Sofi toi esille mielenterveyspalveluiden ongelmia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011032799
MIKSI PALVELUT ON PARHAITA KEHITYSMAISSA?
WHO teki muutama vuosi sitten maailmanlaajuisen tutkimuksen mielenterveyspalveluista. Mielenterveyspalvelut olivat parhaita kehitysmaissa, kuten Intiassa. Miksi?
1) Kehitysmaissa mielenterveyshoidon tärkein yksikkö on suurperhe. Ihmistä ei jätetä yksin.
2) Kehitysmaissa on suurempi valinnan vara erilaisten mielenterveyteen liittyvien palvelujen suhteen. Erilaisiin oireisiin on monenlaisia hoitoja. Monista perinteisistä hoidoista erilaisiin uskonnollisiin hoitoihin - länsimaisen psykiatrian lisäksi.
3) Tyytymättömyys länsimaissa johtuu lähinnä juuri valintamahdollisuuksien puutteesta.
4) Valintamahdollisuuksien puute johtaa turhaan pakkohoitoon - kun potilaalle ja omaisille ei ole muuta vaihtoehtoa esittää.
5) Valintamahdollisuuksien puute johtaa potilaan helposti sopimattomaan hoitoon.
MIKÄ RATKAISUKSI SUOMESSA
a) Perheen asiantuntemusta tulisi kunnioittaa
b) Perhehoidon tuki ensisijaiseksi
c) Valintamahdollisuuksia pitäisi lisätä
d) Erilaisia hoitomuotoja tulisi tukea
e) Oireen mukaista hoitoonohjausjärjestelmää tulisi kehittää
f) Hoitomuodon muuttamien pitäisi tehdä joustavammaksi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011032799
MIKSI PALVELUT ON PARHAITA KEHITYSMAISSA?
WHO teki muutama vuosi sitten maailmanlaajuisen tutkimuksen mielenterveyspalveluista. Mielenterveyspalvelut olivat parhaita kehitysmaissa, kuten Intiassa. Miksi?
1) Kehitysmaissa mielenterveyshoidon tärkein yksikkö on suurperhe. Ihmistä ei jätetä yksin.
2) Kehitysmaissa on suurempi valinnan vara erilaisten mielenterveyteen liittyvien palvelujen suhteen. Erilaisiin oireisiin on monenlaisia hoitoja. Monista perinteisistä hoidoista erilaisiin uskonnollisiin hoitoihin - länsimaisen psykiatrian lisäksi.
3) Tyytymättömyys länsimaissa johtuu lähinnä juuri valintamahdollisuuksien puutteesta.
4) Valintamahdollisuuksien puute johtaa turhaan pakkohoitoon - kun potilaalle ja omaisille ei ole muuta vaihtoehtoa esittää.
5) Valintamahdollisuuksien puute johtaa potilaan helposti sopimattomaan hoitoon.
MIKÄ RATKAISUKSI SUOMESSA
a) Perheen asiantuntemusta tulisi kunnioittaa
b) Perhehoidon tuki ensisijaiseksi
c) Valintamahdollisuuksia pitäisi lisätä
d) Erilaisia hoitomuotoja tulisi tukea
e) Oireen mukaista hoitoonohjausjärjestelmää tulisi kehittää
f) Hoitomuodon muuttamien pitäisi tehdä joustavammaksi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilkka Niiniluodon mukaan maltillinen medikalisaation kritiikki vie asiaa eteenpäin.
http://home.edu.helsinki.fi/~palojoki//opetus/Ravkasv05/niiniluotomedikalisaatioduode.pdf
Niiniluodon mukaan
..."myös hyväntahtoinen terveyspolitiikka voi johtaa ylilyönteihin. Yhtäältä ne liittyvät terveyden ja sairauden rajankäyntiin, toisaalta vastuun ja holhouksen väliseen jännitteeseen".
"Yksilön tasolla epätavallinen käyttäytyminen, sosiaalinen poikkeavuus, köyhyys tai syrjäytyminen voidaan leimata häiriöksi tai sairaudeksi, joka on korjattava aktiivisilla korjaavilla toimenpiteillä. Lasten erityishuollon ja erityisopetuksen piirissä käydyt kiistat osoittavat, miten vaikeiksi tällaisten rajanvetojen perustelut ja päätelmät saatetaan kokea".
"Maltilliset kriitikot pitävät medikalisaation vaarana holhousta. Kyse voi olla paineista, joita ihminen asettaa itselleen tai toisille tai varsinaisesta holhouksesta, johon liittyy suoranaista viranomaisten vallankäyttöä ja pakottamista".
"Terveys ei luonnostaan jakaudu tasaisesti ihmisten kesken, mutta kaikkien yksilöiden elämä on väliaikainen ja äärellinen. Oikeudenmukai sessa yhteiskunnassa tarvitaan aktiivista ja tasapainoista terveyspolitiikkaa, joka turvaa ihmisille perusluonteisia terveyspalveluja elämän eri vaiheissa heidän varallisuudestaan riippumatta – mutta myös lisämahdollisuuksia niille, jotka haluavat itse panostaa tälle alueelle".
