Miten helluntalaisuus eroaa luterilaisesta kirkosta?
Mitkä oppiristiriidat erottavat?
Ketkä pääsevät taivaaseen Isän kotiin?
Mitkä oppiristiriidat erottavat?
Ketkä pääsevät taivaaseen Isän kotiin?
Miten Helluntaisuus?
nasir
13563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
10. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
11. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
12. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
13. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
1Piet.1:13-16
13. Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.
14. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15. vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
Uusi liitto perustuu sisimpään kirjoitettuun lakiin joka ei ota ulkopuolelta itsellensä esimiehiä.
Kuitenkin sitoo meitä kaikki ne velvoitteet mitä meillä on yhteiskunnan jäseninä ja joihin itse annamme aihetta.
Vanhaan liittoon tultiin syntymän kautta ja uuteen liittoon tulemme oman tahtomme välityksellä suostuessamme Jeesuksen opetuslapsiksi.
Tämä suostuminen ei ole suostumista ihmisten tekemien organisaatioiden jäseniksi ellemme itse niin päätä.
Kun uskonnon lainalaisuudesta poistettiin pakollisuus, niin vääräksi muodostuu pakollisuuden määrääminen mille tahansa tekemiselle, joka kuului esimerkiksi Mooseksen lakiin.Vääräksi tulee näin poistetun lainalaisuuden palauttaminen alkuperäiselle paikalleen vähimmässäkin määrässä.
Kyse on Sanan noudattamisen uskollisuudesta näin päin.Juutalaista lakia johdettiin ylhäältä käsin valtuutettujen papisvirkojen kautta.
Nyt poistui tällaiset pappisvirat ja pappeus on yleinen pappeus.Näin jokaisesta on tullut oman uskonsa pappi.
Jeesushan ei asettanut kieltoja vaan niiden vastakohdan ,kehoituksen tehdä oikein.
Nyt tilanne tuli sellaiseksi että mikäli tahdotaan säilyttää laki, se on tehtävä täydellisesti Mooseksen lakia noudattamalla ilman vähäisintäkään poikkeusta.Vain tämä on sallittua.
Siis lyhyesti: on valittavissa vain kaksi vaihtoehtoa vaihtoehtoa.
A)Mooseksen laki joka kielsi tekemästä pahaa B)Jeesuksen opetus joka kehoitti tekemään vain hyvää.
Näin Jeesus asetti maalliset käskijät kaikki puun ja kuoren väliin pienimmästä suurimpaan.
Kuten jokainen näkee, missään ei tehdä näin eli Jeesuksen "lakia" kaikki, jotka tahtovat olla muiden hallitsijoina, pakosti rikkovat ja joutuvat
Jeesuksen sanojen mukaiseen tilanteeseen.
Koska usko Jeesukseen on harvinaista, hallitsijoista ei ole ollut puutetta.
Jeesus laittoi näin "koukun jokaisen hallitsijan nenään" kuten olivat profeetat ennustaneet Hänen tekevän.
Tämä säätäminen on luvatonta myös seurakunnille, ja siitä täällä osittain keskustellaan.
Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Kaikki vääryys on myös pakottamista joten laki on kuitenkin vapaanakin ankara.
Näin on Kristus ainoa lainsäätäjä ja oikea lain valvoja.
Myös valheprofeettoja on tullut opettamaan "oikeata Jumalan tahtoa" ja saattaakseen pois uskovat Jeesuksen opetuslapseudesta omien tulkintojensa seuraajiksi.Näitä on myös eri lahkolaisten omat vaatimukset.
Nämä lahkot tuntee siitä että Jeesukselle kelpaavat suuremmat syntiset kuin näiden lahkojen jäsenehdot ovat.
Jeesus on säätänyt omillensa kaiken opetuksensa ja apostolien välityksellä.
Hänen takaamaa on vain Raamatun Sana jota apostolit julistivat.Muita apostoleja ei tule.
