Varsin usein kun täällä puututaan Raamatun epäloogisuuksiin, uskonnon aikaansaamaan pahuuteen yms., uskovaiset musituttavat: eivät uskonnot pelasta, vaan usko, Jeesus.
Hmm. Eli ei ole väliä sillä, minkä uskonnon riittejä noudattaa ja millä tavalla, kunhan vain päänsä sisällä uskoo ja luottaa siihen että kuuluu pelastettuihin.
Mutta millaiseen Jeesukseen uskominen riittää? Heitän tähän nopeasti muutaman erilaisen uskomisavan:
1) Jeesus oli konkreettinen henkilö joka teki yliluonnollisia asioita, täsmälleen niin kuin Kirjassa sanotaan. Hän oli (tai siis on) myös Jumalan poika, ja ainoastaan tämän täysin uskomalla on pelastunut. (fundamentalistinen näkemys)
2) Jeesus oli elävä ihminen, jossa asui sama pyhä henki kuin mm. Buddhassa ja Muhammedissa. Kukin profeetta opetti uskon eri puolta. Jessen (ja muiden) sanomaa kuuntelemalla ja pohtimalla pääsee osalliseksi hyvästä energiasta, ja näin ollen kuoleman jälkeen autuuden tilaan. (yleisuskonnollinen hihhulinäkemys)
3) Jeesus lienee yksi henkilö, tai sitten hänen tarinaansa on yhdistetty muidenkin henkilöiden tekosia. Ei ole tärkeää, tekikö hän oikeasti ihmeitä. Hänen esimerkkinsä symboloi ihmisen hyvyyttä ja jumalaista armoa. Hänestä saa lohtua moni ihminen arjen harmauteen ja vaikeuksiin. Kun luottaa siihen että ylempi taho rakastaa, on elämä paljon vakaammalla pohjalla. (perus-luterilainen näkemys)
4) Jeesus ei tehnyt ihmetekoja eikä välttämättä ollut edes oikea historiallinen henkilö. Kuitenkin on hyvä sanoa, että on jeesus sydämessä, siitä saa voimaa ja se yhdistää vanhoihin arvoihin ja perinteisiin. Se on rauhoittava tapa, ja esim. joulukirkossa voi tuntea armon vaikutuksen: arjen huolet haihtuvat. Kannattaa uskoa, koska niin edellisetkin sukopolvet ovat tehneet Suomessa monta sataa vuotta. (maallistuneen agnostikkoluterilaisen näkemys)
5) Totta hemmetissä kannattaa uskoa. Jeesus oli supersankari, punkkari ja hyvä tyyppi. Saan hemmosta niin paljon energiaa että se suorastaan hehkuu ulospäin. (vapaamielisen gospelrokkarin näkemys)
...Niin. Noista tyypeistä löytyy vielä monenlaisia variaatioita ja sivuhaaroja. Mikä sitten lie sitä parasta ja kelvollista uskoa?
Itselleni Jeesus on myytti muiden joukossa, ei edes kuulu niihin kiinostavimpiin, mutta on ydinasenteeltaan niin positiivinen että ymmärrän kyllä että se leviää helposti ja auttaa monia. (Ja joistakin tekee hulluja tai äärimmäisen ärsyttäviä tiukkapipoja.)
Hmm. Eli ei ole väliä sillä, minkä uskonnon riittejä noudattaa ja millä tavalla, kunhan vain päänsä sisällä uskoo ja luottaa siihen että kuuluu pelastettuihin.
