Löytö netistä (Huomaa ennustetut vuosiluvut):
"
Suomen kirkko vuonna 2055
Kansankirkko hajoaa yhdistyskirkoiksi
Kehitys 2000-luvulla meni toisin kuin piispainkokous oli suunnitellut
vuosituhannen alussa.
Kirkollisen elämän ennalta arvaamaton muutos ajoittui 2010-luvulle.
Kolme tekijää aikaansai nykyisen kirkollisen kolmijaon: kirkollisverojen
lakkauttaminen, uuden katekismuksen synty ja ihmisten joukkopako kirkosta.
Kirkollisen elämän äkillisen romahtamisen syynä oli viime kädessä Kuopion hiippakunnan eksegeettien kärkikolmikon julkaisema Nykyajan
katekismus, joka tehtiin pakolliseksi rippikouluopetuksessa. Sen sisältö oli Raamatun ohjeellisuuteen, kristillisen opin sisältöön ja
kristilliseen etiikkaan nähden löyhä ja merkitsi kristinuskon tosiasiallista hylkäämistä. Kolminaisuuden kaikkien persoonien toiminta
oli siinä korvattu ihmistyöllä: luomisen tilalle oli tullut evoluutio, syntiinlankeemuksen sijaan ekokatastrofi, lunastus oli muutettu
lähimmäisenrakkaudeksi ja maailmanparantamiseksi ja Sanassa annettu Pyhän Hengen ilmoitus modernin ihmisen itsetajunnaksi.
Seurauksena oli, että Raamatun ohjeellisuuden, kristillisen kirkon vuosituhantisen opin ja kristillisen etiikan tilalle nousi modernin
ihmisen kepeä luovuus ja itsekeskeisyys, joka ekofeministisin perustein kävi kaiken siihen asti pyhänä pidetyn kimppuun.
Taivaallisesta Isästä piti tehdä Äiti Maa, Jeesuksesta kaikkien syrjittyjen veli ja Vapauden esitaistelija, Pyhästä Hengestä kaikkien uskontojen taustalla piilevä persoonaton voima. Uusi katekismus opetti normatiivisesti kulttuurin absoluuttisia arvoja: teko-oppia, materialismia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Katekismus tähtäsi kirkon kansansuosion lisäämiseen. Toisin kuitenkin kävi. Pandemian ja luonnonmullistusten köyhdyttämässä maailmassa kirkon opillinen itsetuho laukaisi ennennäkemättömän massaeroamisen.
Yhteiskunnalla ei enää ollut varaa tarkoituksettoman instituution ylläpitoon. Nihilistiseen katekismukseen perehtynyt sukupolvi hylkäsi aikuistuttuaan kirkon lähes yhtenä miehenä. Siihen päättyi kansankirkon aikakausi. Se romahdutti kirkon taloudellisen pohjan, jolloin seurakunnat jäivät vapaaehtoisen kannatuksen varaan. Vain tasa-arvoa,
ihmisoikeuksia ja uskonnollista relativismia suosivat seurakunnat saivat valtion köyhäinavustusta.
Ihmisten mielessä tapahtunut kääntymys kristinuskosta toi perässään kirkko rakennusten kääntymyksen. Kun seurakunnat eivät kyenneet
ylläpitämään niitä, ne siirtyivät Kapiteelin haltuun. Niistä tuli huvikeskuksia, kulttuuritoimistoja, ravintoloita, teattereita ja
konserttisaleja. Pappien palkkaus siirtyi vapaaehtoisen kannatuksen varaan. Kehitys osoittautui kohtalokkaaksi naispappeudelle, jota oli aiemmin yksistään suosittu ja jota nyt alettiin pitää syyllisenä kristinuskon katoamiseen Suomesta.