Joka julistaa muuta kuin heiltä on luettavana, on omanvoitontavoittelija joka astuu meidän Herramme sijaiseksi ilman valtuutusta.
"Vain HÄNELLÄ on KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä."
Tämän uskomisesta on kysymys.
Meidän tehtävämme on olla tukena ja apuna tietä etsiville sen määrän mukaan kuin itse siitä olemme selvillä.
3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
4. turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
5. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana
Kiitos tämä valaisee jo paljon asiaa.
> Miten helluntalaisuus eroaa luterilaisesta kirkosta? <
Koen erot vähäisiksi. Niitä kuitenkin on. Luterilaiset kastavat vauvoja, kun taas helluntailaiset kastavat vain sellaisia, jotka itse kykenevät ilmaisemaan halunsa kasteeseen ja uskonsa Jeesukseen (esim. pari 5 vuotiastakin olen nähnyt, enimmäkseen teinejä ja aikuisia).
En ole varma luterilaisen seurakunna käsityksistä Pyhästä Hengestä. Luulen, että esim. kansanlähetyksen piirissä uskotaan Jumalan toimivan kansansa keskuudessa ihmein. Uskomme (hellarit) mm. että raamatussa kuvaillut armolahjat (profetoiminen, kielilläpuhuminen, parantamisen armolahja, yms. ) toimivat vielä edelleenkin seurakunnassa raamatun kuvailemalla tavalla.
Kokemukseni mukaan yksi ero on myös byrokratia. Luterilainen kirkko tuntuu vähän jäykemmältä, kun taas helluntaiseurakunnissa tavallinen tallaaja pääsee paremmin vaikuttamaan asioihin (tämähän nyt on subjektiivinen kokemukseni).
> Mitkä oppiristiriidat erottavat? <
Luterilaiset eivät pidä siitä, että heidän näkökulmastaan kerran (vauvana) jo kastettuja ihmisiä kastetaan helluntaiseurakunnissa. Jotkut helluntailaiset kokevat luterilaisuudessa vieraaksi sen, että esim. rippin yhteydessä annetaan todistus, jossa vahvistetaan nuoren tunnustaneen uskonsa ja olevan nyt taivaskelpoinen, vaikka käytännössä hyvin vaikeaa on arvioida yhteisessä uskontunnustushetkessä, että kuka todella uskonsa tunnusti ja kuka ei.
Erot ovat pienehköjä, ja varsinkin nuorten keskuudessa yhteistyötä on paljon.
> Ketkä pääsevät taivaaseen Isän kotiin? <
Jokainen uudestisyntynyt joka uskoo Jeesukseen Kristukseen so. on Jumalan lapsi. Pelastusoppi on samanlainen molemmissa liikkeissä. Meidänkin helluntaiseurakunnassa rukoillaan usein luterilaisten puolesta (positiivisessa mielessä - ei siis siihen tyyliin, että auta nyt noita pakanoita)...
Kiitos sinulle näist tiedoista.Ja siunausta.
ei ole pelastuksen este.
Helluntailaisuudessa on uskonnonvapautta enemmän kuin luterilaisuudessa koska alle 2 kk ikäinen lapsi ei oikeasti voi valita.
"Helluntailaisuudessa on uskonnonvapautta enemmän kuin luterilaisuudessa koska alle 2 kk ikäinen lapsi ei oikeasti voi valita."
...
Mutta 5- vuotiaat voivat? =D
...
hellari3:
"Luterilaiset kastavat vauvoja, kun taas helluntailaiset kastavat vain sellaisia, jotka itse kykenevät ilmaisemaan halunsa kasteeseen ja uskonsa Jeesukseen (esim. pari 5 vuotiastakin olen nähnyt, enimmäkseen teinejä ja aikuisia)."
...
