"Jos joku on ihmetellyt, miksi Anneli Jäätteenmäki syyllistyi epäkorrekteihin tekoihin, kuten avoimeen valehtelemiseen, ollessaan pääministerinä, syyt selittyvät pitkälti keskustalaisella arvomaailmalla. Tämän arvomaailman mukaan KAIKKI, mitä edistää valtaan pääsemistä ja vallassa pysymistä, on sallittua. Valta pyhittää keinot. Tätä samaa arvomaailmaa osoittaa sekin, että huomattava osa keskustalaisista hyväksyi johtajansa toimet ja katsoi hänen joutuneen vain ilkeän ajojahdin kohteeksi. Puolueen edustajat eivät näe mitään periaatteellista estettä sille, eikö Jäätteenmäki voisi olla esimerkiksi puolueen eurovaaliehdokas. Jossakin muussa maassa, vaikkapa Englannissa, Jäätteenmäen poliittinen ura olisi peruuttamattomasti ohi.
Kun keskustalainen ministeri Kauko Juhantalo sotki omat raha-asiansa ja valtion raha-asiat 90-luvulla ja sai siitä tuomion, puolue ei hylännyt uskollista poikaansa. Hänet hyväksyttiin eduskunnasta erottamisensa jälkeen pian uudestaan puolueen ehdokkaaksi ja valittiin eduskuntaan. Jokainen, joka tuo Keskustalle ääniä, on arvokas. Vain valta ratkaisee.
Keskustalainen arvomaailma on läpeensä likainen. Kunnon keskustalainen ei ylenkatso mitään mahdollisuutta päästä valtaan. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat kieroilut ja temput ja selkään puukottamiset, aina maanpetoksesta lähtien, ovat sallittuja. Ainoa, mikä ratkaisee, on lopputulos.
Keskustalainen ideologia menestyy, koska se on joustava. Puolue mukautuu helposti eri aatemaailmoihin, koska sillä itsellään ei ole muita omia arvoja kuin hellittämätön halu valtaan.
Vaikka keskustalaisuuteen kuuluvat petokset ja röyhkeä valehtelu - silloin kun ne ovat tarpeen - puolue osaa toki näytellä hienoa ja kunniallista. Joskus kulissit kuitenkin repeilevät, kun johtajat (esim. alkoholia nautittuaan) eivät jaksa pitää yllä kulissia vaan paljastavat todelliset jätkän tapansa nipistelemällä lentoemäntiä tai törkeilemällä muuten. Tällainen pinnan alla elävä karkeus on oleellinen osa keskustalaisuutta. Piirre tuli näyttävästi esille myös keskustalaisten maanviljelijöiden järjestämissä EU-vastaisissa mielenosoituksissa, joissa leviteltiin lantaa sekä tapettujen eläinten päitä ja ruhoja."
Jari Mäki
Lisää:
http://www.vapaasana.net/keskustelu/?topic_id=5160
Kun keskustalainen ministeri Kauko Juhantalo sotki omat raha-asiansa ja valtion raha-asiat 90-luvulla ja sai siitä tuomion, puolue ei hylännyt uskollista poikaansa. Hänet hyväksyttiin eduskunnasta erottamisensa jälkeen pian uudestaan puolueen ehdokkaaksi ja valittiin eduskuntaan. Jokainen, joka tuo Keskustalle ääniä, on arvokas. Vain valta ratkaisee.
Keskustalainen arvomaailma on läpeensä likainen. Kunnon keskustalainen ei ylenkatso mitään mahdollisuutta päästä valtaan. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat kieroilut ja temput ja selkään puukottamiset, aina maanpetoksesta lähtien, ovat sallittuja. Ainoa, mikä ratkaisee, on lopputulos.
Keskustalainen ideologia menestyy, koska se on joustava. Puolue mukautuu helposti eri aatemaailmoihin, koska sillä itsellään ei ole muita omia arvoja kuin hellittämätön halu valtaan.