Kirkon löyhää yhteyttä kyettiin jonkin aikaa ylläpitämään jäljelle jäi kolme ryhmittymää. Yksi niistä oli tunnustuksellisten herätysliikkeiden
organisoima kotikirkkoyhdistys. Se osti vähitellen roskapankilta takaisin kirkkorakennuksia, joita ylläpidettiin talkoovoimin. Sen sijaan sanomansa menettäneiden herätysliikkeiden viimeiset kesäjuhlat oli
pidetty kirkkohallituksen myöntämän määrärahan turvin 2020-luvulla.
Tunnustukseton elämyskristillinen suunta pysyi myös voimassa. Se kammosi oppia ja keksi alati uusia kokemuksia hajautuen keskenään kilpaileviksi kortteliseurakunniksi.
Lisäksi jäi olemaan valtion tukema siunaamiskirkko. Se oli modernin kulttuurin varjostuma, joka maksusta hoiti kaikki sellaiset aktit, jotka olivat Raamatun vastaisia ja suoritti kirkollisia toimituksia kirkkoon
kuulumattomille. Tässä yleiseen mielipiteeseen sidotussa uuskirkossa oppikysymykset ratkottiin kännykkägallupilla.
Niinpä valmistauduttaessa kristinuskon maahantulon 900-vuotisjuhlaan Suomessa oli kolme yhdistyskirkkoa, joiden jäsenmäärä ylti yhteensä
kahteen miljoonaan. Perinteistä luterilaista jumalanpalveluselämää ja rippikouluopetusta hoiti enää kotikirkkoyhdistys, joka käytti
Svebiliuksen katekismuksen nykyaikaiseen kieliasuun saatettua versiota.
Siunaamiskirkkoon, joka tunnusti ihmisarvoa, naisasiaa ja tasa-arvoa ja vastusti syrjintää ja metafysiikkaa, kuului noin miljoona jäsentä.
Heidän tietämyksensä kristinuskosta perustui pelkästään joskus esitettyihin menneitä aikoja kuvaaviin kirkkonäytelmiin ja
perinnejumalanpalveluksiin, joita pidettiin suurina kirkkopyhinä.
"
Suomen kirkko vuonna 2055
Kansankirkko hajoaa yhdistyskirkoiksi
Kehitys 2000-luvulla meni toisin kuin piispainkokous oli suunnitellut
vuosituhannen alussa.
Kirkollisen elämän ennalta arvaamaton muutos ajoittui 2010-luvulle.
Kolme tekijää aikaansai nykyisen kirkollisen kolmijaon: kirkollisverojen
lakkauttaminen, uuden katekismuksen synty ja ihmisten joukkopako kirkosta.
Kirkollisen elämän äkillisen romahtamisen syynä oli viime kädessä Kuopion hiippakunnan eksegeettien kärkikolmikon julkaisema Nykyajan
katekismus, joka tehtiin pakolliseksi rippikouluopetuksessa. Sen sisältö oli Raamatun ohjeellisuuteen, kristillisen opin sisältöön ja
kristilliseen etiikkaan nähden löyhä ja merkitsi kristinuskon tosiasiallista hylkäämistä. Kolminaisuuden kaikkien persoonien toiminta
oli siinä korvattu ihmistyöllä: luomisen tilalle oli tullut evoluutio, syntiinlankeemuksen sijaan ekokatastrofi, lunastus oli muutettu
lähimmäisenrakkaudeksi ja maailmanparantamiseksi ja Sanassa annettu Pyhän Hengen ilmoitus modernin ihmisen itsetajunnaksi.
Seurauksena oli, että Raamatun ohjeellisuuden, kristillisen kirkon vuosituhantisen opin ja kristillisen etiikan tilalle nousi modernin
ihmisen kepeä luovuus ja itsekeskeisyys, joka ekofeministisin perustein kävi kaiken siihen asti pyhänä pidetyn kimppuun.
Taivaallisesta Isästä piti tehdä Äiti Maa, Jeesuksesta kaikkien syrjittyjen veli ja Vapauden esitaistelija, Pyhästä Hengestä kaikkien uskontojen taustalla piilevä persoonaton voima. Uusi katekismus opetti normatiivisesti kulttuurin absoluuttisia arvoja: teko-oppia, materialismia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Katekismus tähtäsi kirkon kansansuosion lisäämiseen. Toisin kuitenkin kävi. Pandemian ja luonnonmullistusten köyhdyttämässä maailmassa kirkon opillinen itsetuho laukaisi ennennäkemättömän massaeroamisen.
