Matti Aalto
Minun nimeni on vain Matti. Olen suomalainen ja samalla uskovainen. Uskon vahvasti, että istumme koko ihmiskunta samassa veneessä. Veneessä, joka on melkoista vauhtia matkalla kohti viimeisiä myrskyjä.
En tahdo osoittaa sormellani sen enempää kohti katunaisia tai alkoholisteja, narkomaaneja tai sairaita, kurjia tavalla tai toisella, sillä olen lukenut, että juuri heidän keskuudessaan sankarini nimeltä Jeesus niitti suurinta satoa,
En myöskään tahdo kohottaa kättäni yhtäkään lahkoa tai kirkkoa kohtaan, sillä en todellakaan ole tuomari. Uskon sen sijaan, että kun aika on kypsä ja sato korjataan jää valitettavasti tänne maan päälle suuri lauma ihmisiä eri kirkkoihin ja lahkoihin jatkamaan riitojaan siitä, kuinka tulkita raamattua. Mietitään, mitä Jeesus itse asiassa tarkoitti?
Olen matkani varrella ollut koditon, ajoittain käyttänyt alkoholia suruihini, palellut kaduilla pakkasissa ja sateissa. Usein sairaana ja usein nälkäisenä vailla maallista hyvinvointia. Mutta olen myös saanut omistaa paljon rahaa ja tavaraa ja asua hienossa talossa. Lopulta menettäen kaiken. Usein nälkäisenä kolkuttelin lahkojen ja kirkkojen ovia kysyen etupäässä ruokaa nälkääni. Etupäässä kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset melkein heittivät minut ulos.
En kuitenkaan menettänyt uskoani enkä koskaan lakannut rukoilemasta sillä riipuin kiinni siinä lupauksessa, että Hän ei petä eikä jätä, niinkuin me ihmiset usein teemme. Me olemme heikkoja – mutta Hän on suuri ja vahva.
Olen myös tavannut useita yksittäisiä ihmisiä sekä kirkoissa että lahkoissa, ihmisiä jotka auttoivat minua asettamatta minkäänlaisia vaatimuksia. Useita, jotka myös rukoilivat puolestani,
Anokaa, niin teille annetaan. Myös näin on kirjoitettu.
Tänä päivänä on perin vaikeaa saada uusia jäseniä lahkoihin ja kirkkoihin. On valitettavasti niin paljon itsekkyyttä ja omahyväisyyttä sekä jopa tuomiohenkeä siellä sun täällä. Erityisen vaikeana koin sen tosiasian, että oma minulle rakas seurakuntani sisälsi liikaa henkilöitä, jotka eivät antaneet anteeksi minulle kodittomalle ja köyhälle.
Hän kehoittaa rukoilemaan jopa vihamiehien puolesta. Hän kehoittaa antamaan anteeksi. Hän ei kehoita tuomitsemaan eikä riitelemään.
Vahvasti olen saanut sydämmelleni sadat kodittomat Göteborgin kaupungin kaduilla ja metsissä. Metsässä olen itsekin saanut asua itkien ja rukoillen, sekä sateella että pakkasella.
Tosiasia on se, että vaikka sadat kristityt tiesivät, että siellä asuu koditon metsässä, ei kukaan tullut lohduttamaan, mutta uskon että se oli Hän, joka lähetti lähiseudun lapsia ja nuoria minua ruokkimaan.
Hän sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, anna ruokaa nälkäiselle. Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, jos joku tarvitseva pyytää teiltä rahallista apua – älkää lainatko vaan antakaa.Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, että teillä on yhteinen rakkaus. Eikä Hän suinkaan kehoittanut liittoutumaan tuhansiin eri kirkkoihin ja lahkoihin.
Hän on myös sanonut, että ilman rakkautta meillä ei ole mitään. Elikkä ilman rakkautta jopa vihamiehiä kohtaan on koko uskonelämämme vain turha vaellus. Eksyimme tuosta valkeasta lammaslaumasta, jota Hän kutsuu.
Olemmeko siis kuuliaisia Hänen sanoilleen? Luotammeko täysin Häneen.
Itse olen ollut katkera ja tuomitseva ja ilman todellista rakkautta. Mutta Hänen sanansa piti. Rukoilin rakkautta ja olen saanut sitä. Rukoilin, että Hän poistaisi katkeruuteni ja Hän poisti sen. Rukoilin; ota pois itsekkyyteni ja Hän otti sen pois. Kadotin lopulta osuuteni kristittynä ja minusta kasvoi sydämmen uskovainen. Voin vain sanoa, joillekkin Robin Hood on sankari. Minulla on myös sankarini. Hän on Jeesus.
Olisi ihanaa nähdä uskovien kokoontuvan kaupungin kaduille, teille ja aitovierille auttamaan ja lohduttamaan kodittomia, sairaita, nälkäisiä ja köyhiä. Olen tavannut niin paljon Jeesuksen rakkautta tavallisten ihmisten ja nuorison keskuudessa, Eläessäni kaduilla raamattu repussani nämä aikuiset ja nuoret ruokkivat minut. He antoivat minulle juotavaa kun olin janoinen. He eivät tuominneet minua eivätkä katsoneen resuisiin vaatteisiini.