Uskonnonvapaudesta voidaan olla montaa mieltä. Vaikka luterilaiset kastavat vauvoja ilman heidän lupaansa, niin olen kuitenkin sitä mieltä että luterilaisuudessa uskonnonvapaus toteutuu käytännössä huomattavasti paremmin kuin helluntailaisuudessa. Luterilaisilla ei ole likimainkaan samanlaista sosiaalista kontrollia kuin hellareilla.
Vaikka luterilaisilla onkin enemmän näitä jäykähköjä vanhoja tapoja ja sakramentteja (lapsikaste, rippi, laumassa hoettu uskontunnustus yms.) niin luterilaisten piireissä ihmisten oikeus HENKILÖKOHTAISEEN uskonelämään toteutuu paljon paremmin kuin hellareilla.
Helluntailaisten yksittäisten ihmisten uskonelämää kytätään ja kyseenalaistetaan jatkuvasti. Siinä missä luterilaisen riviseurakuntalaisen henkilökohtaista jumalasuhdetta kunnioitetaan, hellarit epäilevät jatkuvasti toistensa uskon aitoutta.
Helluntailainen on jatkuvasti tilivelvollinen omasta uskonelämästään muille seurakuntalaisille ja koko maailmalle, ja joutuu todistelemaan uskoaan muille.
Ei riitä, että vain uskoo, vaan sen uskon täytyy näkyä ja varsinkin KUULUA, ollakseen "elävää" ja aitoa. Helluntailaiselle uskonkäsitykselle hiljainen ja rauhallinen usko on täysin vieras.
Niille, jotka haluaisivat elää uskonelämäänsä hiljaa ja rauhassa onkin keksitty mitä mielikuvituksellisimpia haukkumanimiä. He ovat "penseitä", "ulkokultaisia", "rivikristittyjä", "muotojumalisia" yms. yms yms. Heidän uskonelämänsä on "väljähtynyt" tai "kuollut", heidän "liekkinsä on sammunut".
Hellareiden piireissä tehdään hyvin selväksi että aito usko synnyttää halun tehdä uskon tekoja ja jos tätä halua ei ole, niin silloin uskonelämässä täytyy olla jotakin VIKAA. Silloin se leimataan epäaidoksi ja kuolleeksi.
Hellarin uskoneämää arvioidaan jatkuvasti, ja siksi hellareissa ei ns. "riviseurakuntalaisia" kovin paljoa olekaan, koska paine olla jollakin tavalla seurakunnan toiminnassa mukana, on huomattavasti suurempi hellareilla kuin luterilaisilla. Helluntailaisten uskonelämään liittyy hyvin paljon painetta elää ja todistella uskoaan TEKOJEN kautta.
Tämä henkinen painostus kohdistuu erityisesti nuoriin, mutta lapsetkaan eivät ole mitenkään turvassa manipuloinnilta. Esim. aikuiskaste, jota tässäkin ketjussa hellarit pitävät "uskonnonvapauden" merkkinä, on loppujenlopuksi kaikkea muuta kuin merkki uskonnonvapaudesta. Joku luterilainen vauveli, joka on jo pienenä kastettu, pääsee paljon helpommalla kuin yksikään helluntailaislapsi ja nuori tässä kasteasiassa.
Hellareilla on paljon kirjoittamattomia sääntöjä joita sosiaalinen kontrolli valvoo. Yksi niistä on se, että jokaisen seurakuntanuoren odotetaan menevän kasteelle viimeistään teini-iän saavutettuaan. Niiden nuorten, joita ei ala kuulua kasteelle, usko kyseenalaistetaan.
Kastetilaisuus, ja kaikki muukin seurakunnan toiminta, on monille aroille nuorille todella vaikea paikka, koska siihen liittyy oman uskon todisteleminen mikrofonin takaa, ja kaikenlainen uskolla elämöiminen ja mylvintä. Hellareiden piireissä kasvaneista kehittyykin usein erinomaisia NÄYTTELIJÖITÄ ja ESIINTYJIÄ. He osaavat NÄYTELLÄ uskoaan maailmalle.