Artikkeli on julkaistu lääkäreiden ammattijulkaisussa (Duodecim 2003;119:1857–62). Lääkärit ja filosofit tuntuvat tietävän ongelman, mutta se ei näytä johtavan mihinkään.
Mikä on se foorumi, joka johtaa kritiikistä muutokseen?
Olen huomannut, että psykiatrisessa sairaalassa hoito on aika jumittunutta. Siellä ei tapahdu paljoakaan, vaikka yrittää esittää kaikenlaisia ehdotuksia puolison kuntoutumiseen. Mitään ei oikein tapahdu, eikä uutta keksitä. Enimmäkseen siellä vain ollaan, syödään lääkkeitä ja ruokaa ja nukutaan.
Mielenterveystoimistossakaan ei ole kyetty tarjoamaan mitään uutta. Aina sitä samanlaista keskustelua ja lääkereseptejä. Vaihtoehtoja ei ole tarjottu. Itse olemme niitä etsineet ja kokeilleet. Valitettavasti ne ovat olleet osittain liian kalliita ja muutenkin niistä kuulee sellaisia arvioita, että ovat huuhtaata tai huijausta. Mutta kun eivät ole mielenterveyspalvelutkaan auttaneet...
Sinänsä olen mielenterveystyön kannattaja, mutta liian vähän siellä on vaihtoehtoja. Kaikille annetaan samanlaista hoitoa, vaikka oireet olisivat mitkä. Tuntuu, että todellinen yritys puuttuu. Puolisoni pakko-oireisuutta hoidetaan samalla tavoin kuin masennusta, vaikka hän tarvitsisi paljon toimintaa ja tekemistä!
tarvitaan. Mutta mitä se on? Onko se se pakkotoimenpiteitä - vankiloiden ja hoitolaitosten täyttöä ? Vai inhimillisten olosuhteiden luomista jokapäiväiseen elämään - valintamahdollisuuksien ja erilaisuuden sietämistä?
On helppo panna pilleri suuhun ja lepäämään. Siraaloista onkin tehty eräänlaisia varastoja. "Hoidon" tehtävä on laitostaa ja tehdä potiaasta helposti hoidettava. Tämä on taloudellista - ei kaikille kuitenkaan löydy töitä vaikka kuntoutuisivat. Päättäjien mukaan osa kansasta on kellokäyrän mukaisesti lopullisesti parantamattomia.
Näin myös 9v lapseni joka on psykiatrisella osastolla tuomittu
parantumattomasti hulluksi vaikka on rinnakkaisdiagnoosissa todettu samojen pakko-oireiden perusteella aspergeriksi.
Kuten tapauksenne osoittaa, myös monilla aikuisilla on samanlaisia kokemuksia. On selvää, että oikeaa hoitoa ei löydy kun ei edes uskota rinnakkaisdiagnoosiin, tai että se muuttaisi hoitoa. Meidän tapauksessa syytetään ehjän perheen äitiä lapsen hylkäämisestä ja isää lapsen lellimisestä - vaikka syyt on neurologian puolella.
Sen sijaan oikeaa hoitoa olisi oma koti ja tuettu koulunkäynti omassa lähikoulussa ja tietenkin runsaasti liikuntaa - jota aspergerihmiset tarvitsevat. Kaikki tämä normaali on nyt riistetty pieneltä lapseltamme.
Haimme aikoinaan lapselle apua koulunkäyntiongelmiin - tuloksena on pakkohoito johon emme voi enää vaikuttaa. Pyyntöön asiallisesta hoidosta olemme saaneet vastaukeseksi vain huostaanottouhkauksia!
Ikävä kyllä räikeät psykiatrian väärinkäytökset ovat tavallisia. Rangaistuksia ei saa vaan potilaat, mutta myös omaiset, jotka uskaltavat kritisoida hoitoa. Vakiorangaistus on vierailujen rajoittaminen, potilaan lomien estäminen - kaikki tehdään hoidon nimissä! Pois osastohoidosta ei pääse, ennenkuin älyää lopettaa hoidon kritiikin - näin psykiatrian väärinkäytöksiin on vaikea päästä kiinni.
"Kun koetin puolustaa sanallisesti edes alkeellisia ihmisoikeuksia,sain kirjallisen määräyksen olla kritisoimatta yhtään mitään hoitoon liittyvää.Kritisoinnin johdosta lomani paloivat sitten seuraavat 6 viikkoa.Sain toisin sanoen rangaistukseksi hoitoa!
Ottakaapa kantaa,onko kukaan kuullut kenenkään vapaaehtoisesti pyytäneen acutardea?Myös lepositeiden käyttö rangaistuksena on laissa kielletty,mutta ainakin lappeenrannassa se on enemmin sääntö kuin poikkeus.Olisi myös korkea aika,että mielenterveysseura nostaisi sairaaloiden ihmisoikeusrikkomuksista mieluiten oikein kunnon valtakunnallisen haloon!"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011238483