Onko mahdotonta kutsua idearikkaita uskovia lahkosta tai kirkosta riippumatta yhteiseen työhön? Uskon – ja olen saanut nähdä, että se joka on valmis antamaan ja todella rakastamaan saa myös tekojensa mukaiset siunaukset. Mehän olemme matkalla kohti uutta paratiisia. Tätä saastutettua maailmaa ei voi siihen ihanuuteen verrata. Kaksituhatta vuotta sitten vaelsi mies nimeltä Jeesus Israelissa. Hän ja hänen opetuslapsensa käänsivät ylösalaisin kaupungin toisensa jälkeen. Uskon, että Hän voi tehdä sen myös tässä todella syntisessä Göteborgissa. Jos tunnet sydämmelläsi, että sairaiden ihmisten koti ei tässä kaupungissa ja kristityssä maassa ole yleinen penkki kadulla tai pensas metsässä niin yhdy rukoilemaan kodittomien ja sairaiden puolesta. Rukoilkaamme että Hän yhdistäsi meidät jo täällä maan päällä.
Löysin tämän kirjoituksen http://groups.msn.com/vapaasana
Minun nimeni on vain Matti. Olen suomalainen ja samalla uskovainen. Uskon vahvasti, että istumme koko ihmiskunta samassa veneessä. Veneessä, joka on melkoista vauhtia matkalla kohti viimeisiä myrskyjä.
En tahdo osoittaa sormellani sen enempää kohti katunaisia tai alkoholisteja, narkomaaneja tai sairaita, kurjia tavalla tai toisella, sillä olen lukenut, että juuri heidän keskuudessaan sankarini nimeltä Jeesus niitti suurinta satoa,
En myöskään tahdo kohottaa kättäni yhtäkään lahkoa tai kirkkoa kohtaan, sillä en todellakaan ole tuomari. Uskon sen sijaan, että kun aika on kypsä ja sato korjataan jää valitettavasti tänne maan päälle suuri lauma ihmisiä eri kirkkoihin ja lahkoihin jatkamaan riitojaan siitä, kuinka tulkita raamattua. Mietitään, mitä Jeesus itse asiassa tarkoitti?
Olen matkani varrella ollut koditon, ajoittain käyttänyt alkoholia suruihini, palellut kaduilla pakkasissa ja sateissa. Usein sairaana ja usein nälkäisenä vailla maallista hyvinvointia. Mutta olen myös saanut omistaa paljon rahaa ja tavaraa ja asua hienossa talossa. Lopulta menettäen kaiken. Usein nälkäisenä kolkuttelin lahkojen ja kirkkojen ovia kysyen etupäässä ruokaa nälkääni. Etupäässä kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset melkein heittivät minut ulos.
En kuitenkaan menettänyt uskoani enkä koskaan lakannut rukoilemasta sillä riipuin kiinni siinä lupauksessa, että Hän ei petä eikä jätä, niinkuin me ihmiset usein teemme. Me olemme heikkoja – mutta Hän on suuri ja vahva.
Olen myös tavannut useita yksittäisiä ihmisiä sekä kirkoissa että lahkoissa, ihmisiä jotka auttoivat minua asettamatta minkäänlaisia vaatimuksia. Useita, jotka myös rukoilivat puolestani,
Anokaa, niin teille annetaan. Myös näin on kirjoitettu.
Tänä päivänä on perin vaikeaa saada uusia jäseniä lahkoihin ja kirkkoihin. On valitettavasti niin paljon itsekkyyttä ja omahyväisyyttä sekä jopa tuomiohenkeä siellä sun täällä. Erityisen vaikeana koin sen tosiasian, että oma minulle rakas seurakuntani sisälsi liikaa henkilöitä, jotka eivät antaneet anteeksi minulle kodittomalle ja köyhälle.
Hän kehoittaa rukoilemaan jopa vihamiehien puolesta. Hän kehoittaa antamaan anteeksi. Hän ei kehoita tuomitsemaan eikä riitelemään.
Vahvasti olen saanut sydämmelleni sadat kodittomat Göteborgin kaupungin kaduilla ja metsissä. Metsässä olen itsekin saanut asua itkien ja rukoillen, sekä sateella että pakkasella.
Tosiasia on se, että vaikka sadat kristityt tiesivät, että siellä asuu koditon metsässä, ei kukaan tullut lohduttamaan, mutta uskon että se oli Hän, joka lähetti lähiseudun lapsia ja nuoria minua ruokkimaan.
Hän sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, anna ruokaa nälkäiselle. Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, jos joku tarvitseva pyytää teiltä rahallista apua – älkää lainatko vaan antakaa.Mitä Hän sillä tarkoitti?
Hän sanoi, että teillä on yhteinen rakkaus. Eikä Hän suinkaan kehoittanut liittoutumaan tuhansiin eri kirkkoihin ja lahkoihin.
Hän on myös sanonut, että ilman rakkautta meillä ei ole mitään. Elikkä ilman rakkautta jopa vihamiehiä kohtaan on koko uskonelämämme vain turha vaellus. Eksyimme tuosta valkeasta lammaslaumasta, jota Hän kutsuu.
Olemmeko siis kuuliaisia Hänen sanoilleen? Luotammeko täysin Häneen.
