Kyllä välillä kylmää miten te puhutte sivareista. Teillä ei selvästi oli mitään käsitystä koko hommasta... vai että vellihousujen hommaa.
Itse olen perusluonteeltani hyvin laska ihminen. Jos saisin päättää, makaisin kotona aamusta iltaan. KOuluakaan en oikein jaksanut käydä kunnolla. Osittain siksi menin inttiin. Toimin Pirkkalassa autokuskina 6kk ja helpolla pääsin. Kävin iltaisin nukkumassa kotona ja nukuin sairastuvalla lähes joka aamu. Olipa kokemus. OIkein naurattaa kun kenraalit mouhoaa täällä palstalla tekopyhää skeidaa henkensä menettämisestä. Ei niistä jannuista, jotka tunsin, ollut kestäkään sotimaan. Paskat olisi tullut housuun.
Minulla on yksi kaveri sivarina. OIkein leppoisa tapaus, enkä koskaan kuvitellut että hän olisi inttiin mennyt. Tällä kaverilla oli ainakin vakaumus. Yläasteella häntä sanottiin "ikuiseksi pasifistiksi". Hän sai sivaripaikan pohjois-Suomesta, kaukaa kotoa ja me kävimme häntä kerran morjestamassa. Kyllä ajatusmaailmani sivareista muuttui kertarysäyksellä. Sitä ennen vittuilimme sivareille yms. En usko että kukaan meistä, jotka olimme käyneet intin, oli joutunut armeijassa niin koville kun tämä sivari-ystävä. aamukuudesta päivä kahteen hän säntäili vanhustentalossa. Auttoi, puunasi, pesi perseet ja kuunteli masentuneita mummoja. Vapaa-ajallaan hän vei ruokaa yksinäisille vanhuksille ja näin kuittaili kuntsareita itselleen. Viikonloppuisinkaan hän ei aina jaksanut vaivaitua kotiin asti, vaan jäi nukkumaan sivari-boxiinsa, joka oli vanhusten talon kellarissa vaatekomeron kokoinen ikkunaton karsina. TVkään ei kunnolla näkynyt.Oli paha katsella kuinka hän yksinäisyyttään masentui yhä enemmän mitä kauemmin palvelusta kesti. Ei olisi minulta, isänmaan urholta, onnistunut. Kyllä olisin kotiin tullut maitojunalla häntä koipien välissä aikas vikkelään.
Joten haistatan vitut kaikille jotka haukkuvat sivareita laiskoiksi paskoiksi..... sellaista
Itse olen perusluonteeltani hyvin laska ihminen. Jos saisin päättää, makaisin kotona aamusta iltaan. KOuluakaan en oikein jaksanut käydä kunnolla. Osittain siksi menin inttiin. Toimin Pirkkalassa autokuskina 6kk ja helpolla pääsin. Kävin iltaisin nukkumassa kotona ja nukuin sairastuvalla lähes joka aamu. Olipa kokemus. OIkein naurattaa kun kenraalit mouhoaa täällä palstalla tekopyhää skeidaa henkensä menettämisestä. Ei niistä jannuista, jotka tunsin, ollut kestäkään sotimaan. Paskat olisi tullut housuun.
Minulla on yksi kaveri sivarina. OIkein leppoisa tapaus, enkä koskaan kuvitellut että hän olisi inttiin mennyt. Tällä kaverilla oli ainakin vakaumus. Yläasteella häntä sanottiin "ikuiseksi pasifistiksi". Hän sai sivaripaikan pohjois-Suomesta, kaukaa kotoa ja me kävimme häntä kerran morjestamassa. Kyllä ajatusmaailmani sivareista muuttui kertarysäyksellä. Sitä ennen vittuilimme sivareille yms. En usko että kukaan meistä, jotka olimme käyneet intin, oli joutunut armeijassa niin koville kun tämä sivari-ystävä. aamukuudesta päivä kahteen hän säntäili vanhustentalossa. Auttoi, puunasi, pesi perseet ja kuunteli masentuneita mummoja. Vapaa-ajallaan hän vei ruokaa yksinäisille vanhuksille ja näin kuittaili kuntsareita itselleen. Viikonloppuisinkaan hän ei aina jaksanut vaivaitua kotiin asti, vaan jäi nukkumaan sivari-boxiinsa, joka oli vanhusten talon kellarissa vaatekomeron kokoinen ikkunaton karsina. TVkään ei kunnolla näkynyt.Oli paha katsella kuinka hän yksinäisyyttään masentui yhä enemmän mitä kauemmin palvelusta kesti. Ei olisi minulta, isänmaan urholta, onnistunut. Kyllä olisin kotiin tullut maitojunalla häntä koipien välissä aikas vikkelään.
Joten haistatan vitut kaikille jotka haukkuvat sivareita laiskoiksi paskoiksi..... sellaista
Vastaukset 1
Vanhimmat
Dodii, vihdoin järkevää tekstiä ihmiseltä joka on käynyt intin. Ehkä teillä on vielä toivoa!