Sigismundin ja Kaarle-herttuan lisäksi Ruotsin ylimmästä vallasta haaveili aatelisto. Suomen aateliston asema vuosina 1570-1595 Venäjää vastaan käydyn 25-vuotisen sodan aikana tullut aikaisempaa itsenäisemmäksi. Suomalaiset toivoivat Sigismundin hallitsemaa Ruotsi-Puolan personaaliunionia, sillä silloin kuningas olisi riittävän kaukana, mutta samalla liitto Puolan kanssa toisi Ruotsille painoarvoa, jolla olisi käyttöä Venäjää vastaan.
Suomen vaikutusvaltaisin mies oli käskynhaltija, ylipäällikkö rautamarski Klaus Fleming, jonka välit Kaarle-herttuaan huononivat vuonna 1592 herttuan oltua tyytymätön Flemingin työhön sodankäynnin johdossa. Juhanan kuoltua vastakohtaisuudet kärjistyivät lisää. Fleming oli vanhan kuningasvallan kannattaja ja asettui tukemaan Sigismundia Ruotsin kuninkaaksi eikä hän suostunut ottamaan käskyjä vastaan Ruotsista
Suomen vaikutusvaltaisin mies oli käskynhaltija, ylipäällikkö rautamarski Klaus Fleming, jonka välit Kaarle-herttuaan huononivat vuonna 1592 herttuan oltua tyytymätön Flemingin työhön sodankäynnin johdossa. Juhanan kuoltua vastakohtaisuudet kärjistyivät lisää. Fleming oli vanhan kuningasvallan kannattaja ja asettui tukemaan Sigismundia Ruotsin kuninkaaksi eikä hän suostunut ottamaan käskyjä vastaan Ruotsista
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, olisikohan noita Flemingin jälkeläisiä vielä, voitaisiin julistaa kuninkaaksi.
Ei kai Sigismundin laillisuutta ja oikeutta kuninkaaksi ole kukaan epäillytkään. Mies vain vietti pitkiä aikoja Puolassa, jonka kuningas sattui myös olemaan, joten Ruotsin asioiden hoitaminen jäi setämies Kaarle Herttualle, jokan sitten lopulta syrjäytti veljenpoikansa valtaistuimelta ja kruunautti itsensä kuninkaaksi (Kaarle IX) oltuaan muutaman vuoden valtionhoitajan tittelillä.
Kaarle ei muuten ollut hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa; Hänhän oli jo 1560-luvun lopulla syrjäyttämässä veljensä Juhanan (Sigismundin isä) kanssa velipuoli Eerik XIV:tä valtaistuimelta kannattamassa Juhanaa kuninkaaksi. Kun Juhanaa seurasi hänen poikansa Sigismund, ei Kaarle ollut tyytyväinen siihenkään. Osasyynä oli Sigismundin katolisuus. Luterilaisen kirkon päähän on hallitsija so. Kaarle itse tultuaan kuninkaaksi.
Flemingeillä ei ole koskaan ollut mitään oikeutta Ruotsin valtaistuimeen. Viimeinen Vaasa-sukuinen Ruotsin hallitsija Kaarle IX:n pojan Kustaa II Aadolfin tytär kuningatar Kristiina luopui Pfalz-Zweibrücken -sukuisen Kaarle X:n hyväksi Ruotsin kruunusta vuonna 1654.
Niin... kun tuota ruottalaasten,, niin ja tietysti samalla vähin omaakin seurailleena, on huomannut että ei ´se aina ollut niin vakiintunutta.. tuo vallanperimys järjestys.
Oli miten oli.. mutta Fleming olisi hoitanut asiat parhaiten.
kannalta, talonpojat hän halusi pitää tahdottomina orjina. Muista Nuijasodan brutaali teurastus!!
Ehkä
Klasu oli feodaali herra, mutta erittäin hyvä sotilas ja ihminen joka toteutti käskyt ehdottomasti.
Olen siitä varma, että hänen johdollaan suomesta olisi historiankuluessa, tullut se ns. suur Suomi.
suuremmin tosta Suur-Suomesta perusta. Mulla riittää ihan oma pikku kämppä ja muut maallisemmat asiat!
Jos kuningas olisi ollut Puolassa, niin ainakin sodankäynnin painopiste olisi pysynyt idässä eikä siirtynyt etelään.
Eli vihollinen olisi ollut yhteinen, eli Venäjä.
Puolan strateginen päämäärä olisi ollut estää Venäjän laajentuminen Itämeren rantaan.