Mutta millaiseen Jeesukseen uskominen riittää? Heitän tähän nopeasti muutaman erilaisen uskomisavan:
1) Jeesus oli konkreettinen henkilö joka teki yliluonnollisia asioita, täsmälleen niin kuin Kirjassa sanotaan. Hän oli (tai siis on) myös Jumalan poika, ja ainoastaan tämän täysin uskomalla on pelastunut. (fundamentalistinen näkemys)
2) Jeesus oli elävä ihminen, jossa asui sama pyhä henki kuin mm. Buddhassa ja Muhammedissa. Kukin profeetta opetti uskon eri puolta. Jessen (ja muiden) sanomaa kuuntelemalla ja pohtimalla pääsee osalliseksi hyvästä energiasta, ja näin ollen kuoleman jälkeen autuuden tilaan. (yleisuskonnollinen hihhulinäkemys)
3) Jeesus lienee yksi henkilö, tai sitten hänen tarinaansa on yhdistetty muidenkin henkilöiden tekosia. Ei ole tärkeää, tekikö hän oikeasti ihmeitä. Hänen esimerkkinsä symboloi ihmisen hyvyyttä ja jumalaista armoa. Hänestä saa lohtua moni ihminen arjen harmauteen ja vaikeuksiin. Kun luottaa siihen että ylempi taho rakastaa, on elämä paljon vakaammalla pohjalla. (perus-luterilainen näkemys)
4) Jeesus ei tehnyt ihmetekoja eikä välttämättä ollut edes oikea historiallinen henkilö. Kuitenkin on hyvä sanoa, että on jeesus sydämessä, siitä saa voimaa ja se yhdistää vanhoihin arvoihin ja perinteisiin. Se on rauhoittava tapa, ja esim. joulukirkossa voi tuntea armon vaikutuksen: arjen huolet haihtuvat. Kannattaa uskoa, koska niin edellisetkin sukopolvet ovat tehneet Suomessa monta sataa vuotta. (maallistuneen agnostikkoluterilaisen näkemys)
5) Totta hemmetissä kannattaa uskoa. Jeesus oli supersankari, punkkari ja hyvä tyyppi. Saan hemmosta niin paljon energiaa että se suorastaan hehkuu ulospäin. (vapaamielisen gospelrokkarin näkemys)
...Niin. Noista tyypeistä löytyy vielä monenlaisia variaatioita ja sivuhaaroja. Mikä sitten lie sitä parasta ja kelvollista uskoa?
Itselleni Jeesus on myytti muiden joukossa, ei edes kuulu niihin kiinostavimpiin, mutta on ydinasenteeltaan niin positiivinen että ymmärrän kyllä että se leviää helposti ja auttaa monia. (Ja joistakin tekee hulluja tai äärimmäisen ärsyttäviä tiukkapipoja.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
5) Totta hemmetissä kannattaa uskoa. Jeesus oli supersankari, punkkari ja hyvä tyyppi. Saan hemmosta niin paljon energiaa että se suorastaan hehkuu ulospäin. (vapaamielisen gospelrokkarin näkemys)
Tässä on sinulle hyvä alku.
On kaksi tapaa kuitenkin valittavana.
Tahdotko oppia hänen tarkoittamallaan tavoitteella vai onko sinulle tärkeämpää käyttää sitä hyvää omiin tavoitteisiisi.
Hänen tarkoittamansa vie kuitenkin lopulta sinne suuntaan jota tulet pitämään itsekin tavoiteltavana.
Monet ihailevat Jeesusta ja ottavat Hänen tekemisestään esimerkkiä ja pyrkivät tekemään itsestään muiden johtajan muiden elämän moraalin vartijoina.
Jeesus kuitenkin haluaa sinut vain oman moraalisi opettajaksi Hänen johdollaan.Jos sinusta opettajaa tarvitaan, sinäkin opetat samaa mitä itsekin olet ottanut ohjeeksesi.
Näin syntyy kahdenlaisia uskovia samasta lähtökohdasta aloittaessaan.
Valitse se joka on Jeesuksen tarkoitus ja elämäsi muuttuu elämisen arvoiseksi.Näin tulet Jeesuksen tapaan kaikkien ihmisten ystäväksi juuri siten niinkuin haluaisitkin.
Niin, jollekin siinä voi olla hyvä "alku". Enpä usko että minulle :)
"On kaksi tapaa kuitenkin valittavana.
Tahdotko oppia hänen tarkoittamallaan tavoitteella vai onko sinulle tärkeämpää käyttää sitä hyvää omiin tavoitteisiisi."
Niinpä. Kummasti uskovaiset ovat kautta aikojen käyttäneet (avoimesti myöntäen tai tekopyhästi salaillen) uskon tunnustamista omiin tavoitteisiinsa. Ja toisaalta uskonnoton ihminen voi oppia 'hänen tarkoittamallaan tavoitteella' (?) aivan yhtä hyvin. Mutta vain edellämainittu saisi pelastuksen.
Pointtini kirjoituksessa oli se, että jos on ajatuksiltaan avoin ja rehellinen, toisia kunnioittava mutta ei tunnusta mitään uskoa, on yleisen kristillisen käsityksen mukaan kuitenkin tuomittu helvettiin. Ja vaikka olisi minkälainen fanaatikko tai paskapää tahansa, jos pyytää anteeksi oikean nimiseltä jumalalta, pääsee taivaaseen.