Yhteiskunnalla ei enää ollut varaa tarkoituksettoman instituution ylläpitoon. Nihilistiseen katekismukseen perehtynyt sukupolvi hylkäsi aikuistuttuaan kirkon lähes yhtenä miehenä. Siihen päättyi kansankirkon aikakausi. Se romahdutti kirkon taloudellisen pohjan, jolloin seurakunnat jäivät vapaaehtoisen kannatuksen varaan. Vain tasa-arvoa,
ihmisoikeuksia ja uskonnollista relativismia suosivat seurakunnat saivat valtion köyhäinavustusta.
Ihmisten mielessä tapahtunut kääntymys kristinuskosta toi perässään kirkko rakennusten kääntymyksen. Kun seurakunnat eivät kyenneet
ylläpitämään niitä, ne siirtyivät Kapiteelin haltuun. Niistä tuli huvikeskuksia, kulttuuritoimistoja, ravintoloita, teattereita ja
konserttisaleja. Pappien palkkaus siirtyi vapaaehtoisen kannatuksen varaan. Kehitys osoittautui kohtalokkaaksi naispappeudelle, jota oli aiemmin yksistään suosittu ja jota nyt alettiin pitää syyllisenä kristinuskon katoamiseen Suomesta.
Kirkon löyhää yhteyttä kyettiin jonkin aikaa ylläpitämään jäljelle jäi kolme ryhmittymää. Yksi niistä oli tunnustuksellisten herätysliikkeiden
organisoima kotikirkkoyhdistys. Se osti vähitellen roskapankilta takaisin kirkkorakennuksia, joita ylläpidettiin talkoovoimin. Sen sijaan sanomansa menettäneiden herätysliikkeiden viimeiset kesäjuhlat oli
pidetty kirkkohallituksen myöntämän määrärahan turvin 2020-luvulla.
Tunnustukseton elämyskristillinen suunta pysyi myös voimassa. Se kammosi oppia ja keksi alati uusia kokemuksia hajautuen keskenään kilpaileviksi kortteliseurakunniksi.
Lisäksi jäi olemaan valtion tukema siunaamiskirkko. Se oli modernin kulttuurin varjostuma, joka maksusta hoiti kaikki sellaiset aktit, jotka olivat Raamatun vastaisia ja suoritti kirkollisia toimituksia kirkkoon
kuulumattomille. Tässä yleiseen mielipiteeseen sidotussa uuskirkossa oppikysymykset ratkottiin kännykkägallupilla.
Niinpä valmistauduttaessa kristinuskon maahantulon 900-vuotisjuhlaan Suomessa oli kolme yhdistyskirkkoa, joiden jäsenmäärä ylti yhteensä
kahteen miljoonaan. Perinteistä luterilaista jumalanpalveluselämää ja rippikouluopetusta hoiti enää kotikirkkoyhdistys, joka käytti
Svebiliuksen katekismuksen nykyaikaiseen kieliasuun saatettua versiota.
Siunaamiskirkkoon, joka tunnusti ihmisarvoa, naisasiaa ja tasa-arvoa ja vastusti syrjintää ja metafysiikkaa, kuului noin miljoona jäsentä.
Heidän tietämyksensä kristinuskosta perustui pelkästään joskus esitettyihin menneitä aikoja kuvaaviin kirkkonäytelmiin ja
perinnejumalanpalveluksiin, joita pidettiin suurina kirkkopyhinä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Se romahdutti kirkon taloudellisen pohjan, jolloin seurakunnat jäivät vapaaehtoisen kannatuksen varaan"
Kirkolla ei olekkaan muuta kuin pakkovallalla pidettyä kannatusta.
...sillä nyt hieman ainakin on kannatusta...