Mitä mieltä olette siitä, että uskovainen ja ateisti seurustelevat? 7 vuotta pitkä parisuhteeni loppui hiljattain. Tilannetta vauhditti, kun tapasin upean unelmieni miehen, paitsi että hän sattuu olemaan ateisti. Olemme molemmat uskovaisesta perheestä. Hän helluntalais, minä ev.lut. perheestä. Oikein järkevä, komea ,hellä mies. Itse uskon jumalaan ja haluan jakaa muillekkin hyvää sanomaa. Kaikki "paha" inhottaa ja pelottaa minua. Elän niin ristiriitaisessa tilanteessa! Tuntuu kuin olisin antanut pirulle pikkusormen jne. Ero ollut hankalaa ja koska se tapahtui minun aloitteestani löydettyäni "parempi mies" on itsellänikin niin syntinen olo. Tosin edellinen suhde oli jo päätöksessä koska en jaksanut sitäkään "epäterveellisen" elämän katsomista sivusta (mies rillutteli,oli epäkypsä ym) Toisin kun tämä uusi tuttavuus on todella terveet elämän tavat omaava. Eli kaikki muu nappiin paitsi, että hän on ateisti ja minua se kiusaa ja pelottaa koska epäilen, että tuopi tullessaan saatanan. Aiheesta on paljon yhdessä keskusteltu. Häntä ei häiritse uskovaisuuteni, mutta minua pelottaa mahdollinen tuleva arki yhdessä. Saattaisi tulla paljon riitaa kuitenkin aiheesta!? Lapsen kasvatus ym? Ja ne unelmieni kirkkohäät täytyisi unohtaa!! Hylkäänkö muuten "täydellisen" tyypin tämän takia?? Onko ateisteilla matalampi moraali? Olen pitänyt niitä jotenkin hassusti "pahempina" ihmisinä!? Antakaa neuvoa, vinkkiä, näkemystä!
uskis + atte?
Pulassa
321347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei ehkä olisi kannattanut kysyä tätä tältä palstalta...
Selvästikin kaipaat omiin arvoihisi yhteensopivaa vastausta.
Ihmettelen kovin. Siis mitä pahaa on,jos kyselee täältäkin? Eikö miehen kannalla ole väliä? Hylätäänkö rakkaus uskon nimissä(jälleen/[taas]vaihteeksi)?
Juuri minun tilanteeseeni ei varmasti kellään sitä oikeata neuvoa/ratkaisua. Haluan vain ihmisten omia näkemyksiä, ajatuksia yleensäkkiin uskovainen ja ateisti yhdessä. Kokemuksia?
on oma kokemus taustalla. Oli liian paljon arvomaailman eroavaisuuksia. Olimme liikaa eri mieltä elämän peruskysymyksistä. Emme löytäneet "yhteistä säveltä". Tilanne johti lopulta siihen että olimme suhteessa kumpikin yksin. Kaikki suhteessamme oli käynyt yhdentekeväksi. Elämämme eivät kohdanneet. Kun erosimme, se ei tuntunut kummastakaan yhtään miltään. Olimme vain helpottuneita.
Kyllä me uskovaiset luemme tätä palstaa. Kiva kun kysyit täällä.
Voimia ja siunausta sinulle.
En usko suhteenne onnistuvan, kun toinen kerran pilkkaa uskoasi. "Olkaa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" (Room. 12:10, 1938 käännös). Tuo kehoitus ei toteudu edes seurustelunne aikana. Lopeta seurustelu pilkkaajan kanssa.
Sanotaan näin,että jos ongelma on,on se sinussa.
Ateistia tuskin haittaa joku vakaumus. Itse jopa harkitsin teologin(leipäpapin) uraa. Mikäs siinä mölliessä. Ateisti ei vääräuskoisuuden vuoksi usko palavansa Helvetissä.
Sanotaan näin:
Jos et ole valmis tai halukas luopumaan vakaumuksestasi,ei ole puolisosikaan.
Niin kauan,kuin tämä ei vaadi aatemaailman vaihdosta,älä vaadi sinäkään.