Itse olen ollut katkera ja tuomitseva ja ilman todellista rakkautta. Mutta Hänen sanansa piti. Rukoilin rakkautta ja olen saanut sitä. Rukoilin, että Hän poistaisi katkeruuteni ja Hän poisti sen. Rukoilin; ota pois itsekkyyteni ja Hän otti sen pois. Kadotin lopulta osuuteni kristittynä ja minusta kasvoi sydämmen uskovainen. Voin vain sanoa, joillekkin Robin Hood on sankari. Minulla on myös sankarini. Hän on Jeesus.
Olisi ihanaa nähdä uskovien kokoontuvan kaupungin kaduille, teille ja aitovierille auttamaan ja lohduttamaan kodittomia, sairaita, nälkäisiä ja köyhiä. Olen tavannut niin paljon Jeesuksen rakkautta tavallisten ihmisten ja nuorison keskuudessa, Eläessäni kaduilla raamattu repussani nämä aikuiset ja nuoret ruokkivat minut. He antoivat minulle juotavaa kun olin janoinen. He eivät tuominneet minua eivätkä katsoneen resuisiin vaatteisiini.
Onko mahdotonta kutsua idearikkaita uskovia lahkosta tai kirkosta riippumatta yhteiseen työhön? Uskon – ja olen saanut nähdä, että se joka on valmis antamaan ja todella rakastamaan saa myös tekojensa mukaiset siunaukset. Mehän olemme matkalla kohti uutta paratiisia. Tätä saastutettua maailmaa ei voi siihen ihanuuteen verrata. Kaksituhatta vuotta sitten vaelsi mies nimeltä Jeesus Israelissa. Hän ja hänen opetuslapsensa käänsivät ylösalaisin kaupungin toisensa jälkeen. Uskon, että Hän voi tehdä sen myös tässä todella syntisessä Göteborgissa. Jos tunnet sydämmelläsi, että sairaiden ihmisten koti ei tässä kaupungissa ja kristityssä maassa ole yleinen penkki kadulla tai pensas metsässä niin yhdy rukoilemaan kodittomien ja sairaiden puolesta. Rukoilkaamme että Hän yhdistäsi meidät jo täällä maan päällä.
Löysin tämän kirjoituksen http://groups.msn.com/vapaasana
Vastaukset 15
Vanhimmat
1.
Tässä on ihminen joka on PELASTUNUT. Kiitos Jumalalle. Iankaikkinen kadotus on vaihtunut elämään Herrassa. Tuskin osaamme edes ymmärtää kuinka suuri asia se on. Tällaisena todistuksena tekstiä oli ihana lukea. Kunpa näitä tapahtuisi enemmänkin...
Ja siinä saamme laittaa käden sydämelle. Vilkuilla vähän peiliin. Eikä ainoastaan vilkuilla. Jeesuksen ristin äärellä kun olemme ja pyydämme nähdä totuuden itsestämme niin kyllä Jumalan sana avautuu peiliksi joka näyttää että kovin penseitä olemme olleet rakastamaan. Itse ainakin monessa kohdin, tunnustan.
Jeesuksen pelastusteon henkilökohtaisen kokemisen myötä viinat ja muut päihteet ja pulituurit jää pois. KIITOS HERRALLE. Se merkitsee kokonaisvaltaisesti elämänlaadun parantumista.
Uskoontulo ja päihteistä vapautuminen on hengellisessä mielessä kuitenkin vasta alku. Ei alku sillä tavalla että pelastukseen tulisi jotakin lisää. Perusta on koko matkan ajan kaikki kaikessa. Kyse onkin siitä että pelastuksemme perustalla eli Jeesuksen täytetyn työn varassa menemme hengellisessä kasvussa eteenpäin, niin että Pyhä Henki saa tehtyämme ensin parannuksen selkeistä tekosynneistä, alkaa sitten valaista myös sisäistä mielenlaatuamme ja tunne-elämämme vammoja, jotta vapautuisimme vääristä ja synnillisistä asenteista.
Kun on vuosia ja ehkä vuosikymmeniä elänyt "laitapuolen kulkijana" ja siellä itse kolhinut itseään ja tullut toistenkin kolhimaksi on ihan selvä asia että parannettavaa on paljon. Oleellista eteenpäin menemisessä on että tunnustaa parannuksentarpeensa. Tähän kohtaan moni kompastuu.
Aletaan kovalla innolla tuomitsemaan toisia ja esittämään muille uskoville ja seurakunnille ehdotuksia kuinka näiden pitäisi asiansa järjestää. Nähdään vääriä asioita siellä ja tuolla - mutta välttämättä ei huomata että oman elämän sielunvammat ja rosoisuus vaikuttaa ylilyöntejä tässä.
Varmasti enemmän kuin kymmeniä kertoja olen kohdannut ongelman entisten "venkuloiden" kohdalla ja uskon että jokainen vankilatyöntekijä ja päihdetyöntekijä tuntee ongelman.
Pelastus on todellinen mutta vanhalla elämällä on vaikutuksensa vielä. Omia näkemyksiä voidaan ajaa hyvinkin agressiivisesti eikä asiaa muuta miksikään vaikka se pukeutuisi hurskaisiin sanankäänteisiin ja sinänsä ihan oikeudenmukaiseen huomioon joidenkin uskovien piittaamattomuudesta, rakkaudettomuudesta jne.