Vaikka keskustalaisuuteen kuuluvat petokset ja röyhkeä valehtelu - silloin kun ne ovat tarpeen - puolue osaa toki näytellä hienoa ja kunniallista. Joskus kulissit kuitenkin repeilevät, kun johtajat (esim. alkoholia nautittuaan) eivät jaksa pitää yllä kulissia vaan paljastavat todelliset jätkän tapansa nipistelemällä lentoemäntiä tai törkeilemällä muuten. Tällainen pinnan alla elävä karkeus on oleellinen osa keskustalaisuutta. Piirre tuli näyttävästi esille myös keskustalaisten maanviljelijöiden järjestämissä EU-vastaisissa mielenosoituksissa, joissa leviteltiin lantaa sekä tapettujen eläinten päitä ja ruhoja."
Jari Mäki
Lisää:
http://www.vapaasana.net/keskustelu/?topic_id=5160
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hienoa, että vastustajat kokevat asian noin.
Kuka tahansa neutraali ihminen, jos saisi ajatuksiensa mukaan asettua suomalaiseen puoluekarttaan - valitsisi Keskustan.
Suomen politiikka poikkeaa muista länsi-eurooppalaisten maiden politiikasta siinä mielessä, että meillä on edelleen suurena puolueena leimallisesti agraaripuolue. Voisi kuvitella, että poliittinen evoluutio seuraisi jossain suhteessa elinkeinorakenteen muutoksen jälkiä mutta ei. Keskusta on edelleen yli 20% puolue vaikka sen "luonnollinen" kannatustaso olisi 5-7% eli vihreiden tasoa.
Harmillisemmaksi asian tekee se, että kepun ideologia perustuu suurelta osin kateuteen,kaunaan sekä jonkinlaiseen omituiseen vainoharhaisuuteen.
Hyvä esimerkki tästä on kahden vuoden takainen poliittinen kriisi jossa pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan sotkeuduttuaan tyhmyyden, valheiden ja ahneuden verkkoihin. Kun totuus paljastui niin omillakin kansanedustajilla oli helppo ratkaisu asettaa hallitusyhteistyön jatkuminen etusijalle. Siten elämä jaykui normaalisti.
Mutta ei niin peruskepulaisen mielenmaisemassa. Pian oli maaseudun lehtien yleisönosastot täynnä purkauksia joissa nähtiin demareiden salaliittoja. AJ:n oli helppo heittäytyä marttyyriksi ja se palkittiin vuotta myöhemmin kun hänet valittiin europarlamenttiin valtavalla äänivyöryllä.
Mutta ei se elämä sielläkään sitten auennut ja edessä oli paluu takaisin kotimaahan, jossa hänellä oli valmiina keskustanaisten pj:n luottamustehtävä. Se, että AJ ja sana luottamus ylipäätään esiintyy samassa lauseessa on jo sinänsä surkuhupaisaa.
Onneksi tulevaisuus näyttää valoisammalta. Kaupungistumisen jatkuessa ja äänestäjien kasvavan valveutuneisuuden ansiosta on jokseenkin väistämätöntä että kepun kannatus tulee lähivuosina jyrkästi laskemaan. Kateus ja kauna eivät enää pure entiseen tapaan. Ensi eduskuntavaaleissa kepu on vielä 20% puolue mutta 10v päästä enää 10% puolue ja 15v päästä heidän kannatuksensa lienee pudonnut oikealle tasolleen eli 5%. Toiveajatteluako vain?
Mieluisaa luettavaa.
Suomelle on ominaista, että muutoksia vastustetaan viimeiseen asti. Muutokset tulevat sitten nopeasti rysäyksessä kun muutosvastarinnan padot murtuvat. Kun agraaripuolue kepun kannatus rupeaa laskemaan, se tapahtuu nopeasti ja voimallisesti. Kuntauudistus on kepun kannatuksen normalisoimisen moottori.
Aivan turhaa vöyhötystä, joka taitaa todellakin perustua siihen epäluuloon ja kaunaan, sekä juuri "vainoharhaisuuteen"
Väestö- ja äänestystilastoista näemme mihin suunttaan kehitys on kulkenut.
