Olen monena päivänä lukenut ateistien ja uskovaisten taistelua lehdistä. Kumpikaan ei voi toiseen vaikuttaa, joten turhaahan tuo taistelu on. Ja onhan meillä uskonvapaus joten kummallakin on oikeus uskoa mihin haluaa. Ei toisen pitäisi närkästyä siitä, ettei toinen usko samoja asioita kuin itse.
Tässä oma näkemykseni uskosta.
Usko on kuulemma yksi onnen peruspilareista. En yhtään ihmettele, kyllähän usko tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta ja uskoon voi aina tukeutua vaikeina hetkinä.
Raamattu taas on kuin meidän Kalevala. Eri kansantarinoista koottu, taitavasti yhdistelty teos. Suurin osa tarinoista varmasti perustuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin, mutta niitä on höystetty. Luomistarina on jo osoitettu olevan puppua (vaikka kaikki eivät siihen uskokaan) ja on aika uskomatonta, että ihmiset elivät noina vanhan testamentin aikoina satoja vuosia. Raamattu onkin täynnä opettavaisia tarinoita ja näitä oppeja uskovaisen pitää seurata. En usko että tarkoitus olisi uskoa tuohon kirjaan kirjaimellisesti. Olen usein miettinyt lukevani tuon kirjan, en uskonnollisessa mielessä vaan koska uskon sen oikeasti olevan hyvä "romaani". Pätkiä siitä olen silloin tällöin lukenut.
Olen aika tyrmistynyt siitä miten kristinusko levitettiin pitkin maailmaa. Jos Jumala olisi olemassa, tuskin Hän kaikessa armeliaisuudessaan olisi halunnut pakottaa uskomaan ja tappamaan pakanoita. Kirkko oli todella korruptoitunut ja mätä keskiajalla. Virkoja myytiin ja niin paavit kuin papitkin tekivät huorin ja riistivät kansaa. Ihmiset peloteltiin uskomaan, joko uhattiin riistää henki jos ei uskonut tai peloteltiin sillä että joutuu ikuiseen kiirastuleen. Kuulostaa itse pahuudelta tämä niin monien jumaloima usko. Eiväthän edes kirkonjohtajat itse eläneet käskyjen mukaan ja monet halusivat vain valtaa ja rikkauksia.
Entäs sitten islam, kaikki alkoi siitä kun joku näki hallusinaatioita joihin ei edes itse aluksi uskonut. Ihmiset joille hän kertoi näyistä uskoivat ja saivat lopulta Mohammedinkin uskomaan. Ja näistä näyistä syntyi yksi suurimpia uskontoja.
Uskonnot kautta maailman perustuvat mielestäni siihen, että kun maailma oli todella ihmeellinen ja kaikkea hirveää ja selittämätöntä tapahtui näille alkeellisille ihmisille, he kehittivät selityksiä niin luonnonmullistuksille kuin auringonpimennyksillekin, kaikelle mitä he eivät voineet ymmärtää. Miksi maailma ei ole enää niin ihmeellinen paikka kuin se oli raamatun tapahtumien aikaan. Loppuivatko ihmeet, eivätkö meret ja luonto enää tottele ihmistä, eikö Jumala kuule meitä.
Nykyään tiedämme maailmasta nii paljon enemmän, että uskonnosta on monille tullut turha asia. Tieteelliset faktat sotivat uskonnon kertomia asioita vastaan, mutta silti usko on niin vahva, että se tulee elämään pitkään.
Olen ateisti, mutta toivottavasti tuo Jumala, jos on olemassa, ei ole niin hirveän itsekäs ja armoton, että tuomitsee minut helvettiin jos olen elänyt muuten hyvän elämän. Minusta usko on hieno asia ja toivon että myös uskovat voivat hyväksyä minun elämänkatsomukseni niin kuin minä hyväksyn heidän.
Tässä oma näkemykseni uskosta.
Usko on kuulemma yksi onnen peruspilareista. En yhtään ihmettele, kyllähän usko tuo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta ja uskoon voi aina tukeutua vaikeina hetkinä.
