjaan kirjaimellisesti. Olen usein miettinyt lukevani tuon kirjan, en uskonnollisessa mielessä vaan koska uskon sen oikeasti olevan hyvä "romaani". Pätkiä siitä olen silloin tällöin lukenut.
Olen aika tyrmistynyt siitä miten kristinusko levitettiin pitkin maailmaa. Jos Jumala olisi olemassa, tuskin Hän kaikessa armeliaisuudessaan olisi halunnut pakottaa uskomaan ja tappamaan pakanoita. Kirkko oli todella korruptoitunut ja mätä keskiajalla. Virkoja myytiin ja niin paavit kuin papitkin tekivät huorin ja riistivät kansaa. Ihmiset peloteltiin uskomaan, joko uhattiin riistää henki jos ei uskonut tai peloteltiin sillä että joutuu ikuiseen kiirastuleen. Kuulostaa itse pahuudelta tämä niin monien jumaloima usko. Eiväthän edes kirkonjohtajat itse eläneet käskyjen mukaan ja monet halusivat vain valtaa ja rikkauksia.
Entäs sitten islam, kaikki alkoi siitä kun joku näki hallusinaatioita joihin ei edes itse aluksi uskonut. Ihmiset joille hän kertoi näyistä uskoivat ja saivat lopulta Mohammedinkin uskomaan. Ja näistä näyistä syntyi yksi suurimpia uskontoja.
Uskonnot kautta maailman perustuvat mielestäni siihen, että kun maailma oli todella ihmeellinen ja kaikkea hirveää ja selittämätöntä tapahtui näille alkeellisille ihmisille, he kehittivät selityksiä niin luonnonmullistuksille kuin auringonpimennyksillekin, kaikelle mitä he eivät voineet ymmärtää. Miksi maailma ei ole enää niin ihmeellinen paikka kuin se oli raamatun tapahtumien aikaan. Loppuivatko ihmeet, eivätkö meret ja luonto enää tottele ihmistä, eikö Jumala kuule meitä.
Nykyään tiedämme maailmasta nii paljon enemmän, että uskonnosta on monille tullut turha asia. Tieteelliset faktat sotivat uskonnon kertomia asioita vastaan, mutta silti usko on niin vahva, että se tulee elämään pitkään.
Olen ateisti, mutta toivottavasti tuo Jumala, jos on olemassa, ei ole niin hirveän itsekäs ja armoton, että tuomitsee minut helvettiin jos olen elänyt muuten hyvän elämän. Minusta usko on hieno asia ja toivon että myös uskovat voivat hyväksyä minun elämänkatsomukseni niin kuin minä hyväksyn heidän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.