olla luottamatta Jumalaan ja Jumalan apuun. Siihen, että Hän Raamatussa lupaa antaa kaiken mitä tarvitsemme ja enemmänkin ? Onko kiittämättömyys rikos Jumalan silmissä ? Kun aika usein sitä ihmiset unohtaa kiittää ja olla oikeasti kiitollisia vaikkapa esimerkiksi lapsista, jos oikein väsyttää ja lapset kiukkuilevat...
Onko väärin/syntiä
Kopuli
12711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
väittävät uskovansa... Eivätkä ole perillä edes perusasioista. Raamatussahan lukee, mikä on syntiä ja mikä ei, katso sieltä.
Sitä paitsi Raamattu antaa tulkinnan varaa asioihin... Itse et tiedä mistään mitään, varsinkaan Raamatusta. Siellä kyllä sanotaan ihan selvästi mikä on syntiä ja mikä ei, mutta on näitä harmaita alueitta, joissa oikeasti pitää miettiä mikä on oikein ja mikä ei.. ainakin jos on uskossa... veikkaan, että sinä et ole !
Tulkinnanvara. Miksi noin tärkeä teos on noin tulkinnanvarainen? Leikkiikö jumala ihmisillä? Seuraa päältä, kuinka me poloiset yritämme hakea sitä oikeata tulkintaa ja ne, jotka sitä eivät löydä, joutuvat... minne?
Ja mikä saa sinut päättelemään, että en tiedä mistään mitään? Kirjoitukseni sävy, joka ei sinua miellyttänyt? Koska en kirjoita tietyllä tavalla, lokeroit minut välittömästi. Tuota voisi kutsua ahdasmielisyydeksi, mutta enpä nyt taida.
Kaikkea hyvää t. Mitään mistään tietämätön.
>>Raamatussahan lukee, mikä on syntiä ja mikä ei, katso sieltä.
ovat pelkkiä subjektiivisia tuntemuksia niin,
silloinhan kyseessä on pelkkä mutujuttu. Mikset heti sanonu: kaikki voivat elää oman tuntonsa mukaan.
"Kyllä se Pyhä Henki, joka sydämeen tulee asumaan (kun ihminen uudestisyntyy ylhäältä), opettaa ja opastaa karttamaan väärää ja pahaa, ja valitsemaan oikean ja hyvän, kaikilla teillä, ja jos pienessä harhaantuu, niin senkin ilmoittaa omatunto, koska ihminen ei elä enää lihan mukaan, vaan Hengen."
Tunteminen on tietämisen perusta, eiks jeh? Tunteminen on kyllä ihan ruumiiseen sidottua tunnelmointia ja aistimista. Kuolleet eivät aisti, eli tarvitset lihaasi omaan tuntoosi.
Enkä nyt malta olla kysymättä, että miten muuten hoidat omaa tuntoasi päivittäin. Meditoitko, vai käytkö lenkillä?
>> Kyllä se Pyhä Henki, joka sydämeen tulee asumaan (kun ihminen uudestisyntyy ylhäältä), opettaa ja opastaa karttamaan väärää ja pahaa, ja valitsemaan oikean ja hyvän, kaikilla teillä, ja jos pienessä harhaantuu, niin senkin ilmoittaa omatunto, koska ihminen ei elä enää lihan mukaan, vaan Hengen.>>
Olen viime aikoina oppinut huomaamaan tämän itsessäni kantapään kauttakin..
Siunattua vaellusta, jos todellakin olet alkanut vaeltamaan Hengen, etkä lihan mielen mukaan.
Olet yksi niistä harvoista jotka käyvät asiallista, hengellistä ja rakentavaa keskustelua täällä.
Kiitos siitä.
Monet tahtovat pilkata, sekä eristää karsinoihin seurakuntien mukaan.
Minulle jokainen vilpitön on Herran oma ja veli tai sisko riippumatta seurakuntayhteydestä.
Vastaan lyhyesti kysymykseesi. En siteeraa Raamattua tässä, koska tunnet kirjoituksia varmasti sen verran, en tiedä kuinka paljon.
- Ensiksi on huomioitava että Jumalan luopaukset ovat kaikki ehdollisia. Kun luet Raamattua, niin sieltä käy ilmi aina sama Jumalan "Jos" lupauksien yhteydessä. "Jos te elätte käskyjeni mukaan, jne..."
Jumalan lupukset koskevat siis vain Hänen tahtonsa mukaan kulkevia.