Raamattu taas on kuin meidän Kalevala. Eri kansantarinoista koottu, taitavasti yhdistelty teos. Suurin osa tarinoista varmasti perustuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin, mutta niitä on höystetty. Luomistarina on jo osoitettu olevan puppua (vaikka kaikki eivät siihen uskokaan) ja on aika uskomatonta, että ihmiset elivät noina vanhan testamentin aikoina satoja vuosia. Raamattu onkin täynnä opettavaisia tarinoita ja näitä oppeja uskovaisen pitää seurata. En usko että tarkoitus olisi uskoa tuohon kirjaan kirjaimellisesti. Olen usein miettinyt lukevani tuon kirjan, en uskonnollisessa mielessä vaan koska uskon sen oikeasti olevan hyvä "romaani". Pätkiä siitä olen silloin tällöin lukenut.
Olen aika tyrmistynyt siitä miten kristinusko levitettiin pitkin maailmaa. Jos Jumala olisi olemassa, tuskin Hän kaikessa armeliaisuudessaan olisi halunnut pakottaa uskomaan ja tappamaan pakanoita. Kirkko oli todella korruptoitunut ja mätä keskiajalla. Virkoja myytiin ja niin paavit kuin papitkin tekivät huorin ja riistivät kansaa. Ihmiset peloteltiin uskomaan, joko uhattiin riistää henki jos ei uskonut tai peloteltiin sillä että joutuu ikuiseen kiirastuleen. Kuulostaa itse pahuudelta tämä niin monien jumaloima usko. Eiväthän edes kirkonjohtajat itse eläneet käskyjen mukaan ja monet halusivat vain valtaa ja rikkauksia.
Entäs sitten islam, kaikki alkoi siitä kun joku näki hallusinaatioita joihin ei edes itse aluksi uskonut. Ihmiset joille hän kertoi näyistä uskoivat ja saivat lopulta Mohammedinkin uskomaan. Ja näistä näyistä syntyi yksi suurimpia uskontoja.
Uskonnot kautta maailman perustuvat mielestäni siihen, että kun maailma oli todella ihmeellinen ja kaikkea hirveää ja selittämätöntä tapahtui näille alkeellisille ihmisille, he kehittivät selityksiä niin luonnonmullistuksille kuin auringonpimennyksillekin, kaikelle mitä he eivät voineet ymmärtää. Miksi maailma ei ole enää niin ihmeellinen paikka kuin se oli raamatun tapahtumien aikaan. Loppuivatko ihmeet, eivätkö meret ja luonto enää tottele ihmistä, eikö Jumala kuule meitä.
Nykyään tiedämme maailmasta nii paljon enemmän, että uskonnosta on monille tullut turha asia. Tieteelliset faktat sotivat uskonnon kertomia asioita vastaan, mutta silti usko on niin vahva, että se tulee elämään pitkään.
Olen ateisti, mutta toivottavasti tuo Jumala, jos on olemassa, ei ole niin hirveän itsekäs ja armoton, että tuomitsee minut helvettiin jos olen elänyt muuten hyvän elämän. Minusta usko on hieno asia ja toivon että myös uskovat voivat hyväksyä minun elämänkatsomukseni niin kuin minä hyväksyn heidän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
""Olen ateisti, mutta toivottavasti tuo Jumala""
NAURETTAVA PROVO ... Kaikkeen te uskikset alistuttekin ...
Minä olen törmännyt tällä palstalla jatkuvaan jaaritteluun siitä kuinka paljon tuo länsimainen 300-vuotinen tieteemme on kertyttänyt tietoamme vaan ei ole tuotu julki mitä sillä itse kukin tarkoittaa.
Luonnontieteemmehän eivät pysty vastaamaan sitten yhtikäs mitään kysymyksiin mitä tulee maailmankaikkeuden syntyyn ja rakenteisiin.
Ja mitä tuohon mainitsemaasi kirjan, Raamattu, sisältöön tulee, senkaltaista sisältöä on perimätietona ollut kirjallisessa muodossa painettuna jo viisituhatta vuotta ennen Raamattua.
Ja suullisena perimätietona sama tieto on kulkenut aina ihmiskunnan alusta lukien.