Työnäkykin saattaa olla sinänsä oikea mutta kaikki ei tapahdu hetkessä. Herralla on omassaan hiottavaa ja puhdistettavaa ennenkuin asiat lähtevät rullaamaan toivotulla tavalla eteenpäin. Kyllä Jumala sitten auttaa asiat käyntiin ja osoittaa että Hän on siinä mukana jos näky kerta on Hänen antamansa, mutta aikataulutkin täytyy antaa Jumalan käsiin.
Jos ei ole ensin juurtunut Kristukseen ja lähtee muiden neuvoja kuuntelematta suinpäin tekemään evankelistan työtä suurella voluumilla niin siinä voi käydä huonosti taistelukentällä.
Moni uskoontullut venkula on polttanut itsensä loppuun runnoessaan yksinäisenä sutena eteenpäin suuren työnäkynsä ja oman pienen poppoonsa kanssa. On sitten langennut takaisin maailmaan. Tämä on ihan todellinen asia.
Esimerkiksi evankelista Pertsa Juntunen oli uskoontultuaankin niin kiivasluontoinen kaveri että eräänkin kerran särki Kan-kodilta ikkunat lähtiessään suutuspäissään kävelemään sieltä ja oli mielestään täysin oikeassa.
Seurakunnassa täräytti vanhemmistoveljeä nyrkillä leukaan erään kiistan yhteydessä.
Kuitenkin oli aidosti uskoontullut. Hän teki parannusta aina uudestaan ja antoi Herran opettaa kärsivällisyyttä. Myöhemmin sitten ryhtyikin evankelistaksi.
Olemme kaikki persoonallisuuksia ja kyllä seurakunnissa saa olla rosoisuutta ja monenlaista väriä. Entisten venkuloiden mukana sitä varmasti tulee. On kuitenkin sellaista rosoisuutta ja vammaa ja asenteellisuutta jota Herra haluaa korjata ja parantaa.
Siinä tarvitaan niitä hengellisiä "isiä ja äitejä" jotka voi olla vastasyntyneen vierellä ja rohkaista oikeaan suuntaan. Kokemuksesta voin sanoa että tuollainen kaveri yleensä ensin suuttuu kun hänelle jotain sanoo, mutta yleensä - jos on rehellisesti Tielle lähtenyt - miettii asiaa hiljaa itsekseen ja sitten kyllä ottaa asian vastaan ja muuttuu, jos aihetta muutokseen on.
2.
Matti käyttää useita kertoja sanontaa "lahkot ja kirkot". Missä mielessä?
Kun Jeesus tulee noutamaan omansa "jää valitettavasti tänne maan päälle suuri lauma ihmisiä eri kirkkoihin ja lahkoihin jatkamaan riitojaan".
"Usein nälkäisenä kolkuttelin lahkojen ja kirkkojen ovia... Etupäässä kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset melkein heittivät minut ulos".
"Kirkkoihin ja lahkoihin" on vaikeaa saada uusia jäseniä niiden uskovien "itsekkyyden, omahyväisyyden ja tuomiohengen vuoksi".
Edelleen: Jeesus "sanoi, että teillä on yhteinen rakkaus. Eikä hän suinkaan kehoittanut liittoutumaan tuhansiin eri kirkkoihin ja lahkoihin."
> Erityisen vaikeana koin sen tosiasian, että oma minulle rakas seurakuntani sisälsi liikaa henkilöitä, jotka eivät antaneet anteeksi minulle kodittomalle ja köyhälle.
Hän kehoittaa rukoilemaan jopa vihamiehien puolesta. Hän kehoittaa antamaan anteeksi. Hän ei kehoita tuomitsemaan eikä riitelemään. <
Olisi mielenkiintoista tietää missä asioissa Matti Aalto koki seurakuntalaistensa taholta tuomiota ja riitelyä?
Jos ei saa joitain omia näkemyksiään seurakunnassa läpi on helppo syyttää toisia tuomitsemisesta ja riitelystä. Lähteä ovet paukkuen ulos ja naulata (kuvaannollisesti sanoen) portti takanaan umpeen?
En kiistä etteikö olisi vääränlaista vallankäyttöä ja suvaitsemattomuutta, sitäkin valitettavasti löytyy seurakunnista, samoin on aina niitä "vanhempia veljiä ja siskoja" jotka katsovat vähän karsaasti sikokaukaloilta pelastunutta veljeään. Mutta ihan sellaisenaan en ole valmis nielaisemaan kenenkään entisen rappioalkolistin vaikerrusta että oli pakko lähteä seurakunnasta pois kun rakkaat uskovat tuomitsivat eikä antaneet menneisyyttä anteeksi.
Kahnauksia ja erimielisyyksiä tulee kyllä mutta ne on yleensä voitettavissa jos tahtoa löytyy.
Useimmiten kyse on siitä kun seurakunnan kankea kaavamaisuus ja taidottomuus kohdata entisen venkulan kipuja törmää hänen katkeruuksiinsa ja taipumattomuuteensa. OLEN EHDOTTOMASTI SITÄ MIELTÄ ETTÄ SEURAKUNTIEN PITÄÄ TÄSSÄ MENNÄ ITSEENSÄ. Mutta niin pitää Matinkin.