Moraaliasioissa ei ole juurikaan eroja. Joskin tutkimukset ovat ateistejen puolella. Näin pääsääntöisesti:
---
Franzblau, 1934
Löysi tutkimuksessaan negatiivisen yhteyden uskonnollisuuden ja rehellisyyden kanssa (ts. ei-uskonnolliset ovat rehellisempiä).
2. Ross, 1950
Tutkimus päätyi tulokseen, jonka mukaan on suurempi todennäköisyys että ateistit ja agnostikot auttavat hätää kärsiviä, kuin että vahvasti uskonnolliset tekevät sen.
3. Hirschi ja Stark, 1969
Huomasivat että kirkossa käyvät ja kirkossa käymättömät lapset, rikkovat yhtä usein lakia.
4. Fundamentalistikristittyjen oma tutkimus, 1995
Tuli siihen tulokseen että uskovien osuus on suurempi huonosti tienaavien ja heikosti koulutettujen keskuudessa. Uskon asioita tärkeänä heikosti koulutetuista pitää 63 %, vastaavan luvun ollessa 53 % korkeasti koulutettujen keskuudessa. Yli 50 000 $ tienaavien keskuudessa vastaava prosentti on 48, kun taas alle 20 000 $ tienaavien keskuudessa prosentti on 66.
---
Tiivis IMHO näin loppuun:
Jos puolisosi ei hyväksy aatettasi,ei hän ole arvoisesi. Jos et hyväksy hänen aatettaan,etä ole hänen arvoisensa.
Kyllähän ateistikin on tosiaan ihminen siinä kuin muutkin. Joillakin on onnistunut pitkäkin suhde ilman ongelmia kyseisessä tilanteessa, mutta tilanne vaatii sitä, että sinä et tarkastele kaikkie ristisilmälaisen takaa ja toinen ei ota sinun sanomisiasi aina ateismisilmälasien kautta. Kirkkohäät luulisin onnistuvan mieheltä, itseltäni onnistuisi. Lapsen kasvatus voi olla vähän pahempaa. Riippuu onko kyseessä vannoutunut ateisti vai ihan muuten vaan ateisti.
Syntinen olo? Millä tavalla syntinen? Jos ei homma toimi niin ei kai sitä voi väkisin elämäänsä heittää pahaa tunnetta tuovaan suhteeseen?
Saatanan tuo varmasti tullessaan jos niin ajattelet. Mitään pahaa ei hän varmasti halua sinulle. Tosiaankin riippuu siitä miten otat tilanteen vastaan. Joustaminen on parisuhteen sana.
Moraali? Ateistilla ei ole sen alhaisempi moraali kuin muillakaan. Syyt moraalin ovat erilaiset. Toiset uskovat, että Jumala on säätänyt lait ja tottelevat niitä sen takia. Toiset uskovat, että ihminen sellaisenaan ilman jumalia on korvaamattoman arvokas ja kunnioittaa elämää tämän takia, myös eläinten. Eli samalla tavalla mekin arvostamme ihmisen elämää ja toteutamme ihmisen lakia elämässämme, niin väkivallan, omaisuuden kuin muunkin saralla.
Tämä sitten on minun näkemykseni. Ilkeitä ihmisiä löytyy ateisteista, kristityistä, muslimeista kuin kaikista muistakin. Eli uskontokunta tai -ttomuuden perusteella ei voi päätellä onko hän huono ihminen. Siis tämä minun näkemykseni, ei ateistien yleensä eikä muidenkaan yleensä, vaan minun.
Kirjoitit, että uskot jumalaan.
Minä uskon Jumalaan.
Taidat huijata koko kirjoituksesi.
No jos et huijaa, niin kuuntele sydämesi ääntä.
Voit mennä avioliittoon - ensin siviilivihkiminen maistraatissa - sitten oman seurakuntasi papin siunaus. Olin kesällä tällaisessa avioliiton siunaamistilaisuudessa ja tilaisuus oli todella kaunis. Aviopari oli käynyt maistraatissa muutama päivä aikaisemmin.