Niin, että maailma on ihan yhtä ihmeellinen paikka kaikkine siinä esiintyvine ihmeineen kuin se on ollut sitten perustamisensa niille jotka oppivat ymmärtämään, että toisella kämmenellä oleva multa ja toisella kämmenellä oleva kulta ovat samanarvoisia.
Ja mitä helvettiin tuomitsemiseen tulee, Jeesushan kertoi nimenomaan siitä kuinka tämantasoisesta helvetistä voi muuttaa muunlaisiinkiin olemassaolotasoihin jos kaipaa sopusointua ja harmoniaa ja päättää olla tätä lakia rikkomatta jo maan päällä.
Jos ei kaipaa pääsee vastaaviin tasoihin, joista tasoista tällekin tasolle pääsee harjoittelemaan yhä uudelleen ja uudelleen, jos haluaa.
Loppujen lopuksi kaikessa on kyse vanhurskauden eli oikeudenmukaisuuden harjoittamisesta.
Sitä niittää, mitä kylvää.
Tämänkaltainen on minun näkemykseni.
""Jeesushan kertoi""
Jeesus on fiktio.
Ihanin kaikista ihmislapsista ja parhain kaikista opettajista.
luin pari ekaa lausetta ja heräs yks kysymys,joka kummastutti nii paljon etten tohtinu pidemmälle lukea.
voitko kertoa mikä asiat suhun vaikuttavat,jos ei "ympärilläsi" tapahtuvat asiat vaikuta?
En tarkoittanut sillä vaikuttamisella itseäni. Jos luet lauseen uudestaan niin ehkä jopa ymmärrät lukemasi. Tarkoitin sitä, että jos et ole itse sattunut huomaamaan niin on aivan turhaa alkaa tyrkyttämään sitä uskoa ateistille ja toisin päin. Onhan tuo nähty monet kerrat.
Tätähän tämä on. Teitä häiritsee minun näkemykseni asiasta ja alatte haukkumaan. Todella ahdasmielistä. Miksi emme voi jokainen uskoa siihen mihin haluamme? En minäkään hauku teitä uskonne takia. Voisitte ehkä katsoa peiliin...
ei mua häiritse sun näkemykses,enkä rupea näkemystäsi haukkumaan...saanko sitä kyseenalaistaa jos haluan?
et tainu ymmärtää viestiäni...sulle jaksan selittää..kaikille en sitä jaksa tehdä.
alotit viestisi tyyliin (kärjistäen)..johonkin asiaan ei voida vaikuttaa..
se että täällä kirjottelet ja luet muiden kommentteja vaikuttavat jollain tavalla suhun..oli mielipide mikä vaa,minkä tahansa elämänkatsomuksen omaavan henkilön tahansa...
tarkkaile miten tunteesi käyttäytyvät kun luet viestejä..oli ne kenen tahansa.
eli kun luet viestiä...siinä saattaa olla jotain,mikä kiinnostaa..ehkä jopa kyseenalaistamaan oman asian.
jos vaikka kenenkää viesti ei saa kyseenalaistamista aikaan,niin ainakin opit eri näkemyksiä.
ainoo ihmeellinen asia mikä mulle on käyny on neitsyyden menettäminen...sitä en vieläkää oikee tajua kuinka siihe suoriuduin..(siinä kondiksessa)...ja samata aihetta viistäen..mä en mörköihin usko.
... on siis se, että ystäväni moittii ateisteja, jotka niin kiihkeästi puolustavat asiaansa ja halusin nähdä, että ovatko uskovat samanlaisia asian suhteen ja näinhän se tietysti on. Ja napit vastakkain sitä aina ollaan näiden asioiden kanssa. Itse olen vain sitä mieltä, että en välitä muitten tekemisistä enkä halua vaikuttaa mielipiteisiin, sillä se aivan oikeasti on mielestäni todella turhaa. Ja mielelläni luen teidän mielipiteitänne ja opin niistä aina uutta. Olin itse ennen todella vastaan uskontoa, mutta kai sitä on jonkun verran kasvanut henkisesti ja haluan ymmärtää paremmin myös muita. Minua todella kiinnostaa kuinka nuo minun mielestäni käsittämättömät asiat voidaan selittää.