Kunnioitan uskontojen päämääriä, ja tiedostan että (ainakin melkein) kaikilla ihmisillä on tarve valaistumiseen, pelastukseen, tarkoituksen löytämiseen yms. Siksi on hienoa jos yksilö saa voimaa jostain uskonnollisesta myytistä. Se on silloin hänelle totta.
Kuitenkin myös uskonnollisiin symboleihin uskominen on kontekstisidonnaista. Ahdasmielisen uskonnollisen yhteisön lannistama ihminen tuntee pelastuksen tuulen nimenomaan tiukastu uskosta luopuessaan.
Itse tunnen elämän totuuden olevan aina jossain saavuttamattomissa, näkymätön arvoitus. Tehtäväni on tutkia pientä osaa tästä kaikesta, nauttia olemassaolosta. Siinä jumaluuteni.
Pointtini kirjoituksessa oli se, että jos on ajatuksiltaan avoin ja rehellinen, toisia kunnioittava mutta ei tunnusta mitään uskoa, on yleisen kristillisen käsityksen mukaan kuitenkin tuomittu helvettiin. Ja vaikka olisi minkälainen fanaatikko tai paskapää tahansa, jos pyytää anteeksi oikean nimiseltä jumalalta, pääsee taivaaseen.
Olet kahdenkesken Jumalasi edessä eikä ihmisten mielipiteillä siinä ole merkitystä.
Ne voit huoleti unohtaa.
Sinun Herrasi puhuu uskon välityksellä sinulle sen mukaan kuin itse siihen suostut.
Usko se mikä on hyvää ja tunnet oikeaksi ja pidä se omanasi.Nälkä kasvaa sitten "syödessä" kun huomaat asian toimivan edes hetken.
Luota vain siihen mitä voit Raamatun sanalla todeta oikeaksi. Muu pidä vääränä kunnes olet varma.Mitä ronkelimpi olet sen parempi.
Kun alun löytää,jatko onkin jo selvempää.
Pelastus on tien pään löytyminen ja sen säilyttäminen jatkossa.
Älä välitä omasta huonoudestasi.
Jeesukselle kelpaavat nekin joita lahkot eivät hyväksyisi jäsenikseen.
Yleensä tiukkapipoisimmat lihanhimojen vaivaamat maailmanlopulla uhkailijat eivät ole niinkään kiinnostuneita Jeesuksen toisenposken periaatteista tai lähimmäisenrakkaudesta. Enemmänkin heitä kiehtovat vanhatestamentilliset ilmiöt, kuten Sodoman ja Gomorran hävitys. Uudesta testamentista he valitsevat mieluummin Paavalin kuin Vuorisaarnan.
Siitähän ei siis päästä mihinkään, että Jeesus semmoisenakin hahmona kuin hän jopa jälkieditoidussa Raamatussa esiintyy, on aikamoinen hippiaktivisti. Make love, not war: länsimaisen idealistin arkkityyppi. Feministimies.
Peace Man,
joka kunnioitti naisen ihmisyyttä niin paljon, että kumarsi tämän edessä ja pesi jalkansa. Ei monelta palstahihhulilta luonnistuisi. Vai mitä Toooreet?
"Enemmänkin heitä kiehtovat vanhatestamentilliset ilmiöt, kuten Sodoman ja Gomorran hävitys. Uudesta testamentista he valitsevat mieluummin Paavalin kuin Vuorisaarnan."
Pitääkin valita kaikki, sillä kristinusko ei ole vain jokin kohta. Se ei ole pelkästään Pyhä Henki, Jumala tai Jeesus. Se on kaikki. Kaikki puolet ovat Jumalassa, myös Sodoman ja Gomorran hävitys ja Jeesuksen posken kääntäminen. Jeesus on kuitenkin Jumalan lopullinen ilmoitus, hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa.
Jos luet kaikki Paavalin kirjeet, huomaat että
hänen kirjeistään löytyy paljon myös vuorisaarnan aineksia ja toisaalta taas Jeesus oli myös hyvin ehdoton ja jopa kovan tuntuinen sanoissaan, kuten Paavalikin. "Kun Jumalan rakkaus silittää päätä, luu näkyy..."...;)
Me siis mieluusti muokkaamme Jumalasta kuvan joka sopii tarkoituksiimme. Hän on joko vanha höperö ukko, joka hajamielisenä ohjaa kulkuamme. Tai sitten hän on diktaattori, jonka tekosia voimme syytellä ja vedota tähän, kun emme usko häneen. Tai sitten hän juuri romanttisen siirappirakkauden ilmentymä:"Peace brother, kaikki pääsee taivaaseen." Ja yksi on myös ns. pullon henki. Henki joka toteuttaa meidän toiveemme....:
Jokainen vaihtoehto tekee Jumalasta hyvin pienen.
