Mannerheim vei pohjan Ruotsin väliintulolta 24. päivänä tammikuuta Mannerheimin uskottu ratsumestari Harald Åkerman tuli Tukholmasta Vaasaan ja kertoi, että 5 000 ruotsalaista oli Torniojoen takana valmiina marssimaan Suomeen. Sotajoukon etenemiseen vaadittiin vain Ruotsin koko hallituksen mukaan saaminen virallisella noottien vaihdolla.
Mannerheim ei kuitenkaan halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin, ei ainakaan juuri siinä tilanteessa. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta ja Suomen sisällissota alkoi. Seuraavana päivänä Ruotsin hallitus päätti, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
- Jos Mannerheimin komennon ulottumattomissa oleva voimakas ruotsalainen sotajoukko olisi saapunut Suomeen, hänen oma päämajansa olisi ollut sisällissodassa vain sivuroolissa. Suomesta olisi jälleen tullut Ruotsin vasallivaltio, Lars Westerlund sanoo.
Kunnia Mannerheimille siitä, että hän teki päätöksen Ruotsin pitämiseksi Suomen vapaussodan ulkopuolella.
Mannerheim ei kuitenkaan halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin, ei ainakaan juuri siinä tilanteessa. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta ja Suomen sisällissota alkoi. Seuraavana päivänä Ruotsin hallitus päätti, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
- Jos Mannerheimin komennon ulottumattomissa oleva voimakas ruotsalainen sotajoukko olisi saapunut Suomeen, hänen oma päämajansa olisi ollut sisällissodassa vain sivuroolissa. Suomesta olisi jälleen tullut Ruotsin vasallivaltio, Lars Westerlund sanoo.
Kunnia Mannerheimille siitä, että hän teki päätöksen Ruotsin pitämiseksi Suomen vapaussodan ulkopuolella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, tuota provoa.
Suomen kommunisteille on katkera paikka se, ettei ehkä pahimmat teloittajat olleetkaan Suomen valkoisia ...
Ruotsilla oli joukkojen kerääminen jo käynnissä ja valmis suunnitelma miten edetään torniojoelta etelään.
Itseasiassa Ruotsalaiset odottivat vain Suomen hallituksen virallista avunpyyntöä, mutta Marski ei sitä halunnut antaa ja joutui käynnistämään oman hyökkäyksensä sen takia liian aikaisin.
Entäs Affenanmaa? ruotsi miehitti sen ja sakemannit heitti ne pois sieltä!
Olisiko sosialistien ja liberaalien vaalivoitto kuitenkin tehnyt lopun ajatuksesta Suomen miehittämisestä. Sen sijaan ei annettu edes joukkoja valkoisten puolelle eikä aseita enää Vapaussodassa ja vapaaehtoiset erotettiin, kun he palasivat. Vai oliko kyseessä katkeruus siitä, että operaatiosta ei tullutkaan mitään?
Lukaiseppas tuo kirja niin tiedät asiasta enemmäm.
Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck 1964, kirja Ahvenanmaakysymyksestä
Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck 1964
Veljeys veitsenterällä, Krister Wahlbäck
suomennettu 1968 WSOY 485 sivua asiaa
Ruotsinkielinen alkuperäinen teos on nimeltään:
*Finlandsfrågan i svensk politik 1937-1940*
Kirja kertoo ennenkaikkea *Ahvenanmaan -kysymyksestä* sen kaikilta eri puolilta ja sen vaikutuksesta Suomen ja Ruotsin suhteisiin tuona aikana.
*ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!*
Ja *kielipolitiikasta* sen kaikessa raadollisuudessaan sekä sen vaikutuksesta
*ERIKOISESTI TALVISOTA-AIKANA!*
Lopussa on kattavat lähdeluettelot kuten asiaan kuuluukin.
Tässä yksi mielenkiintoinen suora lainaus:
s. 459 "Sitä vastoin Mannerheim näkyy - ainakin yhteyksissään Ruotsiin - torjuneen yritykset sekoittaa kielikysymys ruotsalais-suomalaisten yhteistoiminnan ongelmaan. Parissa kirjeessään, jotka hän lähetti ystävälleen kenraali Ernst Linderille Tukholmaan, hän esitti, että kielikysymyksen täytyi antaa kehittyä omaa rataansa, sellaisena kuin kiihotus on tunnelman luonut, ja katsoi että Ruotsin taholta tulevat yritykset vaikuttaa asiaan olisivat tuloksettomia. Mannerheimin mukaan voitaisiin mahdollisesti toivoa jonkinlaista laantumista lähemmän yhteistyön tuloksena, mutta ei sitä ennen.
Kielikysymys vedettiin nyt avoimesti mukaan ruotsalais-suomalaisiin neuvotteluihin, sikäli että Ahvenanmaan-kysymyksessä oli mukana olennaisen tärkeitä kieli- ja kansallisuustekijöitä."