Tiedän kyllä useita avioliittoja, joissa toinen on ateisti ja toinen uskovainen ja avioliitossa on ollut niin paljon ristiriitoja, että ne ovat päättyneet.
Tiedän avioliiton, jossa kaksi ateistia oli avioliitossa. Toinen tuli uskoon ja toinen sanoi menneensä ateistin kanssa naimisiin ja koska uskoontullut ei voinut enää palata ateismiin, niin tämä ateisti "lähti kävelemään" eli avioerohan siinä tuli.
En tunne yhtään ONNELLISTA ateisti - uskovainen aviopareja. Tunnen kyllä useita Uskovainen - uskovainen aviopareja, jotka ovat onnellisia.
Tunnen kyllä myös aviopareja jotka ovat USKOSSA OLLESSAAN eronneet. Syy ei ollut usko.
Onnea, niin tietenkin jos et huijannut kysymykselläsi ja oletkin taas joku ateisti, niinkuin MIES, joka kirjoitti "uskovainen nainen 34" nimimerkillä jokin aika sitten.
Ihan aidosta sydämmestä kirjoittelin saadakseni vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Lisää vaan tulemaan!
Kun tapasin nykyisen vaimoni n. 9 vuotta sitten, minua ärsytti suunnattomasti lapselliset ja typerät uskovaiset, jotka kaikessa epäloogisuudessaan ja kiihkoilussaan ja nakersivat toivoani ihmiskunnan valoisasta tulevaisuudesta.
Hän taas oli herännäiskristillisestä perheestä ja itsekin kävi kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Onneksemme hänellä oli menossa jonkinlainen kapinavaihe, muuten emme olisi kaupungilla perjantaiyönä tavanneet.
Hän oli siis periaatteessa kaikkea sitä mitä halveksuin ja minä olin hänelle periaatteessa juuri se, mistä häntä oli varoiteltu. Mutta onneksi vain periaatteessa; rakastuimme nimittäin suunnattomasti toisiimme. Emme siis toistemme mielipiteisiin tai elämänkatsomuksiin vaan TOISIIMME.
On ollut paljon pitkiä väittelyitä ja jopa lyhyitä riitoja, mutta aina toista kunnioittaen. Paremmin meillä on kuitenkin mennyt kuin keilläkään muilla tuntemillamme pariskunnilla.
Nyt kun ei enää ole teinin kärkevyyttä ja särmät ovat muutenkin hioutuneet, menee meillä paremmin kuin koskaan. Uskonasioissa ainoa eromme on nykyään se, että hänen mielestään Jumala mahdollisesti on olemassa, kun taas minun mielestäni Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä.
Enää eivät hänen mielestään ateistit ole saatanan kätyreitä ja itsekin ymmärrän paremmin uskovaisuuden syitä. Kaikki uskovaiset eivät suinkaan ole typeriä!
Kun lapset tuosta kasvavat, niin heille aiomme kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli osa ihmisistä uskoo Jumalaan, osa ei ja he voivat itse päättää uskovatko vai eivätkö usko.
on oma kokemus taustalla ateisti-uskovainen suhteen "toimivuudesta". Oli liian paljon arvomaailman eroavaisuuksia. Olimme liikaa eri mieltä elämän peruskysymyksistä. Emme löytäneet "yhteistä säveltä". Tilanne johti lopulta siihen että olimme suhteessa kumpikin yksin. Kaikki suhteessamme oli käynyt yhdentekeväksi. Elämämme eivät kohdanneet. Kun erosimme, se ei tuntunut kummastakaan yhtään miltään. Olimme vain helpottuneita.
Jumalalle, jos olet todellakin uskova. Kenen puoleen ensimmäisenä murheessä käännyt?