Matti Aalto kysyy:
> Onko mahdotonta kutsua idearikkaita uskovia lahkosta tai kirkosta riippumatta yhteiseen työhön? <
Varmasti ei ole mahdotonta, jos on itse yhteistyökykyinen. Mutta jos asenne esimerkiksi helluntaiseurakuntaa kohtaan on että se on epäraamatullinen lahko ja siihen kuuluvat uskovat on enimmäkseen rakkaudettomia, ja että Jeesuksen tahto olisi että ihmiset lähtee tuollaisista "lahkoista" ulos ja liittyvät ainoaan oikeaan jengiin, joka on tämä seurakunnista riippumaton meidän porukkamme, niin kuinka helluntailaisena teet yhteistyötä sellaisen ihmisen kanssa?
Entä sitten kun työn tuloksena tulee ihmisiä uskoon? Olen tottunut siihen että kun yhteistyötä uskovien kanssa tehdään evankeliumia levittäen ja auttaen ihmisiä heidän tarpeissaan niin jos joku sitten tulee uskoon ja haluaa liittyä seurakuntaan hänen kanssaan rukoillaan ja pyydetään Pyhän Hengen johdatusta, että hän löytää sopivan seurakunnan itselleen. Ihmiselle todella tarjotaan seurakuntayhteyttä ja opetetaan että se kuuluu uskovalle, mutta ei olla repimässä että just meidän seurakuntaan eikä missään tapauksessa muualle. Ei tuomita eikä väheksytä toisia seurakuntia vaan jätetään tämä työ Pyhälle Hengelle että kyllä Jumala johtaa näissä.
Kuinka voidaan tehdä uskovina yhdessä työtä jos on joku voimakastahtoinen ja lujasti omista varmuuksista kiinni pitävä joka hajottaa yhteistyötä jankuttaen "kirkoista ja lahkoista" eikä suvaitse työyhteydessä olevien uskovien seurakuntia?
Jotain kertoo sekin kun alkuperäisessä tekstissä oli todistuksen perään laitettu sulkeissa mainos: ( Rean pikkuveli ).
Mielestäni monessa kohdin paistaa läpi henkilön katkeruus ja tietynlainen vastakkainasettelu: kristilliset seurakunnat ovat rakkaudettomia "lahkoja" jotka eivät kykene rakastamaan ihmistä, varsinkaan elämässään epäonnistunutta ja rappiolla olevaa, mutta "minun sankarini Jeesus" täysin vastoin näiden "kirkkojen ja lahkojen" toimintaa on erikoistunut juuri epäonnistuneisiin ja heikkoihin, kaikkensa menettäneisiin!
Erään psykologisesti tärkeän seikan Matti näyttää oppineen. Kun puet hyökkäyksesi tunteenomaiseen muotoon niin että se ensinnäkin herättää ihmisessä sääliä ja saa hänet asettumaan puolellesi, sitten vetoaa hänen oikeudentuntoonsa ja herättää suuttumusta niitä kohtaan jotka ovat kohdelleet sinua väärin, sinun on sen jälkeen helppo vahvistaa heidän ennakkoluulojaan ja johdatella haluttuun suuntaan?
> Itse olen ollut katkera ja tuomitseva ja ilman todellista rakkautta. Mutta Hänen sanansa piti. Rukoilin rakkautta ja olen saanut sitä. Rukoilin, että Hän poistaisi katkeruuteni ja Hän poisti sen. Kadotin lopulta osuuteni kristittynä ja minusta kasvoi sydämmen uskovainen. Voin vain sanoa, joillekin Robin Hood on sankari. Minulla on myös sankarini. Hän on Jeesus. <
Ajattelen että Jumala on saanut Matissa tehtyä suuren työn. Paljon suuremman kuin monessa meistä. Kun on ensin vuosia kokenut piittaamattomuutta (ainakin omasta mielestään) ja ettei ole tullut kohdelluksi haluamallaan tavalla niin voi olla vaikeaa antaa anteeksi ja kohdata asiat tasapuolisesti. Se on sitä vaikeampaa mitä enemmän olet sisäisesti haavoilla ja rikki.
Paljon rakkaudettomuutta ja tuomiomielialaa on Matin elämästä varmaan väistynyt. Tärkeää olisi tällaisissa vaiheissa löytyä niitä uskovia jotka ohjaavat eteenpäin parannuksen tiellä eivätkä ole vahvistamassa vikoilevaa asennetta toisia veljiä ja siskoja kohtaan, muuten Jumalan hyvin alkanut työ voi pysähtyä ihmisen omaan jääräpäisyyteen ja se yksikin katkeruuden juuri jota ei ole tuotu valoon ja otettu pois, kasvaa ja estää aitoja Hengen virtojen pulppuamasta Herran tahdon mukaisella tavalla.
Kyllä minäkin joudun tämän kirjoitukseni jälkeen menemään polvilleni ja huutamaan että Herra minua armahtaisi. Jos olen veljeäni väärin arvostellut tahdon että Herra minulle vääryyteni paljastaa.
Rukoilen että Matti voisi edelleen ja yhä voimakkaammin olla herättäjänä meidän pensistyneiden ja rakkaudettomien uskovien keskellä, mutta jotta se olisi mahdollista ja Herra voisi tehdä hänestä todellisen evankelistan seurakuntien keskelle, täytyy itsessä syntyä rakkaus toisiin uskoviin, halu todellisesti olla yhteistyössä ja rakentaa.