Ihmisen on tässä kilvoiteltava ja tehtävä parhaansa. Seuraava on sytä lukea: 1 Joh 2:1-6 kertoo lyhyesti jo kaiken.
Toiseksi on huomioitava että, Jumala kyllä on luvannut sen mitä "kaksi tai kolme yhdessä pyytävät" tai "Mitä uskossa rukoilette jne..."
mutta ihminen voi ainaoastaan jättää Jumalalle murheensa. Siis jättää ja pyytää, ja: Tässä se tärkein: - Luottaa että Jumala kuulee!
toistan: Luotaa siihen että Jumala kuulee!
Hän itse päättää mikä meille on hyväksi kun näkee alun lopusta ja lopun alusta, ja tuntee meidät.
Hän ei välttämättä avstaa siten kuin me itse tahdomme, vaan mikä meille on hyväksi.
On myös turha odotaa rukousvastauksia uuteen autoon, taloon, palkankorotukseen , etelänmatkaan, jne.
Koko Raamattu antaa ymmärtää että Jumala odottaa itsekieltäymystä. Kristitty vaeltaa hengessä, eikä maailman asioissa, ja on tyytyväinen kun on elatus, asunto ja vaateet.
Ylellisyyden tarpeeseen on turha apua odotella.
Mutta jos ihminen pyyttää viisautta Jumalan tahtoon, ja kykyjä auttaa lähimmisiä yms. niin alkaa tapahtua.
Sanotaanko että varmaan tyytymättömyys ja jatkuva napina on epäuskoa. Ihmisen hän tulee luottaa Luojaansa.
On kuitenkin huomioitava että kristityt joutuvat monenlaisiin kärsimyksiin ja vainoihinkin, ja Jumalan lupuksien täyttymys on usein vasta uudessa maassa! Siellä kaikki toteutuvat mitä olemme pyytänet.
Mutta uskovalla on turva ja varmuus, siis turva ja varmuus ja luottamus tulevaisuuteen Herrassa. Siksi hän iloitsee vaikeuksissaankin.
Hän jättää huolensa siis huolensa Jumalalle, mutta huolehtii toki käytännön elämänsä järjestelyistä.
Minä olen havainnut että sanan tutkiminen ja rukous on parhaita keinoja pysytellä aaltopituuksilla Hengen kanssa.
Musiikki ihmisenä lauleskelen hengellisiä lauluja pyöräillessä, yms.
Hengen kanssa pysyy yhdessä vain uskollisuudella!
Kukan joka teke omia ehtojan itsensä ja Juamlan väliin ei voi saada suosiota. Kuakan joka hellii syntejään ei voi saada suosiota. Rivit ovat pullollaan niitä uskovia jotka asettavat omat ehtonsa Jumalalle. Tee Sinä oikein.
Vajavaisuuteemme törmäämme aina, mutta tiedämme ettei Jumala hylkää häntä joka taistelee heikkouksissaan, ja -taan.
Jumalan runsasta siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Jumalan runsasta siunausta Sinulle varsinkin 100 x !
vähän kesti tämä vastaaminen... anteeksi !
se on eroa Jumalattaresta.
Käsittääkseni kristitylle koko elämä on syntiä ja lopuksi kuolee.
Vastaus kaikkiin kysymyksiisi löytyy itsestäsi. On kyse siitä, uskotko Sinä itse, että on väärin/syntiä olla luottamatta Jumalaan ja Hänen apuunsa, jne. Jos et ylipäätään usko Jumalaan, Sinun ei tarvitse kantaa moisista asioista huolta. Itse uskon Jeesukseen ja Jumalaan, mutta en kailota sitä kaikkialla ja yritä saada 'vääräuskoisia' kääntymään. On jokaisen oma asia, haluaako uskoa Jumalaan vai ei.
Raamatussa luvataan paljon, mutta konkreettisesti emme siitä mitään kostu. Itse me joudumme ansaitsemaan rahamme ja sillä saamme ruoan ja kaiken muunkin mitä tarvitsemme - ja ylimääräistäkin. Ja tottakai meitä ärsyttää, jos lapset vain hankaavat vastaan. Ei siinä ole mitään pahaa, jos on joskus itsekin suuttunut. Se on vain normaalia ihmisluonteen esiintuloa.
Kaikki vääryys niin itseä kun lähimmäisiä kohtaan on syntiä.