Pientä perspektiiviä. Jos miettii koko maailmankaikkeutta, omaa linnunrataamme ja vastaavien määrää avaruudessa, saa hieman kuvaa Jumalan suurudesta. Raamatussa ohimennen todetaan että "Jumala loi kaikki tähdet".... Huom! Kaikki!
Eli jos&kun Jumala on luonut kaiken, voi vain kuvitella kuinka mahtavan persoonan/voiman kanssa me olemme tekemisissä! Ja silti Hän on kiinnostunut mm. juuri sinun elämästäsi. Hän joka on luonut koko maailmankaikkeuden! Kuinka suuri on ihminen maailmankaikkeuteen verrattuna? Mieti, kuinka tärkeä sinä olet hänelle....;)?
Korvaamaton. Ehdoitta. Armo on ilmaista ja täydellinen rakkaus aina ehdotonta. Siksi Jumala itse meni ristille, jotta meidän ei enää tarvitsisi muuta kuin ottaa rakkaus ja armo vastaan. Se on ainoa ehto...;)
"Ei monelta palstahihhulilta luonnistuisi. Vai mitä Toooreet?"
Tämä varmaan koskee myös itseäsi, vaikka oletkin ymmärtääkseni nainen? Omassa silmässä ei nähdä tukkia, mutta lähimmäisen silmässä rikka....;)
Turha Toretia on syyttää, vaan meidän jokaisen tulisi katsoa peiliin tuossa asiassa.
Mukavaa (ja näköjään lämmintä) syksyä!
'Armo on ilmaista ja täydellinen rakkaus aina ehdotonta.'
Sen ajatteleminen tietenkin rohkaisee. Mutta hetken päästä toteat että 'ainoa ehto' on rakkauden ja armon vastaanottaminen. Mikäs sen helpompaa? :) Mutta jos tuota armoa kutsuukin väärällä nimellä. Tai kutsuu sitä pelkäksi olemassaolon riemuksi, kiitollisuudeksi siitä että ylipäänsä saa tarpoa läpi tämän ihanan ja tuskaisen elämän?
Jokainen pyrkiköön ottamaan maailman rakkauden, sisäisen elämäntunteen vastaan tavallaan. Toiset eivät tarvitse siihen uskonnollisia myyttejä.
"Mutta hetken päästä toteat että 'ainoa ehto' on rakkauden ja armon vastaanottaminen. Mikäs sen helpompaa? :)"
Mitenköhän tämän laita on esim. avioliitossa? Se ehto tarkoittaa sitä, että muuten asiaa ei voi kokea. Eli jos ei ota vastaan, ei myöskään koe. Vaimosi voi rakastaa sinua, mutta jos et kykene vastaanottamaan sitä, et koe olevasi rakastettu. Se on se ehto... Ymmärsitkö?
"Toiset eivät tarvitse siihen uskonnollisia myyttejä."
Eivätkö? Monet hakevat niitä "myyttejä" rahasta, alkoholista, seksisuhteista, toisten hyväksynnän hankkimisesta, tai vallasta. Niinpä, ihmiset tosiaan hakevat sen tavallaan. Näkisin, että myyttiä on nimenomaan se, että ihminen kuvittelee itse pelastavansa itsensä esim. elämällä paremmin, lenkkeilemällä enemmän, kiipeämällä korkeammalle tai hankkimalla lisää rahaa.Tai haukkumalla täällä muita ja "olemalla oikeassa." Silti ihmisellä on tyhjä olo, mikään ei riitä.
Mutta kun kokee, että Hän joka on maailman luoja, rakastaa minua ehdoitta ja on armahtanut minut, ei tarvitse enää hakea hyväksyntää tai pelätä muiden hylkäämistä, kiusaamista tai jopa oman hengen viemistä. Tai tehdä mitää yllämainitusta pelastuakseen tyhjyydeltä ja siltä tunteelta, ettei riitä...
Psykologiakin jo todistaa sen, että ihminen tarvitsee muiden hyväksyntää, hyväksytyksi tulemista ja rakastettuna olemista juuri sellaisena kuin on. Harvoin täällä maailmassa kuitenkaan kukaan on hyväksytty juuri sellaisena kuin on. "Jos siivoaisit usemmin..." "Jos tekisit läksysi paremmin...", "Jos joisit vähemmän, olisit parempi ihminen...." Tai "Sitku mä olen..." "Sitten kun ymmärrät minua paremmin..." jne.