3.
Tuossa vähän miettimisen aihetta jotta kuvasta ei tulisi liian yksipuolinen.
Ei nielaista kaikkea pureksimatta.
Esittämäni kritiikki oli mielestäni aiheellista ja tällä tavalla tahdoin valottaa asian toista puolta.
Sitten kysymyksiä meille itsekullekin mietittäväksi:
- Kuinka suhtaudun kun seurakuntaamme tulee henkilö joka käyttäytyy oudosti ja häiritsevästi, katselenko häntä omien kaavojeni läpi johon yritän häntä mukauttaa, vai pyydäkö Jumalalta viisautta ja sydämellisyyttä nähdä ja kohdata hänet aidosti?
- Olenko itse valmis muuttumaan?
- Olenko valmis viettämään aikaa rukoillen hänen puolestaan? Vai tahdonko hänen häipyvän seurakunnastamme, jotta en joutuisi kohtamaan omaa kankeaa asennoitumistani ja kyvyttömyyttäni hyväksyä vaikeita ihmisiä?
- Jos hän tulee uskoon ja siitä huolimatta käyttäytyy sopimattomalla tavalla, olenko valmis antamaan hänelle aikaa hengelliseen kasvuun, ymmärtäen ettei ihmisen parantuminen tapahdu hetkessä?
- Olenko valmis seisomaan hänen rinnallaan ja rakastamaan loppuun asti?
Kiitoksia Irma Telkkoselle. Matin todistus oli kyllä hyvä ja herättelevä. Telkkosta tuntematta toivon että myös hänen motiivinsa oli oikea, puhdas ja rakkaudellinen. Herätellä veljiään ja siskojaan terveeseen itsetutkisteluun ja syvempään antautumiseen sille ihanalle Kristukselle, joka myös helluntaiseurakunnissa voimallisesti vaikuttaa?
Taisi taas tulla liian pitkä kirjoitus mutta enpä osaa oikein lyhentääkään. Jos joku on kiinnostunut niin kaipa sitten lukee...
Jaksoin lukea hyvän vastauksesi, mutta vastaan vai lyhyesti. Eletty elämä jättää meihin jälkensä, kenellä se sitten on minkäkinlaista ollut. Ja katkeruus vaanii meitä jokaista, kunpa sen aina huomaisimme ettei se saisi tehdä meihin juuriaan!
On ihana asia tietää, että Jeesus rakastaa meitä tällaisina kuin olemme, vikoinemme ja virheinemme. Vaikka ei hän meidän syntejämme rakasta. Loppujen lopuksihan olemme kaikki keskeneräisiä.
Joku on sanonut, että jos ei oikein nämä henkilökemiat pelaa, niin voi rakastaa kaukaa. En nyt sitten tiedä, mitä mieltä Jeesus tästä on? Itse olen ainakin huomannut että toisista ihmisistä on helpompi pitää kuin toisista. Niin kai sitä yleensä on tapana, että ei ängetä sellaiseeen seuraan, missä puhe on poikkipuolista.
Anteeksi, aloin rönsyillä aiheesta, lopetan saman tien.
Kirjoituksesi herätti ajatuksia.Jonkinverran löytyi sitä empatiaakin tätä Mattia kohtaan.
Mutta ajatuksen kanssa luettuani, huomasin viestisi todellisen sisällön ja petyin jälleen helluntai-esitykseesi.
Itse olen luterilainen uskova.En kuitenkaan uudestisyntyneenä kristitttynä edusta Lutheria, sillä hänkin
oli vain ihminen.Pyrkimykseni on edustaa Jeesusta Kristusta, iänkaikkisen elämän antajaa, kaikille syntinsä
tunnustajille, ja Kristuksen puoleen kääntyjille, ei kirkoille ja sen kaikkia haaroja edustaville vapaille suunnille.
Paljon oli asiaa mutta se tärkein puuttui!
-Että olisit puolustanut tuntematonta vaikean tien kulkenutta veljeäsi, jos nyt häntä veljenäsi pidätkään?
Huomautuksesi henkilö Rea nimiseen, jonka veli Matti lienee (käytyäni tarkastelemassa linkin kautta kirjoituksen alkuperää)
oli halveeraava.Ennakkoluulosi tuntematonta/tuntemattomia henkilöitä kohtaan, todistaa vain lahkohenkisyytesi ja helluntalaisuutesi puolustamisesta, sekä sielullisen/maallisen hengen vaikutuksesta sinussa.
Tämäkin kirjoitus jonka laitoit, todistaa vain yhtä ja samaa asiaa, tälläkin palstalla:
-Helluntalaisia ei saa arvostella, he ovat ainoita oikeita ja pyhiä uskovia.
Johtomiesten virheitä ja puutteita ei saa julkituoda, ilman rangaistusta.
Viis veisataan ulosheitetyistä lampaista ja heistä joita nämä samaiset veljespiirit syrjivät ja epäoikeudenmukaisesti kohtelevat.
Voisin hyvin kuvitella itsekin tulevani katkeraksi, kaikista niistä asioista ja tapahtumista joita olen nähnyt ja kuullut, toisten kohdalla, sillä en todellakaan puhu nyt itsestäni.