Uskovaisilla on usko eikä se irtoa heistä haukkumalla eikä millään.
Ateistit uskovat omiin juttuihinsa, mutta he eivät ole missään ateistien paikassa vaan muutamat ainakin taitavat oleskella mieluummin tässä paikassa kuin ateisteille tarkoitetussa paikassa.
Minä en ole närkästynyt yhtään siitä että kaikki eivät usko, koska se vain on niin.
Minulle usko tarkoittaa uskossa elämistä eikä siihen vaikeina aikoina turvautumista ja sitten haahuilua muualle. Uskovaisen elämä tosiaankin on uskossa elämistä.
Sinulle Raamattu voi olla yhtä tuntematon kuin kalevalakin, mutta minulle se on Jumalan antama kirja ihmisille.
Ihminen on joskus syntinen, erehtyväinen, heikko ja väsynytkin, mutta Jumala ei ole. On kysymys siis Jumalasta, ei ihmisestä.
Usko on kokonaan armoa syntiselle ihmiselle, jonka on oikeastaan melkoisen mahdoton elää ilman virheitä ja lankeamista. Ne saa uskova aina pyytää anteeksi, ja myös saa ne anteeksi.
Jumala tulee tuomitsemaan myös sinut, eikä yksikään ihminen ole oikeutettu toista tuomitsemaan, koska se oikeus on vain Jumalalla.
Minä olen uskovainen, kaikkea mahdollista hyvää sinulle, ateisti.
Juuri näin asiallisesti minusta asioihin pitäisikin suhtautua, ei paasaamalla ja tyrkyttämällä omia uskomuksia. Kumarrus sinulle mie.
En ole koskaan aiemmin käynyt täällä (koko suomi24, huonosti toteuttu) ja tulin tänne koska lueskelin todella noita uskovat vs. ateistit juttuja lehdestä ja halusin nähdä miten kiihkeästi täällä suhtauduttaisiin minun kirjoitukseen. Ainoa foorumi millä kirjoittelen on kilpirauhasfoorumi, koska sairastan Basedowia.
Meillä suvussa on sellainen tilanne, että isoäitini on uskovainen ja hänen 6 lastaan eivät. Kukaan ei tätä tietenkään uskalla kertoa hänelle ettei vanhan ihmisen tarvitse pelätä sitä että lapset joutuvat kadotukseen. Myös kaikki meidät, hänen lapsenlapsenssa on kastettu tästä samaisesta syystä. Emmekä me voi erota kirkosta vaikka haluaisimme. Ainakaan niin kauan kuin kunnioitamme mummoamme. Jos minä saan lapsen, en uskalla olla kastamatta häntä.
Minäkin luulin pitkään, että vanhempani uskovat Jumalaan, mutta kun olin parikymppinen niin asiasta tuli jotenkin puhe ja olin todella yllättynyt. Itse uskoin Jumalaan vielä ala-asteella, koulussahan häneen opetetaan uskomaan jos on kirkon jäsen. Mutta kun menin yläasteelle niin aloin epäillä asiaa. Viimeisetkin uskonrippeet karisivat kun olin rippikoulussa. Aika hassua, uskon koulu ja se opetti minulle että Jumalaa ei voi olla olemassa.
Monille lasten kastaminen on vain nimenantojuhla, niinkuin minun sukulaisillani yleensä näyttäisi olevan.
Ainakin se mummon on iloinen siitä, minullekkaan ei vielä rippikouluikäisenä tullut uskoa, se vain oli jonkinlainen läpikäymisjuttu siihen aikaan.
Joo, eihän sillä riipikoululla ole oikein merkitystä nuorelle. Sinne mennään vaikka väkisin kun kaikki muutkin menee. Kaverini kastoi itsensä juuri ennen rippikouluikää että pääsee mukaan. Aika naurettavaa.
Onhan tuosta rippikoulusta jo 10 vuotta aikaa ja ajatukset kaikesta muuttuneet ja tulevat varmasti vielä muuttumaan. Ehkä minäkin joskus tulen uskoon.
Todellakin, suuri osa kristillisistä juhlista ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä nykymaailmassa. Harmi sinänsä...