Eli, sekä uskovien että ateistien mielipiteet ovat vain näkemyksiä. Rukoile asian puolesta. Minä en ollut uskossa, kun tapasin vaimoni. Nyt olen, ilman hänen aktiivista vaikutustaan...;)
Hän taas erosi menneestä miehestä (hänet jätettiin) siten, että hän oli rukoillut asiaa, siis johdatusta suhteeseen miehen tietämättä. Kaksi päivää tämän jälkeen mieheltä tuli eroviesti, tekstarina...;(((
Kun rukoilet, jätä asia kokonaan Jumalan haltuun ja tyydy siihen, mitä tapahtuu. Se voi olla ero, mutta myös suhteen syveneminen.
Siunausta teille kummallekin!
En tiedä onko naiivia ajatella , että jumala järjesti tämän minun elämääni!? vai piruko se uhkaa viedä koko käden?
Ajatukseni myllertää aikamoista vuoristorataa. Voi olla, että tämä ateisti tuttavani vaan saa syvenemään entisestään uskoani ja turvautumaan jumalaan vieläkin voimakkaammin!
Hän on kovanluokan ateisti, eli käännyttäminen ei todellakaan onnistu.
Kaikkein eniten minua satuttaa ja huolestuttaa hänen jumalanpilkkansa. Provosoivasti näin alkuun laukonut julmuuksia. Lupasi kyllä jatkossa olla puuttumatta koko asiaan!? Tosin itsekkin tykkään "kiusata" häntä jumalalla.
Mitähän jumala tästä itse ajattelisi? Pitäisikö minun hylätä "huono ihminen"? Onko jumalan silmissä ateisti saatana? Mikä? Hirvittää myös se ajatus, että itsekin rupeaisin epäilemään jumalan olemassaoloa!?
Mutta minähän olen löytänyt ihanan miehen! Luotanko vain siihen, että kyllä se jumala hoitelee!? Vai vetääkö minua joku syntiin?
Olempa niin eksyksissä! Jotenkin hoppu saada varmistus itselleen mahdollisimman pian, eikä sitten kun jo myöhäistä..
jos alat epäillä jumalan olemassaoloa?
"Kaikkein eniten minua satuttaa ja huolestuttaa hänen jumalanpilkkansa. Provosoivasti näin alkuun laukonut julmuuksia"
No onpa ihana mies heh.. Mutta, oikeesti, eipä tuo kovinkaan ihanalta mieheltä kuullosta.. Mies joka a) ei kunnioita rakastettuaan ja tämän arvoja
b) nauttii kun voi kohdella rakastettuaan julmasti,
ei ole ihana, vaan sadisti!
Oikeastaan sehän tässä ikävintä onkin kun toinen vielä laukoo pilkkaa. Sen hän kyllä kertoi jättävänsä pois jos/kun suhde syvenee. Ihan totta, sitä pilkkaa mä en kertakaikkiaan hyväksy!
Ihania, siis oikeasti ihania miehiäkin on olemassa. Miehiä jotka eivät ole rakastetulleen julmia, vaan saavat rakastettunsa hehkumaan onnesta..
Hei "pulassa" nimimerkki
Muistan sinua rukouksin. Olet todella vaikeassa tilanteessa. Jätä asiasi Jumalalle. Hänen vastauksensa voi olla myös "EI" suhtellenne.
Seurustelin itse muutama vuosi sitten ihanan ihmisen kanssa. Hän ei ollut uskossa, mutta hän lähti useinkin kanssani seurakuntaan ja tapasi kanssani ihania uskovaisia ystäviäni. Uskoni ei häntä häirinnyt. Seurustelumme kesti melkein kaksi vuotta ja rukoilin Jumalalta vastausta, menisinkö tämän ihmisen kanssa avioliittoon. Pyysin myös ystäviäni rukoilemaan. Olisin halunnut mennä avioliittoon tämän ihanan ihmisen kanssa ja hänkin sanoi rakastavansa minua.
Yhtäkkiä, ilman mitään riitaa tai ennakkovaroitusta hän laittoi suhteemme poikki.
Olimme keskustelleet jo avioliitostakin. Suhteen loppuminen tietenkin teki kipeää, mutta en enää varmaankaan ala seurustelemaan muun kuin ainoastaan uskovaisen ihmisen kanssa. Tässä asiassa Jumalan vastaus rukouksiin ja avioliittoon oli: "EI". Muista sinäkin minua rukouksin. Haluaisin löytää uskovaisen aviopuolison.