Mutta kiitän armoa täynnä olevaa Jumalaa ja Hänen Poikaansa Kristusta Jeesusta, että Hän näkee kaiken ja oikein tuomitsee, niin sinut, minut kuin jokaisen ihmisen tämän maan päällä.
oli mitä mieltä ihmiset tahansa toistensa seurakunnista, niin siitäkin huolimatta en usko, että Jumala katsoo taivaaseen pääsyn kriteeriksi sitä, että mihin seurakuntaan kuulumme. Vaan sitä, että mihin uskomme ! Itse en ole helari ( tai siis olen ex-helari) vaan oma hengellinen kotini on Vapaakirkossa. Mutta käyn sekä Helluntai- Vapaakirkon ja Ev.lut srk:n tilaisuuksissa.. Missä vain on elävässä uskossa olevia ihmisiä ja "todellista" Jumalan sanaa....
Tässä ajassa ei voi toteutua yksi yhteinen seurakunta, joten se on inhimillistä, että helposti arvostellaan toisten uskovien "hengellisiä koteja." Olen itse syyllistynyt siihen ja varmaan jokainen jossain elämänsä vaiheessa... Emmekö kaikki voisi elää sovussa, sillä loppujen lopuksi olemme samaa yhtä suurta perhettä eri seurakunnista huolimatta !
(vaikka tämä ei nyt aiheeseesi varsinaisesti liitykkään) että miten paljon tarvittaisiin KAN-kodilla vapaaehtoistyöntekijöitä. Itse olen joskus ollut vk:n loppuja. En tosin tiedä onko käytännöt muuttuneet, koska siitä on jo monta vuotta aikaa. Siinä näkisi myös käytännössä miten paljon "työtä" nämä ihmiset joutuvat tekemään pysyäkseen uskossa, kun heidän elämänsä on ollut niin alhaalla olemista, että saatana ei päästä heitä hevillä pois vanhan kahleista.
Kilin kalin kilin kalin.......
====Tuossa vähän miettimisen aihetta jotta kuvasta ei tulisi liian yksipuolinen.
Ei nielaista kaikkea pureksimatta.
Esittämäni kritiikki oli mielestäni aiheellista ja tällä tavalla tahdoin valottaa asian toista puolta====
Kritiikki jota arvostelit, oli mielestäni ansiokkaampaa kuin omasi.
Esitit seurakunnan mielipiteen joka ei perustu Raamatun viisauteen.
Herätyksen puute jatkuu niin kauan kuin tuollainen asenne on niiden johtajana jotka leipäkyrsäänsä vartioidakseen tyrmäävät arvostelun.
Tässä kohden Sana on saarnaajaa viisaampi.
Jos Herra on sinun työsi johtajana ei sana tyhjänä palaja.
Meidän Herramme ei teetä turhaa työtä.
Turhan työn tekijät ovat vihollisen apureita.
Me tarvitsemme herätystä. Se lähtee vain sieltä missä, missä oma sydän on puhdistettu.
Jokainen jakaa niin puhdasta syötävää kuin syö itsekin.
Puhtaassa Elämän Leivässä on rukiinen voima joka muuttaa uudeksi jokaisen joka sitä syö.
Joka seurakuntalaisiaan moitti ei ole oikea itsekään.
Siellä missä paimenet ovat suoria ovat sitä myös seurakuntalaiset.
Joka nälkäänsä valittaa on varmasti nälkäinen.
Sen tietää jo nuori äitikin.
Jonkinverran löytyi sitä empatiaakin Mattia kohtaan, sanot kirjoituksestani.
Ei kaikki empatia tule aina tekstissä näkyviin. Uskon että Matti on saanut ja saa ymmärrystä monilta, myös minulta, mutta harva näkee asioissa tuon puolen jota tahdoin myös valottaa. Katsoin sen aiheelliseksi.
En koe että olisin millään tavalla halveksinut tai väheksynyt Mattia ja hänen henkilökohtaista todistustaan. Rehellisesti tiedän että sydämelläni ei ole sellaisia tuntemuksia häntä kohtaan. Pyrkimykseni oli olla tasapuolinen.
Sanot että huomasit viestini todellisen sisällön ja petyit jälleen helluntai-esitykseeni.
Ystävä hyvä, mikä kirjoituksessa oli helluntai-esitystä?
Huomautukseni Rea nimiseen henkilöön ei ollut halventava.
Niille jotka käyvät palstalla useinkin ja ovat seuranneet täällä käytäviä keskusteluja kyseinen Rea on tuttu henkilö joten huomautukseni liittyi siihen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000008544107
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000008543134
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000008667549
Kirjoitat että ennakkoluuloni tuntemattomia henkilöitä kohtaan todistaa vain lahkohenkisyyttäni ja sielullisen/maallisen hengen vaikusta minussa.
Onko minusta esittämäsi arvio mielestäsi ennakkoluuloton ja hengellinen?
Helluntailaisia ja heidän johtajiaan saa arvostella. Virheitä ja puutteita saa myöskin julkituoda, itse asiassa pitää julkituoda silloin kun todellisista virheistä on kysymys. Mielestäni otin myös tämän puolen huomioon.
...