Lisäksi esim. kielillä puhuminen (siis Pyän Hengen kaste) aiheuttaa monenlaisia paineita hellareille. useimmiten ne (varsinkin nuoret) jotka eivät ole koskaan puhuneet kilillä, kokevat itsensä ja oman uskonelämänsä jotenkin vialliseksi, koska kielillä puhumisen katsotaan kuuluvan myös jokaisen "kunnon uskovaisen" uskonelämään.
Kaiken sen koko lapsuuden kestäneen manipuloinnin, henkisen painostuksen, ja sosiaalisen kontrollin jälkeen helluntailaisten "uskonnonvapaus" on hyvin kyseenalainen käsite. Itse olen sitä mieltä, että ainakin mitä tulee hellareiden lapsiin ja nuoriin, mitään uskonnonvapautta ei olekaan.
vaikka itse olenkin. Minulla on 8 lasta ja 6 niistä on syntynyt sen jälkeen kun kävin kasteella vuonna 1986.
Lapseni ovat aina saaneet tehdä kuten haluavat ja äitinsä mukaisesti heidät on kastettu luterilaisen kirkon jäseniksi. Olemme tosin joka kerta vaatineet, että kasteen suorittava pappi ei olisi leipäpappi. Meidän perheessä on siis 9 luterilaista ja yksi hellari tosin umpi sellainen.
Kaikki perustelusi todellakin pitävät ainakin osin paikkansa nuorten osalta, tosin mielestäni sorruit yleistämiseen, koska vastakkaisiakin kokemuksia on.
Tunnen itse paljon rivijäseniä joilla ei ole tarvetta osallistua seurakunnan toimintaan sen enempää kuin luterilaisilla. Helluntaiseurakunnassa on vain niin, että kynnys tehdä työtä seurakunnassa Jumalan hyväksi on matalampi kuin luterilaisessa kirkossa. Siellä on vaikea päästä mukaan vaikka haluaisikin.
Minulla on yksi 15 poika josta tulee ensi kesäksi isonen ja hän vetää lapsille koriskerhoa. Eli nuorena pääsee helpommin mukaan kirkon toimintaan mutta vanhemmalla iällä se on hankalaa.
====Minulla on yksi 15 poika josta tulee ensi kesäksi isonen ja hän vetää lapsille koriskerhoa. Eli nuorena pääsee helpommin mukaan kirkon toimintaan mutta vanhemmalla iällä se on hankalaa.==== onko käytännön usko kirkon toiminnassa mukanaolemista???
Kun kysymys on aseteltu siten että kysytään hellareiden ja luterilaisten eroista yleisesti ottaen, siihen on aika vaikea vastata siten, että ottaa kaikki poikkeukset huomioon. Onhan sanomattakin selvää että jokaisessa yhteisössä on aina poikkeuksia, mutta usein ne vain vahvistavat säännön.
Esim. sinun lastesi kohdalla on aivan selvää, että koska jo heidän omat vanhempansa ovat uskonnollisilta oppinäkemyksiltään erilaisia ja edustavat eri kirkkokuntia, myös heillä itsellään on ihan toisenlaiset mahdollisuudet muodostaa omia käsityksiään ja tehdä omia valintojaan. Tilanne on ihan toinen sellaisen perheen lapsilla, jossa kummatkin vanhemmat edustavat samaa "ainoaa oikeaa" oppia.
(By the way eikös muuten tämä ole vähän ristiriitaista:
"Lapseni ovat aina saaneet tehdä kuten haluavat ja äitinsä mukaisesti heidät on kastettu luterilaisen kirkon jäseniksi."
