Sivistyksessä mahtaa olla suuri aukko, kun täytyy täältä kysellä, että millä tavalla helluntalaisuus eroaa "tavallisesta" evankelisluterialaisuudesta? Eli millaiset kytkökset näillä on toisiinsa, onko helluntalaisuus osa evankelisluterilaisuutta vai ihan oma uskontonsa?
Mitkä ovat mielestäsi suurimmat uskontojen erot käytännössä? Miten en "saisi" toimia helluntalaispiireissä, jotta ei paheksuttaisi?
Mielestäni korviin pistävin juttu näiden uskontojen(?) erosta on kysymys helvetin olemassaolosta. Tai mahtaako tuokin olla "omaa uskontoani" kun sen vahvasti kyseenalaistan.
Mitkä ovat mielestäsi suurimmat uskontojen erot käytännössä? Miten en "saisi" toimia helluntalaispiireissä, jotta ei paheksuttaisi?
Mielestäni korviin pistävin juttu näiden uskontojen(?) erosta on kysymys helvetin olemassaolosta. Tai mahtaako tuokin olla "omaa uskontoani" kun sen vahvasti kyseenalaistan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helluntailaiset korostavat voimakkaasti henkilökohtaista herätystä eli siis "uskoontuloa". Helluntaislaiset eivät myöskään hyväksy lapsikastetta, vaan uskovat että kasteen kuuluu tapahtua vasta uskoontulon jälkeen kun ihminen itse tietää mitä tekee. Karsimaattisuus, esim. kielillä puhuminen ja muut armolahjat ovat helluntailaisille tärkeitä. Kokouksissa musiikkia, omakohtaisia julistuspuheenvuoroja jne. Menehän itse käymään molempien tilaisuuksissa niin näet parhaiten. Luterilaiset käyttävät lapsikastetta, mutta eivät toki väitä sen pelastavan ilman uskoa, vaikka jotkut helluntailaiset näin luulevat luterilaisten opettavan. Myös luterilaisilla nykyään monenlaista toimintaa, myös ns. etsiviä tavoittelevaa toiminta, esim. Tuomasmessut jne. Luterilaisten mukaan uskoon voi kasvaa myös pikku hiljaa. Toki luterilaisen kirkon sisällä toimii herätysliikkeitä, joista osa myös korostaa uskonratkaisua.
Helluntailaiset, vaikka eivät toki kaikesta olekaan samaa mieltä, korostavat ehkä enemmän "tiukkaa" uskonnäkemystä, homoseksuaalisuus on syntiä, niin myös esiaviollinen seksi, abortit jne.
Ydinasiat ovat samat eli uskotaan Jeesukseen Jumalan ainoana Poikana ja meidän syntiemme sovittajana. Toisaalta sanoisin myös, että monet ihmisethän kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon ihan vaan tavasta. Eivät siis ole varsinaista uskonratkaisuaan tehneet ja elävät synnissä. Helluntailaisuudessa taas voisin sanoa, että lähes kaikki ovat uskovaisia. Toki varmasti löytyy myös poikkeuksia.
Ymmärsit varmaan mitä ajoin takaa.
Kiitoksia molemmista selvennyksistä. Pientä ristiriitaa tulee, kun poikaystäväni perhe on helluntalainen ja itse taas en korostaisi juuri mitään "ahaa, nyt olen uskossa"-kokemuksia, eli varsinaista uskoontuloa (käsite "olla uskossa".. siinäkin jokin mättää..) ja tuollaista ankaraa elämää.. Mahtavaa porukkaa tosin ovat :).
Kerran olimme kirkossa ja koitin saada poikaystävääni ehtoolliselle, kuten itelläni on tapana mennä. Ajattelin aluksi että "höh, ei poika kehtaa tulla) mutta taas saatiin yks kolo yleissivistyksestä paikattua kun kuulin että ennen kastetta ei sinne oo asiaa. Vissiin.
Kaikilla pitäisi olla ihan oma uskontonsa, ja vähän väitän että niin onkin..