VALAISTUJA SILTOJA
Siltoja yössä.
Valaistuja siltoja.
Ihmisen luota
toisen luo, sydämeltä sydämelle.
Sydänten siltoja?
Hengen maailmassa,
todellisuudessa.
Rakennamme siltoja:
oppilauseilla, näillä suurilla ja
loistavilla varmuuksillamme, jotka hohkaavat
yössä kuin tulipunaiset kekäleet, silti
kykenemättä lämmittämään
palelevia sydämiämme.
Jos totta puhumme.
Saavat vain paremmin tuntemaan kylmyytemme.
Katselen alas tummanpuhuvaan veteen.
Ajattelen,
valoja joilla peitämme alleen valot,
siltoja joilla kätkemme sillat.
Hengen maailmassa,
todellisuudessa.
On yhä olemassa, odottaa.
Löydettävissä.
Ihmisen luota toisen luo, sydämeltä
sydämelle.
Jotain joka on jo rakennettu,
ja jota emme voi tehdä - ainoastaan kätkeä,
peittää, ettemme löytäisi
palelevaa itseämme.
Jos totta puhumme, tunnustamme.
Sydänten silloilla?
Täytyy uskaltaa olla alaston,
tullakseen puetuksi.
Heittää koristellut takkinsa virtaan,
antaa suurten luulojensa mennä.
Mennä?
Että voisi tulla.
Tulla?
Omaksi itsekseen.
Lähelle toista.
Sillalla yössä, sydänten sillalla.
Ei rakentamallamme.
Itsessään olevalla.
Golgatan ristinpuulla rakennetulla.
Valmiiksi tehdyllä.
Hengen maailmassa,
todellisuudessa.
...kunpa vaan voitais kaikki olla sitä yhtä mieltä...että Jeesuksen mieli vois olla se meillä kaikilla uskon perheväellä ja voitais kaikki "vetää yhtä köyttä"...
Jos kaikki ottais vastaan rakkaus lähimmäistä kohtaan miten ihana paikka maapallo sitt olis?
Valtavan ihana!! Mutta jos ei maailmalle kelpaa rakkaus?,, niin otetaan edes me uskixet vastaan rakkaus,,,, joka on apu jokaiselle joka pyytä sulta? Vai haluatko kuulla että Jeesus kysyy missä olit kun tarvitsin sun apua??
Matille rakas siunausta ja voimia!!!
(savis) !!!! !!!!
kristityjä vainoavia Irma Telkkonen = Rea Stråhlmann / vapaasana mainoksia, jotka kannattaa jättää lukematta ajanhukkana...
Vapaasana on panettelupalsta, missä saastassaan lillivät valehtelijat ja hurmahengen valtaamat kiihkoilijat lohduttavat toisiaan uskonnollinen demoni sydämessä. Vaarallisia sivuja heikkouskoisille, vahvoille kutsumuksensa vahvaksi tehneille totuuden tunteville sivuilla ei ole mitään annettavaa. Surullista....
Tuon Rea Srohlmannin.
Lopetas jo katkeruustes.
epäilen, jos viidyt rean sivuilla, en pidä sinua tervehenkisenä uskovana, pahoissa harhoissa olevana kyllä ja ihminen vastaa elämästään Jumalan edessä yksin jos valehtelee muista kristitystä. Hyvää Tuomiopäivää sinulle!
http://www.tv7.fi/?sid=24&pvm=2005-10-15&organisaatioid=3336&alueid=0&ot_id=121318&ohjelmaid=636
http://www.bennyhinn.org/default.cfm
http://www.patmos.fi/bennyhinn/hanssi_fell.htm
että kirjoitukseni "kritiikkiä ja kysymyksiä" oli paikoitellen taitamattomasti tehty.
Minun olisi pitänyt lukea kirjoitus pariinkin kertaan läpi ja rukoillen ennenkuin lähetin sen keskusteluun.
Nyt kirjoituksestani ehkä saa käsityksen että olen tahtonut leimata Mattia. Kirjoitus siis henkilöityy liikaa häneen. Se ei suinkaan ollut tarkoitus.
Tarkoituksena oli yleisesti ottaen huomioida asioiden tämä puoli että entisten päihteidenkäyttäjien ja muuten kovaa elämää viettäneiden venkuloiden oma rosoisuus ja äkkiväärät näkemykset tuo omat särmänsä asioiden tulkintaan.
Käsitellessäni tätä asiaa joka mielestäni näkyi myös Matin kirjeen läpi, tulin taitamattomasti kirjoittaneeksi kuin tarkoittaisin kritiikilläni yhtä henkilöä eli Mattia, mutta se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Tarkoitus oli olla tasapuolinen.
Pyydän anteeksi taitamattomuuttani ja harkitsemattomuuttani.
Tosiasia on että iloitsen Matin pelastuksesta ja työnäystä. Herra hänelle voimia antakoon.
Kun väsyneenä kirjoittaa tulee helposti kaikenlaisia virheitä. Ensimmäinen kommenttini oli nimimerkillä Unboiled Nails jota joskus paljonkin käytin, mutta sitten vaihdoin nimimerkkiin mamabeard jota nykyisin käytän enimmäkseen. Samasta henkilöstä kuitenkin kyse.
Siunausta kaikille.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000011202908