Kuulostaako tutulle?
Jumala ei vaadi mitään näistä, vaikka raamatussa on paljon ohjeita. Niin, ne ovat tavoitteita, joihin pääsee yksin Jumalan avulla, koska kukaan ei pysty myymään omaisuuttaan, lahjoittamaan sitä köyhille ja seuraamaan Jeesusta. Mutta kun on kokenut Jeesuksen rakkauden omassa elämässään, voi tulla jopa halu antaa niille, joilla ei ole. Muuten ihminen helposti ajattelee vain itseään.
Kristinusko ei ole myytti, se on todellisuus, joka on meidän keskellämme. Meidän ei tarvitse muuta kuin astua siihen ja ovi sinne on Kristuksen sovitustyö.
Sinutkin on Rausku armahdettu. Muista tämä, kun sinulle seuraavan kerran tulee jostain asiasta huono omatunto. Jeesus odottaa kädet auki, että annat omantunnon kolkutuksen syyn hänelle. Hän kantaa sen. Ja ymmärtää myös pelon, hädän tai ahdistuksen. Jeesus tunsi noita kaikkia.
Hän tietää miltä ihmisestä tuntuu. Siksi hän tuli maailmaan. Jotta hän voisi samaistua ihmiseen, ymmärtää meitä paremmin ja kärsiä meidän kanssamme. Kun me nauramme, Jeesus nauraa, kun me itkemme, Jeesus itkee. Jeesus myös kärsi kuoleman, jonka hyvin harva joutuu kokemaan (valitettavasti heitäkin löytyy) ja hän ymmärtää myös tuskan. Mitä tahansa sanomme hänelle, hän voi sanoa:"Tiedän, minä olen kokenut sen, ymmärrän lapseni."
Siksi Jumala ei ole mikään kaukainen julma äijä jossain avaruuden takana, vaan rakastava, ihmisen kärsimyksen kokenut ja läpikäynyt Jumala. Hän on kuin esimies, joka on kulkenut alaistensa tuskan läpi ja ymmärtää heitä täysin.
Ja lopuksi mietintään: "Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan....?"
Tämä on totta silloin, kun on hädässä ja ahdingossa, ei voi käyttää vallan välineenä....;)
Silloin voi huomata äkkiä, että Jumala ei enää olekaan puolellamme...
Tämä kirjoitus on siis taas vain minun näkemykseni.... Voin olla väärässäkin.
Mukavaa päivänjatkoa!
Rausku:
"Toiset eivät tarvitse siihen uskonnollisia myyttejä."
Apostoli:
"Eivätkö? Monet hakevat niitä "myyttejä" rahasta, alkoholista, seksisuhteista, toisten hyväksynnän hankkimisesta, tai vallasta. Niinpä, ihmiset tosiaan hakevat sen tavallaan."
Ihmisen ajattelu on analogista ja myytit ovat analogioita. On luonnollista, että näemme malleja ja kaavoja tarinoissa.
"Näkisin, että myyttiä on nimenomaan se, että ihminen kuvittelee itse pelastavansa itsensä esim. elämällä paremmin, lenkkeilemällä enemmän, kiipeämällä korkeammalle tai hankkimalla lisää rahaa."
Pelastuskonsepti kuuluu kristinuskontoon. Esim. luonnonuskonnoissa sitä ei esiinny. En mitenkään jaa käsitystäsi, että pelastus olisi joku primus motor myyteille sinänsä.
"Psykologiakin jo todistaa sen, että ihminen tarvitsee muiden hyväksyntää, hyväksytyksi tulemista ja rakastettuna olemista juuri sellaisena kuin on. Harvoin täällä maailmassa kuitenkaan kukaan on hyväksytty juuri sellaisena kuin on."
Niin, puhut nyt rivikristitystä. Tämä mentaalinen mitättömyyden kokemus on monille syy riemuita armosta ja pelastuksesta. Ihmiseen, jota on rakastaen, arvostaen ja tervepäisesti kasvatettu, eivät armo ja pelastus oikein kolahda, ellei ole oikea hätä tai tullut perusteellisesti töpättyä.
"Kristinusko ei ole myytti, se on todellisuus, joka on meidän keskellämme. Meidän ei tarvitse muuta kuin astua siihen ja ovi sinne on Kristuksen sovitustyö."