Jos lapsesi on kastettu jo vauvoina luterilaisen kirkon jäseniksi, niin missä kohtia se "ovat-saaneet-aina-tehdä-kuten-haluavat" näkyy tässä kasteasiassa? Vai kastettiinko heidät vasta vanhempana?)
on erilainen perisyntikäsite ..kasteoppi...vesikaste ja myös henkikaste
Hellarit opettavat, että perisynti tarkoittaa vain tietynlaisen, syntiin taipuvaisuuden periytymistä...ja että pienet lapsetkin olisivat automaattisesti jeesuksen sovitustyöstä osalliset
ilman kastetta..
Hellarikaste on uskovien upotuskaste, joka on luonteeltaan ihmisen kuuliaisuuden teko Jumalalle
ja henkikaste on uskoontulleelle annettava pyhän Hengen varustus, jonka kokemiseen liitetään myös kielillä puhuminen.
Luterilaisen opin mukaan perisynti on kadottavaa ja kukaan ei ole osallinen evankeliumissa julistetusta pelstuksesta ja syntien anteeksiantamisesta ilman konkreettista ainetta eli vesikastetta, koska siinä on mukana Jeesuksen veri, joka pesee puhtaaksi kaikesta synnistä...ainetta, joka on välikappale, sanotaan sakramentiksi...toinen sakramentti on ehtoollinen...ne ovat armovälineitä
Luterilaisilla on lapsikaste, jossa jokainen ihminen tehdään Jeesuksen opetuslapseksi ja jolle myöhemmin opetetaan Jumalan käskyt...perinteisesti lain opetuksen kautta tulee synnintunto ja parannus ja niin ihminen alkaa elää todeksi uskossa sitä, minkä on kasteessa jo saanut eli Henki kirkastaa armon Jeesuksen veren tähden...
Ihmiselle annetaan kasteessa..eli uudestisyntymisen pesossa jo kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan...Jeesus itse...vanhurkauden vaate..johon voidaan uskossa pukeutua..
Perinteisesti kirkko puhuu vähän Pyhän ´Hengen työstä..ja niissä herätysliikkeissä..lähinnä viidesläisissä, kuten ´Kansanlähetys...henkikaste
ymmärretään uudestisyntymisen eli uskoontulemisen kokemukseksi...ei siis miksikään uskoontulon jälkeiseksi kokemukseksi. jonka merkkinä olisi kielilläpuhuminen..
Eroja siis on ja varsin ratkaisevia...ainakin henkilökohtaisesti näen, että kirkko on hukassa...mutta vika ei ole kasteessa vaan opetuksessa...myös helluntailaisuus on hukassa, koska se tekee pelastuksesta ihmisteon...eikä pelastus yksin armosta kirkastu!
Tie on siis todella kaita...niinhän Jeesus opettikin! Menkää sisälle ahtaasta portista, sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään sisälle ja vain harvat sen löytävät!
> myös helluntailaisuus on hukassa, koska se tekee pelastuksesta ihmisteon...eikä pelastus yksin armosta kirkastu! <
Helluntailaisuus olisi hukassa jos se tekisi näin. Tietoisena siitä, että helluntaiseurakuntia on moneksi voin vain vakuuttaa, että meidän seurakunnassamme julistetaan pelastusta yksin armosta. Tosin myönnän, että on ihmisiä, joille saa olla julistamassa yhä uudelleen pelastusta yksin armosta, mutta luulen, että ihmisen on vaikea herätysliikkeestä huolimatta ymmärtää Jumalan armon suuruus. Kasvakaamme tässä! :)
Tottahan toki pelastus on yksin Jumalan armosta! Mutta se on uskon kautta! Emmehän me muuten uskoisi ellei pelastuksen tieto ensin olisi meille julistettu Jumalan armosta ja Rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan!
>>Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-"
mihin itse olet kuulunut tai kuulut?
ei sillä tietysti mitään merkitystä, mutta jonkin näköinen seurakuntayhteys sulla varmaan on?
t.palstalla (ja uskossa) vain vähän aikaa ollut
p.s. hyvin selostit muuten nuo erot - niin että tällainen tyhmempikin ymmärtää. kiitos.