Vaikka viljelijäväestön osuus on enää jokunen prosentti ja selkeä valtaosa kansalaisista asuu kaupungeissa, on keskustan kannatus vain vahvistunut.
Meillä minkä tahansa puolueen "luonnollinen" kannatus määräytyy kansalaisten vapaissa vaaleissa ilmaiseman tahdon mukaisesti.
Tässä kansalaisten vapaan tahdon huomioimisessa Suomi on historiallisestikin maailman kärkivaltioita.
Ja on tätä myös tulevaisuudessa.
...tätä "voimallisuutta" on ennusteltu jo vuosikymmeniä.
Eikä kuntauudustuksella ole mitään vaikutusta.
Miten olisi kun Suomen kartta on lähes kokonaan vihreä muutamaa Etelä- ja Länsi-Suomen kaupunkia lukuun ottamatta. Vaikka kunnat kuinka pannaan yhteen, vihreinä ne pysyvät siitä huolimatta. Sellaista mallia ei ole olemassakaan, joka tämän muuksi muuttaisi.
Eipä tuohon paljoa ole lisäämistä.
Peruskepulaisuuteen kuuluu älyllinen valheellisuus ja yksisilmäisyys aina pienten kuntien kyläpoliitikoista ministereihin.
Alkio-opistoko lie se paikka missä tuo aate päähän taotaan. Lasten vanhemmat eivät missään olosuhteissa soisi omista lapsistaan kasvavan tuollaista roskasakkia, edes maaseudulla, silti niin monesta tulee kepulainen. Hämmästyttävä ilmiö.
joka on ottanut osaa yhteysjuhlaan, jossa juodaan viiniä ihmisen pääkallosta?
Perustimme kepuvapaan vyöhykkeen. Vyöhykkeellämme sijaitsee klubi jossa nautimme kepuvapaita elintarvikkeita. Siis parasta brasialaista pihvilihaa, itse jahtimailtamme pyytämää riistaa, hyviä ranskalaisia viinejä, kunnon konjakkeia, paksuja havannalaisia jne. Vodkakin Russki Platiniumia. Ei koskaan yhdenkään kepulaisen tuottamaa roskaruokaa. Mukana on niin vapaamuurareita kuin muitakin kunnon miehiä.
Suosittelen kaikille, ilman kepun vaikutusta on mahtavaa nauttia elämästä
entinen maalaiskaupan puotipuksu näkee unta!
Toivottavasti seuraava unesi on vielä parempi, ja siinä et olekkaan enään typerysten seurassa!
Nyt opetetaan sormi pystyssä muita.
Lasse Lehtisen kirjasta "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä" löytyy mainio episodi Väinö Leskisen junamatkasta Moskovaan 1966. Kyseessä on matka, jota Leskinen oli jo pitkään anellut Tehtaankadulla NL:n lähetystössä. Aikansa aneltuaan hän viimein pääsi matkalle tapaamaan NL:n puoluejohtoa ilmoittaakseen kääntymyksestään Paasikivi-Kekkosen linjan kannattajaksi. Panoksena oli SDP:n pääsy hallitukseen.
Kertomus on Lehtisen haastatteleman Albert Akulovin kertoma. Se lienee totuuden mukainen, onhan SDP:läinen tohtorismies sen osaksi väitöskirjaansa hyväksynyt:
"...Leskisen paimeneksi junaan oli laitettu Albert Akulov. Hän muistaa matkan vaikuttavaksi kokemukseksi urallaan. Hämäyksenä muita suomalaisia matkustajia varten Akulovin mukana matkusti hänen perheensä "lomamatkalle". Akulov osti Leskiselle liput. Passia tai viisumia Leskisellä ei ollut eikä niitä tarvittu, sillä vastaanotto perillä oli korkealla tasolla. Leskinen oli hermostunut ja ryhtyi juopottelemaan olan takaa Akulovin kanssa, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Leskinen käyttäytyi kovin teatraalisesti, ripittäytyi vaunuosastossa "itkien polvillaan" Akuloville, joka oli syystäkin hieman vaivautunut. Hän ei edelleenkään tiedustelutietojensa takia voinut luottaa Leskisen, "tuon CIA:n agentin", vilpittömyyteen, mutta näyttelijäsuoritus oli toki ollut "vaikuttava", ehkä kenraaliharjoitus seuraavaa päivää varten..."