Raamatussahan varoitetaan "Älkää kantako vierasta iestä...", ja monet sanovat sen tarkoittavan, ettei jumalattomalla ja uskovalla ole mitään yhteistä tulevaisuutta.
Jos mies on karkea, ilkeä ja pilkkaa uskoasi, et voi tulla hänen kanssaan onnelliseksi. Rukoile voimia jättää tällainen raakimus. Monet uskovaiset naiset toivovat ateistimiehen uskoontuloa, mutta saattavat pettyä. Tiedän kyllä suhteita, joissa kumpikin tuli uskoon lyhyen ajan kuluessa. Onnellista todella !
Avioliiton tulee perustua toinen toisensa kunnioittamiselle ja rakastamiselle ja tietenkin luottamus on tärkeä. Mitä näistä ominaisuuksista tuolla raakimuksella ja pilkkaajalla on ????
Se on kyllä monille uskoville (hyvinkin korkealle koulutetuille, kauniille ja akateemisillekin) naisille seurakunnissa ongelma
- mistä löytää uskovainen puoliso.
Kotonani toimii sunnuntaisin rukouspiiri. Vien asiasi sinne ja muistan rukouksin jo nyt viikolla sinua uskonsisareni. Voimia ja Taivaan Isän siunausta sinulle.
Todellakin, haluan jättää tämän asian jumalalle. Eilen, kun rukoilin tulipa hyvä mieli. Vaikka eihän se jumala läheskään aina "vastaa" rukouksiimme. Vaikka minä kuinka rukoilisin tätä miestä muuttumaan uskovaiseksi,ei niin tapahdu/tapahtuisi!? Uskon ja epäilen itsekkin!
Uskomatonta kuinka muuten arvomaailmamme/arvostuksemme kohtaavat nappiin, mutta kuinka merkittävää kuitenkin on, onko toinen uskossa tai ei?!
Pää täynnä kysymyksiä. Miten ja milloin nähdä vastaukset!? Jään odottamaan jumala! Kiitos kaikki rakkaat vastauksistanne ja rukouksistanne!
Toivon itselleni vihdoinkin hyvän miehen (olen-78) Haluaisin kodin ja sinne suloisia lapsia!
"Kaikkein eniten minua satuttaa ja huolestuttaa hänen jumalanpilkkansa. Provosoivasti näin alkuun laukonut julmuuksia. Lupasi kyllä jatkossa olla puuttumatta koko asiaan!? Tosin itsekkin tykkään "kiusata" häntä jumalalla."
Jos olet tyrkyttänyt hänelle jumalaa, niin totta kai hän on vastauksena perustellut ateismiaan. Nämä perustelut jostakin syystä uskovaiset monesti kokevat Jumalanpilkkana.
Esim. hän on voinut tuoda esiin kaiken alulle panneen Jumalan hyvyyden ja maailmassa vallitsevan pahuuden välisen ristiriidan. Ateistilla yleensä uskomisen raja kulkee siinä, että ristiriitaa ei voi hyväksyä totena. Uskovainen voi kokea, että nythän ateisti pilkkaa Jumalaa kun väittää tätä pahaksi.
Ateisti ei kuitenkaan pilkkaa Jumalaa, vaan yksinkertaisesti vain perustelee uskomattomuuttaan nojaten ristiriidattomuuteen. Eihän sitä paitsi sellaista edes voi pilkata, minkä olemassaoloon ei usko!
että maailmassa on hyvän ja pahan välinen ristiriita. Maailmassa on paljon kaunista, ja myös paljon rumaa. Maailmassa on paljon onnea, ja myös paljon surua. Maailmassa on paljon rikkautta, ja myös paljon köyhyyttä. Maailmassa on paljon kärsimystä, ja myös paljon iloa. Maailmassa on paljon valoa, ja myös paljon pimeyttä. Vastakkaisuus luo kontrastin. Ellet olisi koskaan kokenut sairautta, sinulla ei olisi käsitystä mitä terveys on. Maailma ei ole vain pimeä, sairas, vaarallinen, tuskainen ja lohduton, mutta ei myöskään vain kaunis, ja ihana paikka elää. Kaikki ihmiset ovat saaneet kokea elämässäään sekä kipua että onnea, sairautta ja teveyttä jne.