Kr.usko on todellisuutta, kyllä, mutta Raamattu on kokoelma myyttisiä kertomuksia. Mainitsemasi sovitus on juuri tällainen myyttinen kertomus.
"Sinutkin on Rausku armahdettu. Muista tämä, kun sinulle seuraavan kerran tulee jostain asiasta huono omatunto. Jeesus odottaa kädet auki, että annat omantunnon kolkutuksen syyn hänelle. Hän kantaa sen. Ja ymmärtää myös pelon, hädän tai ahdistuksen. Jeesus tunsi noita kaikkia."
Hyvä Apostoli, yllämainittu on uskonnollista viettelyä, elikäs saaranaamista. Älä viitti, enhän minäkään.
"Siksi Jumala ei ole mikään kaukainen julma äijä jossain avaruuden takana, vaan rakastava, ihmisen kärsimyksen kokenut ja läpikäynyt Jumala. Hän on kuin esimies, joka on kulkenut alaistensa tuskan läpi ja ymmärtää heitä täysin."
Minusta Jahvea julmempaa jumaluutta saa todella hakea, mutta siinä olet oikeassa, että hän on kuin esimies, jolla on alaisia. Kristinusko on tottelemisuskonto ja tarkoitettu niille, jotka haluavat siirtää vastuun sisäisistä ristiriidoistaan (sic!) itsensä ulkopuolelle ja ulkopuolisille.
Kommenttia:
" Ihmiseen, jota on rakastaen, arvostaen ja tervepäisesti kasvatettu, eivät armo ja pelastus oikein kolahda, ellei ole oikea hätä tai tullut perusteellisesti töpättyä."
Haluaisin tavata sen ihmisen, joka on täysin kumpaakin tai edes jompaa kumpaa. Jokaisella ihmisellä tulee jossain vaiheessa elämään hätä tai tulee töpättyä jotenkin perusteellisesti.
Muista, ei ole täydellisiä vanhempia, siksi ei myöskään täysin arvostaen, rakastaen tai tervepäisesti kasvatettuja lapsia. Tämän voit tarkastaa mm. Ben Furmanilta, Tommy Hellsteniltä tai Jari Sinkkoselta.
Esittämäsi malli on ideaalitilanne, mutta hyvin harva, jos kukaan on sitä. Jos paineita ei aiheuta koti, niin koulu. Jos ei koulu, niin työpaikka.
"Kr.usko on todellisuutta, kyllä, mutta Raamattu on kokoelma myyttisiä kertomuksia. Mainitsemasi sovitus on juuri tällainen myyttinen kertomus."
Tämä on sinun väitteesi.
"Hyvä Apostoli, yllämainittu on uskonnollista viettelyä, elikäs saaranaamista. Älä viitti, enhän minäkään."
Minä viitsin. Teen sitä myös livenä.
Jos sinä et, ymmärrän.
" Kristinusko on tottelemisuskonto ja tarkoitettu niille, jotka haluavat siirtää vastuun sisäisistä ristiriidoistaan (sic!) itsensä ulkopuolelle ja ulkopuolisille. "
Kristinusko on ilmoitususkonto. Minne sinä siirrät sisäiset ristiriitasi? Minulla ne ovat joka päivä läsnä. Voin rauhassa jutella niistä Kristukselle. Osa häviää, lopullisesti, osa ei.
Kristityn ei tarvitse suorittaa mitää riittejä tai rukouskaavoja eikä totella vaan elää Jumalan kanssa yhteydessä. Jumalan tahdon mukainen elämä ei tarkoita pokkurointia, tai säännöskirjan mukaan elämistä.
Kristinusko on sisäsyntyinen tapa elää. Muuten se on jokin muu lakiuskonto, kuten Islam on. Ja myös juutalaisuus on lakiuskonto, perustuu täysin Mooseksen lain noudattamiseen. Huonosti tunnet kristinuskoa, jos väität sen olevan tottelavaisuususkonto. Se on armon uskonto. Joka perustuu Kristuksen ristintyöhön ja sen kautta tulleeseen armoon.
Ihmisen ei TARVITSE suorittaa yhtään mitään, koska armo on ilmaista ja se on Jumalasta.
Kun ihminen ottaa armon vastaan ja antaa elämänsä Kristukselle, hän elää sisäsyntyisesti Jumalan tahdon mukaisesti. Mutta hän voi myös kääntyä toiseen suuntaa luopumalla Jumalasuhteestaan.