-------------------------------------------------
Ei ole tiedossa, toistiko Leskinen kyynelehtivän polvilleen heittäytymisensä seuraavana päivänä Moskovassa neuvosto-isäntien edessä. Kuitenkin matkan tuloksena hänelle itselleen, kuten myös SDP:lle avautui paikka hallituksessa.
Kekkonen sai luonnollisesti kuulla Akulovilta tämän ennen niin ärhäkän asevelisosialistin nöyristelystä Neuvostoliiton matkallaan. Kekkosta on syytetty venäläisten nuolijaksi, mutta olisi vaikea kuvitella Kekkosen olleen koskaan itkevänä polvillaan yhdenkään venäläisen jalkojen juuressa.
Leskisen arvostus miehenä Kekkosen silmissä varmaankin romahti. Olihan Kekkonen ylentänyt Leskisen reservin majuriksi edellisenä itsenäisyyspäivänä, vaikka mies oli vielä tuolloin Kekkosen ankarimpia arvostelijoita. Kekkonen hyväksyi Leskisen kyllä ministeriksi, mutta tämä ei päässyt koskaan Kekkosen luotettuun sisäpiiriin.
Leskisen nöyristelymatkaa Moskovaan on hänen jälkeensä tulleiden demarivaikuttajien kiittäminen. Ilman Leskisen uhrautuvaa takinkäännöstä, heidän esille pääsemisensä olisi viivästynyt vuosilla. He kaikki, Sorsa etunenässä, hallitsivat jo nuolemisen taidon mestarillisesti. Sitä harrastettiinkin innokkaasti, kunnes Mauno Koivisto viimein sysäsi dementoituneen vanhuksen syrjään.
Vielä oltiin kuitenkin hiljaa kuin kusi sukassa ja rakennettiin demarivaltiota palikka palikalta. Kului 10 vuotta ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto kaatui. - Silloin hyppäsi esiin - kuin jänis laatikosta - jo kuolleeksi luultu asevelisosialistihenki. Urheat miehet ryhtyivät kertomaan sankaritarinoita isänmaan puolustamisesta vaaran vuosina...kuinka paljon paremmin Suomi olisi pärjännyt jos ei olisi ollut tuota kauheaa Kekkosta…
ei tavannut ketään neuvostojohtajia, hän oli niille pelkkää ilmaa!
Leskinen pääsi keskustelemaan melko korkean neukkubossin kanssa ja oli siitä ylen onnellinen.
...ei vaiskaan, Leskinen oli hyvä jätkä.
poteroistaan, Neuvostoliiton romahdettua, väittävät nyt että, neuvotteluyhteyttä ei siihen ilmansuuntaan olisi tarvinnut edes olla!
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm
Otsikoissa hieman mainontaa, mutta ei voiton pyynnin tarkoituksessa.
Ja avautuu lisää, kun lukee tuon linkin takana olevan kokonaan.
Tietääkö joku, kuka on tuo Jari Mäki? Viisas kaveri ja taitava kirjoittaja joka tapauksessa; hänen laisiaan tarvittaisiin täälläkin lisää. Siis mielipidepankin, Jaban, Neutraalitarkkailijan, Antiteesin, Oiva Härkösen ja eräiden muiden lisäksi tietenkin.
Huomioinko tuossa nyt tasapuolisesti poliittisia suuntia? Toivottavasti. Ai, yksi on joukosta poissa, vai? Montakin, ja anteeksipyyntö teiltä ihan yhtä hyviltä, joita en maininnut.
Mutta tuosta tasapuolisuuspyrkimyksestäni huolimatta yhdyn täysin Jari Mäen näkemyksiin keskustasta.
kannattaisi hieman laajentaa "reperttuaaria":
http://kotisivu.mtv3.fi/miscdata/kirja.txt
--Siinähän sitä on iltalukemista. Hyvää yötä.