Jos ateisti ei hyväksy ko tosiasioita(a`la facta), hän elää itsepetoksessa ja valheessa, eli epätodessa. Ei tosiasiat siitä huolimatta miksikään muutu. Ne ovat järkähtämättömästi sitä mitä ne ovat, uskoi niihin miljardi ihmistä, tai ei yksikään ihminen.
Jos ilo ja kärsimys olisi jaettu tasan ihmisten kesken, niin jotenkin voisin tuon hyväksyä, jos kerran Jumala ei muuten osaa ihmiseille kärsimyksen ideaa tiedottaa kuin kantapään kautta. Vai saako mielestäsi jokainen ihminen tässä maailmassa ansionsa mukaan?
Tässä taas lisää "pilkkaa".
Miten niin maailmassa on hyvän ja pahan välinen ristiriita. Ei hyvä ja paha välttämättä sulje toisiaan pois. Ei kyseessä silloin ole ristiriita sellaisenaan. Ymmärrätkö edes mitä sana "ristiriita" tarkoittaa?
Sen sijaan jos absoluuttisen hyvä Jumala on luonut tarpeetonta pahuutta, niin kyseessä ON ristiriita, jota ei voi hyväksyä totena.
vaan eräästä toisesta, Jumalan ja ihmisten vihollisesta. Varmaan arvaat jo..
Minä kun luulin, että kristinuskon mukaan KAIKKI on lähtöisin Jumalasta. Alussa oli siis Jumalan lisäksi myös Saatana. No tuo kyseinen ristiriita kyllä poistuu, mutta taidat olla yksin ajatustesi kanssa?
se, että on olemassa asioita joissa ette ole samaa mieltä! Keskustelkaa aiheesta. Mietikkää missä asioissa olette valmiita kompromisseihin ja missä ette.
Kaatukohan teidän suhde esim. siihen, että ette pääse yhteisymmärrykseen olohuoneen verhoista tms?
ei tarvitse sietää, eikä hyväksyä..
Jos se tuolla pohjalla on.
Eipä tuohon mikään auta jos ei pysty asiasta asiallisesti keskustelemaan.
Toki se vaatii sen, että se pitää ottaa kunnolla puheen aiheeksi.
Ettei se ole sitä, että keskusteluna pitää ohimennen sanottuja juttuja ja niiden pohjalta sitten yritetä kasailla toisen näkemystä.
Ja kun asioista puhuu, niin pitää maltaa kuunnella myös.
Mutta se siitä parisuhdeneuvonnasta, ei ole meikäläisen alaa.
Jos uskontosi on tuhonnut tunne-elämäsi niin, että et voi rakastaa toisen maailmankatsomuksen omaavaa, niin suhde on auttamatta tuhoon tuomittu. Muussa tapauksessa ei ole mitään ongelmaa. Ateismi ei tällaista ongelmaa aiheuta.
Onko minulla matalampi moraali? No...
Parisuhdeasiat ovat kyllä muuten sellaisia, että vastaan rehellisesti: en voi sinua neuvoa. Paitsi yhdessä suhteessa: miehelläsi ei ole saatanaa takataskussa. Kirkkohäät tai siis siunauksen siellä saatat(te) saada jos itse pysyt kirkon jäsenenä eikä miehesi vastusta ajatusta tulla kirkossa vihityksi.
Elämä on kompromisseja. Ei ainoastaan tässä asiassa.
Kokemusta on!
Jos sinulla on lista valmiina miten aiot tätä miestä muuttaa tai mihin aiot saada hänet uskomaan niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Jos jätätte kumpikin käännytyshalut pois ja otatte vaikka lihallisia haluja tilalle niin hyvä